Perjantaina tapahtui niin hauska naisasia, että se on pakko jakaa täällä. Silloin tuli illalla tosiaan oltua joku 23.15-1.45 yksissä bileissä. Siellä oli paljon porukkaa ja niinpä koko ajan oli aikamoinen hässäkkä päällä, kun niin paljon tuttuja näkyi, oli suht pimeää ja olisi pitänyt samalla vetää brenkkuakin koneistoon.
No anyway, yllättävän kova halu oli taas mimmeillä tavatessa halailla. Siis me ollaan kuitenkin Suomessa, joten täällä on aika arveluttavaa tollainen touhu. Välimerellähän tai Keski-Euroopassa on selvää se, että kun pitää totuttautua toiseen moodiin niin sitten vedetään poskisuudelmia harva se hetki, mutta täällä kyllä luulisi jonkun sanallisen tervehdyksen riittävän. Sehän on melkein sexual harassmentia, kun yks jos toinenkin haluaa tulla puristelemaan. Tämä ei kuitenkaan ole se varsinainen huvittava tapahtuma, vaan ihan yleinen toteamus.
Jossain vaiheessa yhden tutun naisen kaveri tuli selittää mulle. Oon joskus aikaisemminkin jutellut ko. mimmin kanssa jurrissa. Edellisellä kerralla muistin sen nimen joku kolme kertaa väärin. Meni arvaukset ihan metsään, kuka se on. No joka tapauksessa joku, koska naaman muistin. Enempää en ole koskaan jutellut kuin ne väärät nimiveikkaukset joku muutaman kerran. Viime perjantaina se tuli sitten avautumaan ja haukkumaan porukkaa. Itseäni piti kuitenkin ns. hänen puolellaan olevana. "Kun näillä on niin paljon rahaa niin ne ei pidä mua minään. Ja tonkin ja tonkin naisen isä maksaa koko elämän. Ja tolla ja tolla ei oo oikeita ystäviä." Sit kertoi vähän väliä, että kuinka tyhmää olla bileissä, että olisi paljon siistimpää olla miehen kanssa kotona sängyssä makailemassa. Sit jossain vaiheessa kertoi vielä, että täällä porukka pitää hyvänä tyyppinä, jos on jonkun tietyn merkkiset vaatteet. Ja sitten taas muisti mainita välillä aina siitä, että olisi niin kiva olla nyt miehen kanssa sängyssä makailemassa. Ja itse katselin ympärilleni ja sanoin, että pitäisi saada vodkadrinksu, kun tunnuin olevan vielä vähän treenivaiheessa. No anyway jossain vaiheessa löytyi juomaa ja otettiin sit pari lasillista kaverin kanssa yhtä matkaa, jonka jälkeen sitten jossain vaiheessa nähtiin taas ne mimmit ja sanoin, että nyt me lähdetään kaverin kanssa luxiin. Sen jälkeen se mimmi, joka oli mulle selittänyt tuota elämäntarinaa, tuli sikavihaiseksi. Mä olin ihan ulkona koko jutusta ja nauratti vaan. No Luxiin mentiin kaverini kanssa ja hauskaa oli. Ainiin se mimmi mainitsi jossain vaiheessa, että on maalta tänne muuttanut.
Hauskaa oli se, että juuri minä näytin mukamas sellaiselta, joka olin hänen puolellaan, kun mut valitsi niin sanotusti jutusteluun. Toisellakin tavalla on käynyt. Kerran yks mimmi ranskan tunnilla joku sellaiset 11v sitten sanoi mulle, että ollaan niin erilaisia, kun kerroin innostuneeni Kauppalehti Option jutusta, missä Hugo Bossin pomo Werner Baldessarini sanoi heidän tekevän vaatteita heteroseksuaalisille miehille. Muutenkin siinä jutussa tuli ilmi aika sellainen porvarillinen ajatusmaailma. Itse olin siihen aikaan 90-l puolivälissä aika pitkälti päivisin HKKK:lla Hugo Bossissa. Sellaista blazeriä etc. Aika normaalia, mutta se mimmi jotenkin yht'äkkiä jännitti ja koki olevansa erilainen. En tiedä mitä järkeä tulla kauppakorkeaan, jos on demari tai onko sitten joku homojen paapoja. Silloin ei ollut edes kyse siitä, että se mimmi olisi sinänsä kiinnostanut, mutta se oli hauskaa seuraa ja olin ajatellut sitä vähän sellaiseen a la lounasta Pickalan terassilla ja vähän globaalista taloudesta jauhamista. No oli se vuosi hauska silti ennenkuin tajusi, että on erilainen. Se homma jäi jotenkin kostamatta silloin, kun oli niin paljon kiireitä.
Joo no tällä kertaa olin mukamas mimmin puolella ennenkuin lähdin Luxiin. Nyt herääkin kysymys, että onko tuollainen omituinen ihmettely naisten puolelta yleisempääkin. Siis nytkin oli bileissä laidasta laitaan tyyppiä. Siis osalla varmaan juuri mitään, koska opiskelijoita ja huonosti tienaavaakin porukkaa varmaankin. Sinne oli kertynyt nyt kutsujen mukaan vähän laidasta laitaan. Osa tietysti sellaisia, joilla todella paljonkin varallisuutta. No joka tapauksessa normaalityyppi vetää brenkkua ja pitää kavereiden kanssa hauskaa. Mikä ihme tyyppi on sellainen, joka väittää etteivät muut kunnioita. Siis tekisi jotain kunnioituksen eteen. Ei kukaan normaali edes ajattele mitä muut hänestä ajattelee, vaan elää omaa elämäänsä niin saa kunnioitusta niiltä, jotka häntä arvostavat. Mitä väliä ees sillä on. Miettiikö joku George W. Bush, mitä joku redneck kelailee siinä vaiheessa, kun Saddam pitää kukistaa. Siis pitää elää ja nauttia ja tehdä tärkeät asiat. Kyllä saa todellakin kunnioitustakin. Jos oot hyvä tyyppi ystäväseurassa niin tottakai ne kunnioittaa. Ja jos ei niin sowhat. Pitää hauskaa vaan. Mitä sitä auttaa hiljaisena ihmetellä. Vetäisi kunnolla brenkkua ja pitäisi hauskaa ja tekisi jotain, että jää ihmisten mieleen. Siis ei pidä pelätä olemasta sellainen, kun on, vaan elää täysillä ja antaa itselleen oikeus nauttia viinanvedosta etc. Ja jos yrittää vihjailla schollille jotain niin silloin pitää sanoa suoraan. Jos olisi sanonut, että haluaa seksiä schollilta niin scholl olisi ehkä sanonut, että scholl menee Luxiin, ota joku jostain tai mene mieshuoriin.
Täytyy sanoa, että erittäin ihmeellistä tuollainen, että on niin kovat ennakkoluulot ihmisillä. Luullaan joksikin ihmeotuksiksi, jotka ajattelevat jotain kummallisia. Bileissä jengi vetää viinaa. Ja se, että vaatteiden mukaan joku olisi hyvä tyyppi, on myöskin aivan skeidaa. Siis voihan se olla silti mulkku. Ja se jos kehutaan kavereita siitä, että on jotain uutta mallistoa oleva paita, vyö tai joku muu vaatekappale niin se on hyvä huomio riippumatta siitä millainen tyyppi muuten on. Ja kaverithan ovat yleensä hyviä tyyppejä. Tuskin ne muuten kavereita keskenään olisivat. Toki jos joku ei panosta ollenkaan vaatteisiin niin onhan se kiusallista. Siellä bileissäkin joku oli jotenkin epäsiistissä t-paidassa ja se tuli mulle juttelemaan. Onhan se tavallaan kiusallista. Mutta ei nyt vaatteet hyvää tyyppiä tee, vaikka onhan se tietyllä tavalla osa sitä persoonaa. Ja se selittely, että porukka muka luulisi olevansa jotakin jonkun rahan tai muun seikan mukaan, on myöskin varmaan vaan demareiden propagandaa. Ei kukaan luule mitään, elää vaan omaa elämäänsä. Ihmettelen sitä touhua, mitä jengi nyt kuvittelee. Elävät ikäänkuin jossain fantasiaelämässä. No joka tapauksessa nyt olin ikäänkuin hänen puolellaan jotenkin, koska kuvitteli mut jotenkin luotettavaksi otukseksi, jolle pitää avautua.
Hauskaa on se, että itse en ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olen kuvitellut, että muilla on niin ja niin paljon rahaa tai missä joku ei pitäisi minua minään, jos ei ole yhtä paljon. Ja olen ollut kuitenkin eri maissa henkilöiden kanssa, joilla voi olla rahaa vähän tai vaikka miljardi. Koskaan ole mitään ongelmia ollut. Pitää vaan elää rennosti ja elää omaa elämäänsä eikä jännittää. Samoin kysyin ystäviltäni, eivätkä hekään ole koskaan kokeneet niin. Jos tollaisia mimmejä on useampia tai muilla samanlaisia kokemuksia täällä jatkoajassa kuin minulla, että joutuu tuollaista tarinaa kuuntelemaan niin annan vinkiksi, vaan vetää niitä drinksuja ja nauttia. Ei se nyt niin ainutlaatuista saa olla tuollainen bile, että pitää ihmetellä ja kuvitella. Pitää oppia siihen elämäntapaan ja osata erottaa vapaa-aika ja työ. Viihteellä ollaan viihteellä ja pidetään hauskaa, eikä kelailla mitään perttiä.
