Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Barcelona]

Joululomalla tuli luettua viimein:

Brückler Bernd & Pakarinen Risto - Elämää KHL:ssä – Lätkää, lääkäreitä ja rahasäkkejä

Oli parempi kirja mitä enakkoon odotin. Tosin enpä juuri mitään ihmeitä odottanut. Ehkä ainoa ylläri oli se että Bryksi nyt mainitsi pari joukkuetoveriaan ihan nimeltä jotka ei tulleet toimeen keskenään. Mutta muutenhan toi kirja nyt vahvisti niitä juttuja joita on KHL:lästä ja sen menosta kuullut.

 

[DarkTower]

Itse en todellakaan jaksa lukea "raskasta" kirjallisuutta ennen kuin pistän nukkumaan, itse kun luen ainoastaan ennen nukkumaan menoa sängyssä. Haluan päästä päivän tapahtumista täysin eroon ja aivan toiseen maailmaan joten luen lähinnä fiktiivisiä kirjoja. Siitä onkin tullut kirous eli vaikka tiedän, että herätys on viiden tunnin päästä, minun pitää lukea vähintään ainakin tunti ennenkuin saan unen päästä kiinni, en osaa enää nukahtaa ilman lukemista.

Siksi luenkin fiktiivistä kaunokirjallisuutta niinkuin Stephen King, tieteiskirjallisuuden mestareita kaunokirjallisuuden alalta ala Dan Simmons, Alastair Reynolds, Vernor Vinge ja Iain M Banks. Jos tykkäät tieteis-kaunosta, lue ehdottomasti noiden neljän tuotoksia. Varsinkin Dan Simmonsin "Hyperion"-sarja on aivan loistava.

 

[Rattlehead]

Siksi luenkin fiktiivistä kaunokirjallisuutta niinkuin Stephen King, tieteiskirjallisuuden mestareita kaunokirjallisuuden alalta ala Dan Simmons, Alastair Reynolds, Vernor Vinge ja Iain M Banks. Jos tykkäät tieteis-kaunosta, lue ehdottomasti noiden neljän tuotoksia. Varsinkin Dan Simmonsin "Hyperion"-sarja on aivan loistava.

Eikö Reynolds tai Vinge sitten ole raskasta kirjallisuutta? Kummaltakin olen muistaakseni yhden teoksen lukenut ja en voi kyllä sanoa, että lukukokemus olisi ollut millään tavalla kevyt. Sehän ei toki ole synonyymi huonolle, mutta meikäläiselle kevyttä luettavaa on esimerkiksi Ilkka Remeksen ja vastaavien kevyesti rullaavat teokset. Siitä olen ihan samaa mieltä, että Simmondsin Hyperion on loistava teos. Ehkäpä paras kirja, jonka olen kuunaan lukenut. Pidän siis samana kirjana sekä Hyperionia että Hyperionin tuhoa, vaikka ne kahdessa osassa onkin julkaistu. Jatko-osat Endymion ja Endymionin nousu ovat kokonaisuutena myös ihan hyvää luettavaa, mutta jää tasossa aika kauaksi Hyperionin tasosta. Tähän loppuun voisi melkein suositella Hannu Rajaniemen Kvanttivarasta, jos raskaampi scifi uppoaa. Oli sen verran tuhtia materiaalia, että se pyörii vieläkin keskeneräisenä jossain.

Viimeksi saatoin itse loppuun toimittaja Blaine Hardenin kirjoittaman Leiri 14, joka kertoo Shin Dong-hyukin (Wikissä enemmän tietoa) elämästä pohjoiskorealaisella vankileiri neljällätoista, jonka olemassaoloa valtion johto ei edelleenkään ole myöntänyt. Aiheensa puolesta kiinnostava, mutta sisällöltään jäi jonkin verran valjuksi, vaikka aika karuja asioita kirjassa tuodaan ilmi. Parhaimmillaan sen lukee yhdessä illassa läpi, joten mitään hirveän raskasta luettavaa kirja ei ole, ellei nyt tiettyjä paljastuksia sellaisena pidä.

 

[DarkTower]

Eikö Reynolds tai Vinge sitten ole raskasta kirjallisuutta? Kummaltakin olen muistaakseni yhden teoksen lukenut ja en voi kyllä sanoa, että lukukokemus olisi ollut millään tavalla kevyt.Siitä olen ihan samaa mieltä, että Simmondsin Hyperion on loistava teos.

No vaatiihan Reynolds tai esimerkiksi Vinge lukijaltaan todella paljon. Tarkoitin raskaalla kirjallisuudella esim. Tolstoita ynnä muita TODELLA raskaan luokan kirjailioita. Ja tuo Simmonsin kirjasarja kantaa nimeä "Hyperion". Siihen kuuluvat kaikki 4 kirjaa. Sitten puhutaan avaruusoopperasta.

 

[pehtoori]

Rex Brownin Official Truth 101 Proof tuli kahlattua. Jätti aika ristiriitaisen olon. Rex oli kuitenkin SE jätkä Panterassa, jonka sanaan luottaisin eniten, mutta harmittavan itsekeskeisesti mennään tietyissä paikoissa.

E: Jos kirjoittaisin itse memoirin, olisi se varmasti itsekeskeisempi, joten annettakoon Rexille synninpäästö siinä.

Rokkielämästä kun kuitenkin kerrotaan, niin aivan ehdottomasti lukemisen arvoinen.

 

[Rattlehead]

Ja tuo Simmonsin kirjasarja kantaa nimeä "Hyperion". Siihen kuuluvat kaikki 4 kirjaa. Sitten puhutaan avaruusoopperasta.

Niinhän se kantaa ja siihen kuuluu myös kolme novellia, joita en ole löytänyt luettavaksi. Tykkään sen takia jaotella Endymionin omaksi kokonaisuudekseen, kun siinä on sen verran siirrytty ajassa eteenpäin ja vanha uhka on vaihtunut uuteen. Onko Simmondsin muu tuotanto muuten kuinka tuttua? Kalin laulu on ainoa, minkä olen Hyperion-sarjan ulkopuolelta lukenut. eikä sekään kovin huono teos ollut.

 

[DarkTower]

Ensimmäinen kirja jonka luin D.Simmonsilta oli "Kesäyön Kauhu" (Summer of Night) ja se oli Kingin tyylistä kauhua. Siksi olinkin ihmeissäni kun katsoin mitä muuta Simmons on kirjoittanut. Parasta scifiä mitä on kirjoitettu imo luettuani kirjat. Vernor VInge, Alastair Reynolds ja Iain M Banks pääsevät aika lähelle, mutta silti Simmons on meikälle se ykkönen. Jos joku noista muista kirjailijoista on tuntematon Rattlehead, lue ihmeessä. Lupaan että tykkäät. Ja kerro ihmeessä jos itse tiedät muita loistavia nykyajan scifi-kirjailijoita, tiedän kyllä kaikki "vanhat".

 

[Alkiolainen]

Sain joululahjaksi Juha Rantasilan reilu vuosi sitten ilmestyneen muistelmateoksen Puolustaja. Muistelmateokselle tyypillisesti tämä entinen huippupakki ja nykyinen tunnettu juristi selittää asioita itselleen parhain päin. Silti mukana on terävää analyysiä mm. jääkiekon lieveilmiöistä ja niistä ongelmista, joita urheilu- ja siviiliuran yhdistämiseen liittyy.

 

[sonnychiba]

Mä oon tosi laiska lukemaan, mutta oon ottanu tavaksi lukea kaikki Varekset. Nyt sain vihdoin alettu Cowboyn. Ilmestymisestä asti ollut hyllyssä ja nyt, kun yleensä ennen kesää ilmestyy taas uusi niin pitäisi tämä saada luettua. Reilun puolen välin yli nyt lukenut ja erittäinkin perinteinen Vares tuntuu olevan. Vanhalle fanille hyvää lukemista.

 

[MustatKortit]

...Varekset...

Vareksesta tuli mieleen sitä huomattavasti laadukkaampi Varis, tarkemmin sanottuna ruotsalaisen Erik Axl Sundin palkitun trilogian ykkösosa Varistyttö, jonka juuri sain valmiiksi.

Helvetti, että on synkkää luettavaa. Ilmeisesti trilogian jatko-osat ovat iskeneet kovaa myös suomalaisiin, sillä Akateemisesta ei löytynyt ollenkaan, vaan kakkososa Unennukkuja oli myyty loppuun.

Sundin trilogiasta sen verran, että on verrattu Larssonin Millenium-trilogiaan. Olen itse sitä mieltä, etteivät ole ihan verrattavissa, hieman erityylisestä dekkarista kyse... mutta perhanan hyviä toki kummatkin...

millos me saadaan Suomessa tämän tason dekkaristi??

t. Vadelmavenepakolainen

 

[Johannes]

Tuomas Kyrön "Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja". Kyllä en luin tämän kirjan.

 

[Ollakseni]

Tällä hetkellä luen Albert Camus'n Sivullista kolmatta kertaa. Edelleen hyvä kirja ja antaa sopivasti ajattelun aihetta. Mersault on idolini. Maon elämänkerta piti jättää kesken kun alkoivat kiinalaiset nimet tulemaan ulos korvista.

 

[Shardik]

Niinhän se kantaa ja siihen kuuluu myös kolme novellia, joita en ole löytänyt luettavaksi. Tykkään sen takia jaotella Endymionin omaksi kokonaisuudekseen, kun siinä on sen verran siirrytty ajassa eteenpäin ja vanha uhka on vaihtunut uuteen. Onko Simmondsin muu tuotanto muuten kuinka tuttua? Kalin laulu on ainoa, minkä olen Hyperion-sarjan ulkopuolelta lukenut. eikä sekään kovin huono teos ollut.

Simmonsin Droodin olen lukenut ja se oli hyvä. Ei ehkä iskenyt ihan yhtä paljon kuin Hyperion-saaga, kutta kuitenkin mielenkiintoista. Lähtökohtana siis faktaa ja fiktiota taitavasti sekoittava historiallinen romaani. Päähenkilö on kirjailija Wilkie Collins (yksi aikansa suurista, vaikkei nykyään niin tunnettu), joka alkaa epäilemään ystäväänsä Charles Dickensiä murhamieheksi. Muutama muukin Simmonsin kirja on hyllyssä, mutta niihin en ole vielä päässyt käsiksi valitettavasti. Pitänee korjata asia nyt kun muistui taas mieleen kuinka paljon olen pitänyt herran kirjoista tähän asti.

Tällä hetkellä luvussa on Hannu Rajamäen The Causal Angel, eli Kvanttivarkaan aloittaman trilogian viimeinen osa. Onhan se raskasta luettavaa, ja vaimolla on hauskaa kun luen välillä ääneen lauseita, joissa melkein joka toinen sana on hölynpölyosastoa. Vaatii lukijalta paljon, mutta toisaalta tulevaisuudenvisio on kyllä niin upeasti rakennettu, että eipä tuo minua haittaa. Henkilöhahmoissa voisi kyllä olla hitusen enemmän syvyyttä. Hienoa kuitenkin, että suomalainen kirjoittaa tämän tason scifiä.

 

[Johnny B. Goode]

Tässä on viimeaikoina kovasti olleet tapeetilla nämä kiihkeät, karvaiset islamistiveitikat ympäri maailmaa, niin näiden innoittamana nappasin työn alle Saleem Shahzdad Syedin teoksen Kuoleman sisäpiiri-Terroristijohtajat Bin Ladenin jälkeen. Kirjan kirjoittaja on (oli) pakistanilainen journalisti, joka kirjoitti useisiin eri lehtiin juttuja pääasiassa Al-Quaidasta, Talebanista sekä näiden eri haaroista ja haastatteli useita näiden jäseniä ja johtajia. Vähän Osama Bin Ladenin murhan jälkeen ja vain vähän ennen em. kirjan julkaisua Shahzadin kidutettu ruumis ongittiin Punjabilaisesta kanaalista. Human Rights Watch sekä Amnesty ovat osoittaneet syyttävät sormensa Pakistanin (korruptoituneen) tiedustelupalvelun (ISI) suuntaan, joka luonnollisesti viittaa kintaalle ja leimaa panetteluksi moiset höpöhöpöpuheet.

Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttaa. Itselleni avautunut mm. että ei se iso paha Osama sitten loppupeleissä ollutkaan se varsinainen The Don sielä AQ:n hallituksessa, vaan lähinnä rahoittaja ja julkinen "kuva", tohtori Ayman Al-Zawahirin ollessa todelliset aivot. Toisaalta, olisihan se pitänyt jo arvata, Osama kun on kuollut ja kuopattu mutta hyvä tohtori sen kun porskuttaa. Kirja on vielä kesken, mutta voin jo nyt kyllä suositella kaikille ketä ks. aihepiiri kiinnostaa.

*Linkitetty nimi vie kirjailijan Wikipedia-artikkeliin

 

[DarkTower]

Muistelin 9/11 iskujen jälkeen, että Tom Clancy olisi kirjoittanut fiktiivisesti hieman samanlaisesta tapauksesta jo 90-luvulla. Tänään asia muistui mieleeni uudestaan ja otin tarkemmin selvää, itse kun olen lukenut kyseisen kirjan silloin aikoinaan. Kirjan nimi on Kunniavelka (Debt Of Honor 1994) ja siinä kirjassa lennetään matkustajakone päin valkoista taloa ja presidentti menehtyy. Liekö terroristit ottaneet esimerkkiä kyseisestä kirjasta? Ehkä kuitenkaan ei, mutta kaikki on silti mahdollista. Varsinkin kun pudonnut kone United Airlinesin lento 93 oli todennäköisesti kohdistettu valkoiseen taloon.

Ihme kun asiasta ei ole ollut minkäänlaista juttua medioissa? Ehkäpä siksi koska kirjailija on amerikkalainen ja ainakaan he eivät halua nostaa asiaa esille. Salaliittoteorioita löytyy aina, heh. Silti aika erikoinen yhteensattuma kokonaisuudessaan.

 

[sampio]

Tuntematon Törni tuli luettua loppuun juuri opiskelukirjallisuuden ulkopuolelta. Tykkäsin kokonaisuudesta, vaikka välillä asioita kertailtiin aikalailla ja ehkä joitain kohtia paukuteltiin hiukan suorasukaisesti jengoilleen. Kuitenkin pääosin asiallista ja kiihkotonta aiheen käsittelyä, joka raaputteli sankarikerrosta Törnin yltä, mutta samalla myös ymmärsi sopivissa määrin hänen touhujaan. Kirjan Lauri Törni oli ihminen, ei pelkkä kiitokuva, kuten esim. Sarjasen ja Kallosen trilogiassa.

 

[axe]

...tuli sitten vielä pakollisena heräteostona napattua mukaan joku 1980-luvun Sunset Stripin tukkaheviskenestä kertova ilmeisesti bändäriteos, jonka nimeä en muista. Sillä aloitetaan kuitenkin ihan kohta, kun tuonne sänkyyn kömmitään.

Taisi olla nimeltään Rock n' Roll High School ja hieno lisätagikin "Growing up in Hollywood during the decade of decadence", kirjoittajana Marisa Tellez. Jumalauta, oli yksi lukuhistoriani suurimmista pettymyksistä. Alkoi ihan hienosti: idolisoitiin Nikki Sixxiä, käytiin tsekkaamassa Guns N' Rosesin Street Scenen keikkaa 1986, pelattiin silmäpeliä Faster Pussycatin kitaristin kanssa ja vähän jotain tollasta, mutta sitä kesti ehkä viidesosan kirjasta. Sitten loppu oli jotain saakelin teinitytön valitusta pettävistä poikaystävistä ja bitchimäisistä tyttökavereista, käytiin bileissä istumassa joko sohvalla tai keittiössä juomassa vähän drinksua ja ihmettelemässä miksi poikaystävä ignorettaa ja kun noi toiset likat yrittää iskee hänen poikaystäväänsä / luulee että hän yrittää iskee heidän poikaystäviään. Se saatanan kirja olisi voinut tapahtua Mäntsälässä! Ei ollut rokkenrollia, ei ollut mitään. Vihaksi pisti.

 

[Wiljami]

Pitkästä aikaa tähdellistä täydennettävää tähän ketjuun (lukemiset olleet joko samoja mitä on tullut tänne jo linkattua, tai sitten joko tieteellistä tai äärimmäisen kevyttä luettavaa, mitkä eivät mielestäni sinänsä ansaitse palstalla mainostusta). YLE käytti verorahoja kiitettävästi hankkimalla HBO:lta oikeudet näyttää True Detective -sarjan ensimmäinen tuotantokausi lähes tuoreeltaan ja tuohan oli varsin nautinnollista katsottavaa. Sarjasta innostuneena päätin googletella hieman näitä otuksia ja paikkoja, mitä sarjassa mainitaan pahisten inspiraationlähteinä ja yllätyin siitä miten laajalti pelkästään Lovercraftin luomaksi luulemani myytos on kirjallista materiaalia tuottanut 1800-1900 lukujen taitteessa. Wikipediointi vei lukemaan kuvauksia (ilman juonipaljastuksia) useammastakin teoksesta ja luenkin nyt netistä The Whisperer in Darkness:ia. Erikoista sinänsä, että vaikka pintapuolisesti tietääkin Chthulhu -myytit jne, niin en ole kuitenkaan koskaan aiemmin lukenut edes Lovercraftia, saati sitten muita samasta aihepiiristä kirjoittaneita. Hauskaa myös huomata että esimerkiksi South Parkin "craab peeople" tulevat näistä kirjoista (tunnen sivistyneeni).

 

[Puolustaja]

Stephen Kingin Musta Torni- kirjasarja, enpä ollut aikaisemmin Kingiä lukenut ja aloitin sitten suoraan tällä massiivisella tarinalla. Ensimmäiset kirjat olivat mielestäni loistavia, mutta valitettavasti taso laski loppua kohden. Olen jopa huojentunut, että tuo seikkailu on nyt ohi, joten voin siirtyä muiden kirjojen pariin.

 

[Ollakseni]

Veriveljien saaga ja Viinimaan saaga ovat luettavina. Kaikkea äidin kirjahyllystä löytyykin. Nämähän ovat islantilaista enemmän tai vähemmän historiallista tarinankerrontaa jossa on väritystä sopivasti mukana. Veriveljien saagaa sain lukaistua muutamia kymmeniä sivuja ja sen luettuani ajattelin hakea Necronomiconin ja lukea sen läpi. Siinä onkin lukemista loppukevääksi. Tai no siihen saakka kunnes oikeustieteellisen pääsykoekirjat julkaistaan.

 

[Ramchester]

Suomennetut Game of Thrones-kirjat tuli luettua. Täytyy todeta, ettei yllätä lukijoiden huoli kirjailijan terveydestä, sillä aika monta kirjaa saa vielä kirjoittaa, ennen kuin saadaan kaikki juonikuviot nippuun ilman ylimääräistä väkivaltaa.

Nyt menossa uudelleen luvussa Saatana saapuu Moskovaan. Tuntuu toimivan edelleen.

 

[Glove]

Sain toissa jouluna äidiltäni lahjaksi Jari Tervon kirjan Ohrana. Olen lukenyt sitä nyt reilun vuoden työpaikalla taukojen aikana silloin kun on huvittanut ja päässyt noin puoleen väliin. Ei ainakaan minun mielestäni ole sellainen kirja, jonka haluaisi lukea yhdellä istumalla.

 

[Tinke-80]

Terry Pratchettin FC Akateemiset hain eilen kirjastosta. Saa nähdä mitä Pratchett saa irti jalkapallomaailmasta.

FC Akateemiset – Wikipedia

-Tinke

 

[Wiljami]

Terry Pratchettin FC Akateemiset hain eilen kirjastosta. Saa nähdä mitä Pratchett saa irti jalkapallomaailmasta.

FC Akateemiset – Wikipedia

-Tinke

Hyvä teos ainakin alkukielellä (hyllystä löytyy lähes koko muunkin Discworld -tuotannon kanssa). Aiempiin teoksiin verrattuna enemmän tummia sävyjä (tosin Pratchettin kirjat tummuneet sävyiltään melko tasaisesti ajan saatossa, tuoreimpien sisältäessä hyvinkin purevaa kritiikkiä erilaisia yhteiskunnan epäkohtia vastaan), kokonaisuutena mielestäni erittäin toimiva.

 

[Kulttimörkö]

Juuri nyt on menossa George Carlin with Tony Hendra: Last Words. Carlinin elämänkerta, joka on ainakin alussa aivan helvetin hauskasti ja rehellisesti kirjoitettu. Tekstissä välittyy myös se kuin tunteikkaasti Carlin on noita aikoja muistellut.

Sen jälkeen taidan lukea An Orgy of George mammutin jossa on kolme Carlinin kirjoittamaa kirjaa (Brain droppings, Napalm and Sillyputty ja When will Jesus bring the pork chops) ja näiden lisäksi on 30 sivua ekstraa. Yhteensä mammutissa lähes 900 sivua.