Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[TomiP]

Luin viimeksi Marko Nenosen Noitavainot Euroopassa: Ihmisen pahuus.

 

[PeteX]

Tällä hetkellä luvussa tuttuni Janne Salmen Vanha rokkistara : Jussi Raittisen ja The Boys -yhtyeen tarina 1977-2014. Mielenkiintoista juttua monesta vanhasta soittoniekasta mm. Topi Sorsakoskesta. Aiemmat Jannen kirjat Kun 50-luku tuli takaisin – Nuorison 50-lukuvillitys 1978-1981 ja Tigers Story (Teddy & The Tigersin tarina) myös luettu ja hyviksi todettu.

 

[SamSal]

Kaipaisin vinkkejä Scifi jännityskirjoista. Child/Preston tuotanto on kokonaan luettu ja samantyylisiä kirjailijoita olisi hakusessa.

 

[red.machine]

Luin A. Kiven klassikkoteoksen Seitsemän veljestä. Mielestäni ajoittain todella puuduttavaa luettavaa noiden pitkien dialogien takia, ja välillä tuli kohtia joissa joku veljeksistä höpötti suurin piirtein sivun verran. Ei oikein minuun iskenyt tämä teos.

 

[sonnychiba]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

 

[huhheijaa]

Viimeksi varmaan lukenut Inheritancen Christopher Paolinilta. Vai luinkohan saman kirjan vielä suomeksi tuon jälkeen eli Perinnön. Saattoi olla, mutta helvetin kauan on kyllä aikaa. Varmaan joutuu ihan vuosissa laskemaan. En nyt tähän laske niitä kymmeniä kirjoja, joita sen jälkeen olen opintojen takia lukenut. Ei innosta lukea huvikseen, kun ensin päivät muuten toljottaa kirjoja.

Martinin The song of ice and fire-sarja kyllä löytyy kokonaisuudessaan, mutta en kyllä ole saanut edes ensimmäistä kirjaa luettua. Sääli, koska uskon vahvasti sen olevan paras sarja minkä tulen koskaan lukemaan. Varmaan kesällä huitaisen nuo tähän mennessä ilmestyneet.

Ja nyt kun perkele googlailin niin meinaa Paolinikin lyödä rahoiksi ja kirjoittaa vielä 5. kirjan tuon Perintö-sarjan päälle. Pitää siis varmaan virkistää muistia ja tuokin sarja uudestaan ennenkuin uusi tuotos ilmestyy.

 

[Ollakseni]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

Mikael Karvajalkaa olen joskus kuullut äänikirjana. On ihan helvetin tuskallisen oloista jaarittelua. Vai oliko kyseessä sen jatko-osa?

Martinin The song of ice and fire-sarja kyllä löytyy kokonaisuudessaan, mutta en kyllä ole saanut edes ensimmäistä kirjaa luettua. Sääli, koska uskon vahvasti sen olevan paras sarja minkä tulen koskaan lukemaan. Varmaan kesällä huitaisen nuo tähän mennessä ilmestyneet.

Hyvä kirjasarja mutta hieman puinen välillä. Eivät niin pitkän oloisia kuin mitä oikeasti ovat. Itselläni on neljänteen kirjaan jäänyt. Josko kesän aikana saisi neljännen ja viidennen luettua noin kolmessa erässä. Ei niitä pysty lukemaan kuin yksittäisissä kolmen-neljän päivän rykäyksissä, muuten unohtuvat hahmot pahasti.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Helmet For My Pillow - Robert Leckien muisteloita Tyynenmeren sotareissustaan alkaen värväytymisestään Pearl Harborin jälkeisenä päivänä, jatkuen harjoitusleirien kautta Guadalcanalille ja niinpäin pois aina haavoittumiseensa asti Peleliulla. Mielenkiintoista löpinää sodan arjesta ilman mitään strategisia nuolia tai joukkojensiirtokuvioita. Kirja on myös osana HBOn Spielberg-Hanksin tuottamaa televisiosarjaa "The Pacific" (johon suomennoksessa kivasti lisättiin 'Tyynenmeren Taistelutoverit, ettei kukaan vahingossakaan missaa yhteyttä aikaisempaan Taistelutoverit -sarjaan).

Nyttemmin scifiä, "The First Fifteen Lives of Harry August". Murmelipäivän ideaa mukaillen sankari palaa aina kuolemansa jälkeen samaan lähtöpisteeseen ja elää elämänsä uudestaan ja uudestaan muistaen kaikki edelliset kerrat. Johan nyt on markkinat.

 

[sampio]

Keskisarjan Teemun "Kyynelten kallio" lähti tulille iltalukemisena. Mielenkiintoista matskua opintojen ja duunin ulkopuolelta, mutta kuitenkin historiaan liittyen. Kyseessä siis 1600- ja 1700-lukulaista elämäntapaa seksin ja väkivallan kautta avattuna. Tietokirjallisuutta hiukan kepeämmällä otteella kirjoitettuna eli juur mun juttuni. Jostain syystä on hirveän vaikea romaaneihin tarttua.

 

[PeteX]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

Loistavia kirjoja ja loistava kirjailija. Jos pitää Karvajalasta, niin kannattaa lukea seuraavana vuonna ilmestynyt Mikael Hakim myös.

 

[Anssi #5]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

Jos Sinuhesta tykkää, niin Waltarin Turms, kuolematon kelpaa todennäköisesti myös. Ja jos nuo Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim toimii myös, niin siitä voi jatkaa Waltarin historiallisten romaanien sarjaa Johannes Angeloksella.

Itse luin viimeksi mielensäpahoittajan viimeisen osan ja nyt on menossa Stephen Fryn muistelmien kakkososa Fryn aikakirjat. Molemmat oikein hyvää viihdettä omissa sarjoissaan.

 

[Hyman Roth]

Mulla on ikuisuusprojektina tiedätte kyllä kenen Gulag: Vankileirien saaristo. Hyvä ja kiintoisa kirja, mutta melkoinen jättiläinen. Mulla on joku kummallinen ja synkkä kiinnostus 1930-luvun Neuvostoliiton ja Stalinin ajan paranoidiin meininkiin Neuvostoliitossa, eli tämä osuu teemaan hyvin. Edellinen saman aihepiirin teos käsitteli Katynin metsän joukkoammuntoja.

 

[Leopold Isopanda]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

Täällä on Waltarin historiallisia teoksia ehdoteltu enemmänkin, mutta omasta mielestäni paras noista on näemmä jäänyt mainitsematta, nimittäin Johannes Angelos. Suosittelen suurella vimmalla.

Viimeksi tuli luettua Bulgakovin Saatana Saapuu Moskovaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tullut luettua vähintään kerran vuodessa, enkä aio tätä perinnettä enää rikkoa. Edelleen ylivoimaisesti hienoin kaunokirjallinen teos, jonka olen lyhyen elämäni aikana lukenut.

Tällä hetkellä kesken Bret Easton Ellisin Amerikan psyko. Vielä ei hirveästi voi kommentoida muuta kuin toteamalla, että vimmaista tuotemerkkikuvausta ja oksettavaa juppiaatetta täynnä on kyseinen kirja.

 

[tsajari]

Mulla on ikuisuusprojektina tiedätte kyllä kenen Gulag: Vankileirien saaristo. Hyvä ja kiintoisa kirja, mutta melkoinen jättiläinen. Mulla on joku kummallinen ja synkkä kiinnostus 1930-luvun Neuvostoliiton ja Stalinin ajan paranoidiin meininkiin Neuvostoliitossa, eli tämä osuu teemaan hyvin. Edellinen saman aihepiirin teos käsitteli Katynin metsän joukkoammuntoja.

Mullakin on sama opus ollut menossa jo pitemmän aikaa, vaikkakin tässä välissä kerkesin lainaamaan sen appiukolle tutustuttavaksi. Jättiläisessä on tosiaan kokoa ja näköä, mutta teksti on myös hyvin vaikeaa luettavaa. Pienellä kirjotettua selvennystä on oikeastaan joka sivulla useammastakin eri termistä ja kuten tulikin jo todettua niin sivuja tosiaan riittää.

Oikeastaan aihepiirikin kiinnostaa kovasti. Oliko sun edellinen kirja lukemisen arvoinen?

 

[Hyman Roth]

Oikeastaan aihepiirikin kiinnostaa kovasti. Oliko sun edellinen kirja lukemisen arvoinen?

Oli kyllä, huomattavasti ohuempi ja helpommin lähestyttävä. Tykkäsin myös siitä, että itse ammuntojen kuvauksen lisäksi siinä keskityttiin siihen, että kuinka koko tapahtumaa salattiin ja vieritettiin natsien syyksi. Puolassahan Katyn sanana ja käsitteeni eli omaa, hiljaista elämäänsä läpi koko kommunistisen ajanjakson maan historiassa. Ainoa mikä lukiessa häiritsi oli ilmeisesti kirjoittajan ruotsalaisuudesta johtuen jatkuva moraalinen taivastelu ja vollotus. Kyllä kai sitä tyhmempikin lukija ymmärtää, että sotarikokset on väärin ja silleen, mmkay..? Mutta pieni vika hyvän kokonaisuuden keskellä. Kyseessä siis Peter Johnsson - Stalinin murhat Katynissa

 

[Fancy Jasper]

Löysin lainastosta oheisen kirja.

Ellen Meiksins Wood: Pääoman imperiumi

Vaihtoehtoinen näkemys perinteiselle näkemykselle valtio roolista. Linkin takaa löytyy lyhyt juttu kirjasta. http://www.tieteessatapahtuu.fi/0606/Moisio0606.pdf

Osittain tieteellinen julkaisu. Vähän raskasta luettavaa siitä kuinka imperiumit syntyvät. Suosittelen kaikille lukemaan, jotka ovat taloudesta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet vaikka ei allekirjoittaisikaan kirjoittajan näkemyksiä.

 

[Ollakseni]

Josko saisin kerättyä itseni sen verran kasaan että saisin Iivana Julman elämänkerran luettua ja Roadside Picnicin myös. Julma on ollut pahasti vaiheessa jo vuoden kaksi mutta eiköhän sen saa valmiiksi parissa rykäisyssä.

 

[axe]

Stephen Kingin uusin Finders Keepers ilmestyi Android-Kindleen ja tuli luettua pois. On itsenäinen jatko-osa Mr. Mercedekselle, eli sellaista vähän niinko dekkarihommelointia tämäkin. Ihan kiva, mukavalukuinen ja niin pois päin, mutta taas vähän sellanen välityön oloinen. Ei jää pahemmin kaivelemaan mieleen eikä muutakaan. Hmh, ei näytä tulevassa katalogissaan olevan ihan heti näköpiirissä mitään kunnon järkälettä Kingiltä.

Menossa mukana parhaillaan tv:ssäkin pyörivä Outlander (lenkkiaudiona), vähän kuivahkon oloinen Kennedyn murhan tutkintakomission salaiset kansiot tms. (tiiliskivenä) ja – taas – joku kakkostason rokkareiden muistelo 80-luvun hurrrrjista Sunset Strip -vuosista (e-kirjana). Jonossa John Lennonin New Yorkin vuodet ja samaa kaupunkia vähän sivunnee tuo Mark Messierkin.

 

[jäämies-70]

Seppo Jokisen romaanit "Mustat sydämet" ja "Kuolevaksi julistettu" tuli luettua tuossa loman alkuun.
"Mustat sydämet" sijoittuu Australiaan ja ei ole aivan perinteinen komisario Koskinen -kirja, ihan luettava kuitenkin.
"Kuolevaksi julistettu" sijoittuukin sitten taas Tampereelle ja on osittain jatkoa tuolle edelliselle kirjalle.
Tarina kulkee kevyesti kuten Jokisen kirjoissa useimmiten on tapana. Hyvää ja leppoisaa kesälukemista!

Uusi Vares-dekkari luetaan kun saapuu kirjastoon.

 

[Wilderness]

Viimeksi varmaan lukenut Inheritancen Christopher Paolinilta. Vai luinkohan saman kirjan vielä suomeksi tuon jälkeen eli Perinnön. Saattoi olla, mutta helvetin kauan on kyllä aikaa. Varmaan joutuu ihan vuosissa laskemaan. En nyt tähän laske niitä kymmeniä kirjoja, joita sen jälkeen olen opintojen takia lukenut. Ei innosta lukea huvikseen, kun ensin päivät muuten toljottaa kirjoja.

Ja nyt kun perkele googlailin niin meinaa Paolinikin lyödä rahoiksi ja kirjoittaa vielä 5. kirjan tuon Perintö-sarjan päälle. Pitää siis varmaan virkistää muistia ja tuokin sarja uudestaan ennenkuin uusi tuotos ilmestyy.

Tämän uutisen olen kyllä missannut täysin. Milloin uusin ilmestyy? Oisko tuohon jotain linkkiä saatavilla? Nopealla googlauksella en löytänyt. Tai sitten olen vain sokea. Pakko lukea jos tulee.

Itsellä tällä hetkellä luennassa Tulen ja Jään Laulu -kirjat ja itse olen kyllä noista tykännyt.

 

[Turha Kaukalo]

Roadside Picnicin myös.

Mäkin tahtoisin lukea Roadside Picnicin, tietty sen takia kun Stalker. Mutta toivottavasti on hyvä kirja.

 

[huhheijaa]

Tämän uutisen olen kyllä missannut täysin. Milloin uusin ilmestyy? Oisko tuohon jotain linkkiä saatavilla? Nopealla googlauksella en löytänyt. Tai sitten olen vain sokea. Pakko lukea jos tulee.

Itsellä tällä hetkellä luennassa Tulen ja Jään Laulu -kirjat ja itse olen kyllä noista tykännyt.

Kirja on kai stand-alone eli ei sinäänsä jatka tarinaa, mutta samoja hahmoja.
Book 5 and Beyond – Prequels, Stand-Alones, and Beyond Alagaesia | Shur'tugal – The official Inheritance Cycle fan community
Tuo oli nopein mitä löysin. Book V tulee siis olemaan nimi, mutta ei taida olla ihan heti tulossa ulos.

 

[Ollakseni]

Viimeksi sain loppuun Reijo Mäen Intiaani nimisen teoksen josta pidin jopa aika paljon. Hyvä kirja, onneksi tarttui mukaan. Nyt on luennassa Juha Jyrkkään Ouramoinen niminen eeppinen runoelma. Hyvältä vaikuttaa tähän mennessä.

 

[alwahla]

Aloin toissapäivänä lukemaan Victor Hugon Kurjia vuodelta 1945. Kieliasu on aika erilainen nykypäivään verrattuna, mutta ei se minua haittaa. Mielenkiintoinen opus, vaikka kyseessä onkin lyhennetty versio.

 

[Anssi #5]

Aloin toissapäivänä lukemaan Victor Hugon Kurjia vuodelta 1945. Kieliasu on aika erilainen nykypäivään verrattuna, mutta ei se minua haittaa. Mielenkiintoinen opus, vaikka kyseessä onkin lyhennetty versio.

Onko siis suomennos vuodelta 1945? Kurjathan ilmestyi jo vuonna 1862.