Mikä siinä on, että rakentavan keskustelun/ riitelyn sijaan, toiset ihmiset eivät osaa riidellä mitenkään muuten kuin syyttelemällä toista? Aivan saatanan ärsyttävää, kun ei päästä asian ytimeen ja parannuksia miettimään, kun toinen vaan jatkaa syyttelylinjalla. Se on ihan selvää, että riidellessä helposti heitetään kaiken maailman syytöksiä ilmaan puolin ja toisin, mutta mun mielestä aika pian syytökset alkavat kulkea samaa kehää ja pitäisi siirtyä eteenpäin ja miettiä, miten tästä eteenpäin. Enkä tarkoita nyt suhteen jatkoa, vaan ihan ongelmien ratkaisua.
Meikäläisellä hitsasi ukon kanssa aamulla niin kiinni, että räjähdin lapsen kuullen. Ei hyvä. Sen suurempia ongelmia meillä ei oikeasti ole, mitä nyt ukolla stressi duunissa, mulla päävastuu himasta ja lapsesta ja toinen skidi tulossa. Tähän päälle erittäin pitkäaikainen yöheräily, joko lapsen itkun tai ukon kuorsauksen toimesta.
Tämä väsymys ja raskaushormonitkin ehkä saivat sitten kupin kaatumaan. Ja mitä tekee ukko? Sanoo, että hän tulee kuorsaamaan aina ja että mä vaan valitan koko ajan, että se tekee kaiken väärin. Myönsin, että olen ollut aika vittumainen väsymyksen takia ja pyydän sitä anteeksi. Mitä tekee ukko? Syyttelee vähän lisää. Myönnän itku kurkussa, että en nyt ole oikein oma itseni, kun heräilen useita kertoja yössä ja raskauskin verottaa. Tässä vaiheessa olis ollut kiva jo päästä eteenpäin asiassa eli miten me tämä ongelma ratkaistaan. Mitä tekee mies? Heittäytyy martaksi: "kun minä en tee koskaan sinun mielestäsi mitään oikein"... Loppuun heittää vielä, että "kai tämä nyt oli sitten tässä". WTF? Tulee riita ja tämä on tässä?
Miehelläni on ollut tapana heittää erokortti pöytään riidellessä ja inhoan tätä yli kaiken. Lapsen myötä se on vähentynyt, koska olen tehnyt aika helvetin selväksi, että seuraava "mä muutan pois kotoa"-heitto saattaa jäädä viimeiseksi. Ja, että mä pärjään hyvin yksinkin, jos hän ei oikeasti halua olla enää yhdessä. On mennyt jotenkin jakeluun, mutta tänään oli sitten vähän levy muuttunut. Tällainen erolla suora tai epäsuora uhkailu on mun mielestä kaikista alhaisinta, varsinkaan, jos se ei ole "yleinen" fiilis. Meidänkin riidat on sellaisia, mitkä johtuu yleensä väsymyksestä ja elämäntilanteesta, mutta yleisesti ottaen meillä on kaikki kunnossa. Rakkautta, kiintymystä ja naurua riittää vielä. Ei tosin kaikkia joka päivä, mutta arki noin yleensä on hyvää.
Lopulta saatiin asiat puhuttua selväksi ja mies ymmärsi, että suurin osa nalkutuksesta johtuu väsymyksestä. Tosin aihettakin huomautuksiin miehelle on, mutta ehkä lähestyn asiaa erilailla jatkossa. Mutta tästäkin asiasta olisi voitu sopia heti, ilman suurta riitaa ja draamaa, jos mies olisi hengittänyt hetken ja laskenut viiteen. Katsonut mua, möhömahaa, ja jättänyt marttakortin käyttämättä. Turhaan taas piti pahoittaa toisen mieli ja heitellä erokortin uhkia ilmaan. Nyt siis kaikki on hyvin. Sovittiin, että mies nukkuu vähän aikaa lapsen huoneessa, jotta saan muutaman hyvin nukutun yön alle ja jaksan taas. Ratkaisu siis löytyi lopulta varsin helposti, mikä oli alunperin tarkoituksenikin.
Musta vaan tuntuu, että mun mies on näissä asioissa ihan "henkisesti nainen". Siis helposti loukkaantuva, herkkänahkainen ja marttyyriyteen nopeasti sortuva. Minä kun olen käsittänyt, että se on naisten yksinoikeus. Muuten on kyllä ihan äijämäinen ja hyvä tyyppi, mutta tämä piirre on ihan kuin monen miehen kuvaus omasta naisestaan. Kiva.