Naisasiat

[BitterX]

En minäkään välttämättä mitään väkisin haettuja yhden yön hoitoja tarkoittanut. Olen kuitenkin huomannut, että kun pitää leuan pystyssä suhteen päättymisen jälkeisenä aikana, voi tapahtua kaikkea kivaa ja mieltä ylentävää.

 

[ms.qvist]

Niin tarkennetaan tuota minun tekstiäni siten että eihän seuraa ole pakko hakemalla hakea, eikä aina niin löydäkään seuraa. Tärkeintä on kuitenkin pysyä liikkeellä ja aktiivisena ja prosessoida siinä sivussa. Joskus sitten löytää uuden tärkeän ihmisen vaikkei luullutkaan olevansa valmis. Joskus ei, mutta pelkästä kotona makaamisesta ei hyödy kukaan. Jos haluaa todellakin maata ja eristäytyä niin makaa sitten välillä maaseudulla, mökillä, luonnon helmassa tms.

Jossainmäärin allekirjoitan tämän viestisi, etenkin kohdan:

Tärkeintä on kuitenkin pysyä liikkeellä ja aktiivisena ja prosessoida siinä sivussa.

Omalla kohdallani tämä menee lähinnäkin siten, että alkuun prosessoin tapahtumaa itsekseni, toisinaan jopa suht' kauan, mutta kyllä sitä sitten jossain vaiheessa prosessointi siirtyy taka-alalle ja sitä alkaa olla aktiivisempi ihmissuhteiden luomista kohtaan - tosin luonteeni tuntien se on vaikeaa kun olen umpimielinen jonka on todella vaikea tehdä itseään "tykö" naisten keskuudessa. Joku voisikin opettaa tämän taidon minulle...

vlad.

 

[BitterX]

Mahtaa olla tosi otettu kun todellisuus iskee, eli on vaan rebound.

Tarkoittaako se sitä, että uusi nainen on pelkkä rebound, jos hänet löytää toisen suhteen aikana tai juuri toisen suhteen päätyttyä?

Mielestäni asia ei todellakaan ole näin.

 

[mtmela]

Tarkoittaako se sitä, että uusi nainen on pelkkä rebound, jos hänet löytää toisen suhteen aikana tai juuri toisen suhteen päätyttyä?

Mielestäni asia ei todellakaan ole näin.

Riippuu onko käsitellyt vanhan suhteen asiat läpi itselleen. Jos ei ole vanhaa painolastia niin siitä vaan, mikäs se estää aloittamasta uutta suhdetta. En vaan saanut sellaista käsitystä, että näin olisi.

 

[obi-wan]

Riippuu onko käsitellyt vanhan suhteen asiat läpi itselleen. Jos ei ole vanhaa painolastia niin siitä vaan, mikäs se estää aloittamasta uutta suhdetta. En vaan saanut sellaista käsitystä, että näin olisi.

Omalta osin tuo menee niin että jouluna ns. re-boundin kanssa tulee 7 vuotta täyteen ja jos luoja suo ollaan yksi askel lähempänä avioliittoa.

Eli minulla seuraus oli tuo mutta en tuon perusteella yleistämäänkään lähde.

 

[peno]

En tiedä kuuluisiko tämä onnelisuusketjuun, vai tänne. Kuitenkin, tapasin elämäni naisen n. 4 vuotta sitten (hän turkulainen. Tiedän, kuulostaa hullulta Turku/Pori yhdistelmältä), ja nyt elellään kimpassa täällä meikäläisen kotiseudulla. En tiedä mitä niin hyvää olen tehnyt, että olen ansainnut tämän kyseisen naisen elämääni, mutta hetkeäkään en kadu. Jos pitäisi valita lottovoiton tai nykyisen puolisoni välillä, menisi valintaan tasan 1/1000 sek.

Mikään rahamäärä ei voi korvata tätä onnea, tosin sitten joskus jos/kun sen menettää, on elämä luultavasti katollan. Älyttömän onnekas olen...

Oli pakko avautua näin pikku laitamyötäisessä.

EDIT: Pitäisköhän kosia jo...?

 

[Spiit]

Tarkoittaako se sitä, että uusi nainen on pelkkä rebound, jos hänet löytää toisen suhteen aikana tai juuri toisen suhteen päätyttyä?

Mielestäni asia ei todellakaan ole näin.

Ihan kuin meikäläinen näistä jotain ymmärtäisi... Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi, että ei se aina mikään rebound välttämättä ole. Jos tosissasi haluat yrittää uutta juttua heti perään, niin pidä tiukasti kiinni siitä, että edellinen juttu tulee käsiteltyä loppuun ainakin oman pään sisällä. Muuten on uuden suhteen hieman vaaralliset lähtökohdat.

En tiedä mikä helvetti siinä on, miehen ja naisen välinen suhde.. sen pitäisi olla maailman luonnollisin asia, mutta silti nämä ihmissuhteet tuntuvat olevan yksi elämän suurimmista haasteista. Aina kitistään ja valitetaan, että miehet on tunteettomia ja sydämettömiä sikoja ja täysiä paskoja. Henk. koht. olen vähitellen siinä tilassa, että luottamus naisiin on mennyt. Edelliset pari tapausta ovat osoittautuneet kohtuullisen epäluotettaviksi tapauksiksi, viimeisin myönsi sen jopa suoraan päin naamaa. Meikäläisen ongelma vain on se, että sen kerran kun kolahtaa, niin sitten myös kolahtaa ja lujaa. Sitä hajottaa itsensä moneen kertaan samaan akkaan, ja loppujen lopuksihan voi syyttää vain itseään jos ei osaa päästää irti.

 

[Cemetery Gates]

Reboundeista. Itte olin saman naisen kanssa lähes 11 vuotta, erottiin, sen jälkeen olen reilut kaksi vuotta viettänyt vapaaherran elämää. Exä sen sijaan on naimisissa ja pienen pojan äiti, joten hieman eri suuntiin lähdettiin tahoillamme. Parin vuoden ajan on tullut siis oltua yksikseen ja hyvä niin, olen tietoisesti vältellyt näitä ns. reboundeja (mikä perkele tälle olis sopiva suomenkielinen vastine, "maalivahdin eteensä torjuma laukaus" hieman tökkii). Ongelma onkin aika ajoin ollut siinä, että kun jotain naisvirityksiä on matkan varrelle sattunut, jotkut naiset eivät ole kyenneet käsittämään sitä, etten ole valmis uuteen suhteeseen esim. vuosi eroamisen jälkeen.

Vittu. Siinähän ihmettelevät.

 

[RajatOn]

Kais tää tänne sopii parhaiten, vaikka samalla vitutusketjuun tai onnellisuusketjuun olis voinutkin laittaa... Tässä on siis pari viikkoa pyöriny yks naikkonen ympärillä.. Kaikinpuolin mukava ja asiallinen. Onpa jopa hyvännäkönenkin.. Naisel olis kiinnostusta alkaa pitempi aikaseen juttuun, mutta mua ei kyllä ihan hirveesti kiinnosta.. Eikä kyllä oikein mitkään intiimit jututkaan nappaa.. Niin ja homo en oo, vaikka sellasenkin kuvan joku onneton voi saada.. Taitaapi johtua ankeista keleistä ja muusta paskasta mitä tässä nyt on sattunu...

 

[Hemingway]

jotkut naiset eivät ole kyenneet käsittämään sitä, etten ole valmis uuteen suhteeseen esim. vuosi eroamisen jälkeen.

Omasta erostani on kulunut puoli vuotta, ja vaikka pillua tekee mieli, niin samalla on sellainen olo, etten pystyisi koskemaan uuteen naiseen, vaikka hänet tarjottimella eteen kannettaisiin. Eksääkin ikävöin edelleen hitonmoisesti.

Näyttää olevan niin, että mitä enemmän ikävuosia pyörähtää eteenpäin, sitä raskaammiksi erot koen. Myös naisseuran suhteen olen muuttunut valikoivemmaksi. Kuka tahansa seuraansa tarjoava säihkysilmä ei enää imartele, vaan harkitsen tarkoin, mihin kourani työnnän.

Parin kympin pinnassa asennoituminen oli reikä kuin reikä -tyylistä ja valintakriteerit keskittyivät huomattavan paljon kolmioon kasvot, perse ja rinnat. Nyt kun takana on muutama avoliitto, niin kummasti ovat toiveet muuttuneet siihen suuntaan, että voi kun löytäisi rinnalleen kivan ihmisen, jonka kanssa olisi helppo olla ja jonka kanssa voisi rakentaa kotiin molempia miellyttävän ilmapiirin.

 

[Väsyneet Kädet]

Edelliset pari tapausta ovat osoittautuneet kohtuullisen epäluotettaviksi tapauksiksi, viimeisin myönsi sen jopa suoraan päin naamaa.

Tähän oli pakko tarttua. Eli itse käsittäisin tuollaisen "myöntämisen" ilmoituksena, että aikoo tehdä ihan miten itestä hyvältä tuntuu - ja kenen kanssa huvittaa. Eikä aikomustakaan "muuttua luotettavaksi". Pelkistettynä: "Voit sä siinä mukana hengailla, mut sit kun mun tekee mieli panna jotain muuta, niin panen. Ja jos en jaksa nähdä sua jossain, vaikka niin sovittiin, niin en ehkä jaksa ilmoittaa."

Enivei, piti sanoa tuosta eroamisesta ja uusista "säädöistä". Itellä on hyvinkin nopeita nuo "prosessoinnit", olen jopa epäillyt jonkinasteista tunnenihilismiä. Ehkä kuitenkin omalla kohdalla syy löytyy siitä, että haistan "ajoissa", että tää menee kiville, ja sen hetken koittaessa (ihan kumpi vaan aloitteen tekijänä), olen jo hyvän matkaa asiaa käsitellyt.
Tähän varmasti suurimpana tekijänä kuitenkin vaikuttaa se, ettei ole vielä eteen tullut sellaista tapausta, jonka eteen tekisi tolkuttoman määrän töitä (tosin, se on turhaa, mikäli toista ei se kiinnosta).
Tällaisia hajatelmia...

 

[Major Julli]

Parin kympin pinnassa asennoituminen oli reikä kuin reikä -tyylistä ja valintakriteerit keskittyivät huomattavan paljon kolmioon kasvot, perse ja rinnat.

Vanhempana lakkaa kiinnittämästä huomiota epäoleellisuuksiin, kuten kasvoihin.

 

[JTX]

Tähän oli pakko tarttua.

Niin tähänkin. On sen verran hassua kun nimimerkki Väsyneet Kädet kirjoittaa naisasioista :)

 

[Mr_Blonde]

Enivei, piti sanoa tuosta eroamisesta ja uusista "säädöistä". Itellä on hyvinkin nopeita nuo "prosessoinnit", olen jopa epäillyt jonkinasteista tunnenihilismiä. Ehkä kuitenkin omalla kohdalla syy löytyy siitä, että haistan "ajoissa", että tää menee kiville, ja sen hetken koittaessa (ihan kumpi vaan aloitteen tekijänä), olen jo hyvän matkaa asiaa käsitellyt.
Tähän varmasti suurimpana tekijänä kuitenkin vaikuttaa se, ettei ole vielä eteen tullut sellaista tapausta, jonka eteen tekisi tolkuttoman määrän töitä (tosin, se on turhaa, mikäli toista ei se kiinnosta).
Tällaisia hajatelmia...

Omat kokemukseni olivat vastaavat viimeisimpään noin 1,5kk sitten tapahtuneeseen eroon saakka. Aiempien erojen jälkeen ei ollut paljon tuntunut missään ja uutta putkeen, mutta nyt sitten kolahti ja pahasti. Voin rehellisesti sanoa etten läheskään sellaista masennusta ollut/ole kokenut koko vajaan 30 v. elämäni aikana ja takana on tuota vajaan vuoden suhdetta huomattavasti pidempiäkin seurustelujaksoja. Tunnetta on mahdoton ymmärtää jos ei sitä ole kokenut; mikään ei tuota iloa ja kaikki tuntuu paskalta. Aika polkee paikallaan. Kaikki positiiviset suhteeseen liittyvät muistot tuntuvat kaikkein pahimmalta. Nyt n. 6vko eron jälkeen tuntuu hieman paremmalta, muttei tosiaankaan hyvältä.

Itsekin olen huomannut parhaiksi lääkkeiksi itseään painavista asioista puhumisen(vaikka se ainakin itsestä aluksi aika nololta tuntuikin kun raavas mies tilittää tällaisesta) ja itsensä aktivoimisen. Sosiaalinen kalenteri kannattaa myös bookata täyteen joka illaksi. Ns. avoimet kysymykset kannattaa käydä läpi eron jälkeen exän kanssa niin ei jää niin paljon niitä pohtimaan.

Olen hoitanut tilannetta myös iskemällä baarista naisia sänkyseuraksi(ettei nyt tule väärää kuvaa niin ei niitä tänä lyhyenä aikana montaa oo ollu), enkä näe siinä varsinaisesti mitään väärää kunhan kummatkin on selvillä ja tietoisia ettei jatkoa todennäköisesti seuraa. Selibaatti mielestäni vaan edeusauttaa turhia haaveita yhteen palaamisesta. Vaikkei se nussiminen nyt mikään ihmelääke olekaan niin kyllä se hieman auttaa, jos ei muuta niin saa jotain muuta ajateltavaa ja itsesääli hieman helpottuu. On myös mukava ettei tarvitse aamulla heräillä yksikseen.

Uudet vakavammat suhteet onkin sitten eri asia; mielestäni treffeillä käyminen on ok ja omasta kokemuksestani se parantaa hieman fiiliksiä. Jos ei muuta niin näkee että on sitä olemassa muitakin hyviä saaliita kuin se joka pääsi karkuun. Pitää kuitenkin olla myös rehellinen itselleen ja muille oman tilansa suhteen eli jos edellinen suhde edelleen vaatii merkittävää prosessointia(kuten itselläni) niin se pitää myös tuoda esille jos ekojen treffien jälkeen vielä nappaa nähä. Muuten perusteet uudelle suhteelle on alusta asti heikolla pohjalla. Ongelmanahan tässä tietysti on ettei tuo tieto keskeneräisestä prosessoinnista ole eka juttu mitä haluaisit tuoda esille, tai mistä ekojen treffien jälkeen haluaisi kuulla.

Eli minunkin nöyrä mielipiteeni on ettei kannata jäädä iltaisin himaan kieriskelemään itsesäälissä vaan aktiivisesti pyrkiä kaikenlaisen tekemisen kautta parantamaan omia fiiliksiään. Siltä osin kuin tämä aktiivisuus koostuu uusista naissuhteista tms. niin pitää kuitenkin muistaa olla rehellinen itselleen ja muille.

Parhaita jatkoja muille angstien keskellä riutuville. Tiedän ettei lähitulevaisuus, tai ehkä mikään muukaan, herätä kovin positiivisia fiiliksiä mutta pakko se on kai itsellekin nyt tätä tekstiä lukiessa myöntää, että kyllä ne haavat ajan kuluessa alkaa parantua.

 

[Spiit]

Tähän oli pakko tarttua. Eli itse käsittäisin tuollaisen "myöntämisen" ilmoituksena, että aikoo tehdä ihan miten itestä hyvältä tuntuu - ja kenen kanssa huvittaa. Eikä aikomustakaan "muuttua luotettavaksi". Pelkistettynä: "Voit sä siinä mukana hengailla, mut sit kun mun tekee mieli panna jotain muuta, niin panen. Ja jos en jaksa nähdä sua jossain, vaikka niin sovittiin, niin en ehkä jaksa ilmoittaa."

Olet varmasti melko oikeassa. Ja jos hieman tarkennan niin tässä tapauksessa homma on lisäksi vielä jotakuinkin näin: ''Muuten olisin mukana, mutta kännissä lähtee joka kerta niin lapasesta, että satuttaisin vain''. Vaan minkäs teet, tavallaanhan tuossa on ihan kiva leikkiä mukana, mutta kyllähän siinä itseään samalla satuttaa. Tiedän, ei juuri mitään järkeä, mutta oishan se liian helppoa jos ko. asioita aina järjellä ratkaisisi.

Enivei, piti sanoa tuosta eroamisesta ja uusista "säädöistä". Itellä on hyvinkin nopeita nuo "prosessoinnit", olen jopa epäillyt jonkinasteista tunnenihilismiä. Ehkä kuitenkin omalla kohdalla syy löytyy siitä, että haistan "ajoissa", että tää menee kiville, ja sen hetken koittaessa (ihan kumpi vaan aloitteen tekijänä), olen jo hyvän matkaa asiaa käsitellyt.
Tähän varmasti suurimpana tekijänä kuitenkin vaikuttaa se, ettei ole vielä eteen tullut sellaista tapausta, jonka eteen tekisi tolkuttoman määrän töitä (tosin, se on turhaa, mikäli toista ei se kiinnosta).
Tällaisia hajatelmia...

Niin, kyllähän näitä monesti pystyy ennakoimaan, ja silloin on ihan hyvä, että käsittelee asioita päässään jo etukäteen. Erilaisia luonteita on yhtä paljon kuin ihmisiäkin, kyllähän sitä itsekin on jollain tavalla oppinut haistamaan vastoinkäymiset naisten kanssa ilman että joka kerta tulisi ihan vastapalloon. Mutta kuten sanoit, eniten vaikuttaa se millä mielellä itse on alunperin mukana.. jos kyseessä on vaikkapa sellainen naisihminen, kenen perään on katsellut viimeiset kolme vuotta, ja lopulta päässyt melko lähelle vain pettyäkseen niin eipä siinä paljon tarvitse juhlia.

 

[avatar]

On se kumma miten elämä kulkee

Se olis allekirjoittanut niinkun varatun miehen maineessa tässä pikkuhiljaa. Kaukosuhteeksi meni, mutta omat opiskelut ja niiden hektisyys ja naisen työ ja 2,5-vuotias tytär ovat omiaan miltei jopa tukemaan kyseistä mallia siihen saakka, että valmistun koulusta.

Viiden vuoden rakkaudeton episodi olisi siis pikkuhiljaa takanapäin. Mitä siihen sanomaan, että on muuten aika kipeän hieno fiilis. Joskus alkoi tuntumaan siltä, että sitä kumppania ei löydy ikipäivänä. Olisihan sitä kaikenlaista ottajaa ollut, mutta kun myönnän, että olen mieluummin yksin kuin puolittain kiinnostavan ihmisen kanssa. Nyt se kiinnostava löytyi. Toivotaan, että kestää.

 

[Ted Raikas]

Kaukosuhteeksi meni, mutta omat opiskelut ja niiden hektisyys ja naisen työ ja 2,5-vuotias tytär ovat omiaan miltei jopa tukemaan kyseistä mallia siihen saakka, että valmistun koulusta.

Onneksi olkoon vaan, hieno juttu, että asiat lähti sujumaan ja suhde on vakiintumassa. Kaikkea onnea tulevaisuudellene vilpittömästi täältä suunnalta.

Voi olla aika raskastakin, etenkin jos naisella on tuonikäinen lapsi. Se sitoo ja kahlitsee varmasti melko lailla, nimenomaan sitä toista osapuolta. Vielä kun itse olet tuollainen kohtuu nuori kaveri ja ilmeisesti myös et kauheasti ole lasten kanssa joutunut tekemisiin hoitamisen suhteen? Lapsihan voi alkaa hyvinkin nopeasti pitämään sinua varaiskänä, ja sitä kautta sinulle tulee melko suuri vastuu myös. Joudut huomioimaan monia asioita, mitä ei ns. normaalissa suhteessa joutuisi.

Omakohtaisesti ainakin voin todeta, että nainen on käytännössä täysin pois laskuista, jos hänellä on lapsi. Olen kohdannut välillä kaikinpuolin muuten melko viehättäviä ja mukavia naisia, mutta heillä on edellisestä suhteesta lapsi ja se ikävä kyllä laskee osakkeita oitis niin pahasti, että en voisi kuvitellakaan ryhtyväni mihinkään vakavaan suhteeseen. Ja koska muunlaisia kuin vakavia suhteita en edes tahdo, niin tälläisten henkilöiden kanssa on sitten vaan ihan kaveri. Kun en halua missään tapauksessa olla mikään varaiskä ja huolehtija sille kersalle. Kun en moista osaa, eikä aika, eikä kärsivällisyys tahi mielenkiinto riitä.

Silti kaikki kunnia ja suuri hatunnostoa, niille miehille jotka pystyvät olemaan vieraalle penskalle edes se välttävä isähahmo. Helppo homma se ei varmasti ole kenellekään.

 

[avatar]

Silti kaikki kunnia ja suuri hatunnostoa, niille miehille jotka pystyvät olemaan vieraalle penskalle edes se välttävä isähahmo. Helppo homma se ei varmasti ole kenellekään.

Mutsi oli perhepäivähoitaja ja olen katsellut jos minkälaista kakaraa himassa aikanaan aikuisiän kynnykselle saakka. Varaiskää ei tyttö tarvitse sinänsä, kun omakin isä on ja yhteishuoltajuus, mutta toimeen tullaan ihan hyvin eikä tyttö ole mikään ongelma vaan ihminen, joka on osa naisen elämää ja persoonaa ja sen minä hyvin tiedostan ja hyväksyn.

Ymmärrän toki jos joku laskisi "lapselliset" naiset pois laskuista. Niin minäkin joskus ajattelin, mutta siinä vaiheessa kun ihminen on riittävän kiinnostava niin se kait on aika sama, mitä taustalla on?

 

[scholl]

Se olis allekirjoittanut niinkun varatun miehen maineessa tässä pikkuhiljaa.

Onko siis olo niinkuin voittajalla?

Itse olen taas suorastaan lähes shokissa, kun eilen oli taas niin käsittämättömän torspoja mimmejä kaupungilla. En tajua miten aina joudun sönköttämään jonkun kanssa. Viinanvetäminen kavereiden kanssa rauhassa ravintolassa on lähes mahdoton asia. Olin siis eilen porvarisika ja porvarit on perseestä, koska Niinistö kannattaa lukukausimaksuja ja scholl on perseestä, koska Niinistö kannattaa lukukausimaksuja. Siis ei saakeli. Meni varmaan arviolta kaksi sekuntia tosiaan ennenkuin olin välittömästi sika. Atrian sanoin siihenkin muijaan pätee varmaan "maistuis varmaan sullekin", mutta sillä ei oo rahkeita olla porvari. Se on retale. Oli pyrkinyt 4 kertaa oikikseen ja nyt lukee jotain politiikkaa. No se kertoo aikamoisista luuserigeeneistä, jos pyritään, eikä mennä sisään ja toisekseen ketä kiinnostaa oikeasti, mitä joku tollainen tyyppi opiskelee. Naurettavaa, että joku ihan peruslutka käy ihan hiilenä sen vuoksi, että joku herrasmies on porvari. No ei ainakaan tarvinnut pyytää neitiä saattamaan scholl narikkaan saakka, eikä ollut tarvetta pyytää häntä myöskään hypistelemään takin materiaalia ja arvostamaan kashmirin pehmeyttä.

 

[Alamummo]

Naurettavaa, että joku ihan peruslutka käy ihan hiilenä sen vuoksi, että joku herrasmies on porvari.

Herrasmies ei kommentoi naista "lutkana", "otuksena", "luuskana" tms, vaikka olisi sisimmässään mitä mieltä hyvänsä.

 

[scholl]

Herrasmies ei kommentoi naista "lutkana", "otuksena", "luuskana" tms, vaikka olisi sisimmässään mitä mieltä hyvänsä.

en kommentoinutkaan. Otus ei puhunut ko. teemasta, enkä minäkään.

 

[avatar]

Onko siis olo niinkuin voittajalla?

On. On niin hyvä fiilis, että ei pysty käsittämään.

 

[Aces High]

On. On niin hyvä fiilis, että ei pysty käsittämään.

Onneksi olkoon!

Itselläni on hiukan samanlainen tilanne, tosin loistofiilistä varjostaa ajoittain pahastikin tosiasiat..

Miksi vitussa asioiden pitää olla näin vitun hankalia juuri silloin, kun löytää (ainakin luulee löytäneensä) sen oikean?!

 

[scholl]

On. On niin hyvä fiilis, että ei pysty käsittämään.

Niin mullakin. Krapula alkaa olla voitettu kanta. HIFK voitti, kunnon pihvi ja plo erinomaista punkkua. Sen jälkeen vähän väsynyt, mutta kun siirryin schollin kuubalaisiin mojitoihin niin virta alkoi palata - varsinkin kun sterkoissa soi Ballermann 6 kokoelmalevy ja otin yhden uusista lempipaidoistani ensimmäisen kerran käyttöön. Kohta pakko lähteä baariin hymyssä suin.

Eli taidetaan olla tasoissa. Win-win situation.

 

[Finisher]

Sopisi yhtä hyvin vitutus -ketjuun kuin tännekin, mutta pistetään nyt tänne.

"Ystävyys syventyy juttelemalla ja puhumalla kokemuksista toistemme kanssa." Eli ollaan vaan kavereita, eihän mulla vielä kavereita olekaan tarpeeksi!

Taas syö miestä rotan lailla. Kaveriksi kelvataan kaikille, ei ilmeisesti muuksi. Noh, ehkä sitten joskus...toisessa elämässä. Taidanpa tehdä uudenvuodenlupauksen; en tänävuonna ole missään kontakteissa naisten kanssa (Äitiä voin moikata).