Vastataan yhteisesti. On tässä nyt puolisen vuotta antanut aikaa ja ainakin itse olen koittanut kaikessa tulla puolitiehen vastaan ja tehnyt mielestäni asioihin voitavani mitä hän kertoi syyksi tähän alunperin eli ollaan erilaisia, ärtyy minuun helposti, en ole niin sosiaalinen ja halua nähdä ihmisiä ja valitsen mökkijutut mielummin aina jne.
Kummasti se menee kun kesällä vielä tykättiin yhdessä mökillä käydä ja oli hauskaa. Yhtäkkiä asiat on sellaisia mistä ei yhdessä tykätä.
Laiminlyöty ollaan varmaan suhdetta molemmat, se on selvä.
Nää on sellaisia asioita, että se tekeminen on aika sivuseikka niin pitkään kun toisen seura miellyttää ja sen kanssa haluaa viettää aikaa. Usko pois, jos se viihtyis sun kanssa ja haluais viettää yhteistä aikaa, niin se tykkäis käydä sun kanssa siellä mökillä.
Oma ajatus on se, etten todellakaan halua yrittää olla kenenkään kanssa joka ei musta ole täysin varma. Tietty noissa tilanteissa joissa elämä on rakennettu noinkin pitkälle yhteen, se askel on pelottava ottaa. Mieti kuitenkin vaikka vuoden, kahden, viiden päähän. Todennäköisesti silloin mietit että miksi helvetissä mä roikuin siinä noin pitkään.
Se nainen ei myöskään kunnioita sua pätkän vertaa, jos sä et oo valmis kävelemään pois. Se tietää että sä roikut siinä ja olet valmis tekemään kaiken sen eteen vaikka hän tekisi mitä. Kukaan nainen ei halua miestä jota se ei kunnioita.