MM 2017: Suomi

[Barnes]

Outoudet alá Marjamäki - Oudot valintakriteerit (mm. JMA)

JMA:n valinta oli joo kyseenalainen, mutta varsin pirteästihän Pellaaja suoriutui parista edellistä pelistä. Eli enää ei tarvitse kritisoida Aaltosen valintaa, mitä olen toki itsekin tehnyt moneen kertaan.

 

[Kahvitunti]

Jos joku pelaaja ei halua tulla maajoukkueeseen pelaamaan valmentajan takia, olisi syytä katsoa peiliin ja aikuistua. Ei voi tuossa iässä oleva odottaa että kaikki pitää olla just kuten minä haluan. Miten tuollaisista kavereista saa toimivan joukkueen... ei mitenkään. Hyvää tässä oli se että nähtiin taas tämän olevan kovatasoinen turnaus.

 

[Oldtimer]

JMA:n valinta oli joo kyseenalainen, mutta varsin pirteästihän Pellaaja suoriutui parista edellistä pelistä. Eli enää ei tarvitse kritisoida Aaltosen valintaa, mitä olen toki itsekin tehnyt moneen kertaan.

Mikäs se pellaajan loppusaldo oli, 2 pistettä, enough?

 

[Oldtimer]

JMA:n valinta oli joo kyseenalainen, mutta varsin pirteästihän Pellaaja suoriutui parista edellistä pelistä. Eli enää ei tarvitse kritisoida Aaltosen valintaa, mitä olen toki itsekin tehnyt moneen kertaan.

Pakko lisätä vielä että tottakai kun tuonkin tasoinen pelaaja saa tarpeeksi aikaa, ne pari pistettä sieltä ropisee vaikka väkisin, mutta ymmärtääkseni JMAn piti olla se ratkaisija?

 

[Salama44]

"Win the right games!" Ruotsi hävisi alkusarjassa USA:lle ja Venäjälle, mutta voitti välierissä Suomen joka oli voittanut USA:n puolivälierissä.

Hyvin Ruotsi ryhdistäytyi toistaiseksi tärkempään peliin ja Leijonilta ei kuulunut edes "Miauta":) Saa nähdä kuuluuko illalla kun Venäjän karhu tulee vastaan murisemaan.

 

[Naurava Kulkuri]

Tätä joukkuetta on läpi kisojen vaivannut pelirohkeuden puute ja virheiden pelko. Ja Marjamäki on ilman muuta tästä vastuussa. USA-pelin ensimmäinen erä oli tämän suhteen paljon parempaa, johtomaalin jälkeen Suomen peli hyökkäyssuuntaan kuoli siinäkin ottelussa. Tänään pelirohkeus loisti poissaolollaan, mikä johti epätoivoiseen alivoimaiseen puskemiseen, kiekon luopumiseen ja omassa päässä vietetyn ajan kasvamiseen. Vasta kolmannen erän epätoivoisessa tappioasemassa homma alkoi toimia paremmin.

Omaankin makuuni Suomen peli saisi olla hieman rohkeampaa. Fiksua tietysti, mutta myös rohkeaa. Marjukka on vain tuntunut tehneen sen johtopäätöksen, että tämä joukkue ei kykene kuin puolustamaan ja iskemään vastaan. Kojolta on ilmeisesti ottanut vaikutteita.

Ei USA:ta vastaan tarvitse olla passiivinen, mutta heitä vastaan ei missään nimessä saa sortua ylihyökkäämiseen, typeriin myöhästyneisiin karvauksiin tai keskialueen kiekonmenetyksiin. Tätä Suomi toteutti hyvin, jos kohta omankin hyökkäyspelin kustannuksella. Ei peli hirveästi eroa Ruotsia vastaan perusprinsiipeiltään, mutta minusta Ruotsia vastaan peliä on mahdollista rytmittää vieläkin monipuolisemmin (karvata enemmän ylhäältä ja toisaalta kiekotella ja lähteä maltillisemmin omalta alueelta). Tänään tästä ei ollut tietoakaan, vaan sorruttiin hätäilyyn ja toisaalta alistuttiin hyvin passiivisesti trappiin.

Mutta minusta arvioit sen väärin, että Suomi olisi pelannut samalla tavalla tänään kuin torstaina. Kyllä tänään kohkattiin pystyyn aivan liikaa, oli se sitten tarkoitus tai ei. USA:ta vastaan varsinkin eka erä oli paljon parempaa peliä rytmittämisen suhteen.

Ei kun kyllä Suomi pelasi ihan samalla tavalla USAa ja Ruotsia vastaan, nimenomaan pelitapamielessä. Tilanteiden toteutus oli monissa paikoissa vähän erilainen, mutta se johtui siitä, että siinä missä USA puskutti sokkona vailla järkeä menemään, Ruotsi paineisti ja rikkoin Suomen peliä maltilla ja fiksusti. Ja siltikin, aikalailla samanlaista, siis olematonta oli Suomen 5vs5 hyökkäyspeli USAA vastaan. Eli en tiedä, mitä niin autuaaksi tekevää siinä hyökkäysten rytmittämisessä siinäkään pelissä oli, mitä 10? laukausta maalia kohti tasaviisikoin. Tai olihan toi perus Latea, hyökkäykset rytmitetään hyvin, jotta voitetaan punaviiva, JES!

Sua tuntuu vähän vaivaavan sama tauti kuin Lateakin, hiukan tuntuu unohtuvan, että siellä on vastustajakin jäällä.

Mutta joo, sivuutit aika hyvin tuon kysymyksen Suomen puolustuspelaamisesta ja siirryit yllättäen hyökkäyksiin lähtöihin. Eli siis sinäkään et ymmärrä, miksi Late peluutti samaa passiivista trappia(joka siis oli valmennuksellista neuroutta USAa vastaan) kontrolloidusti hyökkäävää Ruotsia vastaan? Ymmärtääkö joku?

 

[peruspata]

Marjamäen kritisointihan on lähtenyt aivan täysin hallinnasta. Ja nyt ainakin Oulussa muistetaan, että en kuulu Laurin fanipoikiin.

Isoin ongelma on ollut, että tämän vuoden joukkue ei ollut kovin laadukas. Ratkaisupaikoilla oli pelaajia liian suuressa vastuussa.

Nyt kävi näin, eikä pronssipeli ole jättimäinen epäonnistuminen.

 

[Naurava Kulkuri]

Marjamäen kritisointihan on lähtenyt aivan täysin hallinnasta. Ja nyt ainakin Oulussa muistetaan, että en kuulu Laurin fanipoikiin.

Isoin ongelma on ollut, että tämän vuoden joukkue ei ollut kovin laadukas. Ratkaisupaikoilla oli pelaajia liian suuressa vastuussa.

Nyt kävi näin, eikä pronssipeli ole jättimäinen epäonnistuminen.

Siinä vaiheessa kun n. jokainen pelaaja alisuorittaa ja fiksuimmat ja suoritusvarmimmatkin kaverit tekee jatkuvasti virheitä, kannattaa uhrata hetki aikaa pohdinnalle, mistäköhän vika voisi löytyä.

 

[Kiuru]

Siinä vaiheessa kun n. jokainen pelaaja alisuorittaa ja fiksuimmat ja suoritusvarmimmatkin kaverit tekee jatkuvasti virheitä, kannattaa uhrata hetki aikaa pohdinnalle, mistäköhän vika voisi löytyä.

Aika vahvat Suomi lasit saa olla päässä, jos välieriin menemistä tällä joukkueella pidetään alisuorittamisena. Alkusarjassa tärkeintä on jatkoon pääsy ja se saatiin, sitten voitettiin vielä toisen lohkon ykkönen ja mentiin välieriin. Kyllä tällä materiaalilla tämä on lähempänä ylisuoritusta kuin alisuorittamista.

WC'ssä oli toki vaikeaa, mutta omasta mielestä oli alunperinkin järjetöntä tuoda tulokas päävalmentaja heti WC'hen mukaan. EHT'lla esitykset on olleet vaihtelevia, mutta pääsääntöisesti peli on kuitenkin kehittynyt pienin askelin.

Btw suomalaisista valmentajista Marjamäki on ensimmäinen joka sai Suomen puolivälieristä eteenpäin 00-luvulla tulokas kaudellaan MM-kisoissa. 90-luvulla samaan pystyi Ara. Ulkomaalaisista Suomen valmentajista tempun tehneet Curre ja Shedden.

Laittakaa asioita vähän enemmän perspektiivin.

 

[Klausuuli]

Tuo "meidän peli" on kyllä mystinen vieras, käy kerran turnauksessa piipahtamassa, mutta sitten katoaa kuin pieru Saharaan. Sitten muistellaan nostalgisesti sen kyläilyjä jälkeenpäin. Jos tuli onnistuminen, se johtui siitä, jos ei, niin sen puutteesta, vaikka samat ihmiset olivat koko ajan paikalla.

 

[Naurava Kulkuri]

Aika vahvat Suomi lasit saa olla päässä, jos välieriin menemistä tällä joukkueella pidetään alisuorittamisena. Alkusarjassa tärkeintä on jatkoon pääsy ja se saatiin, sitten voitettiin vielä toisen lohkon ykkönen ja mentiin välieriin. Kyllä tällä materiaalilla tämä on lähempänä ylisuoritusta kuin alisuorittamista.

WC'ssä oli toki vaikeaa, mutta omasta mielestä oli alunperinkin järjetöntä tuoda tulokas päävalmentaja heti WC'hen mukaan. EHT'lla esitykset on olleet vaihtelevia, mutta pääsääntöisesti peli on kuitenkin kehittynyt pienin askelin.

Btw suomalaisista valmentajista Marjamäki on ensimmäinen joka sai Suomen puolivälieristä eteenpäin 00-luvulla tulokas kaudellaan MM-kisoissa. 90-luvulla samaan pystyi Ara. Ulkomaalaisista Suomen valmentajista tempun tehneet Curre ja Shedden.

Laittakaa asioita vähän enemmän perspektiivin.

Lopputuloshan on ihan ok, ei siinä mitään. Mutta tapa, millä se on tullut ja millä Leijonat on pelannut Laten alaisuudessa kahdet arvokisat ja kymmeniä harjoitusotteluja on äärimmäisen surkeaa. Kuten jo toiseen ketjuun kirjoitin:

Tässä tullaan nyt taas siihen kohtaan, mitä minä en vain voi ymmärtää ja toivon, että ainakaan Leijonien tulevaisuudesta päättävät ammattilaiset eivät nostaisi yhden ottelun(puolivälierä) arvoa ihan niin taivaisiin, mitä monet fanit tuntuvat tekevän. Eihän siinä ole mitään järkeä, että periaatteessa alkusarjassa tavoite on säilyä kahdeksan parhaan kiekkomaan joukossa ja sitten yhden ottelun mukaan tehdään päätöksiä suuntaan tai toiseen.

 

[castorpollux]

No siltähän se ei viestiesi valossa näytä. Meidän pelin keskeinen idea on nimenomaan peliteon valitseminen pelitilanteen kutsumalla tavalla. Itse kykenin tänään näkemään todella paljon tilanteita yhdellä katsomalla, jossa olisi voinut ja suorastaan pitänyt hidastaa peliä...

Ei minun tarvitsekaan viestieni valossa nayttaa miltaan. Kritisoin, kun siihen on aihetta ja esitan perusteluja (perustelu ei ole heitto "olen katsonut naita peleja vuosikausia..." tai "osasinkin aavistella naita..." tai "olenkin voittanut paljon rahaa, mutta minulla ei ole nayttoa siita..." tai "nama muut nyt vaan ei ymmarra pelista mitaan..." =D).

Jos minulla ei ole perusteluja, olen hiljaa enka ala vetamaan mitaan ymparipyoreita. Jos olen vaarassa, myonnan sen. Saattaisi olla hyvia tapoja niin sinulle kuin kayttajalle @paraspelaaja - teilla molemmilla kasvaisi uskottavuus samantien.

Viime vuosina on ollut aihetta kritsoida "meidan pelia" ja ilmeisesti aihetta on tulossa lisaa, mm. siksi koska 1) sen ongelmia ei nakojaan haluta myontaa ja/tai 2) pelia ei ilmeisesti osata katsoa "meidan pelin" ulkopuolelta.

Syita on varmasti lisaa, mutta naurattaa nama "itse kykenin tanaan nakemaan todella paljon tilanteita..." ilman yhtaan esimerkkia. Argumentointityylisi tuntuu olevan tata - ylimielista jalkiaavistelua without any new information and absolutely no credentials whatsoever.

Polttaa! :)

@castorpollux siis väitti - jos oikein ymmärsin - sillä tavoin, että Leijonat olisi USA-puolivälierässä kiekonriistohetkellä kääntänyt peliä nopeisiin vastahyökkäyksiin suhteellisesti useammin kuin Kanada-pelissä.

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Enhän muuta voi asiaan todeta, enkä tiedä, miksi haluaisinkaan. Mennään eteenpäin.

Hopo hopo. Nyt kun viela naytat missa vaitin nain :D Ei ihme etta tulkitset mielikuvituksellisella tavalla nopeasti (sic) liikkuvien ukkojen tekemisia askissa, kun ihan paikallaan pysyvien kirjainten ja sanojen yhdistelmien lukeminen menee noin komeasti metsaan.

Minun sanomiseni on helppo loytaa, Osalan sanomiset on helppo loytaa ja sina aloit inttamaan kuinka vaarassa ne ovat, koska "pyha pelisysteemi". Yritapa uudelleen.

Nakemani ja lukemani perusteella, "asiantuntemuksesi" on kovin kapea-alaista ja osaa katsoa pelia vain yhden pakkoajatuksen kautta. Se tosin ei esta ignoranttia elvistelya, jalkiviisautta ja komeita takinkaantoja. Vahan sellaista palstavayrysen meininkia.

Niinhan se Patekin on aina menossa eteenpain, koska jos sen sanoja joku lukee jalkikateen, niin aina se joutuu akrobatisoimaan ja kaantamaan polhoyksissa jo sanottuja paalaelleen :D

Palautan sinuklle nyt omat sanomisesi, "Sinulla on heikot pohjat pelinymmärryksen suhteen. Siksi yksinkertaisetkin asiat muuttuvat käsittelyssäsi monimutkaisiksi." On parempi etta yksinkertaistan sanomaani sinulle ja muille meidanpelin lisaaylihitaitaviivelahtoja-kulttilaisille niin kauan kun jaakiekon perusajatukset ovat siella viela vaikeita:

Mika tahansa pelisysteemi, joka ei voita kaytossa olevalla materiaalilla kansainvalisissa skaboissa keskimaarin vahintaan 3/6 mitalia (joista vahintaan yksi on kulta) ja saavuta keskimaarin 4/6 semifinaalipaikkaa, on Suomelle epaonnistunut.

 

[Ostoskassi]

Pakko lisätä vielä että tottakai kun tuonkin tasoinen pelaaja saa tarpeeksi aikaa, ne pari pistettä sieltä ropisee vaikka väkisin, mutta ymmärtääkseni JMAn piti olla se ratkaisija?

Ei pitänyt olla ratkaisija. Hänen roolinsa oli tuoda joukkueeseen secondary scoringia ja sitä hän näissä ratkaisupeleissä loppujen lopuksi kuitenkin toi.

 

[paraspelaaja]

Mutta joo, sivuutit aika hyvin tuon kysymyksen Suomen puolustuspelaamisesta ja siirryit yllättäen hyökkäyksiin lähtöihin. Eli siis sinäkään et ymmärrä, miksi Late peluutti samaa passiivista trappia(joka siis oli valmennuksellista neuroutta USAa vastaan) kontrolloidusti hyökkäävää Ruotsia vastaan? Ymmärtääkö joku?

Häh? Totta kai Suomi pelasi trapia, kun se ei päässyt iskemään Ruotsin viisikkoon. Tietenkin!

Miten mielestäsi Ruotsia vastaan olisi pitänyt puolustaa? Ruotsi pelasi oikein erinomaisesti rytmitettyä hyökkäyspeliä ruotsalaisten tapaan, se ei ollut Suomen päätäntävallassa.

Suomen paketti alkoi lipsumaan toisessa erässä. Ensimmäisessä erässä peli vielä pysyi kasassa ja laadukkaana; molemmat joukkueet pelasivat taiteen sääntöjen mukaista Meidän peliä, kumpikin oman maansa tapaan! Toisessa erässä paketti - ja nimenomaan Suomen - hajosi. Esimerkiksi Ruotsin 2-1 -maalin jälkeen Suomi aloitti hetkeksi depressiivisen karvauksen pakkien pinchauksen kera. Aivan järjetön peliliike, josta onneksi luovuttiin nopeasti! Ei Ruotsia vastaan voi sillä tavoin pelata.

Toisessa erässä oli muutamia elintärkeitä hetkiä, joissa peliä olisi pitänyt hidastaa kiekolla. Siis hidastaa! Pelata viivelähtö, pakottaa Ruotsi vetäytymään keskustaan tahi vielä mieluummin prässäämään myöhässä. Ei riittänyt maltti, Suomi tuhosi itse pelin virtausta. Suomen olisi pitänyt hidastaa! Lisäksi Suomi hukkasi aivan liikaa kiekkoja hyökkäysiniviivan tuntumassa, ja niillä harvoilla hetkillä, kun kulmapeliin päästiin käsiksi, hyökkäys päättyi liian usein riistoon Ruotsin pakkien etupuolella. Kiekot pitäisi pystyä menettämään siten, että kiekko on vastustajan selustassa.

Kolmas erä oli sitten pelitavallisesti kaameaa (edit; otetaanpa takaisin, ei se nyt niin kaameaa ollut, ihan ok pelaamista), mutta siitä ei pidä syytellä ketään. Jotain pitää yrittää, pitää antaa mennä ja yrittää. Ottelu hävittiin (=hävittiin mahdollisuudet kamppailla voitosta) toisessa erässä huonoon 5vs5-pelin hallintaan sekä kahteen huonoon jäähyyn ja surkeaan alivoimapeliin. Suomen olisi pitänyt pelata täydellinen ja virheetön peli haastaakseen Ruotsin; siihen ei Leijonat kyennyt. Ruotsi oli parempi joukkue.

 

[Naurava Kulkuri]

Häh? Totta kai Suomi pelasi trapia, kun se ei päässyt iskemään Ruotsin viisikkoon. Tietenkin!

Miten mielestäsi Ruotsia vastaan olisi pitänyt puolustaa? Ruotsi pelasi oikein erinomaisesti rytmitettyä hyökkäyspeliä ruotsalaisten tapaan, se ei ollut Suomen päätäntävallassa.

Suomen paketti alkoi lipsumaan toisessa erässä. Ensimmäisessä erässä peli vielä pysyi kasassa ja laadukkaana; molemmat joukkueet pelasivat taiteen sääntöjen mukaista Meidän peliä, kumpikin oman maansa tapaan! Toisessa erässä paketti - ja nimenomaan Suomen - hajosi. Esimerkiksi Ruotsin 2-1 -maalin jälkeen Suomi aloitti hetkeksi depressiivisen karvauksen pakkien pinchauksen kera. Aivan järjetön peliliike, josta onneksi luovuttiin nopeasti! Ei Ruotsia vastaan voi sillä tavoin pelata.

Toisessa erässä oli muutamia elintärkeitä hetkiä, joissa peliä olisi pitänyt hidastaa kiekolla. Siis hidastaa! Pelata viivelähtö, pakottaa Ruotsi vetäytymään keskustaan tahi vielä mieluummin prässäämään myöhässä. Ei riittänyt maltti, Suomi tuhosi itse pelin virtausta. Suomen olisi pitänyt hidastaa! Lisäksi Suomi hukkasi aivan liikaa kiekkoja hyökkäysiniviivan tuntumassa, ja niillä harvoilla hetkillä, kun kulmapeliin päästiin käsiksi, hyökkäys päättyi liian usein riistoon Ruotsin pakkien etupuolella. Kiekot pitäisi pystyä menettämään siten, että kiekko on vastustajan selustassa.

Kolmas erä oli sitten pelitavallisesti kaameaa, mutta siitä ei pidä syytellä ketään. Jotain pitää yrittää, pitää antaa mennä ja yrittää. Ottelu hävittiin toisessa erässä huonoon 5vs5-pelin hallintaan sekä kahteen huonoon jäähyyn ja surkeaan alivoimapeliin.

Öööö, siis jos olen ymmärtänyt sun juttuja oikein, niin passiivinen trappi on suunniteltu nimenomaan koohotuskiekko vastustajia vastaan, mutta se on siis ainoa järkevä toteutusmalli myös kontrolloidusti hyökkääviä vastustajia vastaan? Juu juu, no nyt mää alan ymmärtämään, miksi Laten Leijonat pelaa kuten he pelaa.

Ja yllättäen, taas tämä puolustuspeli aspekti kuitattiin yhdellä lauseella ja sitten useamman kappaleen voimin mainostetaan hitaita lähtöjä..

 

[mjr]

En todella näe, että pelitapa olisi se olennainen syy Suomen epätasaisuuteen vaan sen huono toteuttaminen. Paikoitellenhan tuo oli kiekkokontrollin irvikuvaa. Toinen asia sitten oli tämä materiaalikuilu vahvimpia joukkueita vastaan, ja tämä NHL-kieltäytymisaalto on sangen huolestuttava merkki. Marjamäki aloitti siis yskien, mutta sai tästä turnauksesta vähintään tyydyttävän tuloksen. Hän on erittäin älykäs valmentaja ja toivottavasti oppii virheistään. Toisena vuonna ei tälläistä suorittamisen epätasaisuutta voi hyväksyä ja jos taas tulisi jäämään iso joukko NHL-pelaajia pois niin sitä tuskin voisi enää minään sattumana pitää.

 

[paraspelaaja]

Öööö, siis jos olen ymmärtänyt sun juttuja oikein, niin passiivinen trappi on suunniteltu nimenomaan koohotuskiekko vastustajia vastaan, mutta se on siis ainoa järkevä toteutusmalli myös kontrolloidusti hyökkääviä vastustajia vastaan? Juu juu, no nyt mää alan ymmärtämään, miksi Laten Leijonat pelaa kuten he pelaa.

0-5 -trap on suorastaan murhaava puolustuspelitapa sellaista vastustajaa vastaan, joka ei osaa hyökätä viisikkona. Esimerkkinä Pohjois-Amerikkalaisesta kiekkokulttuurista ponnistava team USA.

0-5 trap on kuitenkin välttämättömyys myös niitä vastustajia vastaan, jotka rytmittävät peliä kiekolla ja osaavat organisoida hyökkäyksensä, esimerkkinä Ruotsin maajoukkue. Suomi pelasi eilen melkolailla trapia silloin, kun sen oli pakko pelata, ja paineisti silloin, kun se siihen laadukkaasti pystyi.

Ruotsin maalintaaksepaineistamis-kulttuuriin Suomen ei pidä lähteä mukaan. Se ei kuulu suomalaiseen Meidän peliin, eikä tule kuulumaan.

 

[Ilmestyskirjanpitaja]

En todella näe, että pelitapa olisi se olennainen syy Suomen epätasaisuuteen vaan sen huono toteuttaminen. Paikoitellenhan tuo oli kiekkokontrollin irvikuvaa. Toinen asia sitten oli tämä materiaalikuilu vahvimpia joukkueita vastaan, ja tämä NHL-kieltäytymisaalto on sangen huolestuttava merkki. Marjamäki aloitti siis yskien, mutta sai tästä turnauksesta vähintään tyydyttävän tuloksen. Hän on erittäin älykäs valmentaja ja toivottavasti oppii virheistään. Toisena vuonna ei tälläistä suorittamisen epätasaisuutta voi hyväksyä ja jos taas tulisi jäämään iso joukko NHL-pelaajia pois niin sitä tuskin voisi enää minään sattumana pitää.

Itse naen tuon pelitavan niin etta taydellisesti toimiessaan se vaatisi sen etta jokainen pelaaja olisi tasmalleen samalla aaltopituudella. Sarjakiekossa sita voi harrastaa kun sita voi takoa paahan koko kesan ja kauden aikanakin paljon.

Maajoukkueessa se ei toimi taysin sylinterein koska ei ole sita aikaa. Maajoukkueessa pitaisi olla tietty sapluuna jonka sisalla pelaajat saavat vapauksia, eli yksinkertaistaa pelia. Niita pienia erilaisia vivahteita tulee yhden matsin aikana ettei monikaan hyokkays ole identtinen. Siksi ylikoutsaus kostautuu hieman flegmaattisen nakoisena pelina koska pelaajat ajattelevat liikaa

 

[P3ksi]

Ruotsin maalintaaksepaineistamis-kulttuuriin Suomen ei pidä lähteä mukaan. Se ei kuulu suomalaiseen Meidän peliin, eikä tule kuulumaan.

Eikö Suomi juuri tuolla tavalla dominoinut toista erää Sveitsiä vastaan vai mitä siinä tapahtui?

 

[Cannibal]

Huono turnaus, hyvä sijoitus kävi pronssiottelussa miten tahansa.

Eilistä Ruotsi peliä on turha ruotia minkään pelikirjan tai valmennuksen kautta, materiaaliero oli niin suuri, että Suomen voittoon olisi vaadittu älytön tuuri tai Ruotsin asennevamma, nämä ei toteutunut ja parempi joukkue meni selvästi jatkoon.

Silti kysymysmerkkejä jää Marjamäestä.

- Oliko kieltäytymiset Marjamäestä johtuvia? Jos oli niin mies tuskin voi jatkaa päävalmentajana
- Onko tuo pelitapa Suomen maajoukkueelle oikea? Anteeksiantamattoman huono alkusarja, tappio Ranskalle, JA voitot Norjasta/Sveitsistä ja totaalisulaminen Tsekille.

Kisojen onnistujat : Säteri, Honka, Kukkonen

Aika lailla omat ajatukset myöskin tässä. Tätä päätöntä pelitapakeskustelua nyt jauhetaan kyllästymiseen saakka. Melkein tuntuu siltä, että tietyt kirjoittajat ajattelevat ettei pelaajien tasolla ole mitään merkitystä - laitetaan vaikka Mestis-joukkue kisoihin ja se voittaa kenet hyvänsä, kunhan vaan toteutetaan tarpeeksi hyvin meidän peliä ja vedetään sinne maailman inhorealistisin träppi päälle.

Eihän se näin voi mennä eikä sitä meidän peliä voi pitää minään ikiaikaisena staattisena faktana, jota ei voida muuttaa! Pitääkö tässä varautua olemaan tulevaisuudessa entistäkin hitaampi ja entistäkin enemmän poterossa samalla kun muut isot maat nopeuttavat peliään entisestään? Vuonna 2025 Suomen meidän pelissä viis jätkää seisoo korkeassa polviasennossa maalivahdin alueen ympärillä ja Ruotsi hakkaa one-timereita pelaajien kypäriin 60 minuuttia.

Yksilöiden kehittämisessä on tulevaisuus, sen nyt pitäisi olla kaikille selvää. Toissijainen keskustelu on sitten pelitavallinen. Ensin yksilöt kondikseen jotta voidaan miettiä järkeviä pelitapoja! Ei Suomi voita kohta yhtäkään isoa maata vaikka mentäisiin täydellisesti suunnitelman mukaan.

Ja koska eri maat rekisteröivät harrastajia eri tavalla tai jättävät kokonaan rekisteröimättä, niin tuo yllä mainittu taulukko ei anna ihan koko kuvaa. Järkevämpää olisi vertailla rekisteröityjä junioreja, koska junioreista se tulevien huippupelaajien massa rakentuu.

Junioripelaajien osalta taulukon kärki on seuraavanlainen:

Kanada 455 000
USA 310 000
Venäjä 88 000
Ruotsi 41 400
Suomi 38 600
Tshekki 27 000

Noiden jälkeen tulee Saksa, Sveitsi, Ranska, Slovakia, Japani, Itävalta, Iso-Britannia, Norja, Valko-Venäjä, Italia, Kazakstan, Unkari, Tanska, Korea, Latvia jne

Eli kyllä esim. Venäjällä on yli tuplaten ainesta verrattuna Suomeen ja Ruotsiin. Tshekillä sitten hieman vähemmän kuin meillä.

Edit: toki noissakin luvuissa on mukana myös tyttöjuniorit, joten ihan koko kuvaa nekään ei anna.

Juu, ihan hyvä tarkennus. Silti, pääpointtini oli, ettei noilla voida perustella sitä miksi Suomi on näin pahasti Ruotsia jäljessä huippupelaajien määrässä. Ero on junnujen suhteenkin jotain 7 % luokkaa, eli se ei selitä mitään. Rahavirroista joku puhui, onko tästä jotain virallista näyttöä? Uskon, että Ruotsissa voi olla jonkin verran enemmän paukkuja taloudellisesti, mutta en välttämättä purematta niele siinäkään suhteessa mitään kovin suurta eroa.

Summa summarum, tuloksellisesti materiaaliin nähden kelpo turnaus ja USA-peli erittäin hyvä. Suurin ongelma tai pelko Marjamäessä on tosiaan tuo, että niin moni pelaaja kieltäytyi joukkueesta. Se on huolestuttava asia. Samaa nähtiin Ruotsissa Mårtsin aikana. Ei nähdä enää.

 

[paraspelaaja]

Eikö Suomi juuri tuolla tavalla dominoinut toista erää Sveitsiä vastaan vai mitä siinä tapahtui?

Ruotsin maalin taakse paineistamisen kulttuurilla tarkoitin ruotsalaiseen peli-identiteettiin kuuluvaa tapaa paineistaa myöhässä organisoitunutta vastustajaa. Sveitsi oli esimerkki ns. yhden rytmin joukkueesta, joka ei pyri hyökkäämään organisoidusti. Suomi pääsi tässä manitsemasi ottelun toisessa erässä jatkuvasti prässäämään läheltä Sveitsin epäorganisoitunutta viisikkoa vastaan.

Tätä päätöntä pelitapakeskustelua nyt jauhetaan kyllästymiseen saakka. Melkein tuntuu siltä, että tietyt kirjoittajat ajattelevat ettei pelaajien tasolla ole mitään merkitystä

Eihän tämä nyt näin mene! Nimenomaan te, jotka olette läpi turnauksen kritisoineet Suomen pelaamisen tapaa, ajattelette, ettei pelaajien tasolla ole mitään merkitystä. Te - en erittele sen tarkemmin, mutta te, olette surullisella tavalla - ja myönnän, suomalaiseen jääkiekkoon sopivalla tavalla - ylikorostaneet turnauksen ympärillä käydyssä keskustelussa pelikirjan ja valmennuksen merkitystä.

Marjamäen Leijonien pelitavassa ei ole ollut mitään käänteentekevää ongelmaa, vaikka te olette niin nähneet. Marjamäen Leijonat on pelannut jääkiekkoa. Tämä on pelaajien peli.

 

[Aleksandros]

Ei minun tarvitsekaan viestieni valossa nayttaa miltaan. Kritisoin, kun siihen on aihetta ja esitan perusteluja (perustelu ei ole heitto "olen katsonut naita peleja vuosikausia..." tai "osasinkin aavistella naita..." tai "olenkin voittanut paljon rahaa, mutta minulla ei ole nayttoa siita..." tai "nama muut nyt vaan ei ymmarra pelista mitaan..." =D).

Jos minulla ei ole perusteluja, olen hiljaa enka ala vetamaan mitaan ymparipyoreita. Jos olen vaarassa, myonnan sen. Saattaisi olla hyvia tapoja niin sinulle kuin kayttajalle @paraspelaaja - teilla molemmilla kasvaisi uskottavuus samantien.

Viime vuosina on ollut aihetta kritsoida "meidan pelia" ja ilmeisesti aihetta on tulossa lisaa, mm. siksi koska 1) sen ongelmia ei nakojaan haluta myontaa ja/tai 2) pelia ei ilmeisesti osata katsoa "meidan pelin" ulkopuolelta.

Syita on varmasti lisaa, mutta naurattaa nama "itse kykenin tanaan nakemaan todella paljon tilanteita..." ilman yhtaan esimerkkia. Argumentointityylisi tuntuu olevan tata - ylimielista jalkiaavistelua without any new information and absolutely no credentials whatsoever.

Olen tässäkin ketjussa kirjoittanut ihan konkreettisia esimerkkejä siitä, missä tilanteessa peliä kannattaisi hidastaa. Sinun kanssasi jankkaaminen on ihan turhaa. Minusta tuntuu, ettet ymmärrä mitä eroa on Meidän pelin teorialla ja kulloisenkin päävalmentajan tavalla tulkita sitä. Olen monessakin viestissä myös kritisoinut mm. Marjamäen passiivisia pelivalintoja. Meidän peli itsessään ei vaadi jatkuvaa passiivista trapia tai hitaita lähtöjä, vaan kaikkien päätösten tekemistä pelin sen hetkisen tilanteen (vastustajan viisikon toimien ja muodon) mukaan. Huomautan, että kaikki Suomen kärkivalmentajat ovat Meidän pelin miehiä. Sinä sitten suuressa viisaudessasi näet, että vituiksi menee, vaikket tunnu ymmärtävän koko asiaa. Valitettavasti Suomella ei ole sellaista pelaajamateriaalia, että voisimme pärjätä ilman viimeisen päälle hiottua joukkuetaktiikkaa, jossa kulloinenkin peliteko yritetään valita tilanteen edellyttämällä tavalla.

Tapasi keskustella on todella raskas. Sen sijaan, että keskityt haukkumaan minua, voisit lukea kriittisesti myös omat tekstisi. Itse teen niin jokaisen viestini kohdalla.

 

[Aleksandros]

Ei kun kyllä Suomi pelasi ihan samalla tavalla USAa ja Ruotsia vastaan, nimenomaan pelitapamielessä. Tilanteiden toteutus oli monissa paikoissa vähän erilainen, mutta se johtui siitä, että siinä missä USA puskutti sokkona vailla järkeä menemään, Ruotsi paineisti ja rikkoin Suomen peliä maltilla ja fiksusti. Ja siltikin, aikalailla samanlaista, siis olematonta oli Suomen 5vs5 hyökkäyspeli USAA vastaan. Eli en tiedä, mitä niin autuaaksi tekevää siinä hyökkäysten rytmittämisessä siinäkään pelissä oli, mitä 10? laukausta maalia kohti tasaviisikoin. Tai olihan toi perus Latea, hyökkäykset rytmitetään hyvin, jotta voitetaan punaviiva, JES!

Sua tuntuu vähän vaivaavan sama tauti kuin Lateakin, hiukan tuntuu unohtuvan, että siellä on vastustajakin jäällä.

Mutta joo, sivuutit aika hyvin tuon kysymyksen Suomen puolustuspelaamisesta ja siirryit yllättäen hyökkäyksiin lähtöihin. Eli siis sinäkään et ymmärrä, miksi Late peluutti samaa passiivista trappia(joka siis oli valmennuksellista neuroutta USAa vastaan) kontrolloidusti hyökkäävää Ruotsia vastaan? Ymmärtääkö joku?

Meidän keskustelustamme ei tule hedelmällistä mitenkään, koska minusta USA- ja Ruotsi- pelien toteutuksissa (ihan ilman vastustajan vaikutustakin) oli paljonkin eroa, kun sinä taas et nähnyt mitään eroa. Yksityiskohdista on tällöin turha puhua, kun olemme jo päälinjasta näin jyrkästi eri mieltä.

Voihan olla, että Marjamäki toivoi joukkueensa pelaavan molemmissa peleissä samalla tavalla, mutta käytännössä Ruotsi-peli oli yhtä roiskimista ja hätäilyä. Varmasti Ruotsi vaikutti asiaan, mutta kuten Marjamäki itsekin totesi, olisi pitänyt useammin rauhoittaa tilanne pitkän puolustustaistelun jälkeen. Se olisi olluy täysin mahdollista, mutta sitä ei tehty.

 

[Cannibal]

Eihän tämä nyt näin mene! Nimenomaan te, jotka olette läpi turnauksen kritisoineet Suomen pelaamisen tapaa, ajattelette, ettei pelaajien tasolla ole mitään merkitystä. Te - en erittele sen tarkemmin, mutta te, olette surullisella tavalla - ja myönnän, suomalaiseen jääkiekkoon sopivalla tavalla - ylikorostaneet turnauksen ympärillä käydyssä keskustelussa pelikirjan ja valmennuksen merkitystä.

Marjamäen Leijonien pelitavassa ei ole ollut mitään käänteentekevää ongelmaa, vaikka te olette niin nähneet. Marjamäen Leijonat on pelannut jääkiekkoa. Tämä on pelaajien peli.

No jos nyt tarkennetaan, niin itse näen, että tuollaisissa 1-5 pataan Ranskalta-tuloksissa voidaan keskustella enemmän siitä mikä valmennuksessa tai pelitavassa / sen toteutuksessa on pielessä. Koska näissä Suomen materiaalin pitäisi riittää helposti voittoihin. Toinen suuri ongelma on kieltäytymiset, joka kertoo siitä, että suomalaiset huippupelaajat eivät halua pelata Marjamäelle.

Ja se tärkein / suurin ongelma on siinä, että keskustelu ei edelleenkään siirry pelitavasta siihen miksi Suomen pelaajat ovat hitaita ja yksinkertaisesti kaikilla osa-alueilla parhaita jäljessä, eikä huipulle saada kuin kourallinen yksilöitä siinä missä käytännössä samalta viivalta lähtevä länsinaapuri haastaa tosissaan jo Kanadan tähtisikermän. Samalla kun Suomi ei pysty edes täydellisellä suorituksella haaveilemaan voitosta. Se on surullista. Yhtä surullista kuin se, että tästä keskustelemisen sijaan keskustellaan meidän pelin nyansseista.

 

[Ostoskassi]

Rahavirroista joku puhui, onko tästä jotain virallista näyttöä? Uskon, että Ruotsissa voi olla jonkin verran enemmän paukkuja taloudellisesti, mutta en välttämättä purematta niele siinäkään suhteessa mitään kovin suurta eroa.

Minä puhuin ja perustan sen vuonna 2004 tehtyyn tutkimukseen, johon pääsee tästä.

Lyhyesti, voidaan katsoa katto-organisaatioiden menoja vuosittain. Ruotsin RF:n menot 101,50 miljoonaa euroa, Norjan NIF:n menot 70,50 miljoonaa euroa, Tanskan DIF 32,46 miljoonaa euroa ja Suomen SLU 4,84 miljoonaa euroa. Tämä ei vielä itsessään olisi huolestuttavaa, mutta kun tähän vedetään se, että kuka viulut maksaa on tämä äärimmäisen huolestuttava tilanne. Suomessa valtio maksaa näistä menoista vain 37 prosenttia, kun taas muissa Pohjoismaissa on lukemat 79 prosenttia (Norja), 93 prosenttia (Ruotsi) ja 98 prosenttia (Tanska). Käytännössä tilanne on kuin tutkimuksessa mainittu: Suomessa paljon lajiliittoja - käytössä vähiten rahaa.

Huippu-urheiluorganisaatioiden (SOK, OT, TD, OK) vertailussa Suomen olympiakomitean budjetti on noin kaksi kertaa pienempi kuin Ruotsin vastaavan, arviolta kolme kertaa pienempi kuin Norjan Olympiatoppenin, kun lukuun sisällytetään myös olympiaosanoton kustannukset, sekä noin neljä kertaa pienempi kuin Team Danmarkin. On lisäksi huomioitava, että talviurheilu Tanskassa on erittäin vaatimatonta, joten panostus kohdistuu pienempään lajivalikoimaan. Myös lajiliittojen kohdalla Suomi jää selvästi jälkeen Norjasta ja Ruotsista. Suomen asukasluku sekä pieni talousalue selittävät suurelta osin rahoituksen vähäisyyttä muihin Pohjoismaihin verrattuna. Vaikka selvitys ei sisältänyt kovin pitkää historiallista näkökulmaa, syntyi muutaman vuoden aikajakson perusteella käsitys, että taloudellisen panostus on Ruotsissa sekä Norjassa kasvussa, kun taas Tanska ja Suomi pysyvät lähes entisellä tasolla.