Naisasiat

[Snakster]

Mielummin on hyvässä suhteessa joka on välimatkojen päässä
...

Nimenomaan. Ja kuten vanha sananlasku sanoo: "etäsuhteessa ovat tyytyväisiä kaikki neljä."

 

[avatar]

Nimenomaan. Ja kuten vanha sananlasku sanoo: "etäsuhteessa ovat tyytyväisiä kaikki neljä."

No se, että sinä olet apatiaan valunut kyyninen ihminen, ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat. Anteeksi vain jos uskon vielä siihen, että on olemassa luottamuksen arvoisia ihmisiä tässä maailmassa. Itse ainakin olen. Ikinä en ole pettänyt, enkä petä.

 

[Cemetery Gates]

Naiset & kaveruus

Tuli erottua pitkäaikaisesta kumppanista tuossa pari vuotta sitten, jonka jälkeen olen pitänyt visusti kiinni sinkkuudestani, joten olen pyrkinyt kaikille uusille naistuttavuuksilleni olemaan mahdollisimman rehellinen heti alusta lähtien sen suhteen, etten kaipaa vakavaa suhdetta. Kahden vuoden aikana on käynyt jo nelisen kertaa niin, että olen tutustunut mukavaan naiseen (mm. netissä, baarissa), jonka kanssa juttu on luistanut jouhevasti alusta lähtien. Sitten kun olen selostanut oman taustani ja nykyisen tilanteeni, ollaan päästy yhteisymmärrykseen siitä, että "ollaan vaan kavereita". Vielä sellainen tarkennus, että toki kahdessa vuodessa on tullu tutustuttua useampaankin kuin neljään naiseen (yeah, right), mutta näitä ns. esimerkkitapauksia on neljä.

Käsite 'kaveruus' taitaa kuitenkin tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Koska näissä neljässä tapauksessa on käynyt niin, että nainen onkin halunnut tehdä lähempää tuttavuutta, jonka jälkeen kaveruus on kyllä mielestäni ollutta ja mennyttä. Fuckbuddyt ovat asia erikseen, tarkoitan ihan vaan platonista kaveruutta miehen ja naisen välillä. Tarkennettakoon nyt kuitenkin, etten ole ihan kovasti vastahangassakaan ollut, jos nainen on aloitteen tehnyt, en mä mikään saatanan munkki ole...

Pointtihan on siis se, että olen usein kuullut naisen suusta tämän "ollaan vaan kavereita", mikä käytännössä on (mielestäni) tarkoittanut yleistä hengaamista silloin tällöin, ilman fyysistä kanssakäymistä. Halaaminen toki sallittakoon kavereiden kesken. Mutta sitten se julistus pelkästä kaveruudesta kuitenkin jossain vaiheessa haihtuu jonnekin. Voiko siinä olla jotain niinkin "perverssiä" taustalla, että kun en osoita avoimesti kiinnostustani naista kohtaan, eli en yritä iskeä tätä, muutun yhtäkkiä helvetin kiinnostavaksi? Koska vaikka suplikointi lienee kohtalaisesti hallussa, ei tässä kuitenkaan mitään prädpittejä olla.

Voisko joku selvittää, mistä helvetistä tässä on kyse? Enkä siis suinkaan valita vallitsevaa tilannetta, kunhan ihmettelen =)

 

[dtw!]

Tsemppiä, hieman samanlaisissa tunnelmissa ollaan. :( Olen tosin tälle ystävälleni monta kertaa viestittänyt, että tapahtui meidän välillämme mitä tahansa, hän on minulle tärkein ihminen koko maailmassa..

Kiitos, ja jaksamista sinnekin!

Meillä ei tästä "mistä tahansa" ole ollut koskaan puhetta, kun ei ole koskaan ollut tarviskaan. Karua vaan mitenkä pahasti sekaisin sitä voi yhdestä tekstiviestistä ne kuuluisat pasmat mennä. Yhden vuorokauden aikana sitä ensin tajusi että sittenkin kykenisin rakastamaan häntä, ja vain hiukan myöhemmin rupesi pelottamaan niin uskomattoman paljon tämä oma epävarmuus ja yhtymäkohdat tuohon aikaisemman ystävän menetykseen.

Ei sitä vaan ymmärrä että millainen voimavara tämä tunne on. Niin hyvässä kuin pahassakin.

 

[Snakster]

No se, että sinä olet apatiaan valunut kyyninen ihminen, ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat. Anteeksi vain jos uskon vielä siihen, että on olemassa luottamuksen arvoisia ihmisiä tässä maailmassa. Itse ainakin olen. Ikinä en ole pettänyt, enkä petä.

En minäkään, enkä nyt oikeasti ole tuota mieltäkään. Itsehän olen nykyisen vaimonikin kanssa elänyt suhteen ensimmäiset puolitoista vuotta välillä jopa eri mantereilla, joten kokemuspohjaa on. Eikä sillä välimatkalla tosiaan ole mitään muuta väliä kuin se, että on pakko tietää kaiken aikaa, että asiaintila ei ole lopullinen. Jos minulla olisi ollut epäilyksiä sen suhteen, että tulemmeko lyömään hynttyymme yhteen, en olisi tuota touhua jaksanut kovinkaan pitkään. Tulevaisuuden odotus on avainsana.

 

[avatar]

En minäkään, enkä nyt oikeasti ole tuota mieltäkään. Itsehän olen nykyisen vaimonikin kanssa elänyt suhteen ensimmäiset puolitoista vuotta välillä jopa eri mantereilla, joten kokemuspohjaa on. Eikä sillä välimatkalla tosiaan ole mitään muuta väliä kuin se, että on pakko tietää kaiken aikaa, että asiaintila ei ole lopullinen. Jos minulla olisi ollut epäilyksiä sen suhteen, että tulemmeko lyömään hynttyymme yhteen, en olisi tuota touhua jaksanut kovinkaan pitkään. Tulevaisuuden odotus on avainsana.

Juu. Itse vain joskus vedän herneitä siitä, kun tullaan yleistämään tyyliin "kaikki miehet pettävät lopulta" etc. Vaikkei tässä nyt niin ollutkaan etkä sinällään provonnut mitään, mutta kun itse vain otan tuollaiset asiat tosiaan joskus vähän liiankin vakavasti, koska itse olen periaatteen ihminen ja uskon siihen, että suhde voi toimia kaukosuhteena, vaikka toki se jossain vaiheessa pitää saada yhden kämpän sisälle, se on selvä.

Niin hiton kovasti nytkin pyrin muodostamaan tästä hyvää suhdetta, koska nainen on aivan loistava. Akateeminen(vaikkei se nyt mikään kriteeri sinällään ole), älykäs, kiltti, mukava, yleisesti fiksu, etc. ja ulkonäöstäkään ei voi mennä valittamaan ja vieläpä haluaa allekirjoittaneen kanssa viettää aikaa. Itse kun on viimeisten viiden vuoden aikana elänyt parisenkymmentä lyhyttä hässäkäää välillä yksi yö ja viikko ja yhden vajaan vuoden täysin tunteettoman seksisuhteen niin alkaa vähän nuppi jossain vaiheessa turvota.

Sitä alkaa kummasti puolen vuosikymmenen yksinäisyyden jälkeen kaivata ihan vakavaaa ihmissuhdetta ja silloin ei yksi 100 kilometriä tunnu juuri missään. Itselläni on opiskelu sen verran kesken, etten pääse Lappeenrannasta irtoamaan vielä about 1,5 vuoteen, mutta se ei ole aika eikä mikään jos katsotaan, että missä konkurssissa oma ihmissuhde-elämä on nyt.

edit: ihmissuhde elämä on sen verta harvinainen sana omassa varastossa, että se pitää kirjoittaa näköjään väärin.

 

[scholl]

Mitä väliä jollain sadalla kilsalla on. Se kestää tunnin se matka. Moni asuu tuhansien kilometrien päässä ja silti järjestävät mahdollisuuksia nähdä, jos tahtovat. Harvalla sitä on aikaa nysvätä 24 horas yhdessä muutenkaan, joten 100km ei ole etäisyys eikä mikään. Joillain tuo matka voi olla päivittäinen työmatka.

100 kilometrin välimatkalla voi olla ihan sopiva nähdä esim. pari kolme kertaa viikossa, eikä kummallakaan varmaan tule mitään ongelmia suhteen kanssa. Loppujen lopuksi sillä ei käytännön elämän kanssa ole juuri mitään merkitystä, onko välimatkaa 10 vai 100 kilometriä.

 

[avatar]

Loppujen lopuksi sillä ei käytännön elämän kanssa ole juuri mitään merkitystä, onko välimatkaa 10 vai 100 kilometriä.

Kyllä. Olet täysin oikeassa. Ehkä voi kuulostaa sinusta ja BMW-Mvitosestasi vähän oudolta, mutta tällä opiskelijabudjetilla viikoittainen ravaaminen edestakaisin tekee kohtuullisen loven budjettiin. Sen kyllä pystyy lohkasemaan, mutta sitten on jostain muusta tingittävä. No sehän on vain asioiden priorisointia, eli ei ole väliä. Mutta pointti on se, että joskus se 100 kilsaakin voi olla paljon jos on opiskelija. Sitä vaan :) No onneksi siis en ole sitä enää ihan hirveän pitkään.

 

[Grainger]

Mitä väliä jollain sadalla kilsalla on.

En nyt tiedä oliko tämä minulle vai avatarille vai ehkä molemmille.

Mutta scholl hyvä, kaikilla ei ole aikaa kulkea sitä sataa kilometriä edes viikottain, kun mahdollisesti työt ja opinnot pukkaavat niskaan. Eri asia, jos saa tuhlata isin rahoja ja olla murehtimatta niin töiden teosta kuin koulunkäynnistäkin. Sitten se onnistunee. Tämä on kuitenkin aika harvalle mahdollista.

Itselleni ainakin olisi suunnattoman hankala kulkea viikottain melkein 300 kilometrin matka. Onneksi tämän jutun kauniimpi puolisko voi kulkea täällä silloin tällöin.

Joillekin se päivittäinen työmatka voi olla 500 kilometriä, eikä siltikään ole mahdollisuutta päästä 100 kilometrin päähän treffaamaan ihmisiä vapaa-aikanaan.

 

[dtw!]

...jos katsotaan, että missä konkurssissa oma ihmissuhde-elämä on nyt.

Heh, osaan turhankin hyvin samaistua tuohon tunteeseen, mikä sitten taas tekee omasta tilanteesta vieläkin ikävämmän. Voisikin soittaa sen kunniaksi Molokoa, Bankrupt Emotionally.

 

[scholl]

Mutta scholl hyvä, kaikilla ei ole aikaa kulkea sitä sataa kilometriä edes viikottain, kun mahdollisesti työt ja opinnot pukkaavat niskaan.

Valehtelu on rumaa.

Tässä iässä jo sen verran sekä opiskelu- että työelämää nähneenä voisin sanoa, että kyse on halusta eikä ajasta. Olen kokenut lukemattomia kertoja sen, että jos korkeakoulussa menee iltakasiin asti niin sitten yöllä luetaan tenttiin tai tehdään caseja tai muita harjoituksia käytännössä ilman unta. Ja tenttejä ennen juuri vapaa-aikaa ei ole, mutta ei se ole 365 päivää vuodessa näin. Kyllä on päiviä, jolloin scholl oli katsomassa televisiota himassa klo 19.30 niinkuin nytkin ja olisi aivan hyvin voinut ottaa sen tunnin matkan tapaamaan jotain henkilöä ja joko palata takaisin myöhään illalla tai sitten aikaisin aamulla. Samoin työn suhteen on ollut tilanteita, että toimistolla menee joinain aikoina joka ilta puoleen yöhön saakka tai on kuukausia joka päivä matkoilla, mutta eipä se tilanne olisi ollut erilainen vaikka etäisyys olisi ollut 0km.

100km etäisyys vähentää korkeintaan yöunien pituutta. Mitään muuta vaikutusta sillä ei ole. Jos on kiireistä niin ei sitä ehdi näkemään silloinkaan, jos etäisyyttä ei ole. Ja jos halua on nähdä enemmän niin silloin priorisoi asioita toisella tavalla ja hankkii sitä aikaa hieman enemmän tai nukkuu hieman vähemmän.

 

[M@rko77]

Kyllä. Olet täysin oikeassa. Ehkä voi kuulostaa sinusta ja BMW-Mvitosestasi vähän oudolta, mutta tällä opiskelijabudjetilla viikoittainen ravaaminen edestakaisin tekee kohtuullisen loven budjettiin. Sen kyllä pystyy lohkasemaan, mutta sitten on jostain muusta tingittävä. No sehän on vain asioiden priorisointia, eli ei ole väliä. Mutta pointti on se, että joskus se 100 kilsaakin voi olla paljon jos on opiskelija. Sitä vaan :) No onneksi siis en ole sitä enää ihan hirveän pitkään.

No, paljon ja paljon. Tein kesällä pätkähommia, esseetä ja kävin työpäivän jälkeen vierailemassa tämän rakkaan ystäväni luona - vaikkei olisi ehkä tarvinnut. Halusin nähdä hänet, piristää häntä ja eikun linja-autoon vaan. Kyllähän se rassasi ja verotti hiukka budjettia, mutta hän on kyllä sen arvoinen. Onhan meillä hienoja suunnitelmia, mutta ne taitaa aina muuttua..:(

 

[Mats Bedö]

Onks scholllille vaikee ymmartaa, etta a) me ollaan kaikki erilaisia ja b) sa et tieda muitten elamasta yhtaan mitaan?

Ja silloin toisten elamaa on taysin turha arvostella ja ohjailla.

 

[scholl]

Onks scholllille vaikee ymmartaa, etta a) me ollaan kaikki erilaisia ja b) sa et tieda muitten elamasta yhtaan mitaan?

Ja silloin toisten elamaa on taysin turha arvostella ja ohjailla.

mitä kieltä oikein kirjoitat?

EDIT: Sen verran kova mussutus tässä on päällä, että scholl ja avatar jyrätään tässä kohta ja saatte avattaren lopettamaan suhteensa, kun 100km on nyt niin big deal, mihin ei ole aikaa, eikä se kannata. Itse sanon vielä kertakiellon päälle, että avattaren kannattaa pitää suhteesta kiinni ja unohtaa soraäänet siitä, että se 100km olisi iso juttu

EDIT2: todellakin erilaisia. Scholl ei puhu paskaa.

 

[bisnesman]

Kyllähän totuus on se, että kukaan (edes opiskelija) on tuskin niin kiireinen ja persaukinen, ettei voisi uhrata hieman aikaansa ja rahaansa mikäli todella haluaa olla jonkun seurassa.

Itse matkustelin suomen halki jopa yhden illan deiteille,kunnes tajusin että SE on ehkä ajan- ja rahan haaskausta.

Sitäpaitsi, vuoroin vieraissa niin menot pienenee puoleen :)

edit: omista naisasioista sen verran, että deittailtu on useampaakin mutta aika perustunteilla mennään. En osaa teeskennellä kiinnostunutta jos ei siltä tunnu. Pärjään yksin, eikä ole pakko pariutua.

 

[ms.qvist]

Sen verran kova mussutus tässä on päällä, että scholl ja avatar jyrätään tässä kohta ja saatte avattaren lopettamaan suhteensa, kun 100km on nyt niin big deal, mihin ei ole aikaa, eikä se kannata. Itse sanon vielä kertakiellon päälle, että avattaren kannattaa pitää suhteesta kiinni ja unohtaa soraäänet siitä, että se 100km olisi iso juttu

Nyt on itsekin ihan pakko puuttua tähän tilanteeseen kun schollin ja avataren tilanne alkaa vaikuttaa perin huolestuttavalta.

Olen itsekin elänyt etäsuhteissa, parhaimmillaan (pahimmillaan) välimatkaa oli sellaiset 250 km mutta kun siihen asennoituu ja sen mukaan elää niin kyllä sen kanssa oppii pärjäämään. Sopeutumistahan se vaatii toisella tapaa kuin jos kumppani asuisi 5 kilometrin päässä mutta jos suhde on kestääkseen vähänkin pidempään niin ainakin jonkin aikaa se myös kestää pidempää välimatkaa, toisilla kauemmin ja toisilla vähemmän aikaa mutta jos halua suhteeseen on niin en pidä 100 km välimatkaa ylitsepääsemättömänä esteenä. Tilannetta tietty helpottaa se jos on jotain konkreettisia suunnitelmia tulevan varalle ja tavataan suhteellisen säännöllisesti, aina ei edes tarvitse tavata viikoittain jos aikataulut, varallisuus tms. syyt anna myöten mutta jossain määrin säännöllistä tapaamisten pitää olla jotta suhde eläisi ja kantaisi paremmin.

Tsemppiä avatarelle!

vlad.

 

[mtmela]

On tämä pirun hankalaa.

Olen korviani myöten rakastunut ja niin on neiti G:kin. Ikävä kyllä erinäisten seikkojen vuoksi neiti G asuu nykyisin väärässä paikassa Suomea. Tai sitten itse asun väärässä paikassa. No, joka tapauksessa ikävä on kova ja vielä pitäisi aika kauan kestää erossa. Pakkohan se vain on kestää. Onneksi luottamus on molemmin puolin täydellinen, eikä mitään eron merkkejä ole ilmassa. Eikä tule olemaankaan. Koskaan.

On vain ikävä, eikä asiaa yhtään paranna, kun kuulee, että toinen itkee ikävän vuoksi.

Oulusta pääsee poissa ;) Itse seurustelin aikoinaan kunnon etäsuhteessa, opiskelin Rovaniemellä ja tyttö Savonlinnassa, junalla menomatka 15 tuntia ja paluumatka 14h/18h, riippuen tuliko Riihimäen vai Pieksämäen kautta takaisin. Joka viikonloppu sinne yhden lukuvuoden ajan. Siksi koska halusin ja oli kova ikävä. Toki neiti kävi myös kun lapissa kun ehti, ja ero tuli sitten aikanaan eikä johtunut välimatkasta eikä matkustamisesta. Otin ajan koulusta, se oli oma valintani ja sopi siihen tilanteeseen. Tein muutenkin kahta duunia ja koulussa pärjäsin lahjoilla ja olemalla nukkumatta. No ajan kuluessa poltin itseni loppuun ja silloin tuli mietittyä elämää uusiksi.

Ikävä on hyvä asia, koska silloin tuntee jotain. Jos ikävä on musertavaa, niin herää kysymys miksi niin on?Johtuuko se siitä, ettei ole onnellinen ja sinut itsensä kanssa, ja suhde on se pelastusrengas onnettomasta elämästä? Itselläni oli näin. Kun on hyvä olla, niin ikävä ei muserra ja sen kestää. Koska rakastaa toista. Asioihin on monenlaisia ratkaisuja, kuten on monenlaisia ihmisiäkin. Toivottavasti löydätte omanne ja yhteisen onnenne.

 

[FaceOffs]

Kyllähän etäsuhde on haasteellista, eikä se varmasti kaikille sovi. Jos kuitenkin on valmis luottamaan toiseen ja kestää sen, ettei voi toista nähdä joka viikko, niin siitä vaan. Itselläni oli aikanaan etäsuhde, about 150 kilsaa. Kyllähän sitä tuli paljon ikävöityä silloista tyttöystävää, mutta onneksi tämä teknologia helpottaa edes hieman sitä tuskaa. Toki tuo matkustelu verottaa opiskelijan budjettia, mutta kyllä se kuitenkin on priorisointi kysymys. Kyllähän opiskeluunkin tarvitsee varata aikaa, mutta kummasti kuitenkin tuollaisesta suhteesta saa energiaa henkiseen jaksamiseen, vaikka muuten unet jäisivätkin vähiksi :) Sen huomaa jopa lähipiiri, jos yhtään tuntee ihmistä.


Ajastaan kuitenkin olisi hyvä, jos pystyisi tuosta etäsuhteesta siirtymään lähisuhteeseen. Eräänlainen kaukainen tavoite on hyvä olla olemassa ja sitä pitäisi tavoitellakkin. Jos kaikki menee hyvin, niin jonain päivänä sitä huomaa asustavansa sen kumppaninsa kanssa saman katon alla. Valitettavasti asiat eivät aina mene noin. Suhteeseen pitää panostaa, jos haluaa suhteessa elää. Se on sitten jokaisen valinta, kuinka paljon on tarpeeksi. Onnea ja jaksamista kuitenkin teille etäsuhteessa eläville.

 

[Tulppu]

Ajastaan kuitenkin olisi hyvä, jos pystyisi tuosta etäsuhteesta siirtymään lähisuhteeseen. Eräänlainen kaukainen tavoite on hyvä olla olemassa ja sitä pitäisi tavoitellakkin. Jos kaikki menee hyvin, niin jonain päivänä sitä huomaa asustavansa sen kumppaninsa kanssa saman katon alla. Valitettavasti asiat eivät aina mene noin. Suhteeseen pitää panostaa, jos haluaa suhteessa elää. Se on sitten jokaisen valinta, kuinka paljon on tarpeeksi. Onnea ja jaksamista kuitenkin teille etäsuhteessa eläville.

Viisaita sanoja. Itselleni kävi juuri näin, eli eleltiin vuoden verran kaukosuhteessa, joka sinänsä ei haitannut sillä mulla oli auto jo tuolloin. Nähtiin sitten aina viikonloppuisin. Sittemmin muutimme saman katon alle ja tällä tiellä ollaan edelleen.

Tuo suhteeseen panostaminen lienee ainakin useille nuoremmille se varsinainen kulmakivi; kun huomataan, että pelkkä hymyileminen ja n*ssiminen ei enää riitä, että pitäisi ne tiskitkin joskus tiskata, pyykit pestä itse ja koirakin pitäisi kusettaa. Samalla pitäisi opiskella, saada jostakin rahaa ja jaksaa rakastaa. Vähänkin lyhytjännitteisempi kaveri lähtee lätkimään.

 

[avatar]

Tsemppiä avatarelle!

Kiitos. Kyllähän tietysti välimatka, joka ei ole päivittäisen kulkemisen päässä, on aina huonompi juttu, mutta itse olen vain sen asian niin tarkkaan pähkäillyt, että mielummin on hyvässä suhteessa, jossa näkee kerran viikossa tai kahdessa kuin ei suhteessa ollenkaan. Itselleni se näkemisväli on ihan riittävä varsinkin kun opiskelut pitäisi suorittaa loppuun ja tavallaan nainen kotipaikkakunnalla veisi vain liikaa energiaa päivittäisestä puurtamisesta. No tässä nyt ollaan päivittäin netin välityksellä pidetty yhteyttä ja varmaan pitänee uusintareissu viikon puolentoista sisällä tehdä. Toivottavasti tästä hyvä tulee. Pyrin kyllä siihen, että en leiju liikaa, koska ei tämä nyt mitenkään varmaa vielä ole, mutta alku se on tämäkin.

Itselleni välillä tulee aina ajatuksia siitä, että minä olen se, kuka tätä hommaa pitää liikkeessä. Siis olen se aktiivinen henkilö, mutta olisikin kyllä kiva kuulla mielipiteitä, että näinköhän teen taas kärpäsestä härkäsen. Jompikumpihan se on se aloitteen tekijä kuitenkin? Kyseinen ihminen on kuitenkin perusluonteeltaan melko ujo, vaikka älykapasiteetiltaan ja ulkonäöltään kyllä on ihan varmasti haluttu persoona paikallisillakin markkinoilla. Jollain tasolla oletankin vain, että kyseinen henkilö odottaakin sitä vähän kuin puoliautomaattisesti, että mies on se, kuka tekee aloitteet. Se vaan välillä aina jotenkin luo tunnetta, että näinköhän tässä on itse edes toivottu henkilö, mutta kun kuitenkin aina asioista puhuttaessa on kuitenkin hyvin kiinnostunut ja on myöskin maininnut sen, että pitäisi nähdä uudestaan. On nuo naiset sitten vaan kummallinen rotu! :)

edit: krisjoitusvrhieihtä

 

[Ted Raikas]

...mutta itse olen vain sen asian niin tarkkaan pähkäillyt, että mielummin on hyvässä suhteessa, jossa näkee kerran viikossa tai kahdessa kuin ei suhteessa ollenkaan.

Itse kyllä olen mieluummin yksin omissa oloissani, omine harrastuksineni ja hyvien ystävien seurassa, kuin huonossa parisuhteessa. Eli ilman suhdetta voi olla parempi olla, kuin kehnon epävarman ja ylisitovan suhteen kanssa. Et ehkä tuota tosin tarkoittanut ja uskoisin silti, mitä meinaat ja olen sikäli samaa mieltä.

Jotenkin itsellänikin on usein ollut taipumus tutustua naisiin, jotka asuvat sitten erikaupungissa ja sitä rataa. Pientä sellasta värinää on tässä ollut viimepäivinä tietylle taholle ja todettakoot, että ihan naapurissa ei todellakaan asu. No, aika näyttää.

Lykkyä tykö joka tapauksessa avatar. =)

 

[hätrikki ||]

Itselläni on myös tällainen viimeaikoina palstatilaa tässä ketjussa saanut etäsuhde. Eroa on 230km, sitä ajelen joka toinen viikonloppu vähintään autolla. Sinänsä tilanteeni on tähän tarkoitukseen mainio, viikot töissä, viikonloput vapaita.

Etäseurustelu vaatii hieman enemmän asioita, mutta on se myös palkitsevaa. Etäseurustelu näyttää myös sen miltä tuntuu elää ilman rakasta ja rakastavaa ihmistä omissa tyhjissä koloissaan, se luo tietynlaista arvostusta ja näkökulmaa koko asialle.

 

[RajatOn]

Nyt on hieman liikaakin liikehdintää naisrintamalla, tosin millään suunnalla ei mitään vakavampaa ole vielä ilmaantunu. Tuli käytyä baarissa toissa päivänä ja siellä tapasin ihan uskomattoman asiallisen olosen neitokaisen. Siinä koko ilta juteltiin niitä näitä.. (kaikkea en ikävä kyllä muista -> liikaa alkoholia veressä) No siinä kuitenkin selvis että tällä tytsyllä oli mennyt jokin aikaa sitten poikki miehensä kanssa, jonka kanssa oli ollut monia vuosia. Nyt täytyis osata antaa tälle neitokaiselle tarpeeks tilaa, että saa setvittyä omat asiansa kuntoon. Mulla ei kuitenkaan oo mitään kiirettä lähteä sen suurempia säätämään, tässä on kuitenkin aika moneen suuntaan muutenkin menoa.

Nyt on viime aikoina huomannut sen, että mitä vähemmän naisia etsii, sitä enemmän ne kiinnostuu.. Ja kaikki tapaukset on mua 2 vuotta tai sitä vanhempia. Ite en kuitenkaan oo ulkonäöltäni normaalia erikoisempi tapaus, joten sen on johduttava naisista. Ilmeisesti alkavat olemaan siinä iässä, että sitoutuminen alkaa olemaan pääprioriteettinä. No enpä pistä tilannetta ollenkaan pahakseni. :)

 

[Grainger]

Välimatka on ja pysyy vielä jonkin aikaa, mutta johan alkaa elämä kuitenkin voittamaan.

On aina vain mahtavampaa kuulla toisen ääntä tai nähdä. Kun on erossa ymmärtää, ettei se toinen ihminen olekaan itsestäänselvyys, vaan osaa arvostaa aivan eri tavalla. Tämä välimatka on sellainen, ettei edes joka viikko viitsi matkustaa, mutta pääasia, että tietää toisen odottavan siellä jossain. Ja onneksi luottamus on molemmin puolin täydellinen.

Onkohan mikään parempaa kuin kuulla, että toinen ihminen rakastaa sinua? Noihin sanoihin ei vain kyllästy koskaan. Elämä on joskus aika hienoa. Jopa helkkarin hienoa.

 

[scholl]

Olen nyt teidän juttuja lukiessa alkanut innostua tuollaisesta etäsuhteesta. Analysoin hieman asiaa ja tulin siihen tulokseen, että muualta Suomesta oleva tyyppi ei tule kysymykseen, koska a) en jaksa vierailla niissä paikoissa ja b) en ole kiinnostunut muista heimoista Suomen sisällä. Niinpä kysymykseen tulee vain ulkomaat. Ei ole aikaa mennä joka paikkaan, joten sen pitää olla sellainen, missä liikkuu muutenkin säännöllisesti. Niinpä Tukholma olisi sopiva, koska minulla on asunto siellä ja käyn aika usein. Kuitenkin pääasiassa oleilen Suomessa, joten ei tarvitse nähdä liian usein, joten voin keskittyä työhön, harrastuksiin ja viihteeseenkin.

Eli voisi laittaa tilaukseen yhden suhteen Tukholmasta. En vain tiedä, mistä tilaisi.