Flu kirjoitti:
...Harva nyt kuvittelee menevänsä ulos ensimmäistä kertaa tulevan vaimonsa/miehensä kanssa...
Tähän väliin on kyllä pakko kertoa kaverin tapaamasta miehestä. Oli tullut baarissa joku kerta juttelemaan. Kertoi katselleensa kaveriani jo pidempään: "Ehkä oletkin sen huomannut." No joo, ei ollut huomannut. Sanoi kaverille, että hän on aivan varma, että olisivat loistava pari. Antoi numeronsa tälle likalle ja sanoi tietävänsä, että he tyyliin elävät elämänsä loppuun asti yhdessä, jos se ottaa yhteyttä. No jostain ihmeen syystä kaveri vielä pani sille jotain tekstaria. Sitten vastausta ei kuulukaan pariin päivään. Mutta sitten melkein ensimmäisessä viestissä kertoo haluavansa jo pian lapsia!! Huh huh. Aika pelottavaa. Mutta se touhu nyt meni sitten kuitenkin siihen, että yhtäkkiä tällä tyypillä olikin joku selvittämätön juttu, mutta pyysi kaveria säilyttämään numeronsa ja jotain muuta hämärää.
Siinähän oli kyseessä tilanne, jossa pitkä suhde oli loppunut noin puoli vuotta aiemmin. Ei todellakaan tainnut olla päässyt siitä vielä yli. Muutenkin mulle tulee tuollaisista jutuista heti sellainen "kilpavarustelu"-fiilis. Ehkä ex-vaimoke on jo löytänyt jonkun uuden ja sitten on kova kilpailu, kumpi sen perheen saa perustettua aikaisemmin, ettei vain jää toista huonommaksi.
Flu kirjoitti:
No minusta tähän juuri riippuu tuo erilaisten odotusarvojen "teoria". Nythän puhuit juuri kiinnostuksen heräämisestä. Mutta jos itse olisit jo aivan äärettömän ihastunut kyseiseen kaveriin niin selvät kiinnostuksen osoitus olisi itseasissa juuri mitä haluaisit...
Olet oikeassa. Kaikki tällaiset "liian kiinnostuneet" ovat olleet miehiä, joita itse pidän kavereina tai sitten jonkun uuden kohdalla olen itse huomannut heti alkumetreillä, ettei todellakaan nappaa. Se on kyllä äärettömän harvinaista, että joku oma ihastuksen kohteeni ilmaisisi suuren kiinnostuksensa minua kohtaan! Kun teen todella usein niin, että voin ottaa kyllä ekana yhteyttä, mutta sitten lyön liinat kiinni. Ikäänkuin se, että lähetän viestin ensimmäisenä, riittäisi ilmaisemaan kiinnostukseni. Otan yhteyttä ja sitten heittäydyn vanhanaikaiseksi ja odotan jätkän ehdottavan jotain... Mutta tässä vaiheessa kanavassa taitaa olla aina aika paljon kohinaa, eikä viesti mene ikinä vastaanottajalle sellaisena kuin tarkoitan. (Huomaa, että luen parasta aikaa viestinnän tenttiin...)
Nytkin on menossa yksi säätö, joka ei kyllä etene mihinkään, koska kumpikaan ei uskalla sanoa mitään. Viime viikonloppuna humalassa kovasti aloitin asioiden selvittämistä, mutta en sitten vienytkään sitä loppuun asti. Poistin eilen kyseisiä viestejä ja huomasin, että olin aina vastannut jotain "en vaan tiedä", kun jätkä oli kysynyt, mitä oikein tarkoitin. Toki silloin oli sen verran promilleja, etten enää muistanut, mitä hetki aikaisemmin olin kirjoittanut/tarkoittanut. Homma ei vain etene, kun kumpikaan ei ole valmis ottamaan riskiä saada pakit. Ehkä täytyy koota itsensä ja ottaa se riski, kun seuraavan kerran jossain törmätään. Paitsi että todennäköisesti se tapahtuu paikallispelipäivänä ja kannatamme eri seuroja... ;)