Naisasiat

[karhu]

Voisin ehdottaa palstaveljelle @karhu samaa sillä reunahuomautuksella, että pariterapiaan lähdettäessä molemmilla pitää olla aito halu pelastaa suhde. Jos toinen osapuoli on pariterapiassa näön vuoksi tai toisen mieliksi, niin eihän tuollainen kanna mihinkään. Mikäli taas aitoa sitoutumista terapiaan löytyy, niin aika paljonkin voi olla vielä tehtävissä.

Joskus terapiaan lähdetään ihan väärillä motiiveilla. Joku voi suostua pariterapiaan, vaikka on varma erohaluistaan, esim. saadakseen muutaman kerran pariterapiassa käymisestä jonkinlaisen puolustuksen itselleen ja läheisilleen. Yhden tapauksen tiedän, jossa eroa pohtinut ja myöhemmin eronnut pariskunta kävi aikansa terapiassa. Myöhemmin kävi ilmi, että toinen osapuoli oli pyörittänyt koko ajan sivusuhdetta, eikä ollut myöntänyt tätä sen enempää puolisolleen kuin terapeutille. Tulkitsin tapausta siten, että vieraissa käynyt puoliso koetti tätä kautta saada erostaan ”sisäsiistimmän” sekoittamalla pariterapian asiaan. Ymmärtääkseni se oli siis tämä sivusuhteessa ollut puoliso, jonka aloitteesta terapiaan lähdettiin.

Tarkoitan edellä kirjoittamallani lähinnä sitä, että pariterapiasta voi olla hyötyä, jos molempien motiivit ovat rehelliset ja kumpikin haluaa sitoutua terapiaan. Jos näin ei ole, niin koko pariterapia on ajan haaskausta.

Näinhän se on, voin tätä vielä koittaa puhua, mutta kyllä vaikuttaa että päätöstä on haudottu aika pitkään ja se on varmaa.
Nyt vain oman huonon omatuntonsa takia yrittää saada minua haluamaan myös eroa. Jotenkin aika vahvasti uskon, että kolmatta osapuolta ei ole, mutta eihän sitä varmaksi tiedä.
Kuulemma vain on liikaa asioita jonka pitäisi muuttua, että tästä onnellinen tulisi.
Itse pessimistinä/realistina uskon, että pari suhteissa vaan aina tulee ongelmia milloin mistäkin ja se ei millään vaihtamalla parane vaan tekisi mielummin paljon töitä sen nykyisen suhteen.
No kiitoksia vastauksista.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Näinhän se on, voin tätä vielä koittaa puhua, mutta kyllä vaikuttaa että päätöstä on haudottu aika pitkään ja se on varmaa.
Nyt vain oman huonon omatuntonsa takia yrittää saada minua haluamaan myös eroa. Jotenkin aika vahvasti uskon, että kolmatta osapuolta ei ole, mutta eihän sitä varmaksi tiedä.
Kuulemma vain on liikaa asioita jonka pitäisi muuttua, että tästä onnellinen tulisi.
Itse pessimistinä/realistina uskon, että pari suhteissa vaan aina tulee ongelmia milloin mistäkin ja se ei millään vaihtamalla parane vaan tekisi mielummin paljon töitä sen nykyisen suhteen.
No kiitoksia vastauksista.

En luonnollisestikaan epäillyt puolisollasi olevan sivusuhdetta, kun selkeästi kerroit, että tästä ei pitäisi olla kysymys. Onnellisuuden tai tyytyväisyyden puute voi syntyä tietysti lukemattomin eri tavoin siten, että johtopäätöksenä on halu erota.

Jos nainen on selkeästi päättänyt erota, eikä kiinnostusta tai tarvetta korjata asioita oikeastaan ole, niin sinun on tarpeetonta pitkittää asioita ja omaa huonoa oloasi. Sovitte lapsen huoltajuuteen yms. liittyvät asiat, koetette pysyä asiallisissa väleissä, ja aikanaan jopa yritätte tukea toisianne rakentamaan uutta elämää, jotta esimerkiksi yhteisen lapsenne asioiden hoitaminen onnistuisi teiltä mahdollisimman hyvin.

Samalla kannattaa miettiä, mikä olisi paras mahdollinen lopputulos juuri tällä hetkellä huonoimmalta tuntuvassa asiassa eli erossanne. Et voi yksin pitää suhdettanne elossa, mutta voit ihan olennaisesti vaikuttaa siihen, kuinka yhteistyönne sujuu jatkossa. On tietysti tärkeää, että myös puolisosi voisi ajatella tällä tavalla. Teillä on kuitenkin vielä pitkä matka edessä yhteisen lapsenne asioita sopiessanne, ja on ihan olennaista, missä merkeissä nuo noin 14 vuotta sujuvat, kunnes lapsenne pääsee täysi-ikäisen kirjoihin.

 

[Patarouva]

En luonnollisestikaan epäillyt puolisollasi olevan sivusuhdetta, kun selkeästi kerroit, että tästä ei pitäisi olla kysymys. Onnellisuuden tai tyytyväisyyden puute voi syntyä tietysti lukemattomin eri tavoin siten, että johtopäätöksenä on halu erota.

Jos nainen on selkeästi päättänyt erota, eikä kiinnostusta tai tarvetta korjata asioita oikeastaan ole, niin sinun on tarpeetonta pitkittää asioita ja omaa huonoa oloasi. Sovitte lapsen huoltajuuteen yms. liittyvät asiat, koetette pysyä asiallisissa väleissä, ja aikanaan jopa yritätte tukea toisianne rakentamaan uutta elämää, jotta esimerkiksi yhteisen lapsenne asioiden hoitaminen onnistuisi teiltä mahdollisimman hyvin.

Samalla kannattaa miettiä, mikä olisi paras mahdollinen lopputulos juuri tällä hetkellä huonoimmalta tuntuvassa asiassa eli erossanne. Et voi yksin pitää suhdettanne elossa, mutta voit ihan olennaisesti vaikuttaa siihen, kuinka yhteistyönne sujuu jatkossa. On tietysti tärkeää, että myös puolisosi voisi ajatella tällä tavalla. Teillä on kuitenkin vielä pitkä matka edessä yhteisen lapsenne asioita sopiessanne, ja on ihan olennaista, missä merkeissä nuo noin 14 vuotta sujuvat, kunnes lapsenne pääsee täysi-ikäisen kirjoihin.

Jotenkin ajattelen, että toinen ihminen voi tehdä toisen onnettomaksi parisuhteessa eri tavoin kaltoin kohtelemalla, mutta onnelliseksi toinen ei voi toista tehdä, koska onnellisuus, tyytyväisyys ym. lähtee lopulta aina omasta itsestä.

 

[karhu]

Jotenkin ajattelen, että toinen ihminen voi tehdä toisen onnettomaksi parisuhteessa eri tavoin kaltoin kohtelemalla, mutta onnelliseksi toinen ei voi toista tehdä, koska onnellisuus, tyytyväisyys ym. lähtee lopulta aina omasta itsestä.

Vastataan yhteisesti. On tässä nyt puolisen vuotta antanut aikaa ja ainakin itse olen koittanut kaikessa tulla puolitiehen vastaan ja tehnyt mielestäni asioihin voitavani mitä hän kertoi syyksi tähän alunperin eli ollaan erilaisia, ärtyy minuun helposti, en ole niin sosiaalinen ja halua nähdä ihmisiä ja valitsen mökkijutut mielummin aina jne.
Kummasti se menee kun kesällä vielä tykättiin yhdessä mökillä käydä ja oli hauskaa. Yhtäkkiä asiat on sellaisia mistä ei yhdessä tykätä.
Laiminlyöty ollaan varmaan suhdetta molemmat, se on selvä.

 

[Patarouva]

Vastataan yhteisesti. On tässä nyt puolisen vuotta antanut aikaa ja ainakin itse olen koittanut kaikessa tulla puolitiehen vastaan ja tehnyt mielestäni asioihin voitavani mitä hän kertoi syyksi tähän alunperin eli ollaan erilaisia, ärtyy minuun helposti, en ole niin sosiaalinen ja halua nähdä ihmisiä ja valitsen mökkijutut mielummin aina jne.
Kummasti se menee kun kesällä vielä tykättiin yhdessä mökillä käydä ja oli hauskaa. Yhtäkkiä asiat on sellaisia mistä ei yhdessä tykätä.
Laiminlyöty ollaan varmaan suhdetta molemmat, se on selvä.

No hän halunnee nostaa tällaisia asioita tarkoituksella nyt esiin ja niin kuin kerroit ja jättäjän tapaan vetoaa siihen, että sinäkin olisit paljon onnellisempi kun erottaisiin.

Kuka oikeasti silloin kun itse on tyytyväinen on niin kamalan huolissaan siitä, onko se toinen riittävän onnellinen vai lähdenkö tästä heti kälppimään, että sun olisi parempi olla. Harvemmin me ihmiset niin epäitsekkäitä ollaan.

 

[karhu]

No hän halunnee nostaa tällaisia asioita tarkoituksella nyt esiin ja niin kuin kerroit ja jättäjän tapaan vetoaa siihen, että sinäkin olisit paljon onnellisempi kun erottaisiin.

Kuka oikeasti silloin kun itse on tyytyväinen on niin kamalan huolissaan siitä, onko se toinen riittävän onnellinen vai lähdenkö tästä heti kälppimään, että sun olisi parempi olla. Harvemmin me ihmiset niin epäitsekkäitä ollaan.

Jep, kyllä tässä vain koitetaan syöttää minulle , että haluaisin erota ja voisi kertoa että on päädytty eroon, kun ei olla onnellisia.
Itse jo sanoinkin, että siinä lähdet, jos lähdet , mutta minä en ole halunnut erota ja minulla ei ole edes paikkaa mihin mennä, kun omat sukulaiset ja ystävät niin kaukana verrattuna nykyiseen elämään.

 

[SJK10]

Vastataan yhteisesti. On tässä nyt puolisen vuotta antanut aikaa ja ainakin itse olen koittanut kaikessa tulla puolitiehen vastaan ja tehnyt mielestäni asioihin voitavani mitä hän kertoi syyksi tähän alunperin eli ollaan erilaisia, ärtyy minuun helposti, en ole niin sosiaalinen ja halua nähdä ihmisiä ja valitsen mökkijutut mielummin aina jne.
Kummasti se menee kun kesällä vielä tykättiin yhdessä mökillä käydä ja oli hauskaa. Yhtäkkiä asiat on sellaisia mistä ei yhdessä tykätä.
Laiminlyöty ollaan varmaan suhdetta molemmat, se on selvä.

Nää on sellaisia asioita, että se tekeminen on aika sivuseikka niin pitkään kun toisen seura miellyttää ja sen kanssa haluaa viettää aikaa. Usko pois, jos se viihtyis sun kanssa ja haluais viettää yhteistä aikaa, niin se tykkäis käydä sun kanssa siellä mökillä.

Oma ajatus on se, etten todellakaan halua yrittää olla kenenkään kanssa joka ei musta ole täysin varma. Tietty noissa tilanteissa joissa elämä on rakennettu noinkin pitkälle yhteen, se askel on pelottava ottaa. Mieti kuitenkin vaikka vuoden, kahden, viiden päähän. Todennäköisesti silloin mietit että miksi helvetissä mä roikuin siinä noin pitkään.

Se nainen ei myöskään kunnioita sua pätkän vertaa, jos sä et oo valmis kävelemään pois. Se tietää että sä roikut siinä ja olet valmis tekemään kaiken sen eteen vaikka hän tekisi mitä. Kukaan nainen ei halua miestä jota se ei kunnioita.

 

[alwahla]

Alkaa tuntua entistä todennäköisemmälle se mahdollisuus, että tuo biologian tunnilla tapaamani nuori nainen tulee olemaan jonkinlainen kaverini koulussa ja kukaties sen ulkopuolella ainakin jonkin aikaa. Minulle tuollainenkin mahdollisuus olisi täysin tervetullut vaihtoehto nykyisessä tilanteessani, koska sosiaalinen ympyräni koostuu vain vanhemmistani, jotka päälle 70-vuotiaina ja helikopterivanhemman määritelmän täyttävinä eivät ihan rehellisesti sanottuna tarjoa kovinkaan mairittelevaa seuraa.

Mielenkiintoni tuota nimenomaista naista kohtaan on hieman laantunut havaittuani ihastukseni olleen taas kerran yksipuolista, mutta koska tunnumme tulevan muuten hyvin juttuun ja koska meillä on mitä ilmeisimmin useampikin yhteinen tunti seuraavassa periodissa, niin pidän varovaisesti sormia ristissä tuon asian suhteen. Mies ja nainen voivat olla pelkästään kavereita keskenään eikä siinä välttämättä tarvitse olla mitään seksuaalista takana.

 

[karhu]

Nää on sellaisia asioita, että se tekeminen on aika sivuseikka niin pitkään kun toisen seura miellyttää ja sen kanssa haluaa viettää aikaa. Usko pois, jos se viihtyis sun kanssa ja haluais viettää yhteistä aikaa, niin se tykkäis käydä sun kanssa siellä mökillä.

Oma ajatus on se, etten todellakaan halua yrittää olla kenenkään kanssa joka ei musta ole täysin varma. Tietty noissa tilanteissa joissa elämä on rakennettu noinkin pitkälle yhteen, se askel on pelottava ottaa. Mieti kuitenkin vaikka vuoden, kahden, viiden päähän. Todennäköisesti silloin mietit että miksi helvetissä mä roikuin siinä noin pitkään.

Se nainen ei myöskään kunnioita sua pätkän vertaa, jos sä et oo valmis kävelemään pois. Se tietää että sä roikut siinä ja olet valmis tekemään kaiken sen eteen vaikka hän tekisi mitä. Kukaan nainen ei halua miestä jota se ei kunnioita.

Jep, ei tässä olla ensimmäistä kertaa pitkässä suhteessa. Tämä on kyllä pisin, ok avioliitto, lapsi ja yhteinen asuntolaina eli sinänsä vakavin.
Tiedän kyllä, että yleensä nämä jälkeen tuntuu hyvältä ja olo varmasti helpottunutkaan, mutta silti.
Kyllä on täysin mielenkiinto mennyt vastakkaiseen sukupuoleen ainakin vakavammassa mielessä. Taidan olla yksin vuokralla lopun elämääni ja tehdä omia juttujani mitä pojalta aikaa jää.

 

[WildCore]

Taidan olla yksin vuokralla lopun elämääni ja tehdä omia juttujani mitä pojalta aikaa jää.

Jos tuohon tilanteeseen päädyt ja olet ihan aidosti onnellinen, miksi tosiaan edes pitäisi haluta muunlaista elämää? Yksi elämä vaan meillä käytössä eikä se, että vanhemmat ihmiset, kaverit tai naistenlehdet sanovat miten omaa elämää pitäisi elää, saa olla syy siihen että et eläisi omanlaistasi elämää. Teet juuri niin kuin itse haluat ja pidät poikasi lähelläsi ja elämässäsi. Ja jos jossain vaiheessa joku kiinnostava ihminen ilmestyy elämääsi, kannattaa sillekkin antaa reilu mahdollisuus eikä liikaa miettiä menneisyyden haamuja.

 

[adolf]

Pari kertaa olen tuossa yhtä ystäväksi kokemaani naista yrittänyt saada illanviettoihin. Teatteriin kahdestaan ja syömään isommalla porukalla. Ei olla nähty moneen kuukauteen. Molemmista kieltäytyi ilman sen ihmeempiä perusteluja.

Ehkä tästä on vedettävä semmoiset johtopäätökset, että kokemus oli vain yksipuolista, ja keskeyttää yhteydenpitäminen.

 

[BaronFIN]

Laitoin tästä aiemminkin, mutta tarinalla on mielenkiintoinen hopeareunus: minulla oli syys-marraskuussa match fiksun ja hauskan neidon kanssa, jonka kanssa käytiin deiteillä kymmenkunta kertaa: syömässä, leffassa, ruokaa laitettiin yhdessä, urheilemassa. Viimeiseen saakka olin herrasmies, avasin ovia, maksoin ruokailuita jne… Yhteinen huumori osui ja upposi, mutta kemiat eivät vain osuneet.

Tämän jälkeen daami jäänyt minulle instafeediin pyörimään ja voi jeesus mitä ulinaa kuinka rankkaa on olla sinkkuäitinä (vuoroviikoin), kuinka deittisovelluksiin on kyllästytty ja kuinka ei aio koskaan alistaa itseään parisuhteen äitihahmoksi vaan haluaa aidon parisuhteen. Miehet eivät tiedä mitä haluavat ja haluavat vaan katsella. Tätä ulinaa varten on perustettu jopa oma blogi.

Tähän väliin voisin huokaista helpotuksesta. Näin paljoa ei punaisia lippuja ei ole näkynyt sitten F1-kisojen.

Toki kokonaisuus on kiinni kemioista ja jos ei ole kipinää, niin ei ole kipinää, mutta joskus myös peili voisi olla paikallaan.

 

[Patarouva]

Laitoin tästä aiemminkin, mutta tarinalla on mielenkiintoinen hopeareunus: minulla oli syys-marraskuussa match fiksun ja hauskan neidon kanssa, jonka kanssa käytiin deiteillä kymmenkunta kertaa: syömässä, leffassa, ruokaa laitettiin yhdessä, urheilemassa. Viimeiseen saakka olin herrasmies, avasin ovia, maksoin ruokailuita jne… Yhteinen huumori osui ja upposi, mutta kemiat eivät vain osuneet.

Tämän jälkeen daami jäänyt minulle instafeediin pyörimään ja voi jeesus mitä ulinaa kuinka rankkaa on olla sinkkuäitinä (vuoroviikoin), kuinka deittisovelluksiin on kyllästytty ja kuinka ei aio koskaan alistaa itseään parisuhteen äitihahmoksi vaan haluaa aidon parisuhteen. Miehet eivät tiedä mitä haluavat ja haluavat vaan katsella. Tätä ulinaa varten on perustettu jopa oma blogi.

Tähän väliin voisin huokaista helpotuksesta. Näin paljoa ei punaisia lippuja ei ole näkynyt sitten F1-kisojen.

Toki kokonaisuus on kiinni kemioista ja jos ei ole kipinää, niin ei ole kipinää, mutta joskus myös peili voisi olla paikallaan.

Anteeksi jo alkuun, kun ihmistä en tunne mutta kirjoitan silti, jos hänkin kirjoittaa kuin tuntisi kaikki miehet.

Aito parisuhde, jep jep. Mä en sun äidiksesi ala, mutta toisaalta sä voit alkaa mun ”isäksi” maksaa mulle kaikkea kivaa ja pitää mut hyvällä tuulella, palvoa ja hyysätä. Toisaalta se isukki voikin olla sitten yllättäen tylsä ja taas mennään…

 

[adolf]

Toki kokonaisuus on kiinni kemioista ja jos ei ole kipinää, niin ei ole kipinää, mutta joskus myös peili voisi olla paikallaan.

Jostain syystä tarinastasi tuli mieleen yksi daami, jonka kanssa oltiin yhtä aikaa istumassa iltaa baarissa tuossa syksyllä. Osallistuttiin pubivisaan, ja en nyt muista enää kysymystä, mutta sen kysymyksen oikea vastaus oli kuitenkin miespuolinen henkilö. Ja olin ihan satavarma siitä, että se mies on oikea vastaus kysymykseen. Niin kuin se sitten olikin.

Niin daamin kommentti tähän oli, että "jännä miten heti ajattelette, että onhan sen oikean vastauksen oltava mies". Tuli sellainen olo, että nytpäs taidan olla sitten vähän jyrkemmän sortin feministin kanssa tekemisissä...

Tuossa mietin kanssa sitten, että voisi sieltä peilin kautta ehkä vähän käydä tarkastelemassa, että voisiko siinä omassakin ajatusmaailmassa olla jotain korjaamisen varaa. Sen sijaan, että valitset tämmöisen asenteen. En sitten kuitenkaan mitään sanonut.

Tuommoiset kommentit vaan yleensä kertovat sanojastaan aika paljon, eivätkä ainakaan synnytä halukkuutta tutustua yhtään sen enempää.

 

[Patarouva]

Jostain syystä tarinastasi tuli mieleen yksi daami, jonka kanssa oltiin yhtä aikaa istumassa iltaa baarissa tuossa syksyllä. Osallistuttiin pubivisaan, ja en nyt muista enää kysymystä, mutta sen kysymyksen oikea vastaus oli kuitenkin miespuolinen henkilö. Ja olin ihan satavarma siitä, että se mies on oikea vastaus kysymykseen. Niin kuin se sitten olikin.

Niin daamin kommentti tähän oli, että "jännä miten heti ajattelette, että onhan sen oikean vastauksen oltava mies". Tuli sellainen olo, että nytpäs taidan olla sitten vähän jyrkemmän sortin feministin kanssa tekemisissä...

Tuossa mietin kanssa sitten, että voisi sieltä peilin kautta ehkä vähän käydä tarkastelemassa, että voisiko siinä omassakin ajatusmaailmassa olla jotain korjaamisen varaa. Sen sijaan, että valitset tämmöisen asenteen. En sitten kuitenkaan mitään sanonut.

Tuommoiset kommentit vaan yleensä kertovat sanojastaan aika paljon, eivätkä ainakaan synnytä halukkuutta tutustua yhtään sen enempää.

Ei tuo ole feministi vaan tyhmä ihminen. Piti nostaa itseään esille, vaikka ei tiennyt asiaa. Olisit sanonut, että mä en oleta mitään, kun mä sattumalta tiedän. No sitten hän vasta varmaan olisi hermostunutkin. Parempi visailurauhan vuoksi kuitenkin, että annoit olla.

 

[Murkula]

Ei tuo ole feministi vaan tyhmä ihminen. Piti nostaa itseään esille, vaikka ei tiennyt asiaa. Olisit sanonut, että mä en oleta mitään, kun mä sattumalta tiedän. No sitten hän vasta varmaan olisi hermostunutkin. Parempi visailurauhan vuoksi kuitenkin, että annoit olla.

Haha, olisin varmasti itse noussut seisomaan hörpännyt tuopin tyhjäksi, todennut, että eiköhän tämä visa ollut tässä ja keksinyt lopuksi iltaa muuta tekemistä muussa seurassa.
Siellä olisi saanut tyttö ihan omassa rauhassaan miettiä jänniä ajatuksiaan ja kilpailla rauhassa kisansa loppuun.

Eipä sillä minä en edes vahingossa päätyisi noin toteavan naisen seuraan, eikä tuollaisia ajatuksia miettivä nainen päätyisi edes vahingossa minunkaan seuraan.

 

[Konson Antti]

Vastataan yhteisesti. On tässä nyt puolisen vuotta antanut aikaa ja ainakin itse olen koittanut kaikessa tulla puolitiehen vastaan ja tehnyt mielestäni asioihin voitavani mitä hän kertoi syyksi tähän alunperin eli ollaan erilaisia, ärtyy minuun helposti, en ole niin sosiaalinen ja halua nähdä ihmisiä ja valitsen mökkijutut mielummin aina jne.
Kummasti se menee kun kesällä vielä tykättiin yhdessä mökillä käydä ja oli hauskaa. Yhtäkkiä asiat on sellaisia mistä ei yhdessä tykätä.
Laiminlyöty ollaan varmaan suhdetta molemmat, se on selvä.

Tämä on oma tulkintani tilanteestasi,


Tämä viimeinen puoli vuotta on annettu sinulle sopeutuaksesi ilmoitukseen, inhimillistä on että olet sen ajan yrittänyt käyttää asioiden korjaamiseen jotka on sinulle sanottu olevan rikki. Kun olet saanut naiselta eroilmoituksen, on hän jo ehtinyt käsitellä asian ja päättänyt omasta puolestaan lopputuloksen, toisin sanoen hän on jo eronnut vaikka saman katon alla asuttekin.

 

[alwahla]

Kuinka muuten kannattaa suhtautua mustasukkaisiin miespuoleisiin kavereihin? Tällaiseen tapaukseen on nimittäin tullut törmättyä.

 

[Konson Antti]

Kuinka muuten kannattaa suhtautua mustasukkaisiin miespuoleisiin kavereihin? Tällaiseen tapaukseen on nimittäin tullut törmättyä.

Olankohautus on näissä toiminut parhaiten

 

[karhu]

Tämä on oma tulkintani tilanteestasi,


Tämä viimeinen puoli vuotta on annettu sinulle sopeutuaksesi ilmoitukseen, inhimillistä on että olet sen ajan yrittänyt käyttää asioiden korjaamiseen jotka on sinulle sanottu olevan rikki. Kun olet saanut naiselta eroilmoituksen, on hän jo ehtinyt käsitellä asian ja päättänyt omasta puolestaan lopputuloksen, toisin sanoen hän on jo eronnut vaikka saman katon alla asuttekin.

Joo, ja tämä taisi olla jo tilanne kun sen ilmoitti eli oman prosessinsa pään sisällään tehnyt.
Tiedän , että välittää minusta ja meidän jutusta, mutta ei se nyt vaan taida riittää.
Näin se vaan menee, kun kumpikaan ei ole toisesta enää nykyään yleensä edes taloudellisesti riippuvainen.
En oikeastaan edes parisuhdettamme niin harmittelee enää, mutta sylettää ajatus taas aloittaa koko paletti alusta, kun nyt rakentanut itselle kodin ja kaiken tähän, että tässä sitä olisi nyt ainakin pitkän aikaa.
No tällaista elämä on ja aina voisi asiat olla huonomminkin, kun maailmaa seuraa.

 

[Murkula]

Nyt on ehkä väärä ketju mutta lähinnä asiaa kuitenkin. Tuossa oli jommassa kummassa iltapulussa kysely Nainen minkä takia et halua seksiä kumppanisi kanssa?
Tuota noin, jos kumppanissa on joku syy miksi sen kanssa ei halua seksiä niin miksi se on kumppani?
Itse hyväksyisin syyn että seksi ei ylipäätään kiinnosta, mutta en sitä että se ei kiinnostaisi minun takia. Toisekseen jos vaikka puolison lihominen on syy niin on se nyt perkele jos ei voi ääneen sanoa että toosa on taas tarjolla kun tuo tynnyri on poissa mahasta.

Syitä miksi seksi ei kiinnosta ylipäätään voi olla monia, minulla itselläni ne ovat toisnaan pitkäkestoisesti jatkuva kipu / kipuun otettavat vahvat lääkkeet. Mutta millään tavalla ne eivät ole liittyneet vaimoon joka on hyvässä tikissä ja kaunis.
Laskin tuossa puoli tosissani että on sellainen 2500-3000 kertaa ehditty naimaan niin saattaa olla että se ei joka ilta ole enää ensimmäinen asia mielessä.

Jos haluttomuus liittyy puolisoon niin a) sanokaa heti suoraan syy b) jos se ei korjaannu niin erotkaa c) jos ette halua erota niin antakaa sille puolisolle lupa seksiin muualla.

Mutta älää nyt perkele olko tuppisuina kirjoittamassa iltapuluun miten mies haisee ja hiuksetkin on lähteneet.

 

[sambersson]

Nyt on ehkä väärä ketju mutta lähinnä asiaa kuitenkin. Tuossa oli jommassa kummassa iltapulussa kysely Nainen minkä takia et halua seksiä kumppanisi kanssa?
Tuota noin, jos kumppanissa on joku syy miksi sen kanssa ei halua seksiä niin miksi se on kumppani?
Itse hyväksyisin syyn että seksi ei ylipäätään kiinnosta, mutta en sitä että se ei kiinnostaisi minun takia. Toisekseen jos vaikka puolison lihominen on syy niin on se nyt perkele jos ei voi ääneen sanoa että toosa on taas tarjolla kun tuo tynnyri on poissa mahasta.


Jos haluttomuus liittyy puolisoon niin a) sanokaa heti suoraan syy b) jos se ei korjaannu niin erotkaa c) jos ette halua erota niin antakaa sille puolisolle lupa seksiin muualla.

Mutta älää nyt perkele olko tuppisuina kirjoittamassa iltapuluun miten mies haisee ja hiuksetkin on lähteneet.

Tämä seuraava kysymys menisi myös miesasiat -ketjussakin mutta, miksi nämä kysymykset on aina ja jatkuvasti naisnäkökulmasta jos seksi ei kiinnosta? Miksi se on aina miehen tynnyri, hajut, saamattomuus? Naisethan ovat kukkia, omena ja kaneli.

Pelkääkö nämä naistoimittajaoletettavat että miehiltä saattaisi tulla totuus, jos niinpäin kyselee?

 

[Jeffrey]

Pelkääkö nämä naistoimittajaoletettavat että miehiltä saattaisi tulla totuus, jos niinpäin kyselee?

Tuskinpa he sitä pelkäävät. Ongelmaksi muodostuu se, että näitä tosiasioita ei saa enää julkaista. Miksi siis tehdä juttua joka jäisi päätoimittajan pöydälle?

 

[Hööty]

Nyt täytyy ensimmäistä kertaa kirjoittaa tähän ketjuun. Ensinnäkin siitä syystä, että pitkästä aikaa on jotain mitä tähän voisi kirjoittaa ja toiseksi siksi, että nyt tätä miestä viedään.

Oon ollu vuosikausia yksikseni eikä naisasiat hyvistä suhteista ja edellisestä riidattomasta erosta huolimatta ole kiinnostaneet yhtään vuosikausiin. Viime aikoina ehkä jonkin verran, mutta vaikka ikää ei ole kuin hieman yli 40, on mielessä käynyt välillä että näinköhän enää koskaan mitään.

En ole koskaan ollut Tinderin tai vastaavien käyttäjä, koen ne hyviksi keksinnöiksi, mutta mulle ne ei sovi. Ilman niitä toki mahdollisesti kiinnostavia naisia tapaa paljon harvemmin, mutta musta tuntuu, että niistä tapaamisista syntyy myös pitempikestoisia suhteita.

Nyt kävi sitten noin kuukausi sitten niin, että tapasin kotikuntani ravintolassa jo pidemmältä ajalta tutun noin ikäiseni naisen. Vaikka ollaan tunnettu kauan, ei olla kovinkaan paljon oltu kuitenkaan tekemisissä, tavatessa juttu on kuitenkin luistanut hyvin. Tällä kertaa tapaaminen oli pikainen, mutta päätyi suudelmiin, sen jälkeen puhelinkontakteihin ja nyt jo useisiin tapaamisiin. Tai oikeastaan ollaan oltu toistemme luona kaikki mahdollinen aika. Sen mitä tämän hetkinenvajaan 100 kilometrin välimatka antaa, tulevaisuus sen suhteen on vielä auki, mutta mua ei sido mikään nykyiseen asuinpaikkaani.

Yhteistä matkaa on siis takana hyvinkin lyhyt aika, tiedän, mutta tällä ikää jo tietää mitä haluaa, tuntee ja miten on aiemmin tuntenut elämässään. Ja pakko tässä monologissa on todeta, että nyt on ainakin omassa elämässäni jotain spesiaalia. Kaikki tuntikausien keskustelut, pienet eleet ja hymyt, kiinnostuksen kohteet ja kokemukset menevät niin yksiin, että saivat mut, yksityisasioistaan aina vaitonaisen miehen, kirjoittamaan tälle palstalle naisasioistaan. Nyt on siis tosi kyseessä. Elämä on hyvää.

 

[TheJackal]

Nyt täytyy ensimmäistä kertaa kirjoittaa tähän ketjuun. Ensinnäkin siitä syystä, että pitkästä aikaa on jotain mitä tähän voisi kirjoittaa ja toiseksi siksi, että nyt tätä miestä viedään.

Oon ollu vuosikausia yksikseni eikä naisasiat hyvistä suhteista ja edellisestä riidattomasta erosta huolimatta ole kiinnostaneet yhtään vuosikausiin. Viime aikoina ehkä jonkin verran, mutta vaikka ikää ei ole kuin hieman yli 40, on mielessä käynyt välillä että näinköhän enää koskaan mitään.

En ole koskaan ollut Tinderin tai vastaavien käyttäjä, koen ne hyviksi keksinnöiksi, mutta mulle ne ei sovi. Ilman niitä toki mahdollisesti kiinnostavia naisia tapaa paljon harvemmin, mutta musta tuntuu, että niistä tapaamisista syntyy myös pitempikestoisia suhteita.

Nyt kävi sitten noin kuukausi sitten niin, että tapasin kotikuntani ravintolassa jo pidemmältä ajalta tutun noin ikäiseni naisen. Vaikka ollaan tunnettu kauan, ei olla kovinkaan paljon oltu kuitenkaan tekemisissä, tavatessa juttu on kuitenkin luistanut hyvin. Tällä kertaa tapaaminen oli pikainen, mutta päätyi suudelmiin, sen jälkeen puhelinkontakteihin ja nyt jo useisiin tapaamisiin. Tai oikeastaan ollaan oltu toistemme luona kaikki mahdollinen aika. Sen mitä tämän hetkinenvajaan 100 kilometrin välimatka antaa, tulevaisuus sen suhteen on vielä auki, mutta mua ei sido mikään nykyiseen asuinpaikkaani.

Yhteistä matkaa on siis takana hyvinkin lyhyt aika, tiedän, mutta tällä ikää jo tietää mitä haluaa, tuntee ja miten on aiemmin tuntenut elämässään. Ja pakko tässä monologissa on todeta, että nyt on ainakin omassa elämässäni jotain spesiaalia. Kaikki tuntikausien keskustelut, pienet eleet ja hymyt, kiinnostuksen kohteet ja kokemukset menevät niin yksiin, että saivat mut, yksityisasioistaan aina vaitonaisen miehen, kirjoittamaan tälle palstalle naisasioistaan. Nyt on siis tosi kyseessä. Elämä on hyvää.

Toivottavasti siellä on edelleen kaikki hyvin ja elämä on hyvää!

Itsellä pitkälti sama tilanne nyt. Olin jo tavallaan heittänyt pyyhkeen kehään ja ajattelut asian niin, että parempi olla yksin ja keskittyä itseeni ja lapsiin, mutta mitä vielä! Rakkaus on tunteista se kaikkein vahvin ja auttaa jaksamaan läpi kaiken sen paskan mitä elämä heittä eteensä!

Elämä on just nyt ihanaa! Rakastakaa hyvät ihmiset toisianne ja älkää ikinä luovuttako vaikka hetkellisesti kaikki potkisikin teitä päähän!