Aah, tänne on pitänytkin päästä avautumaan.
Tuossa viime kesästä lähtien tapasin yhden todella huippu kimman ja meillä on ollut tässä jos jonkinlaista huopaamista edestakas sen viis kuukautta, kunnes tuli sitten häneltä lopullinen päätös, että ei halua enää mitään säätöjä. Asun itse siis Helsingissä ja tyttö Tampereella. Harmittaa vaan todella paljon lähinnä syiden takia miksi se päättyi.
Tilanne on lähinnä, että itse olen tälläinen nuori 22 kloppi maalta lähtöisin. Kasvatus ja vanhemmat ovat olleet todella hyviä minua kohtaan, olen valinnut polkuni niin, ettei rahahuolista tarvitse välittää ja kaikki on siis todella hyvin. Tyttö on sitten taas aivan eri maata, en nyt ala ruotimaan sen enempää hänen taustojaan mitä on pentuna tullut koettua, mutta aika rankkaa shittiä. Ja se, että hän on työtön.
Tästä sitten koitui se murheenkryyni elikkä vaikka homma toimi loistavasti, juttu synkkasi, molemmat tykkäsivät toisistaan kovasti niin hänestä ei tuntunut koskaan siltä, että hän olisi samanarvoinen kuin minä. Esim. itsellä oli rahaa, hänellä ei, joten hän käytti kaikki vähäisetkin kelavaransa meihin vaikka kuinka yritin sanoa, että anna nyt olla.
Olin muka aivan liian hyvä hänelle ja että ansaitsisin paljon parempaa kuin hän. En oikein ymmärtänyt, enkä ehkä vieläkään, ehkä ajattelen vain itsekkäästi. Olin jotenkin sanaton ja neuvoton. Luulisi, että jos löytää jonkun todella hyvän yksilön niin haluaisi pitää kiinni. Vielä kun hänellä on ennen ollut todella paskaa ja kaikkea, en käsittänyt. Olen muutenkin sellainen rehellinen ja luotettava, eikä se siitäkään jäänyt kiinni, mutta niin vaan jäi luu käteen.
Ja se erohommahan piti hoitaa sitten paskasti. Sen verran luulisi naisilla olevan selkärankaa että ilmotettaisiin edes kännykään, mutta jos eka tyyliin kuulee muilta, että 'hei te ette kuulemma olekaan enää kimpassa' niin laski pisteet aika huolella. No, ollaan saatu selvitettyä ja olemme kavereita. Ihan jees että edes näin, mutta siltikin harmittaa, koska tyttö oli aivan mieletön ja syynä nyt sitten se, että olen liian hyvä hänelle. Voihan syy olla paskaakin, mistä sitä tietää jos on joku ukko lähempää, mutta en jaksa uskoa tähän. Toki, naisilta kaikki on mahdollista.
Tänään tuli yllättävää tekstiä yhdeltä toiselta kaveriltani. Olemme olleet kolme vuotta pelkkiä kavereita ja hän kirjoittaa mulle mesessä, että lähtisitkö treffeille jos hän olisi nyt sinkku. Kysyin vielä että en tiennyt että halusit musta muutakuin kaveria niin vastauksena tuli että no kyllä halusin muuta mutten koskaan uskaltanut kysyä. Huoh, ja tämä on vasta muuttanut toisen ukon kanssa kimppaan. Kysymys kuuluu että miksi nyt? Kolmen vuoden jälkeen?
Naiset, puhukaa asiat suoriksi niin ei jäis aina arvailujen varaan. Tästä tuli nyt vähän tällänen päiväkirjamainen, mutta pääsipähän nyt ainakin avautumaan hetkeksi.
