Jospa minäkin avautuisin naisasioistani. Tai lähinnä tarvitsisin neuvoa asian kanssa tekemisiin joutuneilta. Kyseessä on kaikin puolin mukava, hauska, tervehenkinen, huumorintajuinen ja nätti tyttö. Vapaa neito on kyseessä ja tämä neito osoittaa vielä varsin avoimesti mielenkiintonsa minua kohtaan, on jopa sen ihan sanallisestikin tehnyt selväksi. Itse asiassa tämä kyseinen tyttö, tai nainen, miten vaan, ei ole edes ainut varteenotettava tapaus, joka minua on yrittänyt saada verkkoonsa. Ainoastaan yksi noista naisista on sellainen, jonka kanssa en voisi edes kuvitella antautuvani parisuhteeseen. Syitä en halua tässä puida, mutta sanotaan vaikka, että mielenkiintoni hänen tapauksessaan kohdistuu ihan muihin asioihin kuin seurusteluun ja päivittäiseen näkemiseen.
Periaatteessa tuo ensiksi mainitsemani tapaus voisi kiinnostaa minua vakavammassakin mielessä, mutta kun ei kiinnosta. Vaikka miten mahtava daami osuu kohdalle, niin henkinen viisari ei värähdä. Fyysinen kyllä, mutta se nyt ei tunteisiin liity millään lailla. Joka tapauksessa, ongelma piilee siinä, etten osaa kertoa tuolle tytölle, etten ole hänen unelmiensa prinssi vaikka hän niin saattaa kuvitellakin. Miten helvetissä toinen torjutaan niin, ettei se aiheuta tarpeetonta kärsimystä tai pettymystä? Tiedän, että paras tapa olisi kertoa suoraan, mutta en ole toistaiseksi hennonnut asiasta puhua. On omituista, kun todella viihdyn hänen seurassaan ja kaikki toimii, mutta se jokin tärkeä palanen siitä puuttuu.
Jos nainen kirjoittelisi Jatkoaikaan, niin laittaisin YV:nä, että "sori vaan pirkko, tasan ei mene nallekarkit, deal with that", mutta oikeassa elämässä tuntuu mahdottoman vaikealta kertoa, että meistä ei tule mitään.
Laitan tämän kaiken exäni piikkiin, joka minun näkemykseni mukaan on tuhonnut tunne-elämäni, muuttanut minut kyyniseksi paskiaiseksi ja vienyt minulta kyvyn tuntea ketään kohtaan mitään muuta kuin vihaa ja halveksuntaa. Vitun ämmät.