Onpa hauska nähdä sinulta näin positiivinen viesti – great!!!
No niin - olette oikealla tiellä: on läheisten tuki ja - mikä tärkeintä - on oma halu parantua. Kuitenkin haluan vielä tähdentää, että hoitosuhde ammatti-ihmisiin vaikka kouluterveydenhoitajan kautta pitää syntyä ja saada, muuten paranemisprosessi ei lähde liikkeelle.
On aika tyypillistä, ettei joko toinen tai molemmat vanhemmat tiedä välttämättä mitään koko tilanteesta aluksi ja syyt siihen voivat olla hyvinkin kipeitä ja raskaita. Näitä asioita puidaan varmasti terapiassa, joten jatka sinä toistaiseksi valitsemallasi linjalla ja anna hänen tehdä itse ratkaisut tuossa asiassa. Jos hän on alaikäinen, voi olla, että tieto kulkee myös muuta kautta hänen juridiselle huoltajalleen.
Sitten yksi juttu!
Sinun on muistettava huolehtia myös itsestäsi, omista tarpeistasi etkä saa uhrautua tuon sairauden alttarille - se olisi hyödytöntä kaikille. Paras keino tähän on yrittää elää niin tavallista ja normaalia elämää kuin ikinä mahdollista kaikkine pikku riitoineen ja erimielisyyksineenkin. Jos/kun sinä saat viestin perille, että välität hänestä oikeasti juuri hänen itsensä vuoksi, hän kyllä kestää elämää ihan normaalisti - luottamus on tärkeintä.
Älä myöskään mieti vielä mitään parantumisia ja eroja, sillä nyt aluksi on hyvä keskittyä aika pieniin asioihin ja askeliin ja – ennen kaikkea – olla iloinen ja tyytyväinen pienistäkin onnenpipanoista. Hoidon edistyessä kerkiätte vielä miettiä monesti tulevaisuuttanne :-)))
Toivotan edelleen onnea ja paljon kärsivällisyyttä matkallenne - molemmille teille.