Naisasiat

[solamnic76]

On sitä itsekin varattuihin toki joskus tullut ihastuttua, mikä siinä lienee onkin, että varattuihin ihastuu niin usein? Kai niissä on olevinaan jotain niin erityistä...

*Pieni äijäilyvaroitus*

Ensinnäkin, näin voidaan varmistaa ettei ota sikaa säkissä. Jos se kelpaa jollekin muulle, niin miksei minulle? Jos seksiin asti päästään, niin suihinoton aakkosetkin on käyty, ja homma toimii ilman eri kehoitusta. Toivottavasti. Lisäksi varatulla on hyvin vähän varaa valittaa, vaikka laukeaisitkin suuhun, kävisit syömässä ja alkaisit nukkumaan. My satisfaction is all we need.

Kuitenkin, kun sitä sitten todella ajattelee järjellään, niin olisi todella alhaista yrittää vokotella toisen kumppani ja aiheuttaa surua ja tuskaa jos siinä tempussaan vieläpä onnistuisi. Voisiko siinä olla todella voittajafiilis?

Ihminen elää ja hengittää tunteella. Järki on kuin esinahka, ja tositilanteessa se vetäytyy taakse. Itse olen pettänyt, ja tullut petetyksi. Siinä vaiheessa kun paras kaveri ottaa vaimosi, muuttaa taloosi, käy isäksi pojallesi, ja ei osaa selittää miksi näin kävi, mutta on kuitenkin pahoillaan, niin koin valaistuksen. En ole huomannut mitään "sitä niittää mitä kylvää" trendiä näissä tapauksissa. Karman lakikaan ei ole antanut vastauksia. Minulla ei ole vielä valmiina "rakastumisen ja pariutumisen alaston totuus" - ajatuskehitelmä, mutta hyvin kyynisesti näitä asioita nykyään katsoo.

Mutta en sanoisi että se kyynisyys on kovaa kylmää kyynistyyttä, vaan enempi kuitenkin "shit happends" - tyylistä. Vaikka haluaisi olla elämänsä herra, niin joskus sitä vaan joutuu matkustajaksi. Se on yksilöstä kiinni, nauttiiko siitä vai saako paskahalvauksen, vai kenties jotain siltä väliltä.

Varatulla itsellään on suurin "vastuu". Mutta mitäpä tekee mies jos kaverin vaimo käy kuumana ja tarjoaa itseään? Pitääkö kiinni miesten välisistä kirjoittamattomista säännöistä, vai katsoisiko nämä kortit? Entäs jos et tunne tätä miestä? Mitä olet sille velkaa? Sehän voi olla sille naiselle pelastuskin. Kukaan ei osaa sanoa, eroratkaisut on kaikkein vaikeinta, ja ihmiset uhraa ja kuluttaa itseään monesti suhteessa ihan liian pitkään.

Kuinkas moni jaksaa vokotella varattua naista, jos tämä ei ole vähääkään kiinnostunut? Kiusauksia on maailma pullollaan jos kokee ne kiusauksiksi. Harmi vaan, että ihminen tuppaa tykkäämään vaihtelusta ja jännityksestä, joka aika usein tässäkin maassa aiheuttaa lopulta eroja.

"Vakaa pohja" on yksi maailmankaikkeuden tyhjimmistä termeistä. Vuorovaikutteisessa maailmassa kipinä voi syntyä yhdestä katseesta, keskustelusta tai vitsistä. Joskus ei taas syty vaikka valelee itsensä bensalla ja hyppää nuotioon.

Mielestäni mitään perusteluja rikkoa parisuhde omien itsekkäiden himojen takia ei ole olemassa.

Siinäpä se, kun omien kokemuksien mukaan kyse on äärimmäisen harvoin puhtaasti lihallisista himoista. Kyse on pelottavan usein henkisistä tarpeista yhtälailla, vaihtelunhalusta, jännityksestä, tyhjyyden tunteesta, kostonhimosta, paikan näyttämisestä, you name it.

Kyllä on aikuisten maailma vaikea. Oma 5v poikani valitsee sata kertaa sadasta LEGO Batmänin boksilla, kuin vierailun naapurin siirin luona.

 

[julle-jr]

Toisaalta seurusteluahan harrastetaan sen takia, että testataan, onko kumppani paras vai ei. Siinä mielessä seurusteluvaiheessa olevan suhteen rikkominen ei ole kovin paha rikos, koska sehän vain tarkoittaa, että parempi kumppani löytyi, mikä tietysti on kaikille kolmelle osapuolelle hyvä ratkaisu, koska asia tulee selvitetyksi ja jokainen tahollaan voi jatkaa eteenpäin uusiin seikkailuihin. Yleensähän on hyvä, että testaamisessa päästään johonkin lopputulokseen. Joskus tämän testin tapauksessa lopputulos on se, että kumppani on paras mahdollinen, jonka jälkeen voidaankin mennä vaikka naimisiin. Joskus taas päädytään sellaiseen tulokseen, että parempi löytyi, eikä silloin tietenkään kumpikaan voi haluta jäädä roikkumaan suhteeseen.

 

[solamnic76]

Toisaalta seurusteluahan harrastetaan sen takia, että testataan, onko kumppani paras vai ei. Siinä mielessä seurusteluvaiheessa olevan suhteen rikkominen ei ole kovin paha rikos, koska sehän vain tarkoittaa, että parempi kumppani löytyi, mikä tietysti on kaikille kolmelle osapuolelle hyvä ratkaisu, koska asia tulee selvitetyksi ja jokainen tahollaan voi jatkaa eteenpäin uusiin seikkailuihin.

Seurustelua harrastetaan sen takia, että tykätään olla sen toisen kanssa. Toivottavasti myös opitaan keinot millä ylläpitää asiantila, ja kieli jolla kommunikoida.

Tässä maassa missä kirkkoherra voi olla väärässä ruumissa, on pieni synti todeta avioliiton satamassa että "paskan myivät".

 

[julle-jr]

Seurustelua harrastetaan sen takia, että tykätään olla sen toisen kanssa. Toivottavasti myös opitaan keinot millä ylläpitää asiantila, ja kieli jolla kommunikoida.

Nooh, kuka minkäkin takia harrastaa seurustelua, itse en näe syytä seurustella kenenkään kanssa, ellei tähtäimenä ole joku pysyvämpi, vaikka sitten avioliitto tai mikä nyt kenelle pysyvyyttä tarkoittaakaan. Tässä mielessä näen seurustelun juuri jonkinlaisena koeaikana. Toki kaiken edellytys on, että tykätään olla toisen kanssa, ei siinä mitään.

 

[Leicester]

Täällä kans yks, joka ei suosittele varattuihin sekaantumista. Varsinkin kun menin alkusyksystä ihastumaan varattuun. Siis sellainen ihastuminen, joita tulee vain kerran viidessä vuodessa.

On sitä itsekin varattuihin toki joskus tullut ihastuttua, mikä siinä lienee onkin, että varattuihin ihastuu niin usein? Kai niissä on olevinaan jotain niin erityistä...

Syy voi olla siinä, jos molemmat tietävät ettei tästä tule kaveruutta enempää niin otetaan kanssakäyminen rennosti ilman turhia paineita, jolloin helposti jää turha jännittäminen tai roolin vetäminen pois. Sitten onkin jo piru merrassa.

Itselläni homma meni niin, että nainen tuli juttelemaan kanssani yllätys yllätys baaritiskillä. Olin kuulemma jutellut hänen kanssaan aiemmin, mistä minulla ei ollut mitään muistikuvaa, johtuen ilmeisesti kovasta humalatilasta - eli ei mikään hyvä alku. No ilta meni kuitenkin ihan siivillä, kun löytyi mielenkiintoiset jutun aiheet. Nainen ilmoitti jossain vaiheessa iltaa olevansa varattu, joten sovimme olevamme vain kavereita. No törmäsimme sitten elo- syyskuussa samassa baarissa muutamaan otteeseen ja aina ajauduimme juttelemaan koko loppuillaksi.

Tunnustin sitten yhtenä iltana naiselle ihan suoraan, että olen hieman ihastunut häneen, mutta sanoin myös etten aikoisi häntä sen enempää vikitellä. Kysyin myös häneltä, että miksi hän hakeutuu kuitenkin läheisyyteeni ja sellaiseen kevyeen fyysiseenkiin kanssakäymiseen vaikka onkin varattu. No hänen miehensä on vaihdossa USA:ssa, mikä on kuulemma raskasta, ja että läheisyyden kaipuu on kova.

Päätinkin sitten tämän jälkeen pitää hieman etäisyyttä tähän naiseen, koska haluan kuitenkin pitää hänet kaverina, enkä halua sekoittaa hänen enkä varsinkaan omaa päätäni. Netin kautta olemme sitten muutaman kerran olleet yhteydessä.

Tietysti sitä voisi aina ajatella, että ehkä se niiden suhde ei ollut vakaalla pohjalla muutenkaan. Mistä sitten voit tietää, että omasikaan on sen naisen kanssa vakaalla pohjalla?

Aivan samoin olen ajatellut. Ja muutenkin suoraan toiseen suhteeseen hyppääminen vaikka edellinen olisikin lopetettu ei ole mielestäni kovin hyvä lähtökohta uudelle suhteelle. Joko asianosaisella on selvittämättömiä asioita entisestä suhteesta tai sitten hän on jotenkin tunnevammainen.

 

[SamSpade]

Kerronpa tähän erään tositarinan asian tiimoilta, siitä miten voi käydä myöskin.
Tuttu kaveri nuoruusvuosilta oli vuorotyössä. Asunut saman naisen kanssa jo muutaman vuoden (molemmilla ikää tapahtumahetkellä 30 paikkeilla). Kaveri oli viettänyt ns vähän kovemman nuoruuden ja sitten ryhdistäytynyt.
No tapahtuipa niin että firmassa sattui työnseisaus ja kaveri tuli iltavuorosta 6
tuntia aikaisemmin kotiin kuin olisi pitänyt.
Katseli eteisessä että oudon näköiset miesten kengät tuossa lattialla.
Meni makuuhuoneeseen ja siellähän sitä oli outo mies naisen kanssa alasti.
Oli ottanut kirveen mukaan, käski äijän vetää vaatteet päälle ja sen jälkeen saatteli äijän ulos vedellen vauhtia kirveen hamarapuolella useaan otteeseen.
Ehdollista iski päälle törkeästä pahoinpitelystä ja ruumiinvamman tuottamisesta vuoden verran.
Toisaalta taas sitten toinen osapuoli luultavasti miettii kerran tai kaksi ennenkuin sekaantuu varattuihin.
Juttelin kaverin kanssa asiasta joku vuosi ja kysyin että kaduttaako, vastaus oli että eipä oikeastaan ja tekisi saman uudestaankin.

Eli meitä on moneen junaan.

 

[solamnic76]

Sehän pitää muistaa, että toki varattuun naiseen sekaantuminen on aina pieni riski. Vaikka asian itselleen mitenpäin tahansa selittäisi, niin jonkun toisen muroihin olet sitten kusemassa.

 

[pernaveikko]

No tapahtuipa niin että firmassa sattui työnseisaus ja kaveri tuli iltavuorosta 6
tuntia aikaisemmin kotiin kuin olisi pitänyt.

Minä olen saanut vaimon kanssa sovittua, että ilmoitetaan, jos tullaan älyttömiin aikoihin kotiin milloin ei todellakaan pitäisi.

 

[JZZ]

Kiinnostunut tai ei, mutta en kyllä millään tapaa voi käsittää niitä, jotka eivät kunnioita olemassa olevaa suhdetta. Jonkun baari-illan pokan taustoja ei välttämättä aina tunne, mutta tällaiset piiritykset ovat asia erikseen.

Vuoronperään saa lukea tilityksiä siitä, kun upea lyyli on varattu tai vastaavasti joku epäkelpo vikitteli varatun. Ja tuntuu, että kylvön ja niiton lakikaan ei ole kovin tasapuolinen.

Mielestäni kannattaa ottaa selville ko. tyttösen nykyisen suhteen tila. Voi olla, että on ollut tyytymätön suhteessaan jo pidempään ja on aikeissa dumpata nykyisensä. Toki mielenkiintoista on myös seurata, mihin kaikkeen nainen on valmis ennen kuin pistää edellisen suhteensa poikki. Koska tulevaisuudessa sama voi olla edessä.

Tiedän muutaman naispuolisen tapauksen lähipiiristä, jotka vaihtavat pitkän suhteen heti toiseen, ja yleensä uusi osapuoli on valmiiksi katsottuna. Itselläkin kokemus pitkästä suhteesta, joka loppui siihen, että alkoi yksi toinen kiinnostamaan niin paljon, etten enää nähnyt vanhassa suhteessa mitään järkeä. Mitään en tämän toisen naisen kanssa tehnyt ennen kuin vanha juttu oli loppu.

Kyllä mun mielestä ozon kannattaa katsoa tämä kortti loppuun.

 

[Ted Raikas]

Varatulla itsellään on suurin "vastuu". Mutta mitäpä tekee mies jos kaverin vaimo käy kuumana ja tarjoaa itseään? Pitääkö kiinni miesten välisistä kirjoittamattomista säännöistä, vai katsoisiko nämä kortit? Entäs jos et tunne tätä miestä? Mitä olet sille velkaa? Sehän voi olla sille naiselle pelastuskin. Kukaan ei osaa sanoa, eroratkaisut on kaikkein vaikeinta, ja ihmiset uhraa ja kuluttaa itseään monesti suhteessa ihan liian pitkään.

Ihan hyvää pohdintaa ja tietysti tärkeää omakohtaista kokemusta, mikä on yleensä aika vahva argumentti tälläisissä asioissa. Ajattelen ehkä (naiivistikin) hieman eritavalla, mutta se johtuu ihan siitä, että haluan oikeasti hallita itsessäni edes jotain. Näin ollen, vaikka houkutus olisi, voisin olla kuitenkin jälkikäteen ylpeä tahdonvoimastani ja siitä, etten antanut viettien viettää.

Tuo esimerkkisi on kyllä todella hyvä, tuollaisia kun voi tulla vastaan. Sitä ei ihminen välttämättä tiedä, miten reagoida siinä tilanteessa. Lopputulos voi olla monenlainen: Voit lähteä mukaan, kokea suuren nautinnon ja jälkeenpäin suuren häpeän ja huonon omatunnon, ehkä pelkäät joka hetki, että asia paljastuu? Et voi luottaa, mitä se nainen voi tehdä, kiukuspäissään kertoa asian miehelleen? Tai sitten voit tietysti kieltäytyä vaikka mieli tekisi, samalla nainen kokee tulleensa nöyryytetyksi ja tuntee itsensä halvaksi lutkaksi ja suuttuu todella kovin. Voi tuotakin tilannetta käyttää aseena, kiristää, valehdella miehelleen, kostaa jotenkin?

Kaikki on mahdollista.

Eniten tietysti toivoo, että tuollaisiin tilanteisiin ei koskaan joutuisi, mutta sitä ei voi koskaan ennustaa. Olen minäkin, kuten sanoin, ihastunut varattuihin ja jopa hieman fyysistäkin kontaktia mm. humalassa tapahtunut (ei nyt tosin ihan seksiä). Ei niistä voi olla ylpeä ja mieluiten toivoo, että olisi jäänyt tapahtumatta. Tapahtunutta mitä tapahtunutta, ei siitä voi kuin yrittää ottaa opiksi.

Ystävyys on ystävyyttä ja petetty ystävän luottamus on asia, jota ei ehkä koskaan saa takaisin. En tiedä haluaisinko todella riskeerata sellaista arvokasta asiaa jonkun naisen takia? Yhden yön vehtaamiseen hänen kanssaan. Ehkä seurustelukin, jonka lopputulos voi olla mitä tahansa. Jos se päättyy, niin siinä kohtaa voi viimeistään tulla aika kova ikävä sitä menetettyä hyvää ystävää kohtaan.

Itse pyrin varomaan visusti, etten anna seurusteluiden tuhota yhtäkään ystävyyssuhdetta. Seurustelu on toki tärkeää myös, jos se tuntuu oikealta, mutta jollain tapaa pidän ystävyyttä vieläkin suurempana ja elinikäisempänä asiana.

 

[benicio]

High five, JZZ! Äsken tuli viesti, jossa on kutsu kahville huomenna. Valitettavasti mä en vaan pääse huomenna, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä.

Voi jumalauta. Se on varattu. Varattu. Va-rat-tu. Varattuja ei isketä. Ei isketä. Ei.
Mikä helvetti siinä on, että yleensä nämä toisten naisiin sekaantujat elävät illuusiossa, että se naisen nykyinen parisuhde on ihan helvetin huono, mutta sitten kuitenkin on pakko sekaantua sen lopettamiseen niin, että about kaikille jää paska fiilis. Ristiriita? Eiköhän se horatsu perkele tajua siitä huonosta suhteestaan ihan itse irtaantua, ja sitten voi halukkaat marssia haaskalle. Tämä on se järjestys, pitäkääpä mielessä. Mutta ei, juuri omat halut on tietysti ne kaikkein tärkeimmät, kun se lortto on niin ihana ja mä haluun just sen, ei mitään väliä mitä muut siitä tuumaa. Saatana.

Tämän on jo pakko olla läppä:

Yhteinen intohimo matkustamista kohtaan löytyi heti.

Kyllä, teillä on niin saatanasti yhteistä, match made in heaven, perkele. Tykkäätte varmaan molemmat karkista, ja teillä on samanlaiset penaalit, olipa hyvä että löysitte toisenne miljoonien ihmisten joukosta.

Kokemuksia on meikäläiselläkin oikeastaan kaikista tämän triangelin rooleista, mutta ei varmaan tartte erikseen sanoa, mikä niistä jätti voimakkaimman maun suuhun, ja mikä se maku on.

 

[Palstalegenda]

Olen siinä mielessä helpossa asemassa, että minua ei kiinnosta yksikään varattu nainen sen jälkeen jos tiedän hänen olevan varattu. Ei vaikka olisi Johanna Kurkela tai Halkoaho, niin en sekaantuisi häneen jos tulisi vikittelemään ja tietäisin hänen olevan varattu. Minä nimittäin oikeastaan halveksin sellaisia ihmisiä, jotka pettävät kumppaniaan, siksi kiinnostukseni loppuu kuin seinään jos tiedän toisen olevan varattu.

Ja on se myöskin niin, että hyvin paljon useammin ne kerran pettävät sitten pettävät useamminkin. Sellainen joka ei petä, vaan osaa lopettaa suhteilun ennen kuin seuraavan suhteen aloittaa, senlainen ihminen luo turvallisuudentunnetta enemmän kuin pettäjä. Juuri tuon syyn vuoksi myöskin kartan varattuja.

Tokihan joskus 22-24-vuotiaana itsekin paneskelin ihan ketä tahansa naista, jos vain neito näytti suhteellisen hyvältä. Ei haitannut varaustilanteet yhtään jos sellaisia oli. Ja samoin itsekin petin erästäkin avosiippaani kiinni koskaan jäämättä noin 30 naisen kanssa.

Vaan se oli sitä aikaa. Nyt olen aivan toisessa ääripäässä ollut jo kuutisen vuotta. Edes vapaiden naisten kanssa eivät yhdenillansuhteet kiinnosta, vaan etsin enemmän. Varatut karsiutuvat välittömästi.

 

[Fordél]

Olen siinä mielessä helpossa asemassa, että minua ei kiinnosta yksikään varattu nainen sen jälkeen jos tiedän hänen olevan varattu. Ei vaikka olisi Johanna Kurkela tai Halkoaho, niin en sekaantuisi häneen jos tulisi vikittelemään ja tietäisin hänen olevan varattu. Minä nimittäin oikeastaan halveksin sellaisia ihmisiä, jotka pettävät kumppaniaan, siksi kiinnostukseni loppuu kuin seinään jos tiedän toisen olevan varattu.

Täällä sama. Olen tehnyt jo aikoja sitten itselleni selväksi, että varattuihin ei kosketa ja piste. Helppo päätös ja helppo pitää kiinni, koska maailmassa kyllä riittää naisia ja vapaita sellaisia, joten varattuihin ei tarvitse kajota. Toisaalta jos joku varattu on sinusta kiinnostunut niin jos se on tarpeeksi suurta, jättää hän kyllä sen nykyisen ilman, että itse täytyy asiaan sen suuremmin sekaantua.

Itse olen aina koittanut ajatella asiaa sen kolmannen osapuolen kautta eli miltä hänestä mahtaa tuntua jos hänen nainsensa pettää. Ja kun asian ajattelee vielä niin, että miltä minusta tuntuisi jos oma naiseni pettäisi niin eipä siinä enää tee yhtään mieli lähteä sotkeutumaan varattuihin. Sen verran löytyy selkärankaa, että ei tee edes tiukkaa. Ja nyt kun itse on varattu niin tottakai tällaiset asiat ovat totaalisesti poissuljettu.

Mitä tulee tuohon pettäjien tuomitsemiseen niin en tietysti katso heitä hyvällä, mutta jokainen tekee omat valintansa ehkä lähde heitä sen kummemmin syyttelemään. Yleensä saavat kuitenkin jossain vaiheessa tavalla tai toisella kokea tekojensa seuraukset. Kyllä se paskakuski yleensä aika hyvin tietää kenen niskaan se paska kaadetaan.

 

[Ted Raikas]

Tiesin jo seurustelun aloittaessani että tytöllä on ollut henkilökohtaisessa elämässään ongelmia, mutta luulin niiden olevan enemmän tai vähemmän historiaa. Koko ajan on kuitenkin pulpahtanut pintaan uusia ja tuoreita ongelmia. Tilanne on edennyt niin pahaksi, että voidaan puhua jo vakavasta masennuksesta.

Monet kerrat kai täälläkin todennut, mutta itselläni on kokemusta seurustelusta ihmisen kanssa, jonka elämänilo on poissa ja sairastaa vakavaa mielentilan sairautta, tätänykyä kai jo diagnosoitu varsin vakavalaatuiseksi sairaudeksi josta ei ehkä ole paranemista koskaan. Se on rankkaa, yrittää tsempata ja pitää pystyssä ihmistä, joka ei oikein usko mihinkään. Joka kätkee kaiken ahdistuksen ja pahan olon sisimpään, eikä halua eikä osaa sitä tuoda ulos. Ei tavallaan anna auttaa. Eikä häntä lopulta voi siitä edes syyttää.

Omalta puolelta se on todella kuluttavaa ja voimia vievää. Usko katoaa ja tuntuu, että itsekin masentuu ja kadottaa elämänilon. Silti ei toivo, ettei sitäkään suhdetta olisi ollut. Kai se oli rakkautta, koska sitä jaksoi ja yritti parhaansa. Niin kauan kuin sitä kesti.

Eli pystyn ehkä jossain määrin ymmärtämään, millaisessa veneessä olet. Toivottavasti jaksat, uskon, että ongelmien ylikin on mahdollista ponnistella.

 

[Fordél]

Aika pysäyttävä kirjoitus Doanerilta. Tietysti kun itse ei ole ollut yhtä vakavassa tilanteessa niin ei ihan pysty ymmärtämään mitä tällä hetkellä koet, mutta vähän olen kyllä asiasta jyvällä.

Se on sanomattakin selvää, että ette nouse tuosta yksin vaan tohon tarvitaan ulkopuolisen apua. Ja myös sinä tarvitset jonkun jolle asioista puhua, ettet vain pidä noita kaikkia sisälläs ja koita selvitä kaikesta yksin. En tiedä oletko jo selvittänyt eri hoitovaihtoehtoja, mutta jos et ole niin kannattaa oikeasti mennä puhumaan noista asioista eri ammattilaisille ja pähkäillä heidän kanssaan, että mitä kannattaisi tehdä. Sitten esität varovaisesti asian naisellesi ja lähdette siitä yhdessä miettimään mikä olisi paras ratkaisu. Näin se ei voi kuitenkaan jatkua.

Mutta koita kaiken tämän keskellä muistaa, että et ole yksin ja näistä asioista kyllä selvitään. Olet jo todella hienosti tehnyt sen mikä on tehtävissä, mutta nyt on aika hakea apua muualta, sillä kukaan ei selviä tällaisista asioista yksin. Kellään ei ole sellaisia voimavaroja käytössä, joten on täysin luonnollista, että sullakin on nyt voimat loppu. Nostan sulle hatun hyvin korkealle jo tuosta työstä minkä olet tehnyt, sillä moni olisi nostanut kädet pystyyn jo aikoja sitten. Nyt vaan rohkeesti selvität mistä sitä apua saat ja laitatte asiat kuntoon. Se on pitkä prosessi, mutta kun alkuun pääsee niin se kyllä alkaa helpottamaan.

Ei muuta kun helkkaristi jaksamisia ja uskoa Doanerille!

 

[Fordél]

Itse jaksaisin vaikka maailman ääriin, jos tietäisin että hän tuntee samoin minua kohtaa, kuin minä tunnen häntä kohtaan. Mutta en saanut kysymykseeni muuta vastausta kuin että hän on nyt niin masentunut että ei tunne mitään, ketään ihmistä kohtaan. Se löi kyllä palan kurkkuun itselleni. Tuli sellainen fiilis että mitä olen tehnyt väärin.

Et ole tehnyt varmasti mitään väärin, mutta ei ole tyttökään. Tuossa tilassa on vaikea rakastaa toista jos ei rakasta itseään. Vaikea siis tuntea mitään toista kohtaan. Kuulostaa karulta, mutta näin se usein on. Se kuitenkin, että puhuu sulle ja antaa sun olla lähellä kertoo, että et ole yhden tekevä ihminen. Ehkä nyt kannattaa kuitenkin vähäksi aikaa unohtaa nuo seurusteluasiat ja keskittyä vain siihen, että tyttö saa apua. Vaatii kärsivällisyyttä, mutta lienee paras tie molempien kannalta ja kenties sitten tuo kärsivällisyys palkitaan.

Olen aiemmin jo puhunut eri hoidoista tytölle. Hän on ikuisesti kiitollinen kouluterveydenhoitajalle, joka hänet aikoinaan ohjasi hoitoon. Hän oli vuosi sitten syksyllä, ja viime alkukeväästä osastolla, ja sen jälkeen kevät ja kesä meni aivan normaalisti. Uudessa koulussa aloittaminen syksyllä kuitenkin laukaisi stressin uudelleen. Sen jälkeen ollaan menty loivaa alamäkeä, mutta nyt tuntuu että tullaan korkealta ja kovaa alas nopeasti.

Voisiko tämä vanha kouluterveydenhoitaja olla jotenkin mukana tässä prosessi vaikka "pelin avaajana"? Eli jos tyttö luottaa häneen niin ehkä tämän kanssa kannattaisi asiaa myös pähkäillä.

 

[Mahola]

Doanerin tilanne kuulostaa valitettavan tutulta myös omalla kohdalla. Oman tapauksen päättymisestä on kulunut reilu puoli vuotta mutta silti noita asioita tulee mietittyä jos ei päivittäin niin muutaman kerran viikossa kuitenkin. Doanerin teksti on melkeinpä täysin samanlaista mitä itse olisin silloin kirjoittanut, jos olisin kehdannut. Yhteisiä kohtia on jopa hämmästyttävän paljon.
Minun tapauksessa taustalla oli vakava masennus joka diagnosoitiin sen jälkeen kun olimme yhteistä juttua jo kerennyt hetken kasaamaan. Aika paljon sitä joutui tuona aikana näkemään ja kuulemaan, mutta taustalla oli koko ajan itsellä ajatus, että asiat muuttuu parempaan suuntaan. Tein kyllä kaikkeni homman eteen ja mielestäni onnistuin omassa osuudessa hyvin mutta jälkeenpäin olen tajunnut sen, että sillä omalla tekemisellä ei valitettavasti ollut juurikaan merkitystä mihinkään suuntaan.
Hoidot vaikuttivat tehoavan ja tyttö itsekin puhui positiivisempia asioita ja alkoi uskomaan parempaan. Homma kuitenkin päättyi lopulta melko hyvässä yhteisymmärryksessä, sillä toinen osapuoli ei kaikesta päätellen ollut valmis jatkamaan ja kehittämään samanlaista ihmissuhdetta mikä itsellä oli mielessä.
Kuitenkin tilalleni ilmestyi uusi jampuusi jo viikon-kahden aikana. Eli ilmeisesti oli jo valmiina katsottu joku jonka kanssa voisi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä kun pahin paska oli jo lennellyt. Tämä koko kuvio jäi kyllä nakertamaan melko pahasti ja monta kertaa tuli ihmeteltyä, että minkä takia sitä raskasta taakkaa, jota itse ei ollut kenellekkään kasannut, piti ottaa kannettavaksi.
Tällaiset asiat on todella monimutkaisia eikä yhtä oikeata ratkaisua ole olemassa. Kuitenkin jos omalle kohdalle tulisi vastaava tilanne uudestaan eteen niin tuskin lähtisin tällä kertaa hakemaan sankariprinssin roolia.

EDIT: sekavaa..

 

[stiflat]

Kerronpa tähän erään tositarinan asian tiimoilta, siitä miten voi käydä myöskin. ...

Täh? Sitä naistahan sillä kirveellä olisi pitänyt hieman vauhdittaa.
Vai oliko tässä maailman ainoat kaksi miestä, jotka naisesta olivat kiinnostuneita..?

 

[SamSpade]

Täh? Sitä naistahan sillä kirveellä olisi pitänyt hieman vauhdittaa.
Vai oliko tässä maailman ainoat kaksi miestä, jotka naisesta olivat kiinnostuneita..?

Tarina ei kerro (eikä tämä tuttu jamppakaan sano) millaisia "keskusteluja" naisen kanssa käytiin. Mutta hiukan hämmästyin tuota kommenttiasi. Kyllä tuo mies oli myös tilannut itselleen ongelmia.

 

[moby]

Ostastolle hän ei enää halua, eikä myöskään lääkkeitä. On kyllä varmasti joku hienovaraisempikin tapa hoitaa bulimiaa ja siitä johtuvaa ahdistusta ja masennusta. Pitää saada vain tyttö vakuuttuneeksi siitä. Hän ymmärtää selvänä päivänä tilanteen vakavuuden ja haluaa eroon ahdistuksesta. Mutta pahana päivänä ei ota mitään kuuleviin korviinsa.

On vaikea auttaa ketään, jos autettava ei halua. Valitettavasti henkisesti sairas ihminen ei ole oikea taho päättämään mitä hoitoa tarvitsee ja mitä ei. Psyykkisiä sairauksia ei hoideta kotikonstein, vaan sitä varten ovat ammattilaiset, jotka osaavat auttaa paremmin.

Olet tosiaan niin nuori, että ei kannata ajaa itseään samaan pisteeseen hakkaamalla päätä seinään, eikä kannata tuntea syyllisyyttä jos toinen ihminen ei halua itseään autettavan. Kuten edellä on kerrottu - vaikka tyttö parantuisikin, ei se tarkoita suurta kiitollisuutta sinulle, vaan juurikin halua aloittaa uusi elämä nollasta ilman menneisyyden haamuja. Mieti miten oma pääsi kestää tuollaista.

Ei kannata myöskään kuunnella liian herkällä mielellä noita hänen juttujaan, sillä masentuneiden ihmisten suusta kuulee kaikenlaista. Oma äitini kärsi lyhyen aikaa työperäisestä masennuksesta ja sanoi jälkeenpäin, että ei olisi ikinä uskonut mitä schaissea suustaan päästelee. Kun pään sisällä ei ole kaikki kunnossa, ei myöskään ulosanti ole kunnossa.

 

[Paul Kemp]

Vähän samaa tässä sanon, kun moby tossa vähän ylempänä, että ei välttämättä kannata itse mennä uppoavan laivan mukana pohjaan(ainakaan noin nuorena), jos ongelmiin ei ratkaisua löydy. Tiedän nimittäin kokemuksesta, että läheisen masennus voi olla "tarttuvaa", jos siihen ei osaa suhtautua oikealla tavalla. Ei siis todellakaan kannata yrittää ottaa mitään koulutetun psykologin/psykiatrin roolia ja suodattaa toisen pahaa oloa itsensä kautta. Siinä voi olla itsekin henkisesti todella pahasti jumissa ennen kuin huomaakaan.

Hatun nosto toki Doanerille, olet varmasti tehnyt kaiken minkä voit tyttösi hyväksi. Toivottavasti homma ratkeaa parhain päin.

 

[steepler]

Koko masennus on lähtenyt liikkeelle huonoista kotioloista. Nyt tämä alaikäinen neitokainen asuu isänsä kanssa, sillä välit ovat varsin tulehtuneet hänen äitiinsä.

Mikä tässä on isän rooli, onko hän tietoinen tilanteesta. Selväähän tässä on että ammattiapua tarvitaan ja edellä ehdotettiin että selvittäisit hoitoja ja vastaavaa. Varmasti ihan asiallisia neuvoja, mutta itse kyllä näkisin että ensisijaisesti tämä tilanne on isän vastuulla ja hänen olisi selvitettävä ja vietävä tyttö hoitoon. Plus hoidoista saattaa tulla kustannuksi ja paperityötä jotka eivät mielestäni missään nimessä voi olla sinun vastuullasi.

Varsinkin kun hän on niin nuori ja missään avioliitossa ette ole niin mielestäni tämä on ensisijaisesti perheasia eikä niinkään poikaystävän vastuulla oleva homma, toki tukena voi olla, mutta se ensisijainen hoitotyö on perheen asia. En sitten tiedä miten huono tuo perhetilanne on, mutta kyllä nyt ainakin isää kannattaa informoida missä mennään jos hän sitä ei tiedä, kuitenkin jos hänen kanssaan tyttö asuu.

 

[Brousseau]

Tarina ei kerro (eikä tämä tuttu jamppakaan sano) millaisia "keskusteluja" naisen kanssa käytiin. Mutta hiukan hämmästyin tuota kommenttiasi. Kyllä tuo mies oli myös tilannut itselleen ongelmia.

Kyllä minusta taas se nainen siinä nyt se suurempi syyllinen on. Kyllähän noita vokottelevia miehiä nyt aina riittää, mutta kyllä se kahdenkeskinen luotto on se, jonka pitää toimia. Peli on menetetty jo tuossa vaiheessa ja se on aivan turha alkaa sitä miespuolista kumppania moukaroimaan. Naisen ei olisi kuin tarvinnut antaa kielteinen vastaus, ettei tuollaiseen tilanteeseen olisi edes päädytty. Tietysti se miehenkin kannattaa miettiä asiaa, jos on sekaantumassa varattuun naiseen. Siinä ei ole muutenkaan kovin hedelmälliset lähtökohdat suhteen aloittamiselle. Mielummin vaikka sitten niin, että naisen on selvitettävä pelimerkit entisessä suhteessaan, ennen kuin hyppää uuteen, mutta kyllähän tuo lähteminen järjestelmälliseen pettämiseen on ikävä asia.

Toki sitä on vaikea ajatella juuri kun useamman vuoden suhde takana ja silmiesi edessä näet miten suhde on historiaa silmänräpäyksessä, niin kyllähän se voi saada melkoisen purkauksen aikaan. En ole vain koskaan ymmärtänyt näitä miesten hätistelijöitä. Ei se ole mikään oikea suhde, jos sinun pitää koko ajan vahtia kumppanisi tekemisiä ja luottamus toiseen on aivan nollassa.

 

[Surukuku]

Se sattuu ja syvältä, kun oma kullannuppu sanoo: tää maailma on parempi paikka ilman mua. Joka ilta mietin niitä sanoja ja kyllä tulee itkettyä. En häpeä myöntää sitä. En vain yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä, olo on todella avuton ja helvetin huono kokoajan. Apua...

Tuota noin... Nämä minun sanani voivat vaikuttaa kylmiltä ja jopa uhkaavilta, mutta usko pois: Minä tiedän, mistä puhun!!!
Ensinnäkään bulimia ei ole varsinaisesti, mitä rakkaasi sairastaa, vaan se on paremminkin oire ja yksi ulkoisista merkkeistä hänen tilastaan - kuten myös tuo viiltely ja itsetuhoisuus. Masennus lienee kattavampi määritelmä ja syitä hänen masennukseensa toitkin jo esille hänen lapsuudestaan.

Nyt on ensiarvoisen tärkeää, että hän saa ammattiapua - täysin ilman mitään vaihtoehtoja!!!

Sinä myös kulutat itsesi loppuun siinä hänen vierellään pikkuhiljaa, jos hän ei saa ammattiapua ja silloin teitä voi olla kaksi sairasta yhden sijaan.
Tällaiset lapsuuden traumat, yksilön minä-kehityksen häiriöt, jne. jotka ilmenevät häpeänä, arvottomuudentunteena, tms. voidaan varmasti voittaa ja mitä nuorempana hoito aloitetaan, sen parempi ennuste hoidolle on. Yksilö- tai ryhmäterapia ja lääkitys yhdessä ovat yleisin hoitomuoto - ja myös tehokkain. Läheisten tuki ja ymmärrys ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta hoitotyötä heiltä ei edellytetä, lähinnä vain läsnäoloa ja rakkautta - sekin voi olla aika-ajoin ihan tarpeeksi vaikeaa. Potilaan oma tahto parantua on aina suurin edellytys ja paras tae parantumiselle, joka myös mahdollistaa nuo yllämainitut asiat tehokkaasti. Lääkkeitä on turha pelätä ja karttaa, sillä niitäkin tarvitaan hoitotyön tueksi lievittämään esim. em. oireita, mutta ilman pitkäkestoista terapiaa niiden hyöty vesittyy - eihän selkäkivun syytäkään paranneta särkylääkkeillä vaan yhdessä oikealla hoidolla!!!
Vaikeasta masennuksesta toipumiseen voi kulua vuosia ja se voi aika-ajoin uusiutuakin, mutta ilman hoitoa toipumiselle ei ole juurikaan toivoa.

Lopuksi! Voimia ja jaksamista teille molemmille ja toivottavasti saatte nopeasti apua yhteisellä tiellä kohti aurinkoisempaa tulevaisuutta.

 

[Fordél]

Ja olen päättänyt että en turhaan jaksa kuvitella sellaisia kauhuscenaarioita joissa tyttö parannuttuaan lemppaa minut ja aloittaa toisen kanssa puhtaalta pöydältä. Ensinnäkin, olen perusluonteeltani niin positiivinen etten jaksa murehtia sellasia asioita, tytön luonteen tuntien en jaksaisi niin uskoa tapahtuvan, ja se on sitten sen ajan murhe jos niin käy. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olen onnellisempi kuin ikinä ennen tätä, ja se on suoraan tytön ansiota!

Ensinnäkin hieno kuulla, että pyörät ovat alkaneet rullaamaan oikeaan suuntaan. Seuraavaksi varmaan kannattaa ottaa projektiksi tuon asian kertomisen tytön vanhemmille, mutta toki tämän kaiken pitää tapahtua tytön sallimalla tavalla.

Mitä tulee tuohon lainattuun kohtaan niin varmaan kannattaa nyt pitää ykkösprioriteettina mielessä tytön parantuminen. Ilman sitä ei tytöllä ole tulevaisuutta ja ilman sitä ei ole ole teilläkään tulevaisuutta. Sitä kautta kun tyttö paranee, paranevat myös teidän mahdollisuudet onnistua parisuhteessa. Hienoa kuitenkin, että sulla on positiivinen ote hommaan, joten eiköhän tässä käy joka tapauksessa hyvin. Pahin homma voi olla se, että teillä menee paranemisen jälkeen poikki, mutta kun selkeästi välität tytöstä niin sekään ei liene maailmanloppu, koska tärkeintä on se, että tytöllä on asiat hyvin.

Mutta tosiaan nyt turha miettiä tuollasia asioita vaan keskittyminen vain tyttöön ja hänen paranemiseen. Muista myös itsekin välillä tuulettua äläkä ole koko ajan kiinni tossa asissa. Voimia!