MM 2017: Suomi

Tila
Viestiketju on suljettu.
No mikä läppä tää nyt oli? Kyllä siellä pitää ihan neljä pudotuspeliotteluakin voittaa jos mielii mestaruuden voittaa. Varsinaisella peliajalla toki voittivat vaan yhden pelin, eli välierän Walesia vastaan.
Portugalilla ei oikeen missään vaiheessa alkuturnausta onnistunut mikään, tärkeissä paikoissa saivat revittyä tarvittavat tasurit. Suomi kuitenkin pelasi tasurit Tsekkiä ja Sveitsiä vastaan, jotka voitaneen laskea ainakin jossain määrin koviksi maiksi tässä turnauksessa. Näiden ansiosta päästiin edes puolivälieriin.
 
Toivoisin, että vihdoin uudistettaisiin kovalla kädellä joukkuetta. Pyörälä, Jaakola, Lajunen, Järvinen, Kemppainen, Kukkonen, Salliset ja muut jyrät pois ja tuoretta luisteluvoimaa tilalle. Oli valmentaja kuka hyvänsä.

Tällaisen samanlaisen viestin on saanut tällä palstalla lukea kohta noin 10 vuotta aina MM-kisojen jälkeen. Sinänsä toki olisi ilahduttavaa, jos meillä olisi näitä parempia pelaajia. Realismia lienee, että ainakin Pyörälä ja Kemppainen näistä tulevat olemaan vakionimiä jatkossakin. Eikä muitakaan voi poissulkea. Esim. Jaakolalla oli tänä vuonna jostain syystä surkea kausi, mutta mikäänhän ei takaa, että jatkossa menee yhtä huonosti. Hyvät junnuvuosikerrat vaativat vielä muutamia vuosia marinoitumista.
 
Mitä tapahtunut Puljujärvelle?

Ei mitään. Nuorten kisoissa mies dominoi fysiikalla, mutta aikuisten sarjassa fysiikka ei enään riitä. Aika monipuolisena ja kokonaisvaltaisena pelaajana, pojalla ei kuitenkaan ole mitään sellaista yksittäistä osa-aluetta, jolla pystyisi dominoimaan myös aikuisten sarjassa. Laineella on laukaus ja Aho on aika vikkelä luistimilla ja aivoilla. Kuitenkin nämäkin kaksi vuotavat alaspäin - ovat aika hyökkäysvoimaisia pelaajia.

Laineella on kyllä ihan poikkeuksellinen laukaus - hän teki suhteellisesti enemmän maaleja kuin Mario Lemieux omalla rookie kaudellaan, vaikka Lemieux oli vuoden vanhempi. Tuossa yhdessä vaiheessa laskin - en jaksa nyt päivittää tilannetta - kun Laineella oli 33 maalia kasassa, hän oli tehnyt 0.175 maalia siihen nähden kuinka paljon NHL joukkue oli tehnyt keskimäärin maaleja siihen mennessä kaudessa. Eli siihen mennessä keskimäärin NHL joukkue oli tehnyt 184.4 maalia ja Laine oli maalannut 33 kertaa. 33/188.4 =0.175. Sama suhdeluku Lemiuööllä 43/310.95 = 0.138.

Toki Lemiöö oli sentteri ja pelinrakentaja ja täten hänellä oli aina myös selvästi enemmän syöttöjä, mutta tämä sama suhdeluku laskettuna pistelilä oli lemiööllä isompi, mutta tuossa vaiheessa ei suuresti Lemiöö 0.32 ja Laine 0.318. Loppukausi meni Laineelta vähän heikommin, joten nuo suhdeluvut heikkenivät Laineen osalta. Molemmat pelasivat hauskasti tasan yhtä monta eli 73 ottelua rookiekaudellaan. Tämän tilaston osoitus on osoittaa, että ennen vanhaan 80-luvulla pelaajien pistemäärät olivat isompia, koska silloin tehtiin ylipäätänsä enemmän maaleja, mutta kun katsotaan vähän suhteellista lukua niin huomataankin, että eivät nämä nykyajan pelaajat ole pekkaa pahempia - nykyään pelataan vain paljon puolustusvoittoisempaa peliä.
 

erku

Jäsen
Suomen pakkien tehosaldot tässä turnauksessa paremmuusjärjestyksessä:

Lajunen +2
Ohtamaa +2
Hietanen 0
Järvinen 0
Jaakola -1
Kukkonen -1
Honka -3
Lehtonen -3

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen tilasto, että nämä suurimmat miinussyöpöt Honka ja Lehtonen ovat olleet ehkä eniten hehkutetut pakit mediassa. Sitten taas esimerkiksi Lajunen on saanut melko kovaakin kritiikkiä, vaikka todellisuudessa hän oli tasakentällisin Suomen pakiston parasta osastoa ja lisäksi onnistui yv-viivamiehen roolissa huomattavasti paremmin kuin toisen koostumuksen Honka.

Hieman vaikuttaisi siltä, että kovemman vaatimustason KHL:ssä leipätyökseen pelaavat pakit pystyvät paremmin pelaamaan tuottavaa ja tehokasta lätkää, kun sitten taas Lehtonen ja Honka ovat ehkä enemmän näyttäviä yleisön silmissä, mutta sitten kovuus ja kamppailuvoima sekä puolustuspelaaminen ylipäätään ovat aika vaatimattomia koviin kansainvälisiin peleihin.
 

Henkka

Jäsen
En lähtisi näin pienellä otoksella tekemään mitään vertailua plus/miinus-tilaston perusteella. Joku molarin helppo hörppy ei kerro puolustajien tasosta mitään. Sen sijaan maalipaikat vastaan kertoisi paljon enemmän, jos jollain olisi sellaista tilastoa näyttää.
 
Lisäksi nuo käsittämättömät nimitykset joukkueeseen ja näiden kärppäläisten suosiminen ei tee hyvää sen kannalta, miten pelaajat haluaa Marjamäen joukkueeseen tulla. Toisaalta en usko, että näistä jaksaa kukaan hirveästi vihotella ja kun kutsu käy niin tullaan.

Jos kritisoi joukkueen koostumusta, niin olisi mielestäni reilua kertoa, ketä itse olisi valinnut tilalle. Itselleni tulee saatavissa olleista mieleen lähinnä Olli Palola, mutta hänkin oli heikko turnausta edeltäneissä harjoitusotteluissa. Toki jälkikäteen on helppo viisastella, että olisi tehnyt varmaan vaikkapa Puljujärveä enemmän tehoja. Toisaalta jos Pulju olisi jätetty pois, olisi täällä nyt kauhea itku siitä, miten hän olisi tehnyt vähintään sen 7 maalia kisoissa.

Korpisalon valintaa voidaan kritisoida, mutta toisaalta mielestäni tämä oli ihan hyvä arpa. Mukana oli jo valmiiksi kaksi laadukasta euroveskaria, joten tuon riskin saattoi ottaa.

Ja puolustukseen olisin korkeintaan itse ottanut silloin aikoinaan Järvisen sijaan Vittasmäen ja jokainen ymmärtää, ettei tuolla ole joukkueen menestykseen mitään vaikutusta.

Eli nimiä tiskiin, kiitos!
 
Suomen kolme edellistä MM-pronssiottelua (2012, 2013 ja 2017) ovat olleet hyvin samankaltaisia juoneltaan. Ensin annetaan vastustajalle karkumatka, sitten sytytään peliin ja lopulta niukasti kuitenkin hävitään. (Vancouverin pronssimatsissa syttyminen riitti voittoon asti, Sotshin pronssimatsissakin Suomi oli alun purjeessa, mutta takaiskuilta vältyttiin ja lopulta 5-0-voitto.)

2012 Tsekki karkasi 3-1- johtoon ekassa erässä. Viimeisessä erässä Jussi Jokinen nosti omalla tavaramerkkiläpiajollaan Suomen maalin päähän, mutta lopun raivoisa painostus ei tuonut tasoitusta.

2013 USA karkasi 2-0-johtoon, mutta yhteen lyöty ketju Korpikoski-Kontiola-Granlund toi Suomen vielä tasoihin. Tappio tuli kuitenkin vl-kisassa.

Ja nyt sitten tänään noustiin 4-0-asemasta vielä maalin päähän ennen lopullista kuoliniskua.

Eihän tästä muuta voi päätellä kuin että suomalaiset eivät ole syttyneet näihin pronssimatseihin kuin vasta pelin kuluessa, kun taas vastustajat ovat olleet ahnaammin liikkeellä. Tämä on sikäli outoa, että luulisi pientä maata kiinnostavan mikä tahansa mitali heti pelin alusta asti. Toisaalta on ihan hienoa, että Suomessa on omaksuttu se, että ainoa tavoittelemisen arvoinen asia on maailmanmestaruus.
 

disco-stu

Jäsen
Paskaahan siitä käten jäi, eli 1/10 otteluista oli jotakuinkin siedettävä esitys tässä turneessa. Jos joku luuli että pronssimatsin näennäinen kiri oli mitään muuta kuin ryssien lesoilua, niin jonkinlaiseen hoitoon kannattaa hakeutua.

Ei toiminut ei. Maalivahdit ei saaneet lopulta mitään kiinni, ykköspyssyt oli aivan tuhnuja eikä kukaan noussut massan yläpuolelle, kuten aiemmissa turneissa jarkkoimmoset tai joonasdonskoit.

Hyökkäyksessä Rantanen ja Aho just niin hyviä kuin pitikin. Ykköskori. Filppula taas ihan paska ykkössentterinä, aina ollut hyvä kolmosentteri, mutta nyt oli liikaa roolia. Otti lähinnä typeriä kakkosia. Muista hyökkääjistä Savinainen jäi mieleen, kun veti aina täysillä, oli sitten lämäri, nyrkki tai poikkari. Muuten hyökkääjät ihan sitä samaa saamatonta massaa, Pillu sentterinä on ihan karmean huono vitsi, osalat ja hannikset täyttä tusinakamaa.

Jos joku saa CORSI-statsit turnauksesta, niin jakakaa ihmeessä! Olis miellyttävää todeta kuinka kusessa Jaakola-Lajunen olivatkaan omassa päässä ja toisaalta kuinka hurjalla prosentilla ainakin Hietanen ja Lehtonen saivat pelin auki ja vastustajan päähän. Myös Honka, ehkä.

Hietanen oli mun silmiin selvästi Suomen ykköspuolustaja, sekä kiekollisena että kiekottomana. Kehittynyt koko ajan paremmaksi puolustuspäässä ja kaksinkamppailuissa. Edelleen putki luistaa ynnä pari maalia ja oivallista kiekon liikuttelua. Melko virheetön turnaus jälleen kerran?!

Muuten jäi kyllä pakkien pelaamisesta paljon mutistavaa. Jo aiemmin pelitapaan littyen ihmettelin pelaajia jaakola, ohtamaa, järvinen, lajunen. Ei sovi lainkaan kiekolliseen, kontrollipeliin. Honka taas on junnu, joka ei vielä osaa juur puolustaa mutta on kiekolla hiton hyvä.

Ei tästä ny paljon posia voi antaa, vaikka tulos lopulta neljäs. Voitto kuitenkin tasan yhdestä oikeasta joukkueesta koko turnauksen aikana. Turpaan kohtuu rumasti sekä Ruotsilta että Venäjältä.

Ens vuonna uusiks.

edit. rumasti turpaan toki myös Ranskalta ja nuo sukunimet pitäis olla isolla kirjaimella vaan ei joku automagia anna.
 
Suomen pakkien tehosaldot tässä turnauksessa paremmuusjärjestyksessä:

Lajunen +2
Ohtamaa +2
Hietanen 0
Järvinen 0
Jaakola -1
Kukkonen -1
Honka -3
Lehtonen -3

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen tilasto, että nämä suurimmat miinussyöpöt Honka ja Lehtonen ovat olleet ehkä eniten hehkutetut pakit mediassa. Sitten taas esimerkiksi Lajunen on saanut melko kovaakin kritiikkiä, vaikka todellisuudessa hän oli tasakentällisin Suomen pakiston parasta osastoa ja lisäksi onnistui yv-viivamiehen roolissa huomattavasti paremmin kuin toisen koostumuksen Honka.

Hieman vaikuttaisi siltä, että kovemman vaatimustason KHL:ssä leipätyökseen pelaavat pakit pystyvät paremmin pelaamaan tuottavaa ja tehokasta lätkää, kun sitten taas Lehtonen ja Honka ovat ehkä enemmän näyttäviä yleisön silmissä, mutta sitten kovuus ja kamppailuvoima sekä puolustuspelaaminen ylipäätään ovat aika vaatimattomia koviin kansainvälisiin peleihin.

Tästä innostuneena kävin hieman läpi noita tilastoja ottelu ottelulta. Katsoin nuo Hongan ja Lehtosen lukemien kertymiset erityisen tarkasti. Honka sai Ranska-pelistä saldon -2, muun turnauksen pelasi siis lukemiin -1. Pudotuspeleissä lukema oli -2. Lehtosella ei ollut yhtään isoa lukemaa suuntaan tai toiseen, mutta alkusarjan 3 viimeistä peliä olivat kaikki pykälän miinuksella, yhteissaldona siis -3. Pudotuspeleissä Lehtosen saldo oli 0.

Huomionarvoista on myös se, että Ohtamaa sai saldon +3 Sloveniaa vastaan ja muu turnaus sujui yhteislukemaan -1. Lajusella sen sijaan oli kaksi suurempaa lukemaa. Tsekki-pelissä +2 ja Ranska-pelissä -2. Muu turnaus sujui siis +2. Ja Jaakola keräsi Ranska-pelistä saldon -2, mutta muu turnaus meni +1. Taitaa tuo Jaakolan ja Ville Lajusen suurin mollaus perustua lähinnä Ranska-pelin epäonnistumisiin (toki otteissa erityisesti Jaakolalla oli aika paljon hätäilyä ja epävarmuutta minustakin).

Kirjasin ylös isot lukemat suuntaan tai toiseen (eli muut kuin -1, 0 tai +1) joka pelistä.

Ranska- peli: Honka -2, Miro Aaltonen -4, Aho -3, Filppula -3, Jaakola -2, V. Lajunen -2.

Tsekki-peli: Ville Lajunen +2, Rantanen +2

Slovenia-peli: Ohtamaa +3, Osala +2

Norja-peli: Hännikäinen +2

Sveitsi-peli: Rantanen -2

Kanada-peli: Savinainen -2

Ruotsi-peli: Osala -2

Venäjä-peli: Miro Aaltonen -3

Tuoltahan silmään pistää myös Miro Aaltosen kaksi aika karmaisevaa lukemaa. Noiden lisäksi oli myös Ruotsi-pelistä -1, vaikka ei pelannut kuin muutaman minuutin kolmannessa erässä.
 
vaan väitän hieman provosoivasti että materiaali on heikkoa pitkälti Marjamäen takia, tässä joukkueessa siis.
Kyllä. Marjamäki epäonnistui ajatuksen myynnissä. Pelihän on samaa kuin aiemminkin. Se on sinänsä hyvä kysymys, että olisiko pelaajavalinnat tehdä toisin, eli hakea näitä uudentyyppisiä pelaajia mukaan enemmän.
 

Gubar

Jäsen
Missäs ne Miro Aaltosen hehkuttajat? Tulkaapas kertomaan nyt vähän. Mites Pulju?

Mitä tuohon turnaukseen tulee niin veskariosaston heikkous yllätti. Ei mitalipeleissä pelaavan joukkueen kuulu joutua vaihtamaan veskaa noin usein.
 

joceri

Jäsen
Missäs ne Miro Aaltosen hehkuttajat?

Kauas saa mennä, että löytyy yhtä surkea esitys Leijonapaidassa. 8 peliä 0+0=0 ja -8. Kaiken lisäksi sai aloittaa kisat ykkösketjussa Ahon ja Filppulan kanssa ja päästessään pelaamaan löytyi säännöllisesti yv-koostumuksista.
 

Spede

Jäsen
Mitä tapahtunut Puljujärvelle?

Ei mitään. Nuorten kisoissa mies dominoi fysiikalla, mutta aikuisten sarjassa fysiikka ei enään riitä. Aika monipuolisena ja kokonaisvaltaisena pelaajana, pojalla ei kuitenkaan ole mitään sellaista yksittäistä osa-aluetta, jolla pystyisi dominoimaan myös aikuisten sarjassa. Laineella on laukaus ja Aho on aika vikkelä luistimilla ja aivoilla. Kuitenkin nämäkin kaksi vuotavat alaspäin - ovat aika hyökkäysvoimaisia pelaajia.

Laineella on kyllä ihan poikkeuksellinen laukaus - hän teki suhteellisesti enemmän maaleja kuin Mario Lemieux omalla rookie kaudellaan, vaikka Lemieux oli vuoden vanhempi. Tuossa yhdessä vaiheessa laskin - en jaksa nyt päivittää tilannetta - kun Laineella oli 33 maalia kasassa, hän oli tehnyt 0.175 maalia siihen nähden kuinka paljon NHL joukkue oli tehnyt keskimäärin maaleja siihen mennessä kaudessa. Eli siihen mennessä keskimäärin NHL joukkue oli tehnyt 184.4 maalia ja Laine oli maalannut 33 kertaa. 33/188.4 =0.175. Sama suhdeluku Lemiuööllä 43/310.95 = 0.138.

Toki Lemiöö oli sentteri ja pelinrakentaja ja täten hänellä oli aina myös selvästi enemmän syöttöjä, mutta tämä sama suhdeluku laskettuna pistelilä oli lemiööllä isompi, mutta tuossa vaiheessa ei suuresti Lemiöö 0.32 ja Laine 0.318. Loppukausi meni Laineelta vähän heikommin, joten nuo suhdeluvut heikkenivät Laineen osalta. Molemmat pelasivat hauskasti tasan yhtä monta eli 73 ottelua rookiekaudellaan. Tämän tilaston osoitus on osoittaa, että ennen vanhaan 80-luvulla pelaajien pistemäärät olivat isompia, koska silloin tehtiin ylipäätänsä enemmän maaleja, mutta kun katsotaan vähän suhteellista lukua niin huomataankin, että eivät nämä nykyajan pelaajat ole pekkaa pahempia - nykyään pelataan vain paljon puolustusvoittoisempaa peliä.
Siis mitä vittua tähän ketjun juttuun liittyy Laineen ja Lemieuxin suhteutetut maalit NHL:ssa?
Jos nyt ajatellaan Lainetta ja Puljua ja verrataan heitä, niin tuntuu että Laineen tausta ja tukihenkilöt ovat olleet paremmin kartalla, mitä tulevaisuus vaatii. Ihan kielitaidosta lähtien.
 

adolf

Jäsen
Fakta on minusta se että tämä joukkue on paperilla heikoin Leijonien MM-joukkue niin pitkälle kuin minä muistan. Katsanto alkaa jostain 90-luvun lopun kisoista alkaen. Siihen peilaten 4. sijaakin voisi pitää ylisuoriutumisena, jos ihan puhtaasti laitetaan pelaajat rinnakkain esimerkiksi Suomen ja USAn välillä.

Korpisalo oli kuitenkin pettymys. Tosi epävarmaa peliä eikä juurikaan onnistumisia. Joltain Puljujärveltä en henkilökohtaisesti juurikaan mitään tuon kummempaa odottanutkaan.
 
Puutun tähän sen verran, että omaan silmääni Pillu oli tasan niin kauan positiivisesti näkyvä turnauksessa, kun pelasi sentterinä. Laituriksi siirron jälkeen katosi kuvasta lähes täysin (Ruotsi-välierää lukuun ottamatta).
Tästä pieni aasinsilta pieneen yksityiskohtaan. Nyt toteutettu pelitapa oli laitureille melkoise, noh sanoisinko haasteellinen ja juurikin Pihlström on tässä kohtaa se kenties paras esimerkki. Pihlström on varmaan joka vuosi esiintynyt arvokisoissa edukseen ja on aina jäälle päästessään ollut kohtuu näkyvässä roolissa. Nyt kuitenkin Pile pelasi ne parhaat pelinsä sentterinä, mikä on kohtuu outoa.

Antti Pennan otti kantaa ja sanoi, että Suomen laiturit toteuttavat pelitapaa väärin, sillä he valuvat liian alas b-pisteen kaarelle odottelemaan syöttöä. Vaikea kuitenkaan uskoa, että tuo olisi virhe, jonka kaikki laiturit ovat tehneet nyt 33 Laten ottelussa. Kyseessä on pakko olla pelitavallinen valinta.

Eikä laiturit muutenkaan juurikaan saaneet tai oikeastaan edes pyytäneet kunnon vauhtiin kiekkoa. Tälläkin osastolla peli jäi piippuun.

Täällä on kukin vuorollaan nostanut esille suurimpia pettymyksiä. Ja monilla ihan aiheestakin ne suurimmat pettymykset tuntuvat kohdistuvan osastolle, jonka suhteen odotukset on ollut suurimmat. Ja niinhän sen kuuluu ollakin, mutta itse en halua nostamaan ketään tikunnokkaan. Koko joukkueella jäi peli vähän joka osa-alueella piippuun ja n. kaikki suorittivat tilanteissa hemmetisti huonommin, kuin mitä seurajoukkueissaan tai aiemmissa mm-kisoissa.

Ja kun täälläkin on ihannoitu, kuinka aiempien valmentajien pelikirjat on tuonut hienoa tulosta ja pitäisi keksiä jotain, millä taas saataisiin taktinen etu jolla voittaa näitä turnauksia. Voin kertoa, että hyvää tulosta Leijonille mahdollistanut taktinen nerokkuus on aika usein löytynyt oman maalin tolppien välistä. Ja sieltä sen täytyy todennäköisesti löytyä tulevaisuudessakin. Jos Leijonien maalivahti ei voita vastustajan maalivahtia, niin voiton todennäköisyys on historiassa ollut ja tulevaisuudessakin tulee olemaan aika pieni.
 
Ja kun täälläkin on ihannoitu, kuinka aiempien valmentajien pelikirjat on tuonut hienoa tulosta ja pitäisi keksiä jotain, millä taas saataisiin taktinen etu jolla voittaa näitä turnauksia. Voin kertoa, että hyvää tulosta Leijonille mahdollistanut taktinen nerokkuus on aika usein löytynyt oman maalin tolppien välistä. Ja sieltä sen täytyy todennäköisesti löytyä tulevaisuudessakin. Jos Leijonien maalivahti ei voita vastustajan maalivahtia, niin voiton todennäköisyys on historiassa ollut ja tulevaisuudessakin tulee olemaan aika pieni.

Tätä samaa olen miettinyt moneen kertaan. Ei liene sattumaa että lähes aina kun Suomi on saavuttanut huippumenestystä, maalilla on seissyy lajilegenda mallia Kiprusof tai Rinne tai jumalmoodiin kohonnut Niittymäki tai Vehanen. Oikeastaan vain U20 oli sellainen jossa maalivahtipeli oli keskinkertaista.

Sama pätee liigaankin. Huomattavimmat viime vuosien yllätysvenyjät ovat olleet Kiven Ässät ja Virran Kalpa - olisiko sittenkin oikeampaa puhua Raannasta ja Kilpeläisestä, jotka molemmat torjuivat häikäisevästi kevään?

Tietysti osin on niin, että pelitapa tukee myös maalivahtia estämällä pahat vedot, mutta mutuni perusteella mekaniikka toimii enemmän päinvastaiseen suuntaan
 

Kiekura

Jäsen
Suomen pakkien tehosaldot tässä turnauksessa paremmuusjärjestyksessä:

Lajunen +2
Ohtamaa +2
Hietanen 0
Järvinen 0
Jaakola -1
Kukkonen -1
Honka -3
Lehtonen -3

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoinen tilasto, että nämä suurimmat miinussyöpöt Honka ja Lehtonen ovat olleet ehkä eniten hehkutetut pakit mediassa. Sitten taas esimerkiksi Lajunen on saanut melko kovaakin kritiikkiä, vaikka todellisuudessa hän oli tasakentällisin Suomen pakiston parasta osastoa ja lisäksi onnistui yv-viivamiehen roolissa huomattavasti paremmin kuin toisen koostumuksen Honka.

Hieman vaikuttaisi siltä, että kovemman vaatimustason KHL:ssä leipätyökseen pelaavat pakit pystyvät paremmin pelaamaan tuottavaa ja tehokasta lätkää, kun sitten taas Lehtonen ja Honka ovat ehkä enemmän näyttäviä yleisön silmissä, mutta sitten kovuus ja kamppailuvoima sekä puolustuspelaaminen ylipäätään ovat aika vaatimattomia koviin kansainvälisiin peleihin.
Et sää nyt ala mitään +/- saldoa noin tiukasti lukemaan näin lyhyen turnauksen aikana. Kannattaa myös ottaa huomioon ne roolit. Honka on kiekollinen pakki ja oli ainut meidän pakeista joka pääsi omista pois luistelemalla ja pystyi myös hyökkäysalueella jotain tekemään.

Hietanen pelasi ok turnauksen ja Ohtamaa oli omissa meidän paras pakki. Lehtonen pelasi Hietasen tapaan ihan ok turnauksen.

Edit: Tässä vielä Erkulle
Liian moni oli liian kovassa paikassa – katso Leijonien arvosanat | Yle Urheilu | yle.fi
 
Viimeksi muokattu:

Jupe

Jäsen
Suomen pelisysteemi ja taktinen taito on kyllä materiaalin nähden kova. Täytyy antaa tunnustus Marjamäelle.
Näkisin että se paras menestys jatkossa näissä kisoissa riippuu pitkälti yksilötaidoista eli yksinkertaisesti siitä kuinka paljon saadaan NHL-apuja. Välierä näytti sen että pari erää pysyttiin NHL-jengin mukana mutta sitten alkaa tulemaan virheitä, ollaan jäljessä, tyhmiä jäähyvjä ja tämän lisäksi sitä yksilötaitoa tarvitaan YV:llä ja yleisestikin siinä olennaisimmassa, maalien teossa.

Nyt täytyy löytää liitolta selkeä linja NHL-miesten suuntaan ja nimenomaan molemmin puolinen kunnioitus, halu, palo, jotta saadaan aina kaikki mahdolliset avut käyttöön joilla kausi ohi eikä sopimusneuvotteluja edessä. Muutoin nämä kisat hävitään aina ratkaisupeleissä ja siitähän Suomella on kokemusta.

_
 
Kyllä voi toki Marjamäkeä syyttää kaikesta jos niin haluaa, mutta kyllähän näissä kisoissa näki aika pahasti Suomen ongelmat pelaajiston suhteen. Tai sanotaanko että tietyn ikäluokan suhteen, koska kyllähän nyt 90-luvulta tullut taas ihan eritavalla taitavaa porukkaa. Ei alle 20-vuotiaiden kuuluisi tällä tasolla olla niitä, kenen niskaan sysätään paineet vaan heidän kuuluisi olla sitä taustatukea.

Usein kuulee sanottavan, että pelaaja on uransa parhaimmillaan ikävuosina 25-30 eli tällä hetkellä ikäluokat 1987-1992. Puolustajista näihin ikäluokkiin kuului pelaajat Ville Lajunen, Atte Ohtamaa ja Joonas Järvinen. Sitten oli pari vanhempaa (Hietanen, Kukkonen ja Jaakola) ja pari hiukan yli 20v (Lehtonen ja Honka). Hyökkääjistä nuihin ikäluokkiin kuuluu Kemppainen, Jani Lajunen, Osala ja Sallinen eli huikaisevat 4 hyökkääjää. Yhteensä 7 pelaajaa, joista kukaan ei ollut millään mittarilla johtava pelaaja. Verrokkina esimerkiksi Kanada, jolla oli 12 pelaajaa noilta ikäluokilta.

Kertoo vain karua kieltä, kuinka heikkotasoiset syntymävuodet 1985-1990 ollut Suomen jääkiekossa. Onneksi 90-luku ja varsinkin loppupää näyttää huomattavasti lupaavammalta.
 
Usein kuulee sanottavan, että pelaaja on uransa parhaimmillaan ikävuosina 25-30 eli tällä hetkellä ikäluokat 1987-1992. Puolustajista näihin ikäluokkiin kuului pelaajat Ville Lajunen, Atte Ohtamaa ja Joonas Järvinen. Sitten oli pari vanhempaa (Hietanen, Kukkonen ja Jaakola) ja pari hiukan yli 20v (Lehtonen ja Honka). Hyökkääjistä nuihin ikäluokkiin kuuluu Kemppainen, Jani Lajunen, Osala ja Sallinen eli huikaisevat 4 hyökkääjää. Yhteensä 7 pelaajaa, joista kukaan ei ollut millään mittarilla johtava pelaaja. Verrokkina esimerkiksi Kanada, jolla oli 12 pelaajaa noilta ikäluokilta.

Kertoo vain karua kieltä, kuinka heikkotasoiset syntymävuodet 1985-1990 ollut Suomen jääkiekossa. Onneksi 90-luku ja varsinkin loppupää näyttää huomattavasti lupaavammalta.
Tuo on totta, sattumalta tuo ikäluokka 85-90 on päässyt nauttimaan eniten Kaikki pelaa -järjestelmästä ja 2009 siitä vasta lätkän osalta luovuttiin. Nythän pelaajatuotanto on piristynyt, joten tulevaisuudessa näyttää jo paremmalta 25-30 vuotiaiden osalta.
 

Heads77

Jäsen
Tietääkö joku, milloin Leijonat laskeutuvat Suomeen?
 
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös