Naisasiat

[BOL]

Homma vaan on niin, että jos toinen puolisko löytää eron jälkeen noin lyhyellä säteellä uuden kumppanin, niin kyse on joko siitä, että he ovat tutustuneet jo aiemmin tai sitten tämä exä on epätoivoinen luonne ja yksinäisyyden pelossa ottaa ensimmäisen turvalliselta tuntuvan vastaantulijan.

Sillä ei kannata päätään kauheasti vaivata, milloin ex on uuteen "ystäväänsä" tutustunut. Voihan olla, että ovat jo tunteneet teidän yhdessäoloaikananne, mutta mitään ei todellakaan ole tapahtunut. Tämä toinen ihminen on sitten saattanut kolahtaa sinua enemmän ja on tullut aika tehdä päätöksiä. Näin käy joskus ja minä näen sen reiluutena, että "alkuperäinen" suhde katkaistaan silloin. Tai sitten kysymyksessä voi olla ensimmäinen vastaantuleva kaksilahkeinen ja koska nyt ei ole sen suurempia esteitä, jatketaan yötä yhdessä. Mitään ei välttämättä edes tapahdu.

Kaikki eivät ota uutta heti perään yksinäisyyden pelossa. Toiset ajautuvat tilanteisiin ja eivät välttämättä osaa kohteliaasti paeta paikalta, koska eivät halua loukata. Siltikään yhteinen yö ei välttämättä merkitse edes samassa sängyssä nukkumista. Tai sitten heteka on hytkynyt niin, että naapurin korvia kuumottaa.

Mutta olipa tapahtunut mitä tahansa, et voi asialle mitään eikä se oikeastaan enää sinulle kuulukaan. Itsekin kuuluun siihen joukkoon, jonka mielestä asiat pitäisi puhua lopullisesti halki ennen kuin siirrytään elämässä eteenpäin. On vain ollut pakko ihan itsensäkin kannalta hyväksyä, että kaikki eivät toimi samoin.

Suosittelen, että mikäli aikaa asioiden läpikäymiseen ei löydy ekan eroviikon aikana, kannattaa ottaa hajurakoa vähän pidemmäksi aikaa. Totaalinen infokatkos molempiin suuntiin kirkastaa asioita kummasti. Ehkä joskus kykenee katsomaan asioita vähän eri vinkkelistä ja antaa anteeksi,jos sellaiseen on aihetta. Nyt kannattaa vain keskittyä omaan itseensä, niin vaikealta kuin se tuntuukin. Kyllä se oikeasti helpottaa, aika piankin.

 

[Ted Raikas]

Mutta olipa tapahtunut mitä tahansa, et voi asialle mitään eikä se oikeastaan enää sinulle kuulukaan. Itsekin kuuluun siihen joukkoon, jonka mielestä asiat pitäisi puhua lopullisesti halki ennen kuin siirrytään elämässä eteenpäin. On vain ollut pakko ihan itsensäkin kannalta hyväksyä, että kaikki eivät toimi samoin.

Tästä omasta episodistani on nyt mennyt jo aikaa n. 2 vuotta, eli ei se asia minua enää sillä tapaa häiritse. Otin sen vaan nyt tässä esimerkkinä esille.

Toki välitän tuosta exästäni määrätyllä tapaa yhä, ei se puoli mihinkään varmasti koskaan katoa, mutta ei se ole kuitenkaan enää sellaista rakkautta, mitä joskus oli. Se rakkauden tunne haalistuu muistoksi ja hyvä niin. Mielestäni olen siis tästä jutusta päässyt ihan hyvin yli kyllä, kokemuksina se on tietysti hyvä ottaa toisinaan esille, koska sitä kautta osaan peilata tilannetta verrattuna muiden kokemuksiin.

Näitäkin ikäviä asioita vaan tapahtuu, sille ei voi mitään kun tapahtuu ja olet oikeassa, että etenkin pidemmän ajan jälkeen ei sitä kannata liikaa ajatella mistä ne asiat johtuivat.

Omalla kohdallani yksi suuri ongelma silloin vajaa muutama vuosi sitten oli kyllä se, että asioita, eron syitä ja pulmia ei oikein koskaan saatu puitua. Ne vaan jätettiin minun jossiteltavakseni ja märehdittäväksi. Tuo exäni ei ole kovinkaan hyvä keskustelemaan tuontyyppisistä asioista ja selvittämään mitään hankalia vaivaavia uttuja, koska on jokseenkin sisäänpäinkääntynyt ihminen. Siinä missä itse olen puhumalla avoimesti selvittävä ihminen ja olen aina valmis istuutumaan sovinnolla pöydän ääreen ja sopimaan ja puhumaan asiat halki poikki ja pinoon. Kaikilta vaan ei ikävä kyllä voi ihan samaa vaatia, mikä on sääli sinänsä.

Omasta mielestäni vaikeuksia eritasoilla ratkaistaisiin helpommin, jos ihmiset puhuisivat toisilleen enemmän. Mitä vähemmän salaisuuksia, sitä vähemmän ongelmia.

 

[scholl]

Miksiköhän naiset, joilla on mies himassa, ovat baareissa miesmeiningeissä?
Jotenkin ihmetyttää. Itse, jos olisin varattu, vetäisin vain brenkkua ja juttelisin kavereiden kanssa, enkä tekisi muuta. Nytkin kävi viime yönä niin, että jouduin jotenkin samaa matkaa naisen kanssa, jolla oli himassa poikaystävä. En tosin muista, miten se tapahtui, koska kun baarit sulkevat niin silloinhan känni on juuri parhaimmillaan - varsinkin kun otin muutaman sikanopeasti valomerkin aikoihin. En oikein osaa sanoa, että tapasinko naisen ravintolassa missä vaiheessa. En nyt kuitenkaan ollut niin full kännissä, joten kun meni kovaa niin se on vain unohtunut tai tapahtunut salamannopeasti. No jostain syystä kuitenkin menimme samaa matkaa ja mimmi vaikutti hyvältä ja hauskalta tyypiltä. Sitten kun tultiin hänen rappuun niin paljastui, että himassa on joku säälittävä poikaystävä nukkumassa. Erikoista touhua sinänsä, että puhui jotenkin vähättelevästi siitä ja minun taas sanoi olevan uskomaton tyyppi. Kuulemma ihan erilainen kuin kaikki muut ihmiset.

No oli miten oli. Erikoista toimintaa. Tosin sekin on erikoista, etten tiedä, miten tämän naisen edes tapasin. Enkä enää muista kunnolla edes mistä juttelimme varmaan ainakin puoli tuntia tai tunnin. Varmaan perus-schollkeskustelua ollut.

edit. löytyi muuten erinomainen etkomesta, jossa loistavia drinkkejä ja loistava tunnelma ja oli ihan hauskoja naisia pöydässäkin, jotka tosin jossain vaiheessa eivät suostuneet juttelemaan kanssani hetkeen, kun paljastui, etten pidä lapsista tai seurustelusta. Joo no joka tapauksessa iso pino mojitoja ja muita juomia meni kuin siivillä

 

[Twite]

Sitten kun tultiin hänen rappuun niin paljastui, että himassa on joku säälittävä poikaystävä nukkumassa.

Tuo on naistenkielinen versio ihmistenkielisestä lauseesta 'muutin mieltäni tässä matkan aikana hieman selvitessäni ja en todellakaan halua sinua asuntooni saatikka sänkyyni'.

 

[scholl]

Tuo on naistenkielinen versio ihmistenkielisestä lauseesta 'muutin mieltäni tässä matkan aikana hieman selvitessäni ja en todellakaan halua sinua asuntooni saatikka sänkyyni'.

Itse asiassa en ollut menossa hänen luokseen edes. Muistaakseni ehdotin siinä hänen rapussaan jatkoille lähtemistä ja parin bissen ottamista. Mutta se ei onnistukun poikaystävä se ja se joka tekee sitä ja tätä nukkuu kotona ja blaa blaa blaa.

En yleensä halua mennä nykyään naisten asuntoihin, kun ei tiedä millaisia mestoja ne ovat ja niissä voi olla joskus ihan nollabrenkkutilanne. Eilen olisi ollut hyvin jatkoja olemassa.

 

[dee_snyder]

Tuotakaan aikaa en ihan varmaksi tiedä, että onko se uus ollut kehissä jo viikon vai parin päästä siitä meidän erosta... Oltiinpa vielä juteltu/sovittu, että kumpikaan ei varmasti ottais uutta kumppania vähään aikaan, ja että katsellaan mihin suuntaan meidän välit kehittyy (eli iskeekö halu palata takasin yhteen vai pysyä vaan kavereina). Eli vituiks meni sekin sitten. Välillä tekis oikein kovasti mieli haistattaa vaan paskat ja unohtaa koko muija, mut tiedä sitten...

No, eipä jaksa stressata liikaa uuden löytämisellä... Tuskin sieltä mitään kummempaa väkisin ettimällä löytyiskään. Tulee sitten joskus vastaan jos on tullakseen.

Tohon ekaan kappaleeseen ei voi muuta sanoa ku että sitä ei ikinä tiedä milloin se truu lav löytyy, vaikka lupaisi muille ja itselleen että ei uutta oteta niin silti jostain kivenkolosta tai lattialankkujen alta löytyy uus partneri, voin kertoa.

Toiseen kappaleeseen totean että sulla on Bemari, jos sillä ei saa niin sitten ei millään. Rumimpia saa potkia ikkunoista ja ovista pihalle, tämänkin tiedän omasta kokemuksesta...

 

[ms.qvist]

Kaipa minun on muutama sana kirjoitettava (vaihteeksi) tähän ketjuun, lähinnä (minun kohdalla) naisten käyttäytymisestä.

Henkilökohtaisesti ainakin toivon, että eron tullen asioista voitaisi keskustella sivistyneesti tai vähintäänkin kerrottaisi rehellisesti syy siihen eroon maililla tms. - ikävintä mitä tiedän on se, että kaikki jätetään arvailujen varaan tai jopa täydellisesti ingorataan elämästä kunnes minulle ei jää enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde.

Tällaistakin olen kokenut, suhteen jossa toinen vain "katosi" lopettaen vastailut tekstiviesteihin, maileihin tms. Kyse oli kuitenkin aikuisesta ihmisestä mutta mielestäni moinen käytös on kaikkea muuta kuin aikuismoista, vähintä mitä mielestäni voidaan vaatia on se, että kirjoitetaan/kerrotaan toiselle (asiallisesti) se mikä tilanne on eikä jätetä täydellisen epätietoisuuden valtaan. Lopulta minulle ei jäänyt muuta vaihtoehto kuin kirjoittaa hänelle kirje jossa kerroin asiallisesti mitä mieltä olin moisesta käyttäytymisestä, kertoa hänelle ettei meillä enää ollut tämän kaiken jälkeen yhteistä tulevaisuutta jäljellä.

Minut on pari kertaa jätetty, toisella kertaa suhteellisen asiallisesti maililla - osin hivenen ylimalkaisesti ilmaistuna ettei suhteen jatkaminen ollut mahdollista erinäisistä syistä johtuen, toisella kertaa sitten tekstiviestillä (ja maililla) - ensin tuli tekstiviesti ja sen jälkeen maili jossa tilanne selitettiin tarkemmin. Vaikka en kovinkaan suopeasti noihin tekstiviestillä päätettyihin suhteisiin suhtaudukaan niin parempi sekin kuin ei mitään...

Kaikkein helpottavinta on kuitenkin päättää suhde siten, että kumpikin saa rauhassa prosessoida asian ja kertoa tunteistaan jos haluaa - kertoa sen mikä tuntuu hyvältä ja jättää kertomatta sen minkä haluaa pitää omana "salaisuutenaan". Tällä tavalla kun suhde päättyy niin sitä on tavallaan levollinen olo vaikkakin samalla äärimmäisen surullinen suhteen päättymisen johdosta.

Parasta ja tärkeintä on mielestäni se, että suhteen pystyy päättämään asiallisesti ja jos mahdollista niin kertomalla syynsä siihen ettei toinen jää täydellisen epätietoisuuden valtaan. Mikään ei ole surullisempaa kuin suhde mikä päättyy sanoihin "Sorry, ei tästä tule enää mitään." jos suhde on kestänyt huomattavan kauan aikaa (eikä se mukavalta tunnu vaikka suhde olisi lyhytkin), ei vastausta mihinkään mahdolliseen kysymykseen - jopa mahdollisesti pyyntö ettei toinen enää ikinä ota yhteyttä. Jäljelle jää vain suunnaton epätietoisuus viestin saajalle, epätietoisuus ja epätoivo ja jopa syyllisyys.

vlad.

 

[Hypodermic]

Toiseen kappaleeseen totean että sulla on Bemari, jos sillä ei saa niin sitten ei millään. Rumimpia saa potkia ikkunoista ja ovista pihalle, tämänkin tiedän omasta kokemuksesta...

Jätkä käyny vaklaamassa jotai irc-galleriakuvii! Oujee.

Enpä kyllä ite oo huomannu bimmerin omistamisesta mitään hyötyä. Pitäiskö sitä baarissa vihjasta muihille että "hei, mulla on muuten 80-luvulla valmistettu bmw...mites ois?" - ei kuulosta kovin vakuuttavalta. :D

Itse pitäis tässä exää tavata lähiaikoina kun tuli niin sovittua. Saas nähdä mitä siitäkin tulee... Tekis kyllä mieli udella tuosta, että koska tuo uus äijä on oikeesti astunut kehiin (he ovat tietääkseni edelleen yhdessä) ja onko ollu jotain peliä jo "mun aikana". Mutta enpä taida viitsiä, tulee vaan pian paskempi fiilis.

Monesti kuulee, että ihminen keskittyy elämässään lähes täysillä esimerkiksi työhön, eikä jaksa ihmissuhteista niin välittää. Tajusin tässä just että itelläni on tuo opiskelu mennyt todelliseks perseilyks, joten pitäisköhän tuota tässä vuoden vaihteessa ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa kunnolla panostamaan siihen opiskeluun eikä todellakaan murhetia _mitään_ naisasioita. Helpommin sanottu kuin tehty tosin, kun tuosta kouluun panostamisesta on sanonut itelleen niin monesti...

 

[Mikko-86]

Joopajoo, nyt on naisasiat aivan perseellään. Se on kyllä mahtava
tunne kun tulee petetyksi kerta toisensa jälkeen. Aina kun taas
saa luottamuksen takaisin niin tietenkin se rikotaan, se on vaan
helvetin vaikeata jättää ihminen jota todella rakastaa, mutta
nyt sen vihdoinkin sain tehtyä, ei enää viitsi kuunnella sitä samaa kaavaa, "mä en enää ikinä tee sitä, se oli viiminen kerta". Noh, eilen sitten meni
sekin 3.5vuotta hukkaan ja voisi sanoa että on hieman sekava olo.

 

[dee_snyder]

Jätkä käyny vaklaamassa jotai irc-galleriakuvii! Oujee.

btcf.fi

 

[lavos]

Joopajoo, nyt on naisasiat aivan perseellään. Se on kyllä mahtava
tunne kun tulee petetyksi kerta toisensa jälkeen. Aina kun taas
saa luottamuksen takaisin niin tietenkin se rikotaan, se on vaan
helvetin vaikeata jättää ihminen jota todella rakastaa, mutta
nyt sen vihdoinkin sain tehtyä, ei enää viitsi kuunnella sitä samaa kaavaa, "mä en enää ikinä tee sitä, se oli viiminen kerta". Noh, eilen sitten meni
sekin 3.5vuotta hukkaan ja voisi sanoa että on hieman sekava olo.

Tsemppiä. Onneks tuli tässä vaiheessa eikä sitten kun ollaan naimisissa ja lapset yms.

 

[Filatovi]

Tällaistakin olen kokenut, suhteen jossa toinen vain "katosi" lopettaen vastailut tekstiviesteihin, maileihin tms. Kyse oli kuitenkin aikuisesta ihmisestä mutta mielestäni moinen käytös on kaikkea muuta kuin aikuismoista, vähintä mitä mielestäni voidaan vaatia on se, että kirjoitetaan/kerrotaan toiselle (asiallisesti) se mikä tilanne on eikä jätetä täydellisen epätietoisuuden valtaan. Lopulta minulle ei jäänyt muuta vaihtoehto kuin kirjoittaa hänelle kirje jossa kerroin asiallisesti mitä mieltä olin moisesta käyttäytymisestä, kertoa hänelle ettei meillä enää ollut tämän kaiken jälkeen yhteistä tulevaisuutta jäljellä.

Minulla pitkälti samanlaisia kokemuksia vaikkakin olenkin nyt näin nuori(17v), niin silti. Hyvä esimerkki eräs tyttö johon tutustuin kesällä, kun tapasimme juttelimme koko yön läpi vain kaikkea taivaan ja maan väliltä, tästä edespäin tapasimme muutaman kerran kunnes tyttö lähti ulkomaille. Sieltä hän soitteli ja kirjoitteli hyvin paljon ja olin kovin hyvillä fiiliksillä tulevasta.

Kun tyttö tuli suomeen ja samaan kouluunkin, näimme lähes päivittäin koulussa.
Kirjottelimme edelleen paljon yms. kunnes yhtäkkiä tyttö ei enää juurikaan vastaillut viesteihin tai puheluihin ja jotenkin pakoili. En saanut mitään yhteyttä koulussakaan kun hän vain pyrhälsi ohitseni.

Sitten oli perjantai, olimme aiemmin sopineet näkevämme sinä perjantaina, tai että hän tulee meillepäin. Sitten koulussa halusin mennä varmistamaan asiaa ja menin luokan eteen odottelemaan ja kun hän tuli ulos luokasta kysyin että tuleeko hän meille ja kyselin miksi ei ole pitänyt yhteyttä vähään aikaan; "Ai moi. En ole huomannut sua ollenkaan tai sun tekstiviestejä. Joo voin mä tulla mut mun pitää käydä eka kotona pakkaamassa tavarat huomisia kisoja varten."

Lähdin sitten siitä hyvillä mielin kotiin, ja 15min. kuluttua tulee TEKSTIVIESTI "En voi nähä sua blaablaa. ahdistaa blaablaa. haluun olla vaa kaverii blaablaa"

Sen jälkeen olen yrittänyt välillä jotain yhteyttä ottaa mutta aika välinpitämöttömästi mua kohdellut. Eikä ollut eka kerta kun menee tällä kaavalla. Aika paska fiilis moisesta tulee.

 

[Sera]

Sitten kun tultiin hänen rappuun niin paljastui, että himassa on joku säälittävä poikaystävä nukkumassa. Erikoista touhua sinänsä, että puhui jotenkin vähättelevästi siitä ja minun taas sanoi olevan uskomaton tyyppi. Kuulemma ihan erilainen kuin kaikki muut ihmiset.

Eiköhän tässä kohtaa se nainen ole säälittävä, eikä kotona odottava poikaystävä?

Ja onhan se todellakin varsin erikoista, että nainen kännipäissään ylistää sitä vierasta baarista bongattua jannua ja vähättelee omaa kotona olevaa miestään... Ei kai se vaan yrittänyt iskeä tai mitään?

 

[Ender00]

Ja onhan se todellakin varsin erikoista, että nainen kännipäissään ylistää sitä vierasta baarista bongattua jannua ja vähättelee omaa kotona olevaa miestään... Ei kai se vaan yrittänyt iskeä tai mitään?

Pitäähän vaihtopenkillä olla aina tuoretta verta. Että kun suhde sitten menee poikki niin vaihtopenkiltä seuraava sisään ja homma jatkuu.

Itsekin myönnän aikoinani pitäneeni naisia ns. varalla, ja yleistähän tuo tuntui olevan naistenkin puolella. Nyt saman naisen kanssa yli 6 vuotta ja vaihtopenkillä ei ketään.

 

[kissankarva]

Jätkät hei!

Kirjoitan nyt naisasiaketjuun, koska 1) en löytänyt miesasiaketjua ja 2) asia josta aion teiltä kysyä, on teille naisasia.

Eli voisitteko kertoa miksi on niin vaikeaa sanoa se kuuluisa "kiitos mutta ei kiitos" tai ehkä vieläkin klassisempi "sä oot ihan kiva, mutta..."?
Olen tässä seuraillut hyvän ystäväni (nainen) taistelua miesasioidensa kanssa, ja on alkanut hitusen ihmetyttää että missähän mättää. Hän on nimittäin toistuvasti törmännyt jamppoihin, jotka alkuun ovat hyvinkin kiinnostuneita ja ns. antavat ymmärtää, mutta sitten vaan yhtäkkiä, ilman mitään selitystä näistä tyypeistä ei kuulu enää mitään. Nämä herrahenkilöt ovat kovasti puhelleet olevansa kiinnostuneita ja haluavansa nähdä uudestaan, mutta teot ovat sitten jotain aivan muuta. Yleensä seuraa jäätävä hiljaisuus, ei minkäänlaista vastausta yhteydenottoon tai helvetin pitkän ajan päästä jotain epämääräistä. Tässä vaiheessa lienee syytä tarkentaa, että kyse ei ole mistään baarista pokatuista yhden illan hoidoista, vaan selvinpäin tehdystä tuttavuudesta ihan tutustumis- ja treffipohjalta (ei bylsintäpohjalta).
Sen haluaisin myös tarkentaa, että ystäväni ei ole mikään susiruma mätisäkki joka ensimmäisten treffien jälkeen vie sulhasensa äitinsä luo ja toisten treffien jälkeen varaa hääpaikan. Kyseessä on nätti ja fiksu nuori nainen joka osaa käyttäytyä.
Eikö nykyisin vaan tarvi edes sen vertaa piitata että sanoisi että tämä ei ollut hyvä idea, ei nähdä enää, ollaan vaan ja toivotaan että kai se parin viikon kuluttua tajuaa kun ei mitään vastausta saa..? Paskamaista käytöstä, oli syy mikä tahansa. Ei tosiaan tarvisi kun vaikka yhden tekstiviestin / sähköpostin, jos ei puhelimessa tai peräti naamakkain uskalla sanoa.

 

[Ted Raikas]

Eli voisitteko kertoa miksi on niin vaikeaa sanoa se kuuluisa "kiitos mutta ei kiitos" tai ehkä vieläkin klassisempi "sä oot ihan kiva, mutta..."?

Olisiko tuo sitten miehelle vaikeata sanoa? Naisille ilmeisesti ei ole, jos nyt en ihan sanasta sanaan noin ole kuullut, niin sillä tapaa on kuitenkin monet kerrat annettu asianlaita ymmärtää. Osan heistä kanssa olen edelleen hyvissä väleissä ja näen silloin tällöin ja juttelen myös niitä näitä. Osan kanssa ei sitten ole mitään yhteistä enää. Hyvä niin. Sen verran veemäisiä kanojakin on tullut löydettyä elämänvarrelta.

Miehelle voi tosiaankin olla vaikeampaa sanoa tuo johtuen kait perusluonteesta, mutta ei sitä kaikki naisetkaan toisinaan osaa sanoa. Voivat antaa liiankin pitkään toiselle sitä siimaa ja kuvitella, että pian nappaa tai voi napata. Se on aina huonosta ja satuttaa lopulta toista osapuolta sitäkin kovemmin mitä pidemmälle jatkuu. Noissa asioissa ei kannata vitkutella, jos on varma, että toinen ei kiinnosta. Toisinaan voi tietysti olla, ettei ole ihan varma... mutta se on vaarallista peliä, ei ihmistä voi pitää minään varasuunnitelmana.

Hän on nimittäin toistuvasti törmännyt jamppoihin, jotka alkuun ovat hyvinkin kiinnostuneita ja ns. antavat ymmärtää, mutta sitten vaan yhtäkkiä, ilman mitään selitystä näistä tyypeistä ei kuulu enää mitään. Nämä herrahenkilöt ovat kovasti puhelleet olevansa kiinnostuneita ja haluavansa nähdä uudestaan, mutta teot ovat sitten jotain aivan muuta. Yleensä seuraa jäätävä hiljaisuus, ei minkäänlaista vastausta yhteydenottoon tai helvetin pitkän ajan päästä jotain epämääräistä.

Osalla voi olla niin, että on ollut kuitenkin vain tuo seksi mielessä (vaikka muuta väittääkin) ja jos se asia ei etene riittävän nopeasti, niin usealla voi lakata kiinnostus sen myötä (miehet on edelleen aika suoraviivaisia usein, se on joko/tai). Myös jonkun toisen naisihmisen löytäminen voi olla syynä. Mistä niitä koskaan tietää jos sanaista arkkuaankaan ei osaa avata.

Sitten on tietysti se, että jos keskustellessa ei synny riittävän inspiroivaa juttua, vaan kaikki on jotenkin väkinäistä, niin siinäkin voi se mielenkiinto laantua. Näin siis, vaikka se toinen olisi kuinka kaunis ja mukava. Jos vaan ei osaa keskustella luontevasti vastapuolen kanssa, eikä löydy riittävästi yhteistä, niin nuokaan asiat eivät auta. Silloinkin jos pelkkä seksi kiehtoo, niin vakavassa mielessä kovin pitkää yhteistä historiaa tuskin on luvassa.

Tuossa asiassa ehkä itselläni on toisinaan kiikastanut, että vaikka olisi kuinka mukava vastapuoli, mutta ei vaan kohtaa keskustelunaiheet ja intressit. Joutuu puhumaan tyyliin säästä ja silloin mennään pahasti metsään. Kumpikaan ei ymmärrä toista. Toki sitä voisi aina yrittää oppia kiinnostumaan ja ymmärtämään toisen juttuja, mutta minulla on aika rajallista tuo kyky innostua asioista, jotka eivät lainkaan kosketa minua henkilökohtaisella tasolla. Menee täysin ohi korvien ja varmasti osa omista jutuistanikin voi olla monelle naiselle täysin hämäriä ja ennen kaikkea mielenkiinnottomia.

Eikö nykyisin vaan tarvi edes sen vertaa piitata että sanoisi että tämä ei ollut hyvä idea, ei nähdä enää, ollaan vaan ja toivotaan että kai se parin viikon kuluttua tajuaa kun ei mitään vastausta saa..? Paskamaista käytöstä, oli syy mikä tahansa. Ei tosiaan tarvisi kun vaikka yhden tekstiviestin / sähköpostin, jos ei puhelimessa tai peräti naamakkain uskalla sanoa.

Tiedän kyllä itse, miten suoria sanoja on vaikea joskus sanoa, ettei loukkaisi toista, mutta enemmän se kyllä loukkaa, kun ei enää kommunikoida mitenkään. Edelleen tykkään itse selvittää asiat ja erota ja hyvästellä siten, ettei ainakaan jää mitään epäselvyyksiä. Ja kyllä minulle on monen monet iänikuiset vaikenemiset tehty, eikä vastausta suuntaan tai toiseen kuulunut. Se kyllä pistää vituttamaan ja laskemaan uskoa ihmisiin, mutta onneksi on myös toisenlaisia ja haluan itse kuulua näihin toisenlaisiin. Joten jos jostain kumppanuudesta ei mitään tule, niin sen myös sanon niin hienosti kuin vaan osaan.

 

[lavos]

...

Vaikeahan tohon on sanoa mitään kunnon syytä. Veikkaisin et menee seuraaviin kategorioihin:

1. Kaverissas on jotain mikä aiheuttaa juttujen tyssäämisen.
2. Kaveris etsii vääränlaisia meihiä, jotka ei koe kolahtamisen tunnetta.
3. Kaverillas on paskaa tuuria.

Vastaukset kiinnostumisen ehtymiseen kyseisiltä jampoilta vois varmaan auttaa, mut haluuko niitä sitten kuulla...

EDIT: Lisätään vielä sen verran et ite oon just sellanen et ei hirveesti kiinnostais loukata toista ilmottamalla et hän ei kiinnosta mua. Tietty se ettei ilmota satuttaa viel enemmän yleensä, mut eipä sitä silti tajua.

 

[pettter]

Hän on nimittäin toistuvasti törmännyt jamppoihin, jotka alkuun ovat hyvinkin kiinnostuneita ja ns. antavat ymmärtää, mutta sitten vaan yhtäkkiä, ilman mitään selitystä näistä tyypeistä ei kuulu enää mitään. Nämä herrahenkilöt ovat kovasti puhelleet olevansa kiinnostuneita ja haluavansa nähdä uudestaan, mutta teot ovat sitten jotain aivan muuta.

No, mä en nyt tiedä liittyykö tämä mun viestini tuohon kirjoitukseen, mutta mä olen huomannut yhden jutun, joka on monesti jopa ärsyttänyt minua. Mä tapailin joskus jokunen vuosi sitten netistä melko monta tyttöä, en edes kehtaa sanoa kuinka monta kymmentä kertaa.. Siis okei, nauru alkaa.. nyt!... nauru loppuu.. nyt!

Mutta siis. Mulla kun ei ole tällä hetkellä minkäänlaista tarvetta seurustella, eikä ole koskaan ollutkaan, ja tuskin sellaista ihan heti tuleekaan. Itseasiassa mä en ollenkaan tiedä miltä sellainen tunne edes tuntuu. Ja mä tykkään oikeasti tavata uusia ihmisiä ja saada uusia kavereita (ja muuta sellaista skeidaa), ja seksistäkin mä tykkään. Monesti oon netissä tytön kans jutellessa sanonut että nähdään ihan vaan kaverina, joskus jopa niin monta kertaa että se on alkanut ärsyttää toista. Vastaus on ollut monesti että "no joo joo", tai jotain sen tyylistä. Sitten kun ollaan tavattu, ehkä pari kolmekin kertaa nähty, niin jotenkin vaan selviääkin että se toinen on tavannut seurustelumielessä. Tai siis näin on käynyt monta kertaa. Enkä mä siis välttämättä tarkoita sanoa että ne olisi just mun kans halunnut alkaa mitään vakavampaa. Mutta ihan niinkuin se olisi vaan pakollinen "sanonta" jos ennen näkemistä sanoo, että nähdään vaan kaverina, tai etten mä tykkää seurustella.

 

[Alamummo]

Pitäähän vaihtopenkillä olla aina tuoretta verta. Että kun suhde sitten menee poikki niin vaihtopenkiltä seuraava sisään ja homma jatkuu.

Itsekin myönnän aikoinani pitäneeni naisia ns. varalla, ja yleistähän tuo tuntui olevan naistenkin puolella. Nyt saman naisen kanssa yli 6 vuotta ja vaihtopenkillä ei ketään.

Mun mielestäni tämä varallapito on aika vastenmielinen ilmiö ja kertoo ihmisestä sen verran, että hän ei kestä yksinoloa ja haluaa pönkittää omaa egoaan ja "haluttavuuttaan" varallapitämisillä. Yksinkertaisesti sanottuna näillä tyypeillä on olematon itseluottamus, eivätkä he osaa ajatella muuta kuin itseään. Jos suhteen mentyä poikki pitää heti olla jo seuraava valmiina, niin eivät ne tunteet sitä edellistä kohtaan ole olleen kovinkaan kaksiset. Ei tulisi kuuna päivänä mieleen käyttäytyä noin.

 

[avatar]

Mun mielestäni tämä varallapito on aika vastenmielinen ilmiö ja kertoo ihmisestä sen verran, että hän ei kestä yksinoloa ja haluaa pönkittää omaa egoaan ja "haluttavuuttaan" varallapitämisillä. Yksinkertaisesti sanottuna näillä tyypeillä on olematon itseluottamus, eivätkä he osaa ajatella muuta kuin itseään. Jos suhteen mentyä poikki pitää heti olla jo seuraava valmiina, niin eivät ne tunteet sitä edellistä kohtaan ole olleen kovinkaan kaksiset. Ei tulisi kuuna päivänä mieleen käyttäytyä noin.

Juu ja itse ainakin miellän tuollaisen "varallapidon" sellaiseksi toiminnaksi, että ei kyllä sillä hetkellä mukana olevaa henkilöä edes rakasta ja pystyykö kunnolla rakastamaan ollenkaan? En yleensäkään ole koskaan käsittänyt ihmisiä, jotka suhteen katkettua ovat seuraavana päivänä jo seuraavassa. Se mielestäni kertoo jotain ihmisestä. Itselläni ei tulisi mieleenikään seurustella seurustelun vuoksi, mitkä jotkut tosiaan tekevät. Mieluummin olen yksin ja tiedän, että kun seuraavan kerran pääsen nauttimaan ihmisuuhteesta, tuntuu se sitäkin paremmalta.

nimin. yksintaivallusta nyt takana käytännössä reilut kolme vuotta

 

[Sera]

Juu ja itse ainakin miellän tuollaisen "varallapidon" sellaiseksi toiminnaksi, että ei kyllä sillä hetkellä mukana olevaa henkilöä edes rakasta ja pystyykö kunnolla rakastamaan ollenkaan? ...

Ja kuinka moni meistä haluaisi olla jonkun "vara-listalla"? Vaikka eihän tätä tietenkään sille varahenkilölle kerrota, vaan uskotellaan, että hän se ainoa, paras ja ihanin ja nykyisen kanssa ollaan vaan ihan olosuhteiden pakosta. Samaa ylistysvirttä veisataan sitten sille vakikumppanillekin, joten varahenkilöstöä pitävät voidaankin todeta epäluotettaviksi ja kaksinaamaisiksi kieroilijoiksi, koska he eivät ole kenellekään rehellisiä.

 

[ms.qvist]

Pitäähän vaihtopenkillä olla aina tuoretta verta. Että kun suhde sitten menee poikki niin vaihtopenkiltä seuraava sisään ja homma jatkuu.

Ei kyllä luonnistu minulta minun luonteenlaadullani, (vaikka Alamummo viittasi näin käyttäytyvien, jotka syyllistyvät "varallaololistoihin", olevan heikolla itsetunnolla varustettuja niin tässä tapauksessa minä taidan olla se poikkeus mikä vahvistaa säännön, itsetuntoni on nimittäin kohtalaisen heikko - ainakin mitä tulee naisasioihin). Kerralla seurustellaan vain yhden kanssa ja suhteen päätyttyä minulta menee ainakin jokin tovi ennenkuin pystyn aloittamaan uuden suhteen - tämä aika tietty riippuu päättyneen suhteen kestosta mutta pitkän suhteen jälkeen voi helposti kulua puolikin vuotta tai enemmän ennenkuin voin aloittaa uuden suhteen.

Jyrkkä ei siis varallaololistoille, jos itse huomaan olevani joku varakappale niin en suostu sellaiseen laisinkaan, eli se "suhde" päättyy siihen automaattisesti.

vlad.

 

[Tony Esaias Vaapukka]

suhteet, perseestä...

En jaksanut luke aiempia viestejä, vaan vuodatan suoraan. Palautin viime viikonloppuna viimeiset kamat entiselle muijalle. Vittu, että oli hienoa nukkua sen vieressä ja saada hivenen tuntea taas naisen lämpöä. Ikinä en haluaisi palata yhteen enään, mutta oli kyl hienoa viime viikonloppu oli taas mukavaa.

En kai kaipaa uutta suhdetta, mutta koko ajan kaipaa sitä läheisyyttä, mikä meilläkin aikoinaan oli. Ja meidänkin seurustelu loppui jo noin vuosi sitten, tosin olimme yhdessä melkein viisi vuotta. Eipä ole paljon yhdenillan suhteita harrasteltua, miusta ei ole siihen.

Kumarrus ja anteeksi.

 

[Crapbag]

Palaillaas tähän ketjuun, viime syys-talvenahan tänne oli asiaa aika paljon.
Silloin tuli saatua palstalaisilta hyvää tsemppiä ja nyt täytyy todeta, että aika hyvin pitivät paikkansa arviot siitä, miten näistä selviää.. Eli pitkä suhde kun kariutui, otti se sen arviolta vuoden päivät, jotta tässä alkaa taas olla kuosissa. Oikeastaan jo puolen vuoden kohdalla alkoi helpottaa, etenkin hyvien kavereiden avulla tässä on maailma taas kirkastunut. Kesän lomareissu jätkäporukalla oli viimeinen silaus sille, että täältä noustaan vielä, perkeles!

Mitä nyt ketjun viimeisissä viesteissä on puhuttu "varasijoista" ym., niin ei voi käsittää. Ainakaan jos tahtoo elää jollekin muullekin kuin pelkästään itselleen.

Itse sain eilen kovasti kehuja "viisaudesta", kun kerroin eräälle tytölle, etten ole tässä vanhaa suhdetta siivotessa alkanut tieten tahtoen mitään uutta, ihan vaan siitä syystä että on "joku". Mun vaan tarvii olla valmis siihen, että lähden 100 lasissa uuteen, jos se vielä eteen tulee. Sen verran kunnioitan sitä mahdollista uutta, että laitan itseni sitten täysillä likoon.

Tapasin tuon tytön muuten kesällä, lomareissulla ollessa. Nyt hän on palaamassa Suomeen ja ois mahkut taas nähdä. Tullaan tosi hyvin juttuun jne., itse ihastuin hänen pirteään olemukseensa ensi näkemältä. En vaan nyt tiedä, uskaltaisiko avata suunsa ihan kaikesta. Jos se ajatteleekin jotain täysin muuta ja sen jälkeen mahd. frendipohjalta hauskanpito onkin vaivalloista ja ehkä kokonaan menetetty..? Kuitenkin hän eilen oli kiinnostunut mun elämäntilanteesta ja etenkin mun aikeista x:n suhteen, puhuttiin lapsista ja lähinnä kaikesta!

Muutenkin tuntuu, että nyt poikamiehenä tulee aloitettua pelkästään eräänlaisia kaverisuhteita naishenkilöihin enkä uskalla edetä siitä mihinkään.. Pelkäänkö uutta pettymystä vai mitä helvettiä! Tai sitten odotan että nainen tekisi sen aloitteen, ehkäpä sitten niin.. Niin kauan tuli vietettyä tuon edellisen kanssa, etten kai osaa enää tulkita tilanteita. Toisaalta jännään ihan turhaan, senkin tiedän.

Ja vielä lopuksi, neiti X. Vielä keväällä olisin hyppinyt onnesta, jos hän olisi lopettanut "pelinsä" ja uskonut minuun. Kuitenkaan en saanut asioita korjattua, vaikka mitä yritin. Pakko oli luovuttaa jossain vaiheessa ja alkaa elämään vähän itselleenkin ja etsimään elämäniloa muista asioista. Juuri kun olin päässyt asioiden yli ja lakannut murehtimasta ja märehtimästä, hän kertookin että mun kanssa tahtoisi kuitenkin olla.. Tuon kuullessani piti kaivaa jälleen mietintämyssy esiin. Asioita puntaroidessani totesin, että en ainakaan nyt halua elää hänen kanssaan, muuta kuin hyvänä ystävänä, johon olin onnistunut jo kasvamaan. Ei ole enää sitä tunnetta, enkä välttämättä halua kaivaa sitä esiin. Vaikka yhteiset 6,5 vuottamme olivat hienoa aikaa, kaikki loppui niin erikoisesti hänen osaltaan, etten voi unohtaa sitä pettymystä, varmaan ikinä. Anteeksi voin silti antaa ja olen antanutkin.

Nyt lähinnä naurattaa se vuoden takainen vuodatus, tuli kirjoitettua meiliä, kirjettä ja viestiä kilometreittäin.. Tännekin palstalle itkua tihrustin pitkät pätkät.. kavereille tuli tilitettyä ja jankattua samat asiat miljoonaan kertaan. Mutta! Kaikki se oli osa tätä prosessia ja ainakin tässä on kasvettu ihmisenä aika paljon, opittu puhumaan tunteista ja avautumaan. Netti-treffit on olleet päällä koko vuoden, mutta ei sieltä ole toistaiseksi muuta kuin juttuseuraa löytynyt. Tai olisi, mutta kun olen tietyllä tapaa itse pelännyt järkätä mitään, niin siinäpä se. Kuitenkin on tullut nähtyä että tämäkin naamavärkki kiinnostaa joitakin ihmisiä, joten toivoa on vielä!

...johan tuli taas pitkä tarina, tuskin kukaan jaksaa lukea eikä sen niin väliä, kirjoittamisesta on vaan tullut tietyllä tapaa yksi muoto puhdistaa ilmaa oman pään sisällä..

 

[Corbucci]

Tuli lauantaina outo tilanne vastaan. Ex-tyttöystävän paras kaveri kysyy ex:än kautta numeroani. No vastaan, että anna pois ja siitä lähtien ollaan sitten txt ym. Mutta kuitenkin miehinen suojelusvaistoni kummittelee, että onkohan tässä nyt ihan puhtaat jauhot pussissa?

Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa? Katsoisitte toisen kortit, ehkä korottaisitte, vai kenties passaus/luovutus heti alkuun?