Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[DarkTower]

Muistelin 9/11 iskujen jälkeen, että Tom Clancy olisi kirjoittanut fiktiivisesti hieman samanlaisesta tapauksesta jo 90-luvulla. Tänään asia muistui mieleeni uudestaan ja otin tarkemmin selvää, itse kun olen lukenut kyseisen kirjan silloin aikoinaan. Kirjan nimi on Kunniavelka (Debt Of Honor 1994) ja siinä kirjassa lennetään matkustajakone päin valkoista taloa ja presidentti menehtyy. Liekö terroristit ottaneet esimerkkiä kyseisestä kirjasta? Ehkä kuitenkaan ei, mutta kaikki on silti mahdollista. Varsinkin kun pudonnut kone United Airlinesin lento 93 oli todennäköisesti kohdistettu valkoiseen taloon.

Ihme kun asiasta ei ole ollut minkäänlaista juttua medioissa? Ehkäpä siksi koska kirjailija on amerikkalainen ja ainakaan he eivät halua nostaa asiaa esille. Salaliittoteorioita löytyy aina, heh. Silti aika erikoinen yhteensattuma kokonaisuudessaan.

 

[sampio]

Tuntematon Törni tuli luettua loppuun juuri opiskelukirjallisuuden ulkopuolelta. Tykkäsin kokonaisuudesta, vaikka välillä asioita kertailtiin aikalailla ja ehkä joitain kohtia paukuteltiin hiukan suorasukaisesti jengoilleen. Kuitenkin pääosin asiallista ja kiihkotonta aiheen käsittelyä, joka raaputteli sankarikerrosta Törnin yltä, mutta samalla myös ymmärsi sopivissa määrin hänen touhujaan. Kirjan Lauri Törni oli ihminen, ei pelkkä kiitokuva, kuten esim. Sarjasen ja Kallosen trilogiassa.

 

[axe]

...tuli sitten vielä pakollisena heräteostona napattua mukaan joku 1980-luvun Sunset Stripin tukkaheviskenestä kertova ilmeisesti bändäriteos, jonka nimeä en muista. Sillä aloitetaan kuitenkin ihan kohta, kun tuonne sänkyyn kömmitään.

Taisi olla nimeltään Rock n' Roll High School ja hieno lisätagikin "Growing up in Hollywood during the decade of decadence", kirjoittajana Marisa Tellez. Jumalauta, oli yksi lukuhistoriani suurimmista pettymyksistä. Alkoi ihan hienosti: idolisoitiin Nikki Sixxiä, käytiin tsekkaamassa Guns N' Rosesin Street Scenen keikkaa 1986, pelattiin silmäpeliä Faster Pussycatin kitaristin kanssa ja vähän jotain tollasta, mutta sitä kesti ehkä viidesosan kirjasta. Sitten loppu oli jotain saakelin teinitytön valitusta pettävistä poikaystävistä ja bitchimäisistä tyttökavereista, käytiin bileissä istumassa joko sohvalla tai keittiössä juomassa vähän drinksua ja ihmettelemässä miksi poikaystävä ignorettaa ja kun noi toiset likat yrittää iskee hänen poikaystäväänsä / luulee että hän yrittää iskee heidän poikaystäviään. Se saatanan kirja olisi voinut tapahtua Mäntsälässä! Ei ollut rokkenrollia, ei ollut mitään. Vihaksi pisti.

 

[Wiljami]

Pitkästä aikaa tähdellistä täydennettävää tähän ketjuun (lukemiset olleet joko samoja mitä on tullut tänne jo linkattua, tai sitten joko tieteellistä tai äärimmäisen kevyttä luettavaa, mitkä eivät mielestäni sinänsä ansaitse palstalla mainostusta). YLE käytti verorahoja kiitettävästi hankkimalla HBO:lta oikeudet näyttää True Detective -sarjan ensimmäinen tuotantokausi lähes tuoreeltaan ja tuohan oli varsin nautinnollista katsottavaa. Sarjasta innostuneena päätin googletella hieman näitä otuksia ja paikkoja, mitä sarjassa mainitaan pahisten inspiraationlähteinä ja yllätyin siitä miten laajalti pelkästään Lovercraftin luomaksi luulemani myytos on kirjallista materiaalia tuottanut 1800-1900 lukujen taitteessa. Wikipediointi vei lukemaan kuvauksia (ilman juonipaljastuksia) useammastakin teoksesta ja luenkin nyt netistä The Whisperer in Darkness:ia. Erikoista sinänsä, että vaikka pintapuolisesti tietääkin Chthulhu -myytit jne, niin en ole kuitenkaan koskaan aiemmin lukenut edes Lovercraftia, saati sitten muita samasta aihepiiristä kirjoittaneita. Hauskaa myös huomata että esimerkiksi South Parkin "craab peeople" tulevat näistä kirjoista (tunnen sivistyneeni).

 

[Puolustaja]

Stephen Kingin Musta Torni- kirjasarja, enpä ollut aikaisemmin Kingiä lukenut ja aloitin sitten suoraan tällä massiivisella tarinalla. Ensimmäiset kirjat olivat mielestäni loistavia, mutta valitettavasti taso laski loppua kohden. Olen jopa huojentunut, että tuo seikkailu on nyt ohi, joten voin siirtyä muiden kirjojen pariin.

 

[Ollakseni]

Veriveljien saaga ja Viinimaan saaga ovat luettavina. Kaikkea äidin kirjahyllystä löytyykin. Nämähän ovat islantilaista enemmän tai vähemmän historiallista tarinankerrontaa jossa on väritystä sopivasti mukana. Veriveljien saagaa sain lukaistua muutamia kymmeniä sivuja ja sen luettuani ajattelin hakea Necronomiconin ja lukea sen läpi. Siinä onkin lukemista loppukevääksi. Tai no siihen saakka kunnes oikeustieteellisen pääsykoekirjat julkaistaan.

 

[Ramchester]

Suomennetut Game of Thrones-kirjat tuli luettua. Täytyy todeta, ettei yllätä lukijoiden huoli kirjailijan terveydestä, sillä aika monta kirjaa saa vielä kirjoittaa, ennen kuin saadaan kaikki juonikuviot nippuun ilman ylimääräistä väkivaltaa.

Nyt menossa uudelleen luvussa Saatana saapuu Moskovaan. Tuntuu toimivan edelleen.

 

[Glove]

Sain toissa jouluna äidiltäni lahjaksi Jari Tervon kirjan Ohrana. Olen lukenyt sitä nyt reilun vuoden työpaikalla taukojen aikana silloin kun on huvittanut ja päässyt noin puoleen väliin. Ei ainakaan minun mielestäni ole sellainen kirja, jonka haluaisi lukea yhdellä istumalla.

 

[Tinke-80]

Terry Pratchettin FC Akateemiset hain eilen kirjastosta. Saa nähdä mitä Pratchett saa irti jalkapallomaailmasta.

FC Akateemiset – Wikipedia

-Tinke

 

[Wiljami]

Terry Pratchettin FC Akateemiset hain eilen kirjastosta. Saa nähdä mitä Pratchett saa irti jalkapallomaailmasta.

FC Akateemiset – Wikipedia

-Tinke

Hyvä teos ainakin alkukielellä (hyllystä löytyy lähes koko muunkin Discworld -tuotannon kanssa). Aiempiin teoksiin verrattuna enemmän tummia sävyjä (tosin Pratchettin kirjat tummuneet sävyiltään melko tasaisesti ajan saatossa, tuoreimpien sisältäessä hyvinkin purevaa kritiikkiä erilaisia yhteiskunnan epäkohtia vastaan), kokonaisuutena mielestäni erittäin toimiva.

 

[Kulttimörkö]

Juuri nyt on menossa George Carlin with Tony Hendra: Last Words. Carlinin elämänkerta, joka on ainakin alussa aivan helvetin hauskasti ja rehellisesti kirjoitettu. Tekstissä välittyy myös se kuin tunteikkaasti Carlin on noita aikoja muistellut.

Sen jälkeen taidan lukea An Orgy of George mammutin jossa on kolme Carlinin kirjoittamaa kirjaa (Brain droppings, Napalm and Sillyputty ja When will Jesus bring the pork chops) ja näiden lisäksi on 30 sivua ekstraa. Yhteensä mammutissa lähes 900 sivua.

 

[redlate]

Täältä pohjoiseen, Sentencedin tarina, tuli viimeksi luettua. Pari kertaa nauratti ihan ääneen meno ulkomailla.
Nyt on menossa Alkulukujen lumoissa, joka kertoo Riemannin hypoteesin ratkaisuyrityksistä ja muutenkin historiaa aiheesta.

 

[regularflex]

Sain toissa jouluna äidiltäni lahjaksi Jari Tervon kirjan Ohrana. Olen lukenyt sitä nyt reilun vuoden työpaikalla taukojen aikana silloin kun on huvittanut ja päässyt noin puoleen väliin. Ei ainakaan minun mielestäni ole sellainen kirja, jonka haluaisi lukea yhdellä istumalla.

Tervo on kirjailijana korkeintaan keskinkertainen kansallisella tasolla. Miehen kansansuosio selittyy pitkälti kyvykkäällä ja oivaltavalla ulosannilla televisiossa, mutta kirjailijana Tervo ei ikävä kyllä ole lähellekään maineensa veroinen.

Joulun jälkeen on tullut aktivoiduttua kertomakirjallisuuden parissa ja aluksi tankkasin pari Tuomas Kyröä. Tämän jälkeen Dickensiä, pari Le Carrea ja joululahjaksi saatu Roger Mooren omaelämäkerta. Nyt pitäisi aloittaa Sofi Oksasen Puhdistus, kun sekin on väliin jäänyt vaikka muutama vuosi sitten oli ns. kaikkien huulilla.

 

[Luke]

Tervo on kirjailijana korkeintaan keskinkertainen kansallisella tasolla.

Nyt pitäisi aloittaa Sofi Oksasen Puhdistus, kun sekin on väliin jäänyt vaikka muutama vuosi sitten oli ns. kaikkien huulilla.

Myös Reijo Mäki on sellainen kirjailija, jonka suosio on jäänyt itselleni mysteeriksi. Mielestäni hän on kirjoittajana varsin heikko. Varsinkin kirjojen dialogi on täysin luonnotonta, eikä se teksti sovi kenenkään suuhun. Ja kirjoissahan kaikki puhuvat täsmälleen samalla tavalla, jaaritellen ja kielikuvia käyttäen.

Mutta jotain Mäki tekee myös oikein, kun kirjat keikkuvat jatkuvasti myydyimpien teosten listoilla. Mäki on ihan hyvä luomaan henkilöhahmoja ja kapakkajargonia, vaikka se dialogi aika kökköä onkin. Ja Vares on kiistatta hyvä hahmo, varmasti iso osa Mäen kirjojen suosiota. Menee varmaan hahmona tuonne Raidin vanaveteen, jos noin yleisesti mietitään.

Tuo Puhdistus on muuten myös sellainen kirja, jonka suursuosiota en ymmärrä yhtään. Omaan makuuni varsin keskinkertainen tekele.

En halua kuitenkaan liian kriittiseksi heittäytyä, sillä keskimäärin pidän varsin paljon suomalaisesta kirjallisuudesta ja luen sitä paljon. Ei siis ole tarkoitus päteä täällä palstalla kansansuosikkeja lytäten.

Jos mennään vähän enemmän ketjun aiheeseen, niin viimeksi luetuista kirjoista Tuomas Lius on varsin miellyttävä tuttavuus rikoskirjallisuuden saralla. Siinä on mielestäni erittäin taitava kaveri nimenomaan kirjallisilta taidoiltaan. Hienoa sanankäyttöä!

 

[Johnny B. Goode]

Myös Reijo Mäki on sellainen kirjailija, jonka suosio on jäänyt itselleni mysteeriksi. Mielestäni hän on kirjoittajana varsin heikko. Varsinkin kirjojen dialogi on täysin luonnotonta, eikä se teksti sovi kenenkään suuhun. Ja kirjoissahan kaikki puhuvat täsmälleen samalla tavalla, jaaritellen ja kielikuvia käyttäen.

Omasta mielestäni on ihan ymmärrettävää että kansalle jonka suosituinta televisiotarjontaa edustavat Salatut Elämät sekä täysin aivoton reality-"viihde", Reijo Mäen tasoinen tusinakioskikirjallisuus uppoaa kuin häkä.

Itsellä nyt työn alla taas ihan perus WWII historiaa samalta alueelta, mutta vastakkaisilta puolilta, eli Anna Reidin Leningrad-Piiritetyn kapungin tragedia 1941-44, sekä Anthony Beevorin Berlin 1945.

Varsinkin nuo Berliinin kukistumisen viime hetket nyt on luettu ja nähty dokumenttimuodossa moneen eri kertaan, mutta em. teosta ei ole kahlattu läpi niin pakkohan tuokin on lukea. Tuosta Leningradin piirityksestä ei ole tullut kauheasti tekstimuodossa infoa imettyä, jokusen dokkarin tosin katsellut. Vähän tuntuu tuo Leningradin miltei kolmen vuoden helvetti jääneen melkolailla Stalingradin tapahtumien varjoon.

 

[Johnny B. Goode]

Jos (ja kun) aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukasta myös David Glantzin (itelle uusi tuttavuus tämä kirjailija) "900 kauhun päivää - Leningradin piiritys 1941-1944". Ite tosin en teosta ole vielä lukenut vielä, mutta aloittanut kuitenkin.

Katohan, näyttäisi jopa verkkokirjaston mukaan olevan tossa lähikirjastossa paikalla. Kiitti vinkistä, menee lukuun!

 

[H.Incandenza]

Tervo on kirjailijana korkeintaan keskinkertainen kansallisella tasolla. Miehen kansansuosio selittyy pitkälti kyvykkäällä ja oivaltavalla ulosannilla televisiossa, mutta kirjailijana Tervo ei ikävä kyllä ole lähellekään maineensa veroinen.

Tuo ei ole mielestäni ihan totta. Tervolta löytyy pari varsin laadukastakin teosta. Parhaana esikoisromaani Pohjanhovi. Mutta myös Minun sukuni tarina ja Myyrä ovat ihan ok. Tervon ongelmana etenkin viimeaikoina on ollut tyylillinen itsensä toistaminen ja turha kielellinen briljeeraaminen. Pyritään vain näyttämään, että osataan kivoja kielikuvia ja nokkelia lauseita.

Itse olen lukenut viimeaikoina seuraavat:
Kurt Vonnegut Teurastamo 5, Martin Amis Yöjuna ja saman kirjailijan Keltainen Koira, sekä selailtu D.F.Wallacen Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja.

Postista odotan saapuvaksi Hännikäisen uusinta esseeteosta Kunnia ja Michel Farberin teosta The Book of Strange New Things.

 

[Ollakseni]

Reijo Mäki on omaan makuuni ihan miellyttävä kirjailija. Toki vähän kummallista, että yhdelle henkilölle tapahtuu niin paljon asioita, mutta tämä on kaikkien kirjasarjojen ongelma. Ei se nyt maailmaa mullistavaa kirjallisuutta ole, mutta hyvää krapulapäiväkirjallisuutta. Plus sen kautta tutustuin Bukowskiin, jonka kautta tutustuin Camus'n teoksiin ja siitä Sartreen. Jännää että Beevor nauttii niin tiukkaa suosiota täällä vaikka setäni ei juuri pidä häntä erikoisena historioitsijana... Käyttää kolmannen käden lähteitä. Hyvää pop-historiaa toki.

 

[Palstalegenda]

Minulla on tässä ollut muutaman viikon lainassa Anna Politkovskajan kirja Mitään salaamatta ja Luke Hardingin Venäjästä kertova kirja Mafiavaltio. Sattui sitten Nemtsovin murha sopivasti tähän näiden kirjojen lukemisten lomaan.

Meno on ollut jo koko Putinin valtakauden ajan mafiatouhua. Meno yltyy, minne vielä pääsemmekään. Jospa vielä atomikin halkaistaan.

 

[mjarkko]

Suosittelen Christian Rönnbackan dekkarisarjaa komisario Antti Hautalehdosta.

http://www.bazarforlag.fi/kirjailija/christian-ronnbacka/5468

Linkki vie kustantajan kirjailijaesittelyyn.

 

[Luke]

Suosittelen Christian Rönnbackan dekkarisarjaa komisario Antti Hautalehdosta.

Tätä on helppo kompata.

Omaan makuuni parhaat kotimaiset rikoskirjailijat ovat Tuomas Lius, Tapani Bagge, Harri Nykänen ja Christian Rönnbacka. Kaikki erinomaisia kirjallisilta kyvyiltään, samoin tarinat ja henkilöhahmot riittävän vetäviä. Liuksella jopa erittäin vetäviä.

Jo lopettaneista kirjailijoista uusien lukijoiden kannattaa tutustua Paul-Erik Haatajan tuotantoon.

Itselleni tekstin taso on jopa tarinaa tärkeämpää. Sujuvaa ja hyvää tekstiä lukee mielellään, vaikka itse tarina olisi vähän keskinkertaisempikin. Surkeaa tekstiä taas ei pelasta nerokkain juonikaan. Matti Rönkä tästä hyvä esimerkki; itse kirjoissahan ei tapahdu juuri mitään, mutta teksti on omaan makuuni vetävää ja miellyttävää lukea.

Pohjoismaisista rikoskirjailijoista voisin suositella tanskalaista Jussi Adler-Olsenia, jonka Q-osastosta kertova kirjasarja on hyvinkin lukemisen arvoinen.

 

[H.Incandenza]

Luettu Hännikäisen Kunnia: Laadukasta ja poleemista pohdintaa, mielenkiintoisia ajatuksia ja perusteltuja mielipiteitä. Varmasti tästä saa osa väestöstä herneet nenäänsä mutta kirjaan kohdistetut syytökset natsismista ja fasismista ovat taasen täysin tuulesta temmattuja ja perustettomia. Nähtävästi jälleen ilman kirjan lukemista ilmaan heitettyjä ja enemmänkin kirjailijan persoonaan kohdistettuja.

Luen juuri: Roberto Bolañon 2666. Olen taitanut löytää uuden suosikin. Tuli jo innostuksissa hankittua saman kirjailijan Kesyttömät etsivät.

 

[U2]

Tuli luettua Reijo Mäen Novellikirjailija Luusalmen Siivellä eläjä. Niin paljon kun Vares-kirjoista ja muistakin Mäen teoksista olen aina pitänyt, nyt on kyllä pakko sanoa, että tämä oli ihan paska. Ilmeisesti jonkinlainen välityö. Toivottavasti seuraava Vares on taas tuttua timanttia.

 

[Footless]

Beevorin Normandia 1944 tuli luettua viimeksi, nyt on kesken McNeil & McNeil: Verkottunut ihmiskunta ja vuoroaan odottaa Beevorin pääteos Toinen maailmansota. Johonkin väliin yritän mahduttaa Sapkowskin Noituri-sarjan kolmannen osan, jotain vähän kevyempää saattaa kaivata noiden historian eeposten jälkeen.

 

[Alamummo]

Sain lahjaksi Aleksandr Solženitsynin kirjoittaman Gulag - Vankileirien saaristo. Aloittelen urakkaa pikkuhiljaa ja odotan raskasta ja mieleenpainuvaa lukukokemusta.