Pelitapakeskustelua, joo. Minä kyllä oikeasti käyttäisin termiä jääkiekon irvikuva.
Tässä perusteita:
Hoettu mantra hidastaminen on tragikoomisuudessaan vertaansa vailla. Se voi onnistua vain siinä tapauksessa, että vastustaja päättää siihen suostua (vrt. Usa) Muutoin se onnistuu (tai mikään muukaan taktinen toimi), jos joukkueella on henk. koht. tai joukkue taitoa riittävästi ottaakseen aloitteet itselleen. Ei voi ottaa aloitteita itselleen hidastelemalla, pelasipa meidän, heidän tai teidän peliä. Ne aloitteet saa vaan kykenemällä haastamaan ja hallitsemaan virtausta. Esim. eilinen Venäjä Kanada. Voi ja saa ajatella, että Venäjä tunaroi, mutta tosiasia on, että kanada kykeni haastamaan ja muuttamaan pelin virtauksen. Siis koohotti Venäjän kumoon lisäämällä tempoa.
@Aleksandros ym. pelitapajonglöörit kyllä oikeasti ymmärtävät paljon siitä meidän pelistä, mutta aika vähän itse jääkiekosta. Millään lähtöjen laskennalla tai stigaukkohallinnalla ei ole oikeasti jääkiekon ytimessä. Tämä ei ole mahdollista, koska kentällä on kaksi joukkuetta.
Toki, suomalaisessa "pelifilosofiassa" on muutoinkin rakenneltu jääkiekon vastaisia ajattelutapoja, jotka ei voi viedä kovin pitkälle, ajatelkaapa esimerkiksi hyvin yleistä hokijargonia " maalivahti antoi voittoon mahdollisuuden" tai "voittava maalivahti". Huomaako kukaan tässä piilevän pähkähulluuden. Eiköpä koko ajatuskulun pitäisi mennä toisin päin, siis joukkue antaa mahdollisuuden maalivahdille olla voittava. Muutoinkin koko ajattelu pohjaa liikaa omiin peruuttelulle ja selviytymiselle, kun sen perusajatuksen pitäisi olla haastaa ja voittaa.
Edelleen, ajattelen kuten kirjoitin aiemmin, että menestys kv - kentillä edellyttää riittävää kykyä eri tempoihin, koska se aloite otetaan vastustajalta vain yksilötaidoilla tai kyvyllä tempon vaihdoksiin, mutta vain hidas ei saa aikaan mitään vielä siitäkin hidastamalla, ainakaan omalle joukkueelle
Jatkuvaa on täällä määkiminen siitä, kuinka muka joukkue ei taidollisesti pärjää, mutta kyllä minulla herää kysymys, että miksi ei pärjää. Suomessa on riittävä määrä pelaajia, joiden taitotaso riittää varmasti siinä kuin muidenkin kärkijengien. Kaksi isoa tätä estavää asiaa kyllä kuitenkin löydän: viturallaan olevan asenteen ja liigan nostalgiaträppi. Näillä ei pärjää. Totuus on, että suomen on mahdotonta tuottaa riittävää määrää pelaajia "kovemmista" sarjoista, eikä asiaa auta, vaikka pääosin sellaisen joukkueen saisikin kasattua, koska sellaisia valmentajia ei suomella ole, jotka kykenisivät erilaisella mentaliteetilla (vältellään tappiota) joukkuetta käskemään ja luomaan riittävän varion erilaisia lähestymistapoja erilaisiin tilanteisiin.
Liian pitkään suomikiekossa on muutenkin koko kentässä nojailtu menneisiin, kuin persut impivaaraan, mutta lohdullista ja toivottavasti totta, oli Aravirran kommentti, että uusia tuulia on jo alettu toteuttaa juniorikentässä, kunpa jo ensi kaudella liigassakin. Onhan nimittäin jotenkin hirtehistä, että aikuisen ammatikseen kiekkoa pelaavan pelaajan (Savinainen) piti viime kaudella mennä luistelukouluun! Mitä ne sen junioriaikana on valmentaneet? Hitaita lähtöjä ja meidän peliä? Laajenna asia joukkueeseen joka nyt suomea edustaa, monenko luistelutaito ja nopeus riittää a - sarjalaisille, puhumattakaan kärjestä. Vai mennäänkö tässäkin hitaampi on nopeempi periaatteella?
Lopulta, on turhanaikaista pelin kannalta semantikoida hidastamisesta ja lähtöjen tyyleistä, kun nämä ei lopulta ole oleelliset asiat, joissa peli ratkaistaan. Perusasiat löytyy luistelusta, pelitaidoista ja pelikäsityksestä, vasta näiden päälle voi sitten joku insinörtti tulla piirteleemään kiemuroita. Pelitapa on tasan niin hyvä tai paska, kun tuloksetkin ja syyt tuloksiin näkee, kun katsoo ne pelit, eikä tukkimiehellä vetele viivoja lähdöistä käsittämättä näkemäänsä.