Eilen päättelin Kingin uusimman nimeltä Revival. Ihan ok, mutta ite tykkään enemmän niistä ukon megalomaanisemmista jutuista kuin näistä "vain tarinoista". Tosin Joylandista tykkäsin paljon. Ja toki tämäkin oli varsin lukukelpoinen ja tempoili hyvin mukaansa. Pistinpä samantien ennakkotilaten Kindleeni kesäkuussa ilmestyvän seuraavan uutuuden.
Pitkään aikaan en tähän ole mitään kirjoittanutkaan ja paljon on kirjoja tullut ja mennyt, mutta mainittakoon pari erikseen. Tales of a First-Round Nothing on Canadiensin 1995 ykköskierroksella (8th overall) varaaman Terry Ryanin hyvin erilainen tarina hyvin erilaisesta jääkiekkourasta. Erinomaisen hauska teos, lyhyesti mukana myös Tapparassa nyt vaikuttava Josh "Juice" Green. Lisäksi ulkomaanreissussa oli mukana alepokkarikorista mukaan tarttunut Pahojen miesten seura, Matti Laineen romaani ex-lätkämolarista joka seikkailee rikosten ja jääkiekonkin maailmassa. Oli positiivinen yllätys. Ilmeisesti tämän päähenkilön Elias Vitikan kuulumisia on ainakin yhden jatko-osankin verran.
Lenkkiseurana äänikirjana on pitkän syksyn ajan ollut Tuulen viemää. Huikea teos sekin. Kai se Scarlettin ja Rhettin romanssintapainenkin on ihan kiva, mutta pääasiahan tässä on silti se 1800-luvun puolivälin jälkeinen Amerikka sisällisotineen, orjakysymyksineen ja naisen asemineen. Näin minä historiani haluan enkä kuivina asiateoksina, sama kuin Suomi-historiaa Pohjantähti-trilogiasta.
Jouluna tuli käytyä New Yorkissa ja siellä kirjakauppa Strandissa. Oli kyllä melkoinen aarreaitta! Joskus voisi tehdä reissun NYCiin tyhjän matkalaukun kanssa ja käydä Strandissa kaivamassa aarteita (toki niitä voi tilatakin, mutta eihän se nyt ole sama asia). Nyt ei ihan hirveesti viittinyt ottaa lisäkamaa kantoon, niin rajoitin kolmeen kirjaan. Kymmenistä Elvis-kirjoista (yksi harrastuksistani) valikoitui joku E:n ja Colonel Parkerin väliseen suhteeseen keskittyvä teos. Joku lätkäkirjakin oli hakusessa, mutta itse asiassa jääkiekko-osasto oli pettymys, kun oli varmaan alle tusina eri nimikettä hyllyssä, kun jostain baseballista oli suurinpiirtein tusinan verran hyllykilometrejä. Jeremy Roenickin J.R. oli toiveissa, kun sitä ei löydy Kindlelle, ja itse asiassa jälkikäteen verkkosivuhaun perusteella sen olisi pitänyt siellä ollakin mutta ei näkynyt eikä tajunnut kysyä, niin tyydyin sitten johonkin Mark Messieriin. Itse asiassa noilla kahdella piti pärjätä, mutta tuli sitten vielä pakollisena heräteostona napattua mukaan joku 1980-luvun Sunset Stripin tukkaheviskenestä kertova ilmeisesti bändäriteos, jonka nimeä en muista. Sillä aloitetaan kuitenkin ihan kohta, kun tuonne sänkyyn kömmitään.