Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[redlate]

Täältä pohjoiseen, Sentencedin tarina, tuli viimeksi luettua. Pari kertaa nauratti ihan ääneen meno ulkomailla.
Nyt on menossa Alkulukujen lumoissa, joka kertoo Riemannin hypoteesin ratkaisuyrityksistä ja muutenkin historiaa aiheesta.

 

[regularflex]

Sain toissa jouluna äidiltäni lahjaksi Jari Tervon kirjan Ohrana. Olen lukenyt sitä nyt reilun vuoden työpaikalla taukojen aikana silloin kun on huvittanut ja päässyt noin puoleen väliin. Ei ainakaan minun mielestäni ole sellainen kirja, jonka haluaisi lukea yhdellä istumalla.

Tervo on kirjailijana korkeintaan keskinkertainen kansallisella tasolla. Miehen kansansuosio selittyy pitkälti kyvykkäällä ja oivaltavalla ulosannilla televisiossa, mutta kirjailijana Tervo ei ikävä kyllä ole lähellekään maineensa veroinen.

Joulun jälkeen on tullut aktivoiduttua kertomakirjallisuuden parissa ja aluksi tankkasin pari Tuomas Kyröä. Tämän jälkeen Dickensiä, pari Le Carrea ja joululahjaksi saatu Roger Mooren omaelämäkerta. Nyt pitäisi aloittaa Sofi Oksasen Puhdistus, kun sekin on väliin jäänyt vaikka muutama vuosi sitten oli ns. kaikkien huulilla.

 

[Luke]

Tervo on kirjailijana korkeintaan keskinkertainen kansallisella tasolla.

Nyt pitäisi aloittaa Sofi Oksasen Puhdistus, kun sekin on väliin jäänyt vaikka muutama vuosi sitten oli ns. kaikkien huulilla.

Myös Reijo Mäki on sellainen kirjailija, jonka suosio on jäänyt itselleni mysteeriksi. Mielestäni hän on kirjoittajana varsin heikko. Varsinkin kirjojen dialogi on täysin luonnotonta, eikä se teksti sovi kenenkään suuhun. Ja kirjoissahan kaikki puhuvat täsmälleen samalla tavalla, jaaritellen ja kielikuvia käyttäen.

Mutta jotain Mäki tekee myös oikein, kun kirjat keikkuvat jatkuvasti myydyimpien teosten listoilla. Mäki on ihan hyvä luomaan henkilöhahmoja ja kapakkajargonia, vaikka se dialogi aika kökköä onkin. Ja Vares on kiistatta hyvä hahmo, varmasti iso osa Mäen kirjojen suosiota. Menee varmaan hahmona tuonne Raidin vanaveteen, jos noin yleisesti mietitään.

Tuo Puhdistus on muuten myös sellainen kirja, jonka suursuosiota en ymmärrä yhtään. Omaan makuuni varsin keskinkertainen tekele.

En halua kuitenkaan liian kriittiseksi heittäytyä, sillä keskimäärin pidän varsin paljon suomalaisesta kirjallisuudesta ja luen sitä paljon. Ei siis ole tarkoitus päteä täällä palstalla kansansuosikkeja lytäten.

Jos mennään vähän enemmän ketjun aiheeseen, niin viimeksi luetuista kirjoista Tuomas Lius on varsin miellyttävä tuttavuus rikoskirjallisuuden saralla. Siinä on mielestäni erittäin taitava kaveri nimenomaan kirjallisilta taidoiltaan. Hienoa sanankäyttöä!

 

[Johnny B. Goode]

Myös Reijo Mäki on sellainen kirjailija, jonka suosio on jäänyt itselleni mysteeriksi. Mielestäni hän on kirjoittajana varsin heikko. Varsinkin kirjojen dialogi on täysin luonnotonta, eikä se teksti sovi kenenkään suuhun. Ja kirjoissahan kaikki puhuvat täsmälleen samalla tavalla, jaaritellen ja kielikuvia käyttäen.

Omasta mielestäni on ihan ymmärrettävää että kansalle jonka suosituinta televisiotarjontaa edustavat Salatut Elämät sekä täysin aivoton reality-"viihde", Reijo Mäen tasoinen tusinakioskikirjallisuus uppoaa kuin häkä.

Itsellä nyt työn alla taas ihan perus WWII historiaa samalta alueelta, mutta vastakkaisilta puolilta, eli Anna Reidin Leningrad-Piiritetyn kapungin tragedia 1941-44, sekä Anthony Beevorin Berlin 1945.

Varsinkin nuo Berliinin kukistumisen viime hetket nyt on luettu ja nähty dokumenttimuodossa moneen eri kertaan, mutta em. teosta ei ole kahlattu läpi niin pakkohan tuokin on lukea. Tuosta Leningradin piirityksestä ei ole tullut kauheasti tekstimuodossa infoa imettyä, jokusen dokkarin tosin katsellut. Vähän tuntuu tuo Leningradin miltei kolmen vuoden helvetti jääneen melkolailla Stalingradin tapahtumien varjoon.

 

[Johnny B. Goode]

Jos (ja kun) aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukasta myös David Glantzin (itelle uusi tuttavuus tämä kirjailija) "900 kauhun päivää - Leningradin piiritys 1941-1944". Ite tosin en teosta ole vielä lukenut vielä, mutta aloittanut kuitenkin.

Katohan, näyttäisi jopa verkkokirjaston mukaan olevan tossa lähikirjastossa paikalla. Kiitti vinkistä, menee lukuun!

 

[H.Incandenza]

Tervo on kirjailijana korkeintaan keskinkertainen kansallisella tasolla. Miehen kansansuosio selittyy pitkälti kyvykkäällä ja oivaltavalla ulosannilla televisiossa, mutta kirjailijana Tervo ei ikävä kyllä ole lähellekään maineensa veroinen.

Tuo ei ole mielestäni ihan totta. Tervolta löytyy pari varsin laadukastakin teosta. Parhaana esikoisromaani Pohjanhovi. Mutta myös Minun sukuni tarina ja Myyrä ovat ihan ok. Tervon ongelmana etenkin viimeaikoina on ollut tyylillinen itsensä toistaminen ja turha kielellinen briljeeraaminen. Pyritään vain näyttämään, että osataan kivoja kielikuvia ja nokkelia lauseita.

Itse olen lukenut viimeaikoina seuraavat:
Kurt Vonnegut Teurastamo 5, Martin Amis Yöjuna ja saman kirjailijan Keltainen Koira, sekä selailtu D.F.Wallacen Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja.

Postista odotan saapuvaksi Hännikäisen uusinta esseeteosta Kunnia ja Michel Farberin teosta The Book of Strange New Things.

 

[Ollakseni]

Reijo Mäki on omaan makuuni ihan miellyttävä kirjailija. Toki vähän kummallista, että yhdelle henkilölle tapahtuu niin paljon asioita, mutta tämä on kaikkien kirjasarjojen ongelma. Ei se nyt maailmaa mullistavaa kirjallisuutta ole, mutta hyvää krapulapäiväkirjallisuutta. Plus sen kautta tutustuin Bukowskiin, jonka kautta tutustuin Camus'n teoksiin ja siitä Sartreen. Jännää että Beevor nauttii niin tiukkaa suosiota täällä vaikka setäni ei juuri pidä häntä erikoisena historioitsijana... Käyttää kolmannen käden lähteitä. Hyvää pop-historiaa toki.

 

[Palstalegenda]

Minulla on tässä ollut muutaman viikon lainassa Anna Politkovskajan kirja Mitään salaamatta ja Luke Hardingin Venäjästä kertova kirja Mafiavaltio. Sattui sitten Nemtsovin murha sopivasti tähän näiden kirjojen lukemisten lomaan.

Meno on ollut jo koko Putinin valtakauden ajan mafiatouhua. Meno yltyy, minne vielä pääsemmekään. Jospa vielä atomikin halkaistaan.

 

[mjarkko]

Suosittelen Christian Rönnbackan dekkarisarjaa komisario Antti Hautalehdosta.

http://www.bazarforlag.fi/kirjailija/christian-ronnbacka/5468

Linkki vie kustantajan kirjailijaesittelyyn.

 

[Luke]

Suosittelen Christian Rönnbackan dekkarisarjaa komisario Antti Hautalehdosta.

Tätä on helppo kompata.

Omaan makuuni parhaat kotimaiset rikoskirjailijat ovat Tuomas Lius, Tapani Bagge, Harri Nykänen ja Christian Rönnbacka. Kaikki erinomaisia kirjallisilta kyvyiltään, samoin tarinat ja henkilöhahmot riittävän vetäviä. Liuksella jopa erittäin vetäviä.

Jo lopettaneista kirjailijoista uusien lukijoiden kannattaa tutustua Paul-Erik Haatajan tuotantoon.

Itselleni tekstin taso on jopa tarinaa tärkeämpää. Sujuvaa ja hyvää tekstiä lukee mielellään, vaikka itse tarina olisi vähän keskinkertaisempikin. Surkeaa tekstiä taas ei pelasta nerokkain juonikaan. Matti Rönkä tästä hyvä esimerkki; itse kirjoissahan ei tapahdu juuri mitään, mutta teksti on omaan makuuni vetävää ja miellyttävää lukea.

Pohjoismaisista rikoskirjailijoista voisin suositella tanskalaista Jussi Adler-Olsenia, jonka Q-osastosta kertova kirjasarja on hyvinkin lukemisen arvoinen.

 

[H.Incandenza]

Luettu Hännikäisen Kunnia: Laadukasta ja poleemista pohdintaa, mielenkiintoisia ajatuksia ja perusteltuja mielipiteitä. Varmasti tästä saa osa väestöstä herneet nenäänsä mutta kirjaan kohdistetut syytökset natsismista ja fasismista ovat taasen täysin tuulesta temmattuja ja perustettomia. Nähtävästi jälleen ilman kirjan lukemista ilmaan heitettyjä ja enemmänkin kirjailijan persoonaan kohdistettuja.

Luen juuri: Roberto Bolañon 2666. Olen taitanut löytää uuden suosikin. Tuli jo innostuksissa hankittua saman kirjailijan Kesyttömät etsivät.

 

[U2]

Tuli luettua Reijo Mäen Novellikirjailija Luusalmen Siivellä eläjä. Niin paljon kun Vares-kirjoista ja muistakin Mäen teoksista olen aina pitänyt, nyt on kyllä pakko sanoa, että tämä oli ihan paska. Ilmeisesti jonkinlainen välityö. Toivottavasti seuraava Vares on taas tuttua timanttia.

 

[Footless]

Beevorin Normandia 1944 tuli luettua viimeksi, nyt on kesken McNeil & McNeil: Verkottunut ihmiskunta ja vuoroaan odottaa Beevorin pääteos Toinen maailmansota. Johonkin väliin yritän mahduttaa Sapkowskin Noituri-sarjan kolmannen osan, jotain vähän kevyempää saattaa kaivata noiden historian eeposten jälkeen.

 

[Alamummo]

Sain lahjaksi Aleksandr Solženitsynin kirjoittaman Gulag - Vankileirien saaristo. Aloittelen urakkaa pikkuhiljaa ja odotan raskasta ja mieleenpainuvaa lukukokemusta.

 

[TomiP]

Luin viimeksi Marko Nenosen Noitavainot Euroopassa: Ihmisen pahuus.

 

[PeteX]

Tällä hetkellä luvussa tuttuni Janne Salmen Vanha rokkistara : Jussi Raittisen ja The Boys -yhtyeen tarina 1977-2014. Mielenkiintoista juttua monesta vanhasta soittoniekasta mm. Topi Sorsakoskesta. Aiemmat Jannen kirjat Kun 50-luku tuli takaisin – Nuorison 50-lukuvillitys 1978-1981 ja Tigers Story (Teddy & The Tigersin tarina) myös luettu ja hyviksi todettu.

 

[SamSal]

Kaipaisin vinkkejä Scifi jännityskirjoista. Child/Preston tuotanto on kokonaan luettu ja samantyylisiä kirjailijoita olisi hakusessa.

 

[red.machine]

Luin A. Kiven klassikkoteoksen Seitsemän veljestä. Mielestäni ajoittain todella puuduttavaa luettavaa noiden pitkien dialogien takia, ja välillä tuli kohtia joissa joku veljeksistä höpötti suurin piirtein sivun verran. Ei oikein minuun iskenyt tämä teos.

 

[sonnychiba]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

 

[huhheijaa]

Viimeksi varmaan lukenut Inheritancen Christopher Paolinilta. Vai luinkohan saman kirjan vielä suomeksi tuon jälkeen eli Perinnön. Saattoi olla, mutta helvetin kauan on kyllä aikaa. Varmaan joutuu ihan vuosissa laskemaan. En nyt tähän laske niitä kymmeniä kirjoja, joita sen jälkeen olen opintojen takia lukenut. Ei innosta lukea huvikseen, kun ensin päivät muuten toljottaa kirjoja.

Martinin The song of ice and fire-sarja kyllä löytyy kokonaisuudessaan, mutta en kyllä ole saanut edes ensimmäistä kirjaa luettua. Sääli, koska uskon vahvasti sen olevan paras sarja minkä tulen koskaan lukemaan. Varmaan kesällä huitaisen nuo tähän mennessä ilmestyneet.

Ja nyt kun perkele googlailin niin meinaa Paolinikin lyödä rahoiksi ja kirjoittaa vielä 5. kirjan tuon Perintö-sarjan päälle. Pitää siis varmaan virkistää muistia ja tuokin sarja uudestaan ennenkuin uusi tuotos ilmestyy.

 

[Ollakseni]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

Mikael Karvajalkaa olen joskus kuullut äänikirjana. On ihan helvetin tuskallisen oloista jaarittelua. Vai oliko kyseessä sen jatko-osa?

Martinin The song of ice and fire-sarja kyllä löytyy kokonaisuudessaan, mutta en kyllä ole saanut edes ensimmäistä kirjaa luettua. Sääli, koska uskon vahvasti sen olevan paras sarja minkä tulen koskaan lukemaan. Varmaan kesällä huitaisen nuo tähän mennessä ilmestyneet.

Hyvä kirjasarja mutta hieman puinen välillä. Eivät niin pitkän oloisia kuin mitä oikeasti ovat. Itselläni on neljänteen kirjaan jäänyt. Josko kesän aikana saisi neljännen ja viidennen luettua noin kolmessa erässä. Ei niitä pysty lukemaan kuin yksittäisissä kolmen-neljän päivän rykäyksissä, muuten unohtuvat hahmot pahasti.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Helmet For My Pillow - Robert Leckien muisteloita Tyynenmeren sotareissustaan alkaen värväytymisestään Pearl Harborin jälkeisenä päivänä, jatkuen harjoitusleirien kautta Guadalcanalille ja niinpäin pois aina haavoittumiseensa asti Peleliulla. Mielenkiintoista löpinää sodan arjesta ilman mitään strategisia nuolia tai joukkojensiirtokuvioita. Kirja on myös osana HBOn Spielberg-Hanksin tuottamaa televisiosarjaa "The Pacific" (johon suomennoksessa kivasti lisättiin 'Tyynenmeren Taistelutoverit, ettei kukaan vahingossakaan missaa yhteyttä aikaisempaan Taistelutoverit -sarjaan).

Nyttemmin scifiä, "The First Fifteen Lives of Harry August". Murmelipäivän ideaa mukaillen sankari palaa aina kuolemansa jälkeen samaan lähtöpisteeseen ja elää elämänsä uudestaan ja uudestaan muistaen kaikki edelliset kerrat. Johan nyt on markkinat.

 

[sampio]

Keskisarjan Teemun "Kyynelten kallio" lähti tulille iltalukemisena. Mielenkiintoista matskua opintojen ja duunin ulkopuolelta, mutta kuitenkin historiaan liittyen. Kyseessä siis 1600- ja 1700-lukulaista elämäntapaa seksin ja väkivallan kautta avattuna. Tietokirjallisuutta hiukan kepeämmällä otteella kirjoitettuna eli juur mun juttuni. Jostain syystä on hirveän vaikea romaaneihin tarttua.

 

[PeteX]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

Loistavia kirjoja ja loistava kirjailija. Jos pitää Karvajalasta, niin kannattaa lukea seuraavana vuonna ilmestynyt Mikael Hakim myös.

 

[Anssi #5]

Viimeksi luin Sinuhe egyptiläisen ihan vaan sen takia, että halusin tietää miksi kirjaa kehutaan. Ja olihan se parempi kuin odotin. Nyt luen Waltarin Mikael Karvajalkaa.

Jos Sinuhesta tykkää, niin Waltarin Turms, kuolematon kelpaa todennäköisesti myös. Ja jos nuo Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim toimii myös, niin siitä voi jatkaa Waltarin historiallisten romaanien sarjaa Johannes Angeloksella.

Itse luin viimeksi mielensäpahoittajan viimeisen osan ja nyt on menossa Stephen Fryn muistelmien kakkososa Fryn aikakirjat. Molemmat oikein hyvää viihdettä omissa sarjoissaan.