Naisasiat

[Alamummo]

Tilasin siis pullon Lansonia yhdellä lasilla. Kun olin saanut pullon ja alkanut kiskoa sitä janoon siinä niin joku suht semi ok näköinen mimmi tuli kysymään "miks sä juot kuoharia?". Siis uskomatonta.
...
En kyllä tajua, miten voi olla sellaisia naisia, jotka eivät tunnista pullojen etikettejä ja tulevat muutenkin sönköttämään junttiläppää.

Miks joit Lansonia, eikö raflassa ollut parempaa tarjolla? Sinänsä Lansonin kutsuminen kuohariksi on osoitus jonkinasteisesta junttiudesta.

Jos scholl sattuu antamaan numeronsa niin homma menee pieleen, kun nainen soittaa väärään aikaan. En ymmärrä, miksei ole sen verran tapoja, että lähettäisivät tekstiviestin, että sopiiko, että soitan kohta. Ja jos ei sovi niin scholl voisi laittaa ehdotuksen, koska sopisi. Ei aina halua tai ehdi vastata puhelimeen, eikä usein halua vastata, jos ei muista tai tiedä kuka soittaa ja muutenkin on ihan asiallista kysyä, että tuntemattomana ihmisenä onko ylipäätänsä ok, että soittaa ja milloin se olisi mahdollista.

Näin toimitaan yleensä työtilanteissa, mutta en tiennyt, että ihmissuhteitakin pitää hoitaa samalla tavalla. Jos ei puhelimeen halua/voi vastata, niin siihen voi olla vastaamattakin. Kyllä ihmiset tapaavat soittaa henkilöille, joiden puhelinnumeron ovat saaneet. Voihan sitä kohteliaasti kysyä, että soittiko hyvään aikaan.

 

[kakkonen]

Näin toimitaan yleensä työtilanteissa, mutta en tiennyt, että ihmissuhteitakin pitää hoitaa samalla tavalla.

Tähän on kaksi vaihtoehtoa:
1) scholl, kunnon pisnesmiehenä, ei osaa irrottautua töistä ikinä. Vapaa-ajallaankin käyttäytyy niinkuin olisi töissä.
2) scholl ottaa naisten kanssa kontaktissa olemisen työnä eikä vapaa-aikana/hauskan pitona. Ja kyllähän se työstä aina joskus käykin.

Ja tuosta etikettihommasta...aika moni ei ole kiinnostunut etiketeistä lainkaan. Ainoastaan siitä onko pullossa sisällä jotain vai ei.

 

[hanu]

Olipas tämä ketju pudonnut alas. No avaudutaan. Emännän syntymäpäivä sattuu olemaan tänään. Se kun on ollut Cornwallissa nyt reilun 1½ kuukautta niin iski oikein saatanallinen ikävä kun onnittelut soittelin. Saunaan pitäisi kohta hilpasta ja niitä saunan jälkeisiäkin aktiviteetejä tässä aika paljon kaipailee. 32 v yhteiseloa, naimisissakin reippaat 28v. Pisin ero ennen tätä taitaa olla inttiaikainen kolmen viikon gines v. 1979. Jouluaatonaattoon pitää vielä sinnitellä. Kai se tähän ketjuun sopii tämäkin.

t. hanu

 

[teemu_s]

Olipas tämä ketju pudonnut alas. No avaudutaan. Emännän syntymäpäivä sattuu olemaan tänään. Se kun on ollut Cornwallissa nyt reilun 1½ kuukautta niin iski oikein saatanallinen ikävä kun onnittelut soittelin. Saunaan pitäisi kohta hilpasta ja niitä saunan jälkeisiäkin aktiviteetejä tässä aika paljon kaipailee. 32 v yhteiseloa, naimisissakin reippaat 28v. Pisin ero ennen tätä taitaa olla inttiaikainen kolmen viikon gines v. 1979. Jouluaatonaattoon pitää vielä sinnitellä. Kai se tähän ketjuun sopii tämäkin.

t. hanu

Taitaa emäntä saada joululahjaksi kovan paketin? ;)

Pitkä on teilä ollut yhteinen taival. Tuo on varsin kunnioitettavan pitkä suhde nykyaikana. Jotenkin tuntuu että ihmiset kihlautuvat ja avioituvat helposti ja vielä helpommin pistetään sitten homma poikki. Onhan se jokaisen oma asia mutta eniten säälittää se jälkikasvu...

 

[varjo]

Pitkä on teilä ollut yhteinen taival. Tuo on varsin kunnioitettavan pitkä suhde nykyaikana. Jotenkin tuntuu että ihmiset kihlautuvat ja avioituvat helposti ja vielä helpommin pistetään sitten homma poikki. Onhan se jokaisen oma asia mutta eniten säälittää se jälkikasvu...

Niinno, kyllähän nyt noin historiallisesti nykyaikana varmasti mennään huomattavasti hitaammin naimisiin kuin ennen vanhaan. Suurin ero suhteitten kestossa lienee lähinnä siinä, että nykyään ihmiset ajattelevat individualistisemmin ja helpommin pistävät suhteita poikki, jos homma ei toimi _omalta_ kannaltaan, siinä missä ennen kulissia säilytettiin perheen/lasten tai sukulaisten takia. Toisaalta kyse ei niinkään ole ihmisten muuttumisesta sinänsä, vaan ylipäätänsä naisten aseman muuttumisesta tasa-arvoisemmaksi.

Omassa tuttavapiirissäni taas tunnutaan suosivan pitkiä seurustelu/kihlausaikoja ja nyt sitten 8 vuoden yhdessäolon jälkeen on ensimmäinen pariskunta menossa naimisiin. Huolestuttavissa määrin muutenkin kaveripiiri on pariutunut, tässähän pitää kohta itsekin keksiä jotain peliratkaisuita, kun näyttää siltä ettei ole kovinkaan todennäköistä että harrastusten tai työpaikan puolella sattuisi törmäämään elämänsä rakkauteen...ellei sitten miesrakkaus yhtäkkiä nostakin päätänsä, sen verran polarisoinut sukupuolijakauma kaikissa harrastuksissa on.

 

[kärppä73]

Olipas tämä ketju pudonnut alas. No avaudutaan. Emännän syntymäpäivä sattuu olemaan tänään. Se kun on ollut Cornwallissa nyt reilun 1½ kuukautta niin iski oikein saatanallinen ikävä kun onnittelut soittelin. Saunaan pitäisi kohta hilpasta ja niitä saunan jälkeisiäkin aktiviteetejä tässä aika paljon kaipailee. 32 v yhteiseloa, naimisissakin reippaat 28v. Pisin ero ennen tätä taitaa olla inttiaikainen kolmen viikon gines v. 1979. Jouluaatonaattoon pitää vielä sinnitellä. Kai se tähän ketjuun sopii tämäkin.

t. hanu

Mukava lukea välillä tuollaisiakin juttuja, kiitos hanu. Sen verran "softie" olen, että muitten puolesta voin olla onnellinen. Mutta kyynisyys on jo sen verran vallannut mieleni että usko rakkauteen on jo kohdallani loppunut. Toisaalta helpotus sekin, ei enää turhia tarvitse haaveilla..

 

[Footless]

Vaihteeksi tännekin jotain. Tuli sitten kanssa viime viikolla kihlat ostettua. Mä en ole mitenkään ikinä niin innostunut ollut näistä perinteistä sun muista, mutta tyttöystävälle tuo kihloihin meneminen on vähän suurempi asia, niin tuli sit näin tehtyä. Aika samahan tuo, saman katon alla asutaan, jo toista vuotta niin kaipa tässä nyt tulee sit oltua yhdessä jokatapauksessa. Sattui löytymään just sopivat sormuksetkin vielä niin siinähän se päätös sitten tehtiin, yhdessä. Ihan hauska olo on kyllä ollut tän melkein pari viikkoa, nyt viikon verran totutellut miten tuo sormus sopii sormeen ja kyllähän se ihan mukavalta siinä näyttää.

Huomenna juhlitaan molempien perheiden kanssa kihlajaisia, kavereiden kanssa sitten parin viikon päästä. Sinänsähän tää oli kans hyvä diili, et kaikkea lahjaa on tulossa, mitä on oikeesti tarvinu, mut ei ole saanut ostettua tai ei ole ollut varaa ostaa.

 

[scholl]

Miks joit Lansonia, eikö raflassa ollut parempaa tarjolla?

Rovaniemelläkö olisi vaihtoehtoja.

(edit. on eri asia kitata Bollingeria Kämpissä kuin Lansonia Rovaniemellä. Halusin vain nyt selventää tämän. Tosin juon joskus Lansonia kyllä himassakin)

Näin toimitaan yleensä työtilanteissa, mutta en tiennyt, että ihmissuhteitakin pitää hoitaa samalla tavalla. Jos ei puhelimeen halua/voi vastata, niin siihen voi olla vastaamattakin. Kyllä ihmiset tapaavat soittaa henkilöille, joiden puhelinnumeron ovat saaneet. Voihan sitä kohteliaasti kysyä, että soittiko hyvään aikaan.

Päinvastoin. Työaikanahan voit ajatella, että joku on tavoitettavissa, mutta vapaa-ajan asioissa nykyään kun ei eletä lankapuhelinaikaa, vaan kännykkä aina mukana niin eiköhän ole syytä kysyä, että koska sopii soittaa, jos on semiuusituttavuus. Se jutteleminen kuitenkin silloin pitää suorittaa paikassa, missä ei ole ylimääräisiä korvia.

Hanun touhu on sellaista, mitä ennen oli normaalia, mutta nykyään muuttunut harvinaisemmaksi. Hyvä meininki.

Itse en ymmärrä, miten kihloissaoleminen liittyy siihen, miten sattui sormukset löytymään. Kihloihin joutuu vain silloin, jos on lupautunut menemään naimisiin ja alettu suunnittelemaan häitä. Sormukset ovat sitten toisarvoinen asia sen suuren päätöksen taustalla. Toki kosittaessa jonkinlainen sormus pitää olla, mutta silti...

 

[scholl]

Tuomas Vimma, Helsinki 12.

Olen kyllä lukenut kyseisen kirjan, mutten ole millään tavalla mainosalaihmisiä.

 

[Footless]

Itse en ymmärrä, miten kihloissaoleminen liittyy siihen, miten sattui sormukset löytymään. Kihloihin joutuu vain silloin, jos on lupautunut menemään naimisiin ja alettu suunnittelemaan häitä. Sormukset ovat sitten toisarvoinen asia sen suuren päätöksen taustalla. Toki kosittaessa jonkinlainen sormus pitää olla, mutta silti...

Monienko kihlojen kokemuksella tää tulee?

Me oltiin periaatteessa jo tehty päätös kihloihin menemisestä, ja kierreltiin sitten eri paikkoja kun etsittiin meille sopivia sormuksia, kun ei haluttu mitään ihan tavallisinta rinkulaa sormeen. Sitten löyty hyvät, päätettiin asiasta lopullisesti ja tilattiin sormukset. Helppoa.

Ja naimisiin sitten ehkä 3-4 vuoden päästä vasta.

 

[Cosmo]

Kihloihin joutuu vain silloin, jos on lupautunut menemään naimisiin ja alettu suunnittelemaan häitä.

Höh, mä luulin että kihloihin mennään siksi, ettei tarvitse mennä naimisiin. Ikäänkuin vaihtoehtona, puolihäinä.

 

[scholl]

Monienko kihlojen kokemuksella tää tulee?

Ei vaan jos hallitset teorian niin se riittää. Ei siinä kokemusta tarvita. Kyllä jokainen ymmärtää, minkälaiset kommervenkit häitä edeltää eli kun kosii, tulee automaattisesti kihlautuminen. Ei siinä sen enempää neuvoteltavaa ole tai mitään sooloilua, vaan niin se menee.

Ja sitä paitsi ihminen kihlautuu vain kerran, koska aviosopimuksessa sanotaan kunnes kuolema meidät erottaa.

 

[mtmela]

Rovaniemelläkö olisi vaihtoehtoja.

Vaikka ei liity aiheeseen, niin Rovaniemellä saa sitä juomaa mitä haluaa. Kun osaa pyytää. Kysy vaikka Sivukujan apteekista.

 

[hanu]

Mukava lukea välillä tuollaisiakin juttuja, kiitos hanu. Sen verran "softie" olen, että muitten puolesta voin olla onnellinen. Mutta kyynisyys on jo sen verran vallannut mieleni että usko rakkauteen on jo kohdallani loppunut. Toisaalta helpotus sekin, ei enää turhia tarvitse haaveilla..

Elä sinä ystävä hyvä luovuta ikinä. Maailma on naisia puolillaan, kyllä se oikea Sinullekin vielä kolahtaa.

Minä olen sen yhden ja saman naisen kanssa 15 vuotiaasta nukkunut ja 'nukkunut' samassa sängyssä, niin en ehkä ole tuosta hakuprosessista se kaikkein paras puhuja, mutta elämää nähneenä, voin sanoa että mahkut on aina.

Itse olen kokenut sen intohimon myrskystä rakkaudeksi, kiintymykseksi ja kaveruudeksi kehittyvän parisuhteen. Silti sitä himoakaan unohtamatta. Niitä vastamäkiäkin on tietysti ollut, mutta nekin kuuluvat asiaan. Ei sitä pidä yhdestä riidasta luovuttaa.

Elämä on ihmisen parasta aikaa. Nyt lastenlasten kanssa sitä on taas vaihteeksi niin sanotusti 'high'. Hieno uusi tunneskaala taas kerran. Aika aikaansa kutakin.

Silti panettaa niin saatanasti. Onneksi on terveet kädet.

t. hanu

 

[ruoska]

Kyllä voi vituttaa eräs naispuolinen henkilö. Viime viikolla kirjoitin, että tiistaina meni tämän eukon kanssa poikki. Tiistaina lähin ovet paukkuen hänen luotaan hänen ilmoittaessan erosta. Tarkoitus oli mennä vielä käymään eukon luona loppuviikosta ja erota ystävinä. Eilen sovittiin, että menen tänään käymään. Päivällä sitten soitin, että menen käymään siellä illalla niin mamma sanoi illan olevan vähän huono ajankohta. Menoa kaverille silloin. Sanoin, että jos tulenkin nyt samantien niin saadaan asiat selvitettyä ja erotaan ystävinä. Vastaus oli, että nyt on aika huono hetki. Kysyin, että onko sulla kenties yövieras siellä. Vastaus oli että on. Ja pientä naurua vielä päälle.

Siis, vittu mikä ämmä. Viime sunnuntaina, kun vein hänet himaan kaikki oli hänen puoleltaan hyvin. Sanoi, että nähdään pian. Nyt ollaan tässä tilanteessa. Nopea eroaminen ja nyt jo uusi äijä. Nämä kaikki vajaan viikon sisällä. Mistä tällaisia eukkoja sikiää?

Haluaisin vielä nähdä hänet ja sanoa kasvotusten kaikki mitä tollasesta kusipäästä nyt ajattelen. Ilmeisesti kuvittelee minun ottavan asian ihan normaalina. Vitut. Puhelimessa en viittinyt ääntä paljon korottaa, silloin emme varmastikaan näkisi kasvotusten enää. Mitä mieltä kanssaveljet kannattaako vielä nähdä eukko ja sanoa kasvotusten kaikki mitä on sanottavaa?

 

[mtmela]

Mitä mieltä kanssaveljet kannattaako vielä nähdä eukko ja sanoa kasvotusten kaikki mitä on sanottavaa?

Ei. Parempi antaa olla ja antaa muijan elää epätietoisuudessa. Esittämällä kysymyksia saat todennäköisesti kuulla sellaisia vastauksia, joita et halua kuulla. Käsittele asia itsesi kanssa ja vaihda parempaan. Sellaisiakin kuulemma on.

 

[Cube]

Ei. Parempi antaa olla ja antaa muijan elää epätietoisuudessa. Esittämällä kysymyksia saat todennäköisesti kuulla sellaisia vastauksia, joita et halua kuulla. Käsittele asia itsesi kanssa ja vaihda parempaan. Sellaisiakin kuulemma on.

Jos tuohon pystyy, niin toki kyseessä on loistava vaihtoehto. Ihan houkuttelevaa tuossa tilanteessa olisi varmasti kuitenkin myös lähettää ko. naikkoselle postissa C-kasetille nauhoitettu biisi "Nyrkillä tapettava huora".

Molempi parempi, sanoisin.

 

[Snakster]

Haluaisin vielä nähdä hänet ja sanoa kasvotusten kaikki mitä tollasesta kusipäästä nyt ajattelen. Ilmeisesti kuvittelee minun ottavan asian ihan normaalina. Vitut. Puhelimessa en viittinyt ääntä paljon korottaa, silloin emme varmastikaan näkisi kasvotusten enää. Mitä mieltä kanssaveljet kannattaako vielä nähdä eukko ja sanoa kasvotusten kaikki mitä on sanottavaa?

Vaikea nähdä, että oma olosi älyttömästi paranisi ämmälle rähisemällä. Muutenkin näen rähisemisen melko hedelmättömänä toimintana, joten jos et pysty naista näkemään hyvässä hengessä ilman älytöntä vihaa ja katkeruutta, suosittelen että nuolet haavasi yksin ja jatkat sitten muiden naisten metsästystä. Takkiin tuli, mutta sellaistahan se on.

 

[ruoska]

Vaikea nähdä, että oma olosi älyttömästi paranisi ämmälle rähisemällä. Muutenkin näen rähisemisen melko hedelmättömänä toimintana, joten jos et pysty naista näkemään hyvässä hengessä ilman älytöntä vihaa ja katkeruutta, suosittelen että nuolet haavasi yksin ja jatkat sitten muiden naisten metsästystä. Takkiin tuli, mutta sellaistahan se on.

Rähisemistä en missään nimessä tarkoita. Itse asiassa vihaan koko vitun ajatustakin ja varsinkin naisia kohtaan. Munattominta touhua mitä voin tietää. Halua olisi vaan kuulla kasvotusten hänen kantansa miksi näin on käynyt näin lyhyessä ajassa. Onko hän koko ajan puhunut tunteista turhaan, että niitä on ja sitten niitä ei olekaan. Vajaassa viikossako kaikki on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ilman minkäännäköistä puhetta edes koko asiasta. Mielummin juttelen kasvotusten kuin puhelimessa.

 

[Cube]

Rähisemistä en missään nimessä tarkoita. Itse asiassa vihaan koko vitun ajatustakin ja varsinkin naisia kohtaan. Munattominta touhua mitä voin tietää. Halua olisi vaan kuulla kasvotusten hänen kantansa miksi näin on käynyt näin lyhyessä ajassa. Onko hän koko ajan puhunut tunteista turhaan, että niitä on ja sitten niitä ei olekaan. Vajaassa viikossako kaikki on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ilman minkäännäköistä puhetta edes koko asiasta. Mielummin juttelen kasvotusten kuin puhelimessa niinkuin hän minut jätti.

Vakavammin ottaen minäkin toki olen Snaksterin kanssa samoilla linjoilla ja lisään vielä, että vaikea tapausta on kommentoida tarkemmin, koska kukaan ei täällä varmaankaan tiedä suhteestanne ja sen laadusta mitään ihmeempää. Tsemiä silti mihin tahansa ratkaisuun päädytkin.

 

[mtmela]

Rähisemistä en missään nimessä tarkoita. Itse asiassa vihaan koko vitun ajatustakin ja varsinkin naisia kohtaan. Munattominta touhua mitä voin tietää. Halua olisi vaan kuulla kasvotusten hänen kantansa miksi näin on käynyt näin lyhyessä ajassa. Onko hän koko ajan puhunut tunteista turhaan, että niitä on ja sitten niitä ei olekaan. Vajaassa viikossako kaikki on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ilman minkäännäköistä puhetta edes koko asiasta. Mielummin juttelen kasvotusten kuin puhelimessa.

Juuri näin on käynyt. Usko minua, olet enemmän pihalla sen kohtaamisen jälkeen. Anna nyt vaan olla. Usko ihmistä joka on kokenut saman. Nainen kykenee uskottelemaan itselleen niin ihmeellisiä asioita ettei kannata kertakaikkiaan sekaantua.

 

[Hypodermic]

Siis, vittu mikä ämmä. Viime sunnuntaina, kun vein hänet himaan kaikki oli hänen puoleltaan hyvin. Sanoi, että nähdään pian. Nyt ollaan tässä tilanteessa. Nopea eroaminen ja nyt jo uusi äijä. Nämä kaikki vajaan viikon sisällä. Mistä tällaisia eukkoja sikiää?

Kuulostaapa tutulta. En tosin tiedä kauanko itse olit kyseisen naikkosen kanssa... Itsellä olis vajaa 2½v suhde kunnes sitten erottiin, ystävinä. Muija sitten meni ja otti heti parin viikon päästä uuden äijän. Siis uskomatonta. Onko ihmiset sitten tosiaan NIIN erilaisia tai jotain, mutta en itse ainakaan vois kuvitellakkaan noinkin pitkän suhteen jälkeen ottavani tuosta vaan melkein samantien uutta kumppania. Tuosta on nyt reilu puoli vuotta ja itelläni on vieläkin sellanen fiilis että ei oikein tee mitään vakavaa mieli.

"Parasta" tuossa oli se, että itse sain tietää asiasta vasta sitten, kun olivat olleet yhdessä jo parisen kuukauttako(ko). Tuotakaan aikaa en ihan varmaksi tiedä, että onko se uus ollut kehissä jo viikon vai parin päästä siitä meidän erosta... Oltiinpa vielä juteltu/sovittu, että kumpikaan ei varmasti ottais uutta kumppania vähään aikaan, ja että katsellaan mihin suuntaan meidän välit kehittyy (eli iskeekö halu palata takasin yhteen vai pysyä vaan kavereina). Eli vituiks meni sekin sitten. Välillä tekis oikein kovasti mieli haistattaa vaan paskat ja unohtaa koko muija, mut tiedä sitten...

No, eipä jaksa stressata liikaa uuden löytämisellä... Tuskin sieltä mitään kummempaa väkisin ettimällä löytyiskään. Tulee sitten joskus vastaan jos on tullakseen.

 

[ruoska]

Kuulostaapa tutulta. En tosin tiedä kauanko itse olit kyseisen naikkosen kanssa... Itsellä olis vajaa 2½v suhde kunnes sitten erottiin, ystävinä. Muija sitten meni ja otti heti parin viikon päästä uuden äijän. Siis uskomatonta. Onko ihmiset sitten tosiaan NIIN erilaisia tai jotain, mutta en itse ainakaan vois kuvitellakkaan noinkin pitkän suhteen jälkeen ottavani tuosta vaan melkein samantien uutta kumppania.

No itsellä ei ole kyseessä noin pitkää juttua. Yhdessä pyörittiin muutamia kuukausia. Alkuvaihessa puhuin jo hänelle, että haluatko että ollaan yhdessä, koska vituttaa pyöriä ihmisen kanssa jos tunne ei ole molemminpuolista. Pari aikaisempaa juttua ovat jättäneet niin huonot muistot, että halusi tästä olla jollakin tapaa varma. Vastaus oli, että tottakai haluan ja tuntuu niin hyvältä. Kaikkea suunniteltiin plaa plaa (viime viikonloppuna viimeksi) ja sitten käy näin. Ja kovin vakuuteltiin viimeksi juteltaesssa puhelimessa, että ei ole kolmatta osapuolta ja ei vaan halua nyt edetä niin äkkiä ja hän keskittyy opiskeluihin. Muutama päivä eteenpäin ja kävi näin. Rupeaa mietityttämään onko ollut joku toinen jo meidän yhdessäolon aikana. Vittu, mikä ihmisillä voi olla niin vaikeaa, että ei saa leivottua itsestään ulos sitä totuuden siementä.

 

[Hypodermic]

Rupeaa mietityttämään onko ollut joku toinen jo meidän yhdessäolon aikana. Vittu, mikä ihmisillä voi olla niin vaikeaa, että ei saa leivottua itsestään ulos sitä totuuden siementä.

Tuohan siinä kanssa on äärimmäisen vittumaista kun väkisinkin rupee tuommosia miettimään... Itelläni tosin eri asia siinä mielessä että oikeastaan minä jätin ja toinen tuli jätetyksi. Mutta silti tavattiin heti muutaman päivän päästä kun olin asiasta tälle ilmoittanut, ja puhuttiin pitkään ja sovittiin asiat niinkuin aiemmassa postauksessa kerroin. Itseänikin on sitten välillä vaivannut ajatus että onkohan sillä ollut tämän uuden äijänsä kanssa jotain peliä jo ennenkuin me erottiin, vaiko sitten tosiaan samantien vaan ottanut uuden. Ihme touhua enivei. Henkilökohtainen mielipide on se, että tuommoinenhan on sama kuin haistattais paskat koko edelliselle suhteelle, eli se ei merkitse enää mitään. Rupeaa miettimään sitäkin että onko koko suhde sitten ollut naiselle jotain "prinsessaunta": sama se kenen kanssa siinä ollaan kunhan tuntuu hyvältä eikä tarvitse olla yksin, ja ottanut sitten uuden prissin mahdollisimman nopeasti jotta uni ei loppuisi lopullisesti.

Mutta tsemiä vaan sullekin!

 

[Ted Raikas]

Itsellä olis vajaa 2½v suhde kunnes sitten erottiin, ystävinä. Muija sitten meni ja otti heti parin viikon päästä uuden äijän. Siis uskomatonta. Onko ihmiset sitten tosiaan NIIN erilaisia tai jotain, mutta en itse ainakaan vois kuvitellakkaan noinkin pitkän suhteen jälkeen ottavani tuosta vaan melkein samantien uutta kumppania. Tuosta on nyt reilu puoli vuotta ja itelläni on vieläkin sellanen fiilis että ei oikein tee mitään vakavaa mieli.

Kuulostaa suht lähelle samalta kuin omalla kohdallani oli. Exäni siis pari viikkoa eromme jälkeen aloitti toisen miehen kanssa seurustelun. Alkuun olin sinisilmäinen ja ajattelin, että tapasivat silloin vaan ja niin poispäin ihastuivat ensisilmäyksellä. Myöhemmin valkeni muualta kuultuna ja lopulta itse exältä totuus, että tämä oli tutustunut siihen mieheen jo silloin kun olimme vielä yhdessä. Eivät kuitenkaan olleet mitään vehkeilleet selkäni takana, tai näin ainakin tahdon uskoa vielä tänä päivänäkin, eikä välttämättä ole syytäkään olla uskomatta. Joka tapauksessa hyvinkin pian ryntäsivät toistensa syliin, kun minuta oli "raivattu" pois tieltä.

No, sellainen on ihmisluonto. En nyt vihoittele exälleni, koska hän on ihan hieno ihminen, eikä hänelläkään ole ollut helppoa. En jaksa kuluttaa voimiani vihoitteluun ja jatkuvaan katkeruuteen.

Homma vaan on niin, että jos toinen puolisko löytää eron jälkeen noin lyhyellä säteellä uuden kumppanin, niin kyse on joko siitä, että he ovat tutustuneet jo aiemmin tai sitten tämä exä on epätoivoinen luonne ja yksinäisyyden pelossa ottaa ensimmäisen turvalliselta tuntuvan vastaantulijan.

Kuten Hypodermic, itsekään en eron jälkeen ole kovin nopeasti altis ja halukas aloittamaan mitään suhdetta toisen ihmisen kanssa. Tietysti sillä voi olla vivahde-ero, oletko itse eronnut toisesta vai toinen sinusta. Rakastamaan jäänyt ei välttämättä koe jotain uutta ihmistä kovin viehättäväksi juuri sillä hetkellä.