Naisasiat

[moby]

Nyt on tuomiopäivät käsillä.

Olen moneen kertaan joutunut antamaan naiselle "siimaa", elikkäs tekemään kompromisseja joista en ensiksi ilahtunut, mutta myöhemmin osoittautunut ihan ok vedoiksi ja sydän on kestänyt, eikä mitään ongelmia ole ollut.

Nyt olisi edessä taas sellainen päätös ja pähkäiltyäni yön ja tämänpäivän en enään pysty taipumaan. Ei vaan pysty. Nyt katsotaan tuleeko hän vastaan vai ei...

Näinhän se menee, että kun tarpeeksi antaa siimaa, niin joskus se loppuu. Kannattaa kiristää jarrua hieman aikaisemmin, ettei joudu tähän tilanteeseen.

Siiman antaminen silloin tällöin on ihan ok, jos molemmat tekevät tätä tasapuolisesti.

 

[Puscutractori]

Baarista parisuhdemateriaalia olevan naisen löytäminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Itselle ei ole noin hyvin koskaan käynyt, että sieltä mitään a- luokan tyttöä olisi mukaan tarttunut, mutta lähipiirissäni on tapaus joka osoittaa tuon mahdolliseksi.

Onneksi poikkeukset vahvistavat säännön. Sellainen sattui vanhemmilleni vuonna 1967, ainoalle veljelleni vuonna 1995 ja minulle vuonna 2000. Kaikkien liitot jatkuvat edelleen. Omaan perheeseeni siis ainakin on pesiytynyt jokin "elämänkumppani löytyy nimenomaan baarista" -geeni. :)

 

[LexaMan]

Jatketaan samalla linjalla: kuinka moni nainen haluaisi itseään kutsuttavan pirkoksi? ;)

Ehkä ainakin väestörekisterikeskuksen hakupalvelusta löytämäni 34966 Pirkkoa (tosin 8kpl heistä miehiä).Toki osa varmasti on jo manan majoilla, eivätkä siten paljoa välitä miksi heitä kutsutaan.

 

[TQoFE]

Siirrän vitutusketjusta tänne, ettei mene ihan ot:ksi.

Kyllä vaan, muisti taitaa palailla pätkittäin. Morkkis on kova ja anteeksipyyntöjä on sadellut. Sovintoa hierotaan heti työpäivän jälkeen.

Jos jotain positiivista haetaan, niin sentään muistaa ainakin jotain ja pää on selvinnyt jo sen verran, että ymmärtää hävetäkin.

Sait rouvasi kiukun kuulostamaan perinteiseltä naiskiukulta (tosin huomattavasti isommassa mittakaavassa), jossa rähjätään pikkuasiasta kun ei haluta sanoa, mikä oikeasti mättää. Se oikeasti mättävä asia, jota ei haluta sanoa, liittyy usein joko siihen, ettet ole huomioinut häntä tarpeeksi - minkä naiset ottavat ajoittain tarpeettomankin henkilökohtaisesti ja merkkinä jostakin elämää suuremmasta - tai sitten siihen, että olet huomioinut jotain toista naista liikaakin. (Naisten on hankala myöntää tuollaisia asioita, ja silloin nimenomaan kiukutaan pikkujutuista.)

Miten niin me ollaan kummallisia?

Mutta kyllä pistää miettimään, että onko sovintoa näköpiirissä, jos vielä joskus joutuu vastaavia solvauksia kuuntelemaan.

Jokainen tekee itse omat ratkaisunsa. Jos nainen on muuten aivan ihana, kannattaako yhden (tai kahden) ison kiukun takia heittää kaikki muu hukkaan. Toisaalta, jos nuo isot kiukut muuttuvat jokapäiväisiksi, onko se nainen kuitenkaan sen arvoinen, että niitä viitsii kuunnella.

Päätöksiä tehdessä kannattaa ottaa huomioon myös se, mitä sen ison kiukun takana on oikeasti ollut sekä se, mitä itse on saanut tai saisi anteeksi siltä toiselta osapuolelta.

 

[Cemetery Gates]

Se oikeasti mättävä asia, jota ei haluta sanoa, liittyy usein joko siihen, ettet ole huomioinut häntä tarpeeksi - minkä naiset ottavat ajoittain tarpeettomankin henkilökohtaisesti ja merkkinä jostakin elämää suuremmasta - tai sitten siihen, että olet huomioinut jotain toista naista liikaakin.

Toista naista liikaa? En helkutissa. Sehän on toki aina tapetilla, ettei tule huomioitua omaa naistaan (rouvasta ei viitsis puhua) riittävästi, koska en henkilökohtaisesti usko, että mikään olisi riittävästi. Nainen = kun mikään ei riitä. Eipä silti, tietenkin meikäläiselläkin olis kibekuhtamaisesti peiliin katsomisen paikka säännöllisin väliajoin, mutta siihen meinaa mennä hermo, että pikkujutuista mäjähtää valtava sota turhan usein. Itse kuittaan vastaavat pikkujutut hälläväliä -tyyliin, koska riitely on perseestä ja pikkuasioista riitely puolestaan todella syvältä isosta perseestä. Tässä kohtaa homma ei siis tosiaankaan ole tasapuolista.

Jos nainen on muuten aivan ihana, kannattaako yhden (tai kahden) ison kiukun takia heittää kaikki muu hukkaan. Toisaalta, jos nuo isot kiukut muuttuvat jokapäiväisiksi, onko se nainen kuitenkaan sen arvoinen, että niitä viitsii kuunnella.

Kiukku ei todellakaan ole jokapäiväistä, mutta kyllä sitä silti liian usein ilmenee. Kun raivo on ylimmillään, sieltä yleensä satelee niitä samoja juttuja kerta toisensa jälkeen, vaikka maltillisissa keskusteluissa on sovittu, että samaa levyä ei ole tarvis soittaa päivät pääksytysten. On vaan niin hurjaa seurata sellaista suuttumusta, missä järki ja käytöstavat lentävät nurkkaan nanosekunnissa, itse en ole koskaan suuttunut niin silmittömästi. Voisin kuvitella suuttuvani siten vain jollekin pahimmalle vihamiehelleni, mutten taatusti rakkaalleni.

Päätöksiä tehdessä kannattaa ottaa huomioon myös se, mitä sen ison kiukun takana on oikeasti ollut sekä se, mitä itse on saanut tai saisi anteeksi siltä toiselta osapuolelta.

Kyllä, samaa mieltä ja näin on tehtykin. Tässä vaan turhautuu, kun homma ei tunnu kehittyvän mihinkään, vaan samojen aihepiirien ympärillä pyöritään alati. Katumukselta ja anteeksipyynnöiltä putoaa pian pohja pois, jos kaikki unohtuu seuraavan raivarin tullessa.

Mutta nyt viikonlopun viettoon, toivottavasti rauhallisissa ja iloisissa merkeissä.

 

[TQoFE]

Jokos teillä on sopu talossa?

Toista naista liikaa? En helkutissa. Sehän on toki aina tapetilla, ettei tule huomioitua omaa naistaan (rouvasta ei viitsis puhua) riittävästi, koska en henkilökohtaisesti usko, että mikään olisi riittävästi.

Niin, en siis tarkoittanut vihjata, että tiirailet muita naisia tms. Tai ehkä tiirailetkin, mistäs minä tiedän (hymiö). Tarkoitin sitä, että etenkin tiettyyn aikaan kuusta joku varsin viatonkin kommentti saattaa jäädä pyörimään naisen mieleen, että "mitäköhän se tuolla nyt tarkoitti, miksi se sanoi noin ja meinasiko se, että sitä-tai-tätä eukkoa olisi ihan kiva tökkäistä, jos vaan saisi".

On varmastikin aina yksilöstä itsestään, mielentilasta ja kuun kierrosta kiinni, kuinka paljon huomiota ja hellyyttä haluaa, mutta "miksei se enää huomioi mua, onko sen mielessä joku muu" -ajatukset ja niistä johtuvat kiukut voi välttää sillä, että pitää huomion määrän aina vakiona. Helppo sanoa, mahdoton toteuttaa.

Eipä silti, tietenkin meikäläiselläkin olis kibekuhtamaisesti peiliin katsomisen paikka säännöllisin väliajoin, mutta siihen meinaa mennä hermo, että pikkujutuista mäjähtää valtava sota turhan usein.

Kuten Sniper tuossa yllä ehdottaakin, kiukku voi johtua myös muusta kuin sinusta. Teidän kannattaisi yhdessä miettiä, onko naisellasi isompia huolia, stressaava työ tmv., ja miten sitä stressiä saisi lievitettyä muuten kuin rähjäämällä kotona. Omalle rakkaalle on vaan - valitettavasti - helpompi rähjätä kuin vaikka puolitutulle tai työkaverille.

Kun raivo on ylimmillään, sieltä yleensä satelee niitä samoja juttuja kerta toisensa jälkeen, vaikka maltillisissa keskusteluissa on sovittu, että samaa levyä ei ole tarvis soittaa päivät pääksytysten.

Meillä oli aiemmin eräs aihe, joka usein kaivettiin esille riitojen yhteydessä, kaikkea muuta kuin hyvin seurauksin. Asiat kuitenkin tuppaavat menettämään merkitystään ajan kuluessa, joten tuo asia ei juuri enää nouse esille.

 

[Hypodermic]

Jokainen siis tyylillään. Ehkä tuo nettituttavuuksien luominen on nykyään hieman yleisempää kuin viime vuosituhannen lopussa, jolloin sitä jonkun verran tuli harrastettua. Pari kertaa tuli vedettyä kiveenkin, mutta ei niistä sen enempää.

Kyllä vaan. Internet ylipäänsä on nykyään niin iso ja merkittävä asia, etenkin nuorten keskuudessa, että kumppanin löytäminen netistä on aivan normaalia. Netin kautta muodostuneita pariskuntia tiedän useampiakin, ja itsekin nykyiseen otin kontaktia ensiksi nimenomaan netissä... Onhan se tosin vanhemmille ihmisille (esim. sukulaiset) outoa sanoa että tavattiin Internetissä, kun takasin tulee "niin missä?" tai jotain vastaavaa. :D

Baarista en kyllä ainakaan tiedä kovin monen suhteen alkaneen omassa tuttavapiirissäni, pari kyllä tiedän ja ne ovatkin kestäneet jo vuosia. Mutta harvoinpa ylipäänsä ns. väkisin etsimällä mitään löytää, jotain tulee kohdalle kun tulee, ja se voi sitten tulla missä tahansa. Itse en ole baarista mitään vakavaa koskaan löytänyt, jotain perus säätöä vain, eniten ehkä on jäänyt mieleen kun itseä vuoden tai pari vanhempi nainen tuli koppaamaan kädestä kii ja sanoi että taksi lähtee nyt, lähetkö kyytiin - näin huterien muistikuvien perusteella... Ei valittamista, mutta kyllä baari on aina itsellä ollut ensisijaisesti hauskanpitoa varten hyvällä porukalla, ei niinkään seuran hakuun, oli sitten sinkku tai varattu.

 

[burning heart]

Tää baariasia on vähän sellainen, joka riippuu baarittelijan tavoista.

Jotkut käyvät baarissa kahdesti vuodessa plus kaikkina pakollisina juhlapyhinä, jolloin ovat aivan kaameat lärvät ja jokaista vastaantulevaa kandidaattia pitää vongata. Monesti huonoin tuloksin, ja loppuilta menee nurkkapöydässä istuessa, tuoppiin yrjötessä ja lopulta sammuessa baarin penkille, josta ystävällishenkinen poke käy tovin kuluttua roudaamassa sankarin kotia kohti. Yleensä ei heru.

Toiset ovat sitten niitä, jotka käyvät baarissa kahdesti viikossa, joivat kaljaa tai ei. Baarissa käydään lähinnä viettämässä aikaa itsekseen, kavereiden kanssa tai tutustuen uusiin ihmisiin. Tällöin tuo partnerin bongaaminen baarista lienee hieman todennäköisempää kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa. Tai no, omakohtaisesti koettuna sekä tuttavapiireissä tällaisia pareja on syntynyt aika paljonkin.

 

[Jarzki]

Tänään sitten meni minun vajaa puolivuotinen parisuhteeni poikki. Päätös tehtiin yhteisymmärryksessä ja keskustelujen jälkeen, sillä tilanne oli melkolailla kestämätön molemmille. Meneillään oleva varusmiespalvelus yhdistettynä aikataulujen täydelliseen risteämiseen toisistaan sekä välillämme oleva n. 250km välimatka aiheuttivat päätöksen, joka lopulta kuitenkin oli melko helppo. Emme olleet tavanneet em. syistä pitkään aikaan, jonka takia suhteemme oli muutenkin jo aavistuksen "jäissä". Tämä viikonloppu vain selvensi ajatuksia ja päädyimme tavatessamme siihen, että peli on vihellettävä poikki, sillä kumpikaan ei tässä tilanteessa hyödy suhteesta yhtään.

Tämä tapaus vain vahvisti käsitystäni kaukosuhteiden vaikeudesta ja raskaudesta. Jälleen saatiin yksi oppi lisää ja ehkä tästä on ammennettavissa oppia tulevaisuuteen. Kaukosuhteet ainakin ovat historiaa.

EDIT: Nyt muutaman tunnin sulattelun jälkeen rupeaa tuntumaan pahalta, mutta edelleenkään en ratkaisua vääräksi voi sanoa. No kyllä se tästä.

 

[proffa#8]

Tuosta proffan tilanteesta sen verran, että on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa miten nainen tuohon kukkalähetykseesi suhtautuu eli joko olet yltiöihana ja romanttinen poikaystävämateriaali huokuva Mies tai täysfriikki, jonka lähestymiskieltohakemusta nainen täyttelee kukkapukettisi roskiksessa. Toivotaan ensimmäistä.

Säälittävän tekstarin sain vain takaisin.. "Vitsi sun kanssas ja sitä perus huttua". Sen jälkeen ei ole mitään kuulunut, todennäköisesti parempi unohtaa tämä naikkonen.

Mites burning heart mennäänkö treffeille? Olen varakas.

 

[ipaz]

Pitkästä aikaa jonkin näköistä valoa risukasan kätköksiin. Olen ollut tässä enemmän tai vähemmän poikamiehenä jo useamman vuoden joitakin tilapäisiä parin kuukauden tapailuja / panemisia lukuun ottamatta. Nyt kuitenkin yksi nainen on alkanut kolahtamaan sillä tavalla, että häntä tulee mietittyä useasti päivässä. Neito on ollut luonani pari kertaa jatkoilla baari-illan jälkeen, mutta emme ole menneet vaatteiden alle, vielä. Mikä on toisaalta itselleni aikamoinen saavutus. Yleensä uin suoraan liiveihin ja jos sitä ei suvaita, niin saa moinen nainen lähteä. Nyt kuitenkin tuntuu pitkästä aikaa hyvältä olla tämän naisen seurassa ja meillä on ollut oikein hauskaa keskenämme ja juttu luistaa. Ja kaiken kukkuraksi hän on ulkoisesti meikäläisen mittahaarukkaan sopiva. Kaikki tuntuu olevan siis kohdallaan seuraavaan askeleeseen, mikä se ikinä sitten onkin.

Asiassa on vain yksi iso mutta, tämä nainen on varattu.

 

[burning heart]

Säälittävän tekstarin sain vain takaisin.. "Vitsi sun kanssas ja sitä perus huttua". Sen jälkeen ei ole mitään kuulunut, todennäköisesti parempi unohtaa tämä naikkonen.

Mites burning heart mennäänkö treffeille? Olen varakas.

Tää on niin tätä miesväkeä... Siinä ollaan niin lääpällään ja kukkia ja rehua laitetaan meneen ja mitäs sitten, kun tulee pakit - otetaan varakortti hihasta ja kysytään epätoivoisena viimeistä vaihtoehtoa ja sitten kyllä ollaan varoissaan ja kaikkee ja yhtäkkiä sitä huomaatkin olevasi taas tärkeä ja kun ei koskaan olisi pitänytkään ajatella muuta ja huomioidaan yhtäkkiä koko ajan ja laitetaan vessanpöntön kansi alas ja

Siis niin tyypillistä!

 

[Worrell]

otetaan varakortti hihasta ja kysytään epätoivoisena viimeistä !

Tätä kyllä näkee ihan naisissakin. Eipä se sukupuolea katso, jos toinen käyttää ns. varakortteja. Eniten se on perseestä silloin, kun takana on jo jonkinlaista kunnon säätöä ja sanottu puolin ja toisin sitä sun tätä ja sitten tapahtuukin yhtä sun toista. Että eipä miehet tätä yksin harrasta.

 

[proffa#8]

Tää on niin tätä miesväkeä... Siinä ollaan niin lääpällään ja kukkia ja rehua laitetaan meneen ja mitäs sitten, kun tulee pakit - otetaan varakortti hihasta ja kysytään epätoivoisena viimeistä vaihtoehtoa ja sitten kyllä ollaan varoissaan ja kaikkee ja yhtäkkiä sitä huomaatkin olevasi taas tärkeä ja kun ei koskaan olisi pitänytkään ajatella muuta ja huomioidaan yhtäkkiä koko ajan ja laitetaan vessanpöntön kansi alas ja

Siis niin tyypillistä!

Kylläpä nauratti, mutta suhteellisen tottahan tuo on.

Hyvä puoli tämän naikkosen kanssa on se, että en ehtinyt suuremmin ihastua. Kyseessä oli enemmänkin suuri kiinnostus.

 

[Fordél]

Tämä tapaus vain vahvisti käsitystäni kaukosuhteiden vaikeudesta ja raskaudesta. Jälleen saatiin yksi oppi lisää ja ehkä tästä on ammennettavissa oppia tulevaisuuteen. Kaukosuhteet ainakin ovat historiaa.

Itselläni on juuri tällainen suhde ja sen olen tässä puolen vuoden aikana oppinut, että kaukosuhde on oikeastaan ihan oma taiteenlajinsa. Siinä ei valitettavasti päde samat lainalaisuudet kuin normaalissa suhteessa. Oikeastaan mitään hyviä puolia en ole löytänyt, mutta huonoja puolia sitäkin enemmän. Paljon räjähdysherkempiähän nämä kaukosuhteet ovat, koska niistä puuttuu kaikki se normaali kanssakäyminen, joka esimerkiksi loisi sitä vakautta ja kertoisi missä mennään. Käännetysti taas ne harvat tapaamiskerrat korostuvat ja niissä kaikki mitä teet saa normaaliin suhteeseen verrattuna paljon suuremman painoarvon. Niissä kun mokaat niin tuntuu, että olet moannut koko suhteen, koska seuraava kerta kun pystyt asian korjaamaan tulee ehkä kuukauden parin päästä. Vaikka viestintävälineitä on nykyään vaikka muille jakaa niin parisuhdetta ei kuitenkaan hoideta ja kehitetä mesen, tekstarien tai puhelimen kautta. Niillä voi suhdetta pitää yllä, mutta kaikki muu vaatii kyllä sen kaverin siihen viereen möllöttämään.

 

[Chiesa di Totti]

Asiassa on vain yksi iso mutta, tämä nainen on varattu.

Story of my life. Eipä siinä sitten muuta kuin muttia olekaan, voin kertoa omasta kokemuksesta :)

 

[Powerplay]

Story of my life. Eipä siinä sitten muuta kuin muttia olekaan, voin kertoa omasta kokemuksesta :)

Juuri näin. Jos nainen on varattu ja lähtee messiin, niin voit olla varma, että trendi jatkuu senkin jälkeen, kun alat seurustelemaan moisen spermakupin kanssa.

Ja kokemus puhuu tässäkin...

 

[Mysteryman]

Itselläni on juuri tällainen suhde ja sen olen tässä puolen vuoden aikana oppinut, että kaukosuhde on oikeastaan ihan oma taiteenlajinsa. Siinä ei valitettavasti päde samat lainalaisuudet kuin normaalissa suhteessa. Oikeastaan mitään hyviä puolia en ole löytänyt, mutta huonoja puolia sitäkin enemmän. Paljon räjähdysherkempiähän nämä kaukosuhteet ovat, koska niistä puuttuu kaikki se normaali kanssakäyminen, joka esimerkiksi loisi sitä vakautta ja kertoisi missä mennään. Käännetysti taas ne harvat tapaamiskerrat korostuvat ja niissä kaikki mitä teet saa normaaliin suhteeseen verrattuna paljon suuremman painoarvon. Niissä kun mokaat niin tuntuu, että olet moannut koko suhteen, koska seuraava kerta kun pystyt asian korjaamaan tulee ehkä kuukauden parin päästä. Vaikka viestintävälineitä on nykyään vaikka muille jakaa niin parisuhdetta ei kuitenkaan hoideta ja kehitetä mesen, tekstarien tai puhelimen kautta. Niillä voi suhdetta pitää yllä, mutta kaikki muu vaatii kyllä sen kaverin siihen viereen möllöttämään.

Taiteenlajihan se on, niin kuin on tosin normaali parisuhdekin. Olen siis tästä asiasta niin eri mieltä, kuin vain olla ja voi.

Kaukosuhteen "hienous" on juuri siinä, että asiat saavat edetä omalla painollaan, ainakin omalla kohdallani nykyinen suhde on saanut kasvaa kaikessa rauhassa, jopa vähän taka-alalla, mutta samalla on aina ollut hieno huomata, kuinka paljon toista kaipaa, kuinka mukava on saada toinen omaan syliinsä pienenkin tauon jälkeen. Jollain tavalla tälläinen suhteen aloitus tuntuu sopivan ainakin Mysterymanille, joka osaa iloita myös siitä, että kotiinlähdön hetkikin on haikea. Sitä vaan jaksaa paremmin kun on jotain mitä odottaa.

Uskoisin omalla kohdallani tietävän mistä puhun, koska olen elänyt kaksi kertaa avoliitossa, ensin vajaa neljä vuotta ja toisella kerralla vajaa viisi vuotta.

Viimeiset puoli vuotta taas olen ollut elämäni ensimmäistä kertaa parisuhteessa, jossa osapuolet asuvat sellaisen matkan päässä toisistaan, että jos toisen haluaa tavata, ainoa vaihtoehto on hypätä lentokoneeseen. Ja se toimii vaan hyvin ainakin meidän kohdalla. Onhan se toki välillä raskastakin, koska molemmat joutuvat matkustamaan paljon jo työnsäkin vuoksi. Ja osittain myös kallista, kiitos kalliin lentokerosiinin. Mutta homma toimii, ja se on pääasia. Neidin kanssa on vaan todettu, että jos on halua, löytyy keinoja.

Eli kaiken paskan jälkeen Mysterymanin elämään on tullut valoa niin ihmeellisellä tavalla, että kerron sen teille joskus myöhemmin, mutta vain jos siihen on todella aihetta. Kyseessä on kuitenkin all-in, koska neiti iski panoksena pöytään valkokultaa ja timantteja vasemmasta nimettömästään. Dynamo68 ja Ipaz, se ei siis ole iso mutta, voin kertoa omasta kokemuksesta:)

edit: Powerplay, se ei ole aina noin yksinkertaista, voin kertoa senkin omasta kokemuksesta. Me olemme tunteneet neidin kanssa 25 vuotta, törmäsimme toisiimme kadulla todella pitkän tauon jälkeen, juttelimme niitä näitä ja joimme kahvia kolme tuntia. Neiti teki omat johtopäätöksensä, erosi ja otti vasta sitten yhteyttä. Eli kyllä nämä asiat voi mennä kaikkien sääntöjen mukaan ja siten, että ketään ei satuta.

 

[Wäinö#16]

Itselläni on juuri tällainen suhde ja sen olen tässä puolen vuoden aikana oppinut, että kaukosuhde on oikeastaan ihan oma taiteenlajinsa. Siinä ei valitettavasti päde samat lainalaisuudet kuin normaalissa suhteessa. Oikeastaan mitään hyviä puolia en ole löytänyt, mutta huonoja puolia sitäkin enemmän.

Omasta mielestäni kaukosuhteen hyvä puoli varsinkin tutustumisvaiheessa on siinä, että tutustuminen on tietyllä tavalla syvempää ja siinä oppii tuntemaan ihmistä eri kulmasta. Tapaamiset ja yhdessäolo on toki joka suhteessa varmastikin kaikkein tärkeintä ja niille ja erossa olossa tulisi löytää hyvä tasapaino. Ja joku maali on kaukosuhteellekin oltava jolloin välimatka katoaa.
Oleellista suhteessa ei ole minusta välimatka, vaan se, että tietää rakastavansa ihmistä ja että se on vastavuoroista ja molemmat haluavat viettää aikansa ja jakaa elämänsä toisen kanssa. Silloin jollain välimatkalla ei ole mitään merkitystä.

 

[Fordél]

Omasta mielestäni kaukosuhteen hyvä puoli varsinkin tutustumisvaiheessa on siinä, että tutustuminen on tietyllä tavalla syvempää ja siinä oppii tuntemaan ihmistä eri kulmasta. Tapaamiset ja yhdessäolo on toki joka suhteessa varmastikin kaikkein tärkeintä ja niille ja erossa olossa tulisi löytää hyvä tasapaino. Ja joku maali on kaukosuhteellekin oltava jolloin välimatka katoaa.
Oleellista suhteessa ei ole minusta välimatka, vaan se, että tietää rakastavansa ihmistä ja että se on vastavuoroista ja molemmat haluavat viettää aikansa ja jakaa elämänsä toisen kanssa. Silloin jollain välimatkalla ei ole mitään merkitystä.

Millä perusteella tai mitä omia kokemuksia on, että tutustumisvaihe olisi syvempää? Itse en näe oikeastaan mitään eroa, sillä vaikka nykyisessäkin suhteessa on heti menty tosi arkoihinkin asioihin ja menty syvälle niin on sitä näin ollut muissakin suhteissa, jotka eivät ole olleet kaukosuhteita. Ehkä tässä nykyisessä kaikki tosin alkoi heti paljon vakavampana, mutta en tiedä onko sitten kyseessä tuo kilsamäärä meidän välillä vai suhdetta edeltänyt ystävyys.

Mutta tottahan tuo on, että eihän tuolla välimatkalla ole mitään merkitystä silloin kun homma toimii. Lähinnä se välimatka nousee esiin silloin kun homma ei toimi, jolloin kaikki on monin kerroin vaikeampaa. Ehkä tätä hain takaa edellisessäkin viestissä. Mutta en mitenkään valita, sillä tämän ihmisen takia olen valmis kärsimäänkin tämän tuskan kunhan vaan se jossain vaiheessa sitten palkittaisiin. Loputtomiin en tällaista eroa jaksa, joten tosiaan tuo on ihan totta, että on hyvä olla olemassa jokin maali, johon tässä tähdätään. Parhaassa tapauksessa se olisi jossain reilun vuoden päässä. Ei paha!

 

[Wäinö#16]

Millä perusteella tai mitä omia kokemuksia on, että tutustumisvaihe olisi syvempää? Itse en näe oikeastaan mitään eroa, sillä vaikka nykyisessäkin suhteessa on heti menty tosi arkoihinkin asioihin ja menty syvälle niin on sitä näin ollut muissakin suhteissa, jotka eivät ole olleet kaukosuhteita. Ehkä tässä nykyisessä kaikki tosin alkoi heti paljon vakavampana, mutta en tiedä onko sitten kyseessä tuo kilsamäärä meidän välillä vai suhdetta edeltänyt ystävyys.

Eipä tuota varmaan voi yleistää ja varmasti on niinkin, että isolle osalle kaukosuhde ei sovi missään muodossa. Oma kokemus vain on se, etenkin kaukosuhteen alussa tutustuminen tapahtuu aika syvällä tasolla ja aika nopeasti tietää millaisen ihmisen kanssa on pohjimmiltaan tekemisissä. Toki näin se voi tapahtua myös ilman välimatkaakin, mutta kaukosuhteessa pinnalliset asiat harvemmin luo mitään esteitä. Mutta eniten toki merkitsee millaisista ihmisistä ja luonteista on kyse ja millaisia asioita arvostaa.

 

[Hypodermic]

Lähinnä se välimatka nousee esiin silloin kun homma ei toimi, jolloin kaikki on monin kerroin vaikeampaa. Ehkä tätä hain takaa edellisessäkin viestissä. Mutta en mitenkään valita, sillä tämän ihmisen takia olen valmis kärsimäänkin tämän tuskan kunhan vaan se jossain vaiheessa sitten palkittaisiin. Loputtomiin en tällaista eroa jaksa, joten tosiaan tuo on ihan totta, että on hyvä olla olemassa jokin maali, johon tässä tähdätään. Parhaassa tapauksessa se olisi jossain reilun vuoden päässä. Ei paha!

Juurikin näin. Jonkinlainen yhteinen päämäärä tulisi kaukosuhteella olla. Itse olin kovasti "vannonut itselleni", etten enää kaukosuhteeseen rupea parin mönkään menneen jälkeen, mutta kauaa ei tarvinnut eikö vai jooko -asian kanssa painia, kun nykyisen naisen tapasin. Sellainen 7kk yhteiseloa takana, ja tuossa elokuun aikana muuttaa nainen tänne yhteiseen kotiin. Hyvissä ajoin jo oli puhetta siitä, että hän muuttaa tänne, joten siinä mielessä tilanteeni on/oli varsin helppo, kun oli jo hyvissä ajoin käytännössä varmaa, että kumppani samalle paikkakunnalle muuttaisi, vaikka odotusta yhteensä tuleekin siis sellainen kymmenisen kuukautta.

Jos tilanne olisikin ollut toinen, eikä lähitulevaisuudessa olisi moiseen "operaatioon" ollut mahdollisuuksia, olisi se toki ollut helvetin kova paikka. Mitä tehdä? Sepä onkin sitten ihan tapauskohtaista, kuinka pitkään moista elämänmuutosta jaksaa odottaa, vai jaksaako ollenkaan. Jotkut voivat varmaan elää vuosiakin kaukosuhteessa, vaikea usko että itse jaksaisin.

Mutta totta on tuokin, että asiat tuntuu näissä kaukosuhteissa helvetin pahalta ja vaikealta, jos on jotain jäynää. Eilen illalla väiteltiin Messengerin välityksellä eräästä asiasta josta sitten nainen lopulta veti herneet ja lähti mitään sanomatta nukkumaan. Tänään koitettiin asiasta keskustella ennen hänen töiden lähtöään mutta samaan tilanteeseen jäi... Nyt onkin sitten älyttömän paska fiilis, jos vain toinen asuisi lähempänä niin että voisi mennä käymään, kattoo toista silmiin ja puhua asiasta. Vaikka sen luulis olevan näin etäkeskusteluna helpompaa, niin ei se ainakaan mulle sitä oikein koskaan näissä riitaisissa asioissa ole. Tässä sitten märehtiessä menee tämäkin päivä ja miettii miten asiaa taas pitäisi lähestyä. Noh, elämä on tai jotain.

 

[ipaz]

Juuri näin. Jos nainen on varattu ja lähtee messiin, niin voit olla varma, että trendi jatkuu senkin jälkeen, kun alat seurustelemaan moisen spermakupin kanssa.

Ja kokemus puhuu tässäkin...

Ihan täysin en tuohon usko. Tämä nainen on ollut samassa suhteessa jo seitsemän vuotta eli parikymppisestä saakka ja suhde ei mene kovinkaan hyvin. On tympääntynyt nykyiseen mieheensä ja näillä on ilmeisesti melko erilaiset näkymät yhteisestä tulevaisuudestaan = mies haluaa naimisiin ja lapsia, nainen ei halua pitää mitään kiirettä.

Itse kuitenkin katselen nyt tilannetta sivusta ja jos tuo jatkoille edelleen haluaa tulla, niin tulkoon. Jos hän aikoo kuitenkin jatkaa nykyisessä suhteessaan, niin kyllä senkin kestän. Sen verran kyyniseksi on tässä vuosien varrella naisten suhteen tullut, etten aio päätäni ja elämääni heidän takia täysin sekoittamaan. Tuntuuhan se hyvältä kun toinenkin näyttää olevan kiinnostunut ja tuntuu viihtyvän seurassani, mutta katsotaan nyt tätä hetken aikaa ennen kuin kosketaan.

 

[Paastainen]

Yksinäisyys on perseestä..

Nyt tosin saattaisi olla yksi suhteellisen fiksu ja kaunis tyttö tiedossa, pitäisi vaan tehdä se kunnon aloite. En tiedä miten asioiden käy, mutta tein hänelle kukkalähetyksen.. Jumalauta rahaa meni 20e!! Mikä on minusta opiskelijalle suht iso määrä.

Säälittävän tekstarin sain vain takaisin.. "Vitsi sun kanssas ja sitä perus huttua". Sen jälkeen ei ole mitään kuulunut, todennäköisesti parempi unohtaa tämä naikkonen.

Mites burning heart mennäänkö treffeille? Olen varakas.

Elintaso noussut parissa päivässä? Onnea!

 

[proffa#8]

Elintaso noussut parissa päivässä? Onnea!

Luetaan myös sitä vitutusketjua..