koo:
On se varmasti noinkin. Tässä aiheesta ihan mielenkiintoinen juttu, jonka luin tuossa jokin aika sitten. Itse en ole mikään "huolettoman nuoruuden" suuri kannattaja, kuten viesteistäni varmasti voi päätellä, vaan haluan että ihmiset opetetaan ottamaan vastuu itsestään ja tekemään järkeviä valintoja jo nuoresta iästä alkaen. Tästä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia?) olen kyllä samaa mieltä monesta asiasta mitä tuossa sanotaan (varsinkin seksuaalivalistuksen tärkeys) ja nekin mistä olen eri mieltä, on perusteltu ihan hyvin. No, lukekaa itse:
Nuorten seksuaalisuus
Kaipaisin kyllä edelleen myös muilta määritelmiä siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Tässä on käynyt nyt vähän niin, että minun asettamia rajoja kritisoidaan tuomatta kuitenkaan esiin omia vaihtoehtoisia mielipiteitä asiasta. Eli vähän samaa kyselin kuin kyselin Tediltäkin: "Onko minkäänlainen suojaikäraja alaikäisiin sekaantumisen suhteen mielestäsi aiheellinen? Vai pitäisikö oikean ja väärän ero määritellä oikeudessakin vain ja ainoastaan tapauskohtaisesti?" Mielelläni kuulisin myös perusteet asetettamallenne iälle. Ihminenhän on seksuaalinen olento kohdusta hautaan ja saavuttaa sukukypsyyden keskimäärin vissiin 12-vuoden tienoilla, joten voihan tuon iän varmasti niillekin tienoille argumentoida suht pätevästi. On kuitenkin eri asia onko sellainen järkevää.
Miksi täällä muuten yleisesti oletetaan, että 15-vuotiaat ovat 15-vuotiaita poikia niin paljon henkisesti kypsempiä? Omien kokemusteni perusteella asia ei ainakaan ole näin selvä. Sanoisin, että tytöt ovat tuossa iässä vuoden edelle, maksimissaan kaksi. 18-vuotiaat pojat ovat kuitenkin ihan selvästi jo eri tasolla.
Yksi esimerkki omasta elämästäni vielä lopuksi. Nämä ovat kyllä aika yhtä tyhjän kanssa, koska ovat kuitenkin aina yksittäisiä tapauksia, joilla ei kokonaiskuvassa ole mitään merkitystä. Kerron silti tämän, koska haluan jonkun konkreettisen esimerkin turvin osoittaa, että mitä olen ajanut takaa, enkä koe kyseisen asetelman olevan loppujen lopuksi kovinkaan harvinainen. Eli: Muistaakseni viime kesän aikoihin laajempaan tuttavapiiriini (vittu mikä määritelmä) ilmestyi 15-vuotias tyttö jostain. No, itsehän hän väitti olevansa 16, mutta asia ei tainnut kuitenkaan olla näin. Kaverit joiden porukkaan hän lyöttäytyi olivat 19-21-vuotiaita, joten eihän tuollaisella tytöllä heille ollut mitään tarjottavaa henkisesti. Siispä tyttö tarjosi jotain ihan muuta, koska ilmeisesti ei uskonut kelpaavansa seuraan muuten (hyvin päätelty). Tarjosi itseasiassa vähän useammallekin ja kyllähän se pojille kelpasi. Mikään muu ei sitten oikein kelvannutkaan ja todella nopeastihan tuo tippui kuvioista pois. Meinaan vaan, että onko tämä sitä "nuoren elämänmakuista suhtautumista elämään", jota ei saisi missään nimessä tukahduttaa? Ja tuohon tapaukseen ei muuten
todellakaan liittynyt edes mitään painostusta, vaan tyttö (käsittääkseni suht "normaali" vieläpä) toimi kyllä ihan täysin omasta tahdosta ja alotteestaan. Menikö silti oikein?