Näinhän se on, voin tätä vielä koittaa puhua, mutta kyllä vaikuttaa että päätöstä on haudottu aika pitkään ja se on varmaa.Voisin ehdottaa palstaveljelle @karhu samaa sillä reunahuomautuksella, että pariterapiaan lähdettäessä molemmilla pitää olla aito halu pelastaa suhde. Jos toinen osapuoli on pariterapiassa näön vuoksi tai toisen mieliksi, niin eihän tuollainen kanna mihinkään. Mikäli taas aitoa sitoutumista terapiaan löytyy, niin aika paljonkin voi olla vielä tehtävissä.
Joskus terapiaan lähdetään ihan väärillä motiiveilla. Joku voi suostua pariterapiaan, vaikka on varma erohaluistaan, esim. saadakseen muutaman kerran pariterapiassa käymisestä jonkinlaisen puolustuksen itselleen ja läheisilleen. Yhden tapauksen tiedän, jossa eroa pohtinut ja myöhemmin eronnut pariskunta kävi aikansa terapiassa. Myöhemmin kävi ilmi, että toinen osapuoli oli pyörittänyt koko ajan sivusuhdetta, eikä ollut myöntänyt tätä sen enempää puolisolleen kuin terapeutille. Tulkitsin tapausta siten, että vieraissa käynyt puoliso koetti tätä kautta saada erostaan ”sisäsiistimmän” sekoittamalla pariterapian asiaan. Ymmärtääkseni se oli siis tämä sivusuhteessa ollut puoliso, jonka aloitteesta terapiaan lähdettiin.
Tarkoitan edellä kirjoittamallani lähinnä sitä, että pariterapiasta voi olla hyötyä, jos molempien motiivit ovat rehelliset ja kumpikin haluaa sitoutua terapiaan. Jos näin ei ole, niin koko pariterapia on ajan haaskausta.
Nyt vain oman huonon omatuntonsa takia yrittää saada minua haluamaan myös eroa. Jotenkin aika vahvasti uskon, että kolmatta osapuolta ei ole, mutta eihän sitä varmaksi tiedä.
Kuulemma vain on liikaa asioita jonka pitäisi muuttua, että tästä onnellinen tulisi.
Itse pessimistinä/realistina uskon, että pari suhteissa vaan aina tulee ongelmia milloin mistäkin ja se ei millään vaihtamalla parane vaan tekisi mielummin paljon töitä sen nykyisen suhteen.
No kiitoksia vastauksista.