Marjamäellä parempi rookiekausi kuin esim. Westerlundilla, Jalosilla jne..
Tuskin oli, sillä Laten syksyinen totaalifiasko Suomi Dream Teamilla lasketaan tottakai mukaan tähän kauteen.
Marjamäen Suomen MM meni samalla kaavalla kuin Törmäsen HIFK:n liigakausi. Ensin ala-arvoista pelaamista runkosarjassa, pääsy nippa nappa pleijareihin. Sitten yllättäen playoffsien alkuun onnistuminen ja pääsy välieriin. Lopuksi selkeä häviö finaalitaistoon pääsystä ja tiukan rypistyksen jälkeen jäädään ilman himmeintäkin mitalia. "Ihan ok" loppusijoitus ei riittänyt HIFK:ssa eikä pitäisi riittää Suomen maajoukkueessakaan, jos peli on tuollaista kuraa, mitä molemmat tarjosivat.
80-lukulainen tuttuihin pelaajiin hirttäytyminen oli yksi syy vaisulle turnaukselle (jossa siis loppusijoitus kuitenkin peliesityksiin nähden aivan ylärajalla). Vaisun kevään pelanneet JMA ja Pyörälä (0 maalia) esimerkkeinä siitä, että ei niitä ihmeheräämisiä kovin helposti tapahdu, kos tekeminen miehillä on ollut laskusuunnassa tehojenkin puolesta jo pitkään.
Maalivahtivalinnat ja -peluuttaminen maksoi Suomelle paljon. Huipennuksena vielä sen jo aiemmin romahtaneen korpparin nosto pronssipeliin. Tyhmyydestä sakotetaan ja mulliturpa-Olegin tiimi kiitti mitaleista.