Vihdoin ehjä ajokausi
Kun syyskuu on jo ovella niin näyttää siltä että takana alkaa olla pitkästä aikaa ehjä ajokausi. Edellinen ehjä kausi on nimittäin viime vuosikymmeneltä, tarkalleen ottaen 2009. Sen jälkeen onkin epäonnea riittänyt. 2010 käytin Busan kyljellään ja Husqvarna varastettiin, näissä meni reilu kuukausi hukkaan. 2011 Kotarin kytkin hajosi pariin kertaan, taas lähes kuukausi harakoille. Ja viime kesänä Apriliasta irtosi eturatas heinäkuun loppupuolella. Mopo oli lopulta pajalla kevääseen saakka, vaihtoon meni ketjut, rattaat, lohkot(!) ja ties mitä muuta. Sain sentään syyskuuksi sijaispyörän maahantuojalta.
Rahallisesti ei ole onneksi tullut juurikaan takkiin kun vakuutukset ja takuut ovat kattaneet valtaosan kuluista. Menetetty ajoaika ja hajotuksen määrä ovat toki nostaneet v-käyrää.
Tämä kausi onkin sitten sujunut mainiosti. Pyörä on toiminut, kelit suosineet, ja kilometrejä kertynyt normaaliin tapaan. Pari ratapäivää tuli myös käytyä, todella siistiä hommaa. Ensi kesänä pitänee käydä useammin. Lisäksi olen ollut tyytyväinen pyörävalintaani. Dorsoduro on hauska peli, V2-koneesta löytyy luonnetta, pyörä on ketterä ja muutenkin hyvä ajettava. Miinuksena mainittakoon rajallinen toimintasäde, 12 litran tankilla bensavalo syttyy 120-140km kohdalla. Lisäksi vaihtoarvo harvinaisemmalla mallilla tuntuu olevan heikko kun tarjouksia tiedustelin. Syksyn markkinat vaikuttavat siltä että vaihtokauppojen tekeminen kannattaa jättää kevääseen.
Seuraava pyörä on siis jo kiikarissa. Kovasti kehuja saanut KTM 990 Supermoto T on kiinnostanut jo jonkun aikaa. Viikonloppuna kävin koeajamassa yhtä yksilöä, ja vakuutuin. Todella hauska pyörä, mutta sillä voi tehdä myös pitempiä reissuja. Tehoa löytyy, ja ajettavuus on kohdillaan. Lisäksi alusta on kuin tehty Suomen routapattisille teille, eikä Kotari vierasta sorateitäkään jos rengastus on kunnossa.