kissankarva kirjoitti:
Eli voisitteko kertoa miksi on niin vaikeaa sanoa se kuuluisa "kiitos mutta ei kiitos" tai ehkä vieläkin klassisempi "sä oot ihan kiva, mutta..."?
Olisiko tuo sitten miehelle vaikeata sanoa? Naisille ilmeisesti ei ole, jos nyt en ihan sanasta sanaan noin ole kuullut, niin sillä tapaa on kuitenkin monet kerrat annettu asianlaita ymmärtää. Osan heistä kanssa olen edelleen hyvissä väleissä ja näen silloin tällöin ja juttelen myös niitä näitä. Osan kanssa ei sitten ole mitään yhteistä enää. Hyvä niin. Sen verran veemäisiä kanojakin on tullut löydettyä elämänvarrelta.
Miehelle voi tosiaankin olla vaikeampaa sanoa tuo johtuen kait perusluonteesta, mutta ei sitä kaikki naisetkaan toisinaan osaa sanoa. Voivat antaa liiankin pitkään toiselle sitä siimaa ja kuvitella, että pian nappaa tai voi napata. Se on aina huonosta ja satuttaa lopulta toista osapuolta sitäkin kovemmin mitä pidemmälle jatkuu. Noissa asioissa ei kannata vitkutella, jos on varma, että toinen ei kiinnosta. Toisinaan voi tietysti olla, ettei ole ihan varma... mutta se on vaarallista peliä, ei ihmistä voi pitää minään varasuunnitelmana.
Hän on nimittäin toistuvasti törmännyt jamppoihin, jotka alkuun ovat hyvinkin kiinnostuneita ja ns. antavat ymmärtää, mutta sitten vaan yhtäkkiä, ilman mitään selitystä näistä tyypeistä ei kuulu enää mitään. Nämä herrahenkilöt ovat kovasti puhelleet olevansa kiinnostuneita ja haluavansa nähdä uudestaan, mutta teot ovat sitten jotain aivan muuta. Yleensä seuraa jäätävä hiljaisuus, ei minkäänlaista vastausta yhteydenottoon tai helvetin pitkän ajan päästä jotain epämääräistä.
Osalla voi olla niin, että on ollut kuitenkin
vain tuo seksi mielessä (vaikka muuta väittääkin) ja jos se asia ei etene riittävän nopeasti, niin usealla voi lakata kiinnostus sen myötä (miehet on edelleen aika suoraviivaisia usein, se on joko/tai). Myös jonkun toisen naisihmisen löytäminen voi olla syynä. Mistä niitä koskaan tietää jos sanaista arkkuaankaan ei osaa avata.
Sitten on tietysti se, että jos keskustellessa ei synny riittävän inspiroivaa juttua, vaan kaikki on jotenkin väkinäistä, niin siinäkin voi se mielenkiinto laantua. Näin siis, vaikka se toinen olisi kuinka kaunis ja mukava. Jos vaan ei osaa keskustella luontevasti vastapuolen kanssa, eikä löydy riittävästi yhteistä, niin nuokaan asiat eivät auta. Silloinkin jos pelkkä seksi kiehtoo, niin vakavassa mielessä kovin pitkää yhteistä historiaa tuskin on luvassa.
Tuossa asiassa ehkä itselläni on toisinaan kiikastanut, että vaikka olisi kuinka mukava vastapuoli, mutta ei vaan kohtaa keskustelunaiheet ja intressit. Joutuu puhumaan tyyliin säästä ja silloin mennään pahasti metsään. Kumpikaan ei ymmärrä toista. Toki sitä voisi aina yrittää oppia kiinnostumaan ja ymmärtämään toisen juttuja, mutta minulla on aika rajallista tuo kyky innostua asioista, jotka eivät lainkaan kosketa minua henkilökohtaisella tasolla. Menee täysin ohi korvien ja varmasti osa omista jutuistanikin voi olla monelle naiselle täysin hämäriä ja ennen kaikkea mielenkiinnottomia.
Eikö nykyisin vaan tarvi edes sen vertaa piitata että sanoisi että tämä ei ollut hyvä idea, ei nähdä enää, ollaan vaan ja toivotaan että kai se parin viikon kuluttua tajuaa kun ei mitään vastausta saa..? Paskamaista käytöstä, oli syy mikä tahansa. Ei tosiaan tarvisi kun vaikka yhden tekstiviestin / sähköpostin, jos ei puhelimessa tai peräti naamakkain uskalla sanoa.
Tiedän kyllä itse, miten suoria sanoja on vaikea joskus sanoa, ettei loukkaisi toista, mutta enemmän se kyllä loukkaa, kun ei enää kommunikoida mitenkään. Edelleen tykkään itse selvittää asiat ja erota ja hyvästellä siten, ettei ainakaan jää mitään epäselvyyksiä. Ja kyllä minulle on monen monet iänikuiset vaikenemiset tehty, eikä vastausta suuntaan tai toiseen kuulunut. Se kyllä pistää vituttamaan ja laskemaan uskoa ihmisiin, mutta onneksi on myös toisenlaisia ja haluan itse kuulua näihin toisenlaisiin. Joten jos jostain kumppanuudesta ei mitään tule, niin sen myös sanon niin hienosti kuin vaan osaan.