... Tässä yhteydessä voisikin kysellä muilta kokemuksia ajokamoista erityisesti vesitiiviydestä ajettaessa sadesäässä. Sekä hyviä, että huonoja kokemuksia otetaan vastaan.
...
No, eipä ole juuri erityisen hyviä kokemuksia sadesäällä ajamisesta mp:llä, jollei lasketa sitä tunnetta, kun pääsee kuivaan ja lämpimään tuntikausien sateessa ajamisen jälkeen. Se on sellainen pienimuotoinen voittajan olo.
Gore-kamppeetkin tahtovat imeä vettä itseensä ja sitä myötä viilentyä aika radikaalisti, vaikka itse kalvo vettä pitääkin ihan riittävän hyvin - tulee kesäkelilläkin äkkiä kylmä. Raskaiden, märkien kamppeiden kuivauskin on aikaa viepää puuhaa eli jos sattuu olemaan reissussa lähinnä telttailemassa, kannattaa kuitenkin vuokrata mökki ainakin yhdeksi vuorokaudeksi.
Nahkoista on myös sen verran kokemusta, että ne kun saa märäksi, kysytään aikaa vieläkin kauemmin kuin gore-asusteilla saada ne kunnolla kuiviksi. Ne eivät kuitenkaan hyvin hoidettuna ime läheskään niin nopeasti vettä itseensä kuin em. gore-asusteet eli sietävät pieniä kuuroja ihan hyvin.
Nykyisin on rahamiehille nahkakamppeita, joihin on laminoitu kalvo sisäpuolelle ja näin ollen lienevät edistyksellisempiä kuin pelkät nahkat, mutta pinta niissäkin imee lopulta vettä.
Paras tae kuivana pysymiselle ovat kunnon sadetamineet hanskoineen ja saappaansuojuksineen. Sadehaalarin ym. vehkeet kun nykäisee päällensä, ei tarvitse pelätä kastumista ja pysyy muutenkin paljon lämpöisempänä. Ainoa hankaluus on vähän sellainen Michelin-ukkomainen olo, kun kampetta on päällä tavallista enemmän.
Haluan vielä erityisesti mainita, että sadekamppeet kannatta sitten vetää ajoissa päälle eikä vasta silloin, kun on jo onnistunut kastelemaan vetimensä, vaikka silloinkin on toki parempi kuin ilman.
Ihan oma lukunsa on itse ajaminen sateella. Siinä tahtoo vähän rentous kadota hommasta, kun renkaiden pito onkin hieman arvoitus, jolloin kuivalla kelillä niin nautinnolliset mutkatiet ovatkin yht'äkkiä perin ikäviä ajettavia. Valtateillä taasen joutuu ajelemaan autojen nostattamassa vesisumussa, joka tekee kirkkaastakin visiiristä lähes läpinäkymättömän ja sitä pyyhkiessä vesisumuun sekoittunut maantiepöly naarmuttaa visiirin nopeasti ja varmasti.
Näitä kun muistelee ja kirjoittelee, joutuu ihan ihmettelemään, kunka sitä on kuitenkin ajellut vuodesta toiseen kelillä kuin kelillä, kuivana ja märkänä ja aina yhtä innokkaana...