Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[ms.qvist]

Ensimmäinen tutustuminen Vladimir Nabokovin kirjalliseen tuotantoon tapahtui vasta tässä vaiheessa elämääni saatuani luettua Nabokovin varhaistuotannon kenties kuuluisimman teoksen Naurua pimeässä - se Nabokovin kenties kuuluisin teos Lolita(kin) hyllystä löytyy ja jossain vaiheessa on tartuttava siihen, oikeastaan jos siksi, koska tykästyin kovin Nabokovin kielelliseen ilmaisuus Naurua pimeässä teoksessa. Teos on yhdelläkertaa tavattoman inhimillinen, lämminhenkinen, nautinnollinen, iloitteleva ollen kuitenkin samalla todella raadollinen, julkea ja jopa julma - epäinhimillinenkin nimihenkilöä Albinusta kohtaan, jonka häikäilemätön "ilolintu" Margot Peters todella oivallisella tapaa kietoo pikkusormensa ympärille onnistuen samalla pelaamaan peliä toisaalla - entisen rakastajansa - Rexin kanssa ja lopulta tämä kolmiyhteys tiivistyy intensiiviseen ja kyltymättömän "brutaaliin" ja piinavan kiduttavaan elämään mökissä, jossa sokeutunut Albinus joutuu mitä julmimmalla tapaa nöyryytetyksi ja hänen heikkouttaan käytetään epäinhimillisellä tapaa hyväksi - vai oliko se sittenkään epäinhimillistä, päteekö sanonta niin makaa kuin petaa.

Kirjan kielellinen ilmaus oli minusta todella nautinnollista, paikoin kovinkin rohkeaa ja toisaalla viipyilevän rauhallista - Nabokov kertoi tarinansa hetkittäin verkkaiseen tahtiin antaen henkilöille aikansa ja tilansa, toisaalta saavutettiin hetki jolloin edettiin kiihkeästi sydän pamppaillen ja kiirehtien, kunnes saavutettiin jälleen uusi hetki ja aika ja tila.

"'Siinä siis kaikki", hän ajatteli aivan pehmeästi, kuin olisi levännyt vuoteessa. "Minun täytyy olla hiljaa pienen aikaa ja sitten kävellä hyvin hitaasti pitkin tuota kirkasta kivun hiekkaa kohden tuota sinistä, sinistä aaltoa. Millainen autuus onkaan sinisyydessä. En ole koskaan tiennyt kuinka sinistä sinisyys voi olla. Millaista sekasotkua elämä on ollut. Nyt tiedän kaiken. Tulee, tulee, tulee hukuttamaan minut. Tuossa se on. Miten koskee. En voi hengittää..."

Hän istui lattialla pää kumarassa, sitten kumartui hitaasti eteenpäin ja kaatui kyljelleen kuin suuri, pehmeä nukke".

Ja näin päättyi Albinuksen elämä.

vlad.

 

[Jakedeus]

Juuri aloitin lukemaan Antero Holmalan teosta Holokausti-Tapahtumat ja tulkinnat. Onko Vladilla tai kellään muulla kokemusta ks. opuksesta? Toivon että kirjassa tosiaan keskitytään nimenomaan noihin tapahtumiin ja tulkintoihin, eikä olisi pelkästään luettelomaista lukujen listaamista.

Ei ole ylimääräistä luettelomaisuutta. Lukuja kyllä tuodaan esille, mutta perspektiivin luomiseksi. Itse pidän teosta erinomaisena ja kohtalaisen helppolukuisena, vaikka onkin muistaakseni väikkärin popularisoitu ja suomeksi käännetty versio.

 

[Frostbite]

Tarkoitus olisi lukea uudelleen "Hobitti". Olin niin pettynyt tähän Jacksonin romantisoituun elokuva trilogiaan, että on pakko saada pian pois pyyhittyä tuo kuva mielestä.

 

[Sistis]

Viimeksi luin Nobel-palkitun Gabriel Garcia Marquezin suurteoksen Sadan vuoden yksinäisyys. Teos oli hyvinkin hämmentävä, ja lukukokemusta on hyvinkin hankala pukea sanoiksi. Teos oli periaatteessa hyvinkin helppoa luettavaa, mutta tapahtumien käänteet olivat puolestaan niin omituisia, että mieli ei aina pysynyt mukana. Myös se, että nimet Aureliano ja Josè Arcadio, tai niiden muunnokset, säilyivät Buendian suvussa useamman sukupolven ajan teki oman haasteensa tarinan seuraamiseen. Netistä printtaamani Buendian sukupuu auttoi kumasti tarinan sisäistämisessä. Hämmentävä teos joka tapauksessa. Odotin historiallista romaania, mutta lopputulema olikin sen, fantasiakirjallisuuden ja symboliikkaa sisältävän satiirin sekoitus, tai jotain sinne päin. Suosittelen kuitenkin teosta kaikille, jota Etelä-Amerikan historia vähänkin kiinnostaa.

Nyt otin lukuun aiemmin ainakin kertaalleen lukemani toisen Nobel-teoksen, eli Boris Pasternakin Tohtori Zivagon. Kyseessä on kyllä mahtava kirja, kuten muistelinkin. Hollywood-filmatisointi ei legendaarisuudestaan ja Suomessa filmatuista kohtauksistaan huolimatta anna täyttä oikeutta teokselle. Hieno kuvaus Venäjän historiasta, Neuvostoliiton synnystä ja sisällissodan hävinneen osapuolen kohtalosta. Vähän kuin Venäjän versio Pohjantähdestä. Kirja on varsin helppoa luettavaa, mutta venäläinen tapa käyttää samasta henkilöstä sukunimeä, lempinimiä sekä etunimen ja isännimen yhdistelmää tekee joskus oman haasteensa. Onneksi kirjan alussa on kattava henkilöluettelo, joka tulee lukukokemuksen aikana tarpeeseen.

 

[Bunder]

Katsoin kalenterista, että edellisestä luetusta kirjasta tuli kuluneeksi 2 ja puoli vuotta. Tämä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa kirja, vaan Sami Heleniuksen seitsemäs puolustaja. Kirjaksi tämä oli yllättävän hyvä. Kertoo Heleniuksen seikkauluista Amerikan ja suomen puolella. Goonin armottomasta elämästä. Allekirjoittaneen kirjasuosikki. Suosittelen kuitenkin skíppaamaan viimeiset 30 sivua. Bon appétit.

 

[Ilmari Ahde]

Tarkoitus olisi lukea uudelleen "Hobitti". Olin niin pettynyt tähän Jacksonin romantisoituun elokuva trilogiaan, että on pakko saada pian pois pyyhittyä tuo kuva mielestä.

Aiemminkin luettu mutta hyvää voi lukea uudestaan, samaan teokseen tartuin eilen ja hyvin on edennyt tämä Tove Janssonin kuvittama versio. Hobitti -trilogiasta olen nähnyt vaan ensimmäisen osan joten enpä ala sen enempää vertailemaan.

 

[Wiljami]

Aiemminkin luettu mutta hyvää voi lukea uudestaan, samaan teokseen tartuin eilen ja hyvin on edennyt tämä Tove Janssonin kuvittama versio. Hobitti -trilogiasta olen nähnyt vaan ensimmäisen osan joten enpä ala sen enempää vertailemaan.

Aika turha noita leffoja kirjaan on verratakaan. Kaverini kävi katsomassa uusimman Hobitti -leffan tuoreeltaan viime keskiviikkona ja nopean arvion perusteella leffassa olisi kirjasta n 5% ja loput sitten leffayhtiön tuottamaa "ylimääräistä". Pitää tuo leffa tosin käydä silti katsomassa, mutta tiedänpähän etten edes lähde siitä ajatuksesta että liittyisi itse kirjaan juurikaan.

Mielenkiinnosta, luetko Janssonin kuvittamaa Hobittia, vai Lohikäärmevuorta? Itse en ole Janssonin kuvittamaa Hobittia nimittäin nähnyt, tuon Lohikäärmevuoren sen sijaan luin ennen Hobittia ja TSH:n jälkeen ja kontrasti oli... melkoinen.

 

[verikuut]

Sain pari päivää sitten loppuun Mario Readingin teoksen Kolmas antikristus. Semmoiset viisisataa sivua ehdin sitä lukea ja tuskailla, ennenkuin älysin ottaa selvää ja kyllä, sehän on trilogian päätösosuus eikä siksi viittaukset menneisiin tapahtumiin meinanneet hahmottua millään. Pitänee koittaa joulupyhinä lukaista edeltävätkin osiot.

Nyt sitten otin tietoisesti riskin ja lukuun lähti Stephen Kingin Musta Torni VII, osat I-III olen lukenut viitisentoista vuotta sitten eikä niistäkään muista enää juuri mitään, mutta Kingin kerronta on helpompaa pysyä kärryillä vaikka jotkut viittaukset menisikin ohi, Readingin täyttäessä sivut eri kielten kikkailuilla.

 

[Ilmari Ahde]

Mielenkiinnosta, luetko Janssonin kuvittamaa Hobittia, vai Lohikäärmevuorta? Itse en ole Janssonin kuvittamaa Hobittia nimittäin nähnyt, tuon Lohikäärmevuoren sen sijaan luin ennen Hobittia ja TSH:n jälkeen ja kontrasti oli... melkoinen.

Hobitti kannessa lukee, alkuperäisteos näkyy olevan The Hobbit Or There And Back, otapa tästä nyt selvää. Bilbo on löytänyt sormuksen ja Smaugille vittuillaan.

 

[ms.qvist]

Hobitti kannessa lukee, alkuperäisteos näkyy olevan The Hobbit Or There And Back, otapa tästä nyt selvää. Bilbo on löytänyt sormuksen ja Smaugille vittuillaan.

Minulta löytyy niin Tove Janssonin kuvittama Lohikäärmevuori (sama teos kuin Hobitti eli sinne ja takaisin), mutta Lohikäärmevuoressa nimet oli käännetty Risto Pitkäsen toimesta varsin humoristisesti, Bilbokin on Kalpa Kassinen ja kääpiöissä on Toppo, Poppo yms. Synkmetsän nimi on Mörkkimetsä etc. Sen sijaan kokoelmiini kuuluva Hobitti eli sinne ja takaisin nimeä kantava teos on Kersti Juvan suomentama ja siinä Bilbo Reppuli on Bilbo Reppuli eikä mikään Kassinen...

Hobitti eli sinne ja takaisin teoksen kuvittajana on Tolkien itse, en sitten tiedä, että onko jossain Hobitin painoksessa käytetty Tove Janssonin kuvitusta Lohikäärmevuoresta.

vlad.

 

[Ilmari Ahde]

Hobitti eli sinne ja takaisin teoksen kuvittajana on Tolkien itse, en sitten tiedä, että onko jossain Hobitin painoksessa käytetty Tove Janssonin kuvitusta Lohikäärmevuoresta.

vlad.

Lohikäärmevuoren kuvitusta taitaa tässä painoksessa olla.
Tuommoista kuvitusta, niin voi verrata: http://muumittaja.blogspot.fi/2013/04/tove-janssonin-lastenkirjakuvitukset_4514.html

Linkissä hobittikuvaa, vähän erilaista kuin elokuvissa.

 

[Jakedeus]

Hobitti eli sinne ja takaisin teoksen kuvittajana on Tolkien itse, en sitten tiedä, että onko jossain Hobitin painoksessa käytetty Tove Janssonin kuvitusta Lohikäärmevuoresta.

On, joskus 2000-luvun puolivälissä tuli tyylikäs painos, jossa Janssonin kuvitus ja Juvan suomennos. Itse löysin teoksen vähän aikaa sitten uutena divarista, mikä oli varsin hyvä, koska tuoreet painokset Hobitistahan on noilla leffajuliste-kansilla, mikä on hieman huvittaa ottaen huomioon Tolkienin perikunnan nihkeän suhtautumisen leffoihin. Ja Hobitin leffaversioidenhan kohdalla mentiin siihen, että en uskoisi, että itse Tolkienkaan niistä kovin innoissaan olisi.

 

[Rod Weary]

En nyt jaksa jauhaa, mitkä neljä kirjaa mulla on tällä hetkellä kesken, mutta nauratti tuo oma putkiaivoisuus, kun ensin Bunder kertoi lukevansa Heleniuksesta kertovaa 7. puolustajaa ja seuraavassa viestissä Ilmari Ahde vastaa lainauksen kera, että sama kirja, mutta Tove Janssonin kuvittamana. Pitipä sen vuoksi vielä lukaista tarkemmin, ketä siinä oikein lainattiin.

 

[Ilmari Ahde]

En nyt jaksa jauhaa, mitkä neljä kirjaa mulla on tällä hetkellä kesken, mutta nauratti tuo oma putkiaivoisuus, kun ensin Bunder kertoi lukevansa Heleniuksesta kertovaa 7. puolustajaa ja seuraavassa viestissä Ilmari Ahde vastaa lainauksen kera, että sama kirja, mutta Tove Janssonin kuvittamana. Pitipä sen vuoksi vielä lukaista tarkemmin, ketä siinä oikein lainattiin.

Se olisikin jotain, Sami Heleniuksen ja George Laraquen nyrkkihippa Tove Janssonin kuvittamana.

 

[Rod Weary]

Se olisikin jotain, Sami Heleniuksen ja George Laraquen nyrkkihippa Tove Janssonin kuvittamana.

Joo, samalle idelle nauroin itsekin. Olisi melkein oman ketjun arvoinen idea miettiä henkilökuvaa ja kuvittajaa. Miten olisi, jos vaikka Jarla kuvittaisi Timo Soinin muistelmat?

 

[ms.qvist]

On, joskus 2000-luvun puolivälissä tuli tyylikäs painos, jossa Janssonin kuvitus ja Juvan suomennos. Itse löysin teoksen vähän aikaa sitten uutena divarista, mikä oli varsin hyvä, koska tuoreet painokset Hobitistahan on noilla leffajuliste-kansilla, mikä on hieman huvittaa ottaen huomioon Tolkienin perikunnan nihkeän suhtautumisen leffoihin. Ja Hobitin leffaversioidenhan kohdalla mentiin siihen, että en uskoisi, että itse Tolkienkaan niistä kovin innoissaan olisi.

Vaikka osa Tove Janssonin kuvituksesta Lohikäärmevuoressa on hiukan "hämmentäviä" - kuten Klonkku - niin toisaalta niissä on kiehtovaa ja miellyttävää tunnelmaa, joten pitääkin koettaa etsiä kyseisen painoksen teos myös omiin kokolmiini Lohikäärmevuoren ja Hobitti eli sinne ja takaisin rinnalle. Onneksi ehdin ostaa oman Hobittini ennen hobitti-buumin alkua, joten se on kansia myöten Tolkienin kuvittama. Nämä leffajuliste-kannet ovat jollain tapaa teosta halveeravia, edellinen toteamus sopii poikkeuksia lukuunottamatta liki kaikkiin teoksiin joiden kansissa on käytetty kuvituksena otoksia leffasta tai leffan henkilöhahmoja. Poikkeuksia ovat sitten teokset joiden kuvituksessa on taiteellisesti mukailtu leffan maisemaa tai esim. leffajulistetta.

vlad.

 

[Jof]

Jari Tervon Esikoinen tuli saatettua loppuun.

Sain ko. kirjan viime jouluna lahjaksi ja nyt piti lukea alta pois, kun uutta lukemista varmaan taas kohta pukkaa. Jotenkin tuon kirjan lukeminen, tai oikeastaan aloittaminen, otti aikansa ja moni muu kirja kiilasi lukulistalla edelle.

 

[nikozwan]

Romaaneja tulee luettue melko harvakseltaan, lähinnä kesällä. Uuden Stephen Kingin "Revival" lukaisin tuossa hiljattain, oli pieni pettymys vanhan herran viime aikaisen hyvän formin huomioonottaen. Sen perään luin Peter Bergenin "Manhunt"-kirjan, joka kertoo Osama Bin-Ladenin jahdista ja kuolemasta. Mukaansatempaavasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Kirjoittaja oli itsekin tavannu Osaman pari kertaa ennen 9/11:ä ja tiesi selvästi mistä puhui. Jenkkiväritteinen kirja toki oli, mutta jos aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua.

Nyt iPadin ruudulla silmiä kärventelee Anthony Beevorin kekseliäästi nimetty The Second World War. Sen sisältöön en ota vielä kantaa kun takana on vajaat 100 sivua. Aiheena toinen maailmansota on toki niin loppuunkaluttu, että vastaan tuskin tulee mitään maata mullistavaa.http://en.wikipedia.org/wiki/The_Second_World_War_(book)

 

[ms.qvist]

Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli.

Lauerma on varmasti ainakin osalle suomalaisia tuttu asiantuntija television uutis- ja ajankohtaislähetyksiä. Hän on lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti ja usein juuri oikeuspsykiatrian erikoislääkärin ominaisuudessa hän nousee ajoittain esille mediassa - silloin kun jotain ihmismieliä "puistattavaa" on tapahtunut, silloin kun halutaan mielipidettä tai asiantuntijatietoa ihmiseltä, joka on nähnyt ihmismielen "pahan" puolen.

Lauerman teos Hyvän kääntöpuoli on yllättävänkin mielenkiintoinen kirjoituskokoelma pahuudesta ja siihen liittyvistä myyteistä. Tämän ohella Lauermalla on painavaa sanottavaa uskomushoidoista - joita käsitellään tiukan kriittiseen (ja jopa tuomitsevaan) sävyyn, viihteellistyneestä tiedonvälityksestä, suomalaisesta rangaistuskäytännöstä ja monenlaisesta humpuukista ynnä lööperistä.

Kirjansivuilta löytyy runsaasti mielenkiintoista (aiheeseen tavalla tai toisella) liittyvää faktaa ja aineistoa, osasta teemoja olisin lukenut mielelläni pidempäänkin - kokoneisen teoksen verran - mutta aihepiirin käsittelytapa tietty rajaa teemat lyhyehköiksi kirjoituksiksi. Erityisen mielenkiintoinen oli kirjoitus Avuttomia tappamassa, jossa liikuttiin lääkäreiden (hoitohenkilökunnan) suorittamista murhista aina sotavankien kohtelun kautta ali-ihmisinä pidettyjen tappamiseen.

Mielenkiintoinen detalji on myös seuraava:

"Suomalainen mies, joka on varttunut kolmekymmentävuotiaaksi, voi odottaa elävänsä keskimäärin vielä neljänkymmenenseitsemän vuoden ajan. Kerran vankilassa olleen suomalaisen odotettavissa oleva elinikä taas on kokonaisuudessaan neljäkymmentäseitsemän vuotta."

Niin, että kannattaa pysyä kaidalla tiellä!

vlad.

 

[Stolk-2]

Nyt iPadin ruudulla silmiä kärventelee Anthony Beevorin kekseliäästi nimetty The Second World War. Sen sisältöön en ota vielä kantaa kun takana on vajaat 100 sivua. Aiheena toinen maailmansota on toki niin loppuunkaluttu, että vastaan tuskin tulee mitään maata mullistavaa.

On tuossa Beevorin kirjassa paljon uutta. Sotatapahtumat ehkä ei ole maata mullistavaa, mutta osapuolten johtajien, kenraalien jne. taustalla toiminnat avaavat taistelujen kulkua mielestäni hyvin.

 

[Germanicus]

Theoren Fleury : Kovaa peliä

Paras lätkäkirja jonka olen tähän asti lukenut. Rehellistä ja rankkaa tekstiä pieneltä suurelta mieheltä. Aivan vitunmoinen säätäjä tuo hemmo on aikoinaan ollut, mutta arvostan kiekkoilijana kovasti. Hienoa, että sai menneisyyden asioita selvittettyä ja päätään korjattua.

Philip Norman : John Lennon

Kohta aloitan tämän 800-sivuisen möhkäleen lukemisen. Jonathan Gouldin Cant Buy Me Loven olen lukenut jo aikoja sitten ja pidin siitä kovasti. Lennon on ehdottomasti yksi suurista, joten odotan tuolta kirjaltakin melko paljon. Kohta on aikaa lukea ja syödä.

PS. Teemu - kirja oli muuten iso kasa paskaa verrattuna tuohon Theon elämäkertaan.

 

[Eddie]

Viimeksi olen lukenut Jo Nesbo: Isänsä poika, Johan Theorin: Sankta Psyko, Camilla Läckeberg: Jääprinsessa, Ville Haapasalo: Et kuitenkaan usko (Röyhkä joo).

Kaksi ensin mainittua vahvoja skandinaavisia teoksia. Molemmat alkavat olla suuria suosikkejani. Sankta Psyko loppui mielestäni vähän kesken, joten tekisiköhän Theorin siihen jatkoa joskus. Hänen Öölanti sarjansa on saanut aikoja sitten 4. osan, mutta syystä tai toisesta suomennos siitä viipyy ja viipyy. Sankta Psykossa oli piristävää se, että päähahmo ei ollut ajatuksiltaan mitenkään täydellisyyden perikuva. Ja muutenkin hahmot tuntuvat normaalia todellisemmilta. Tämä on vähän häirinnyt eri kirjailijoiden päähahmoissa, kun nämä tahtovat olla vähän turhan täydellisiä moraaliltaan ja sisäisissäkin ajatuksissaan, omaamatta yhtään mitään negatiivista tai pahaa sisällään. Täten ne eivät tunnu aina kovin inmihillisiltäkään. Toki jotain perussäröä niihin yritetään laittaa.

Nesbon teos oli vahvaa jatkoa edellisiin teoksiin. Tämä ei ole Harry Hole sarjaan kuuluva teos ja sikäli jopa piristävä Kukkulan kuninkaan tapaan. Läckbergin debyytti oli vähän valju ja hän on myöhemmissä teoksissaan selvästi kehittynyt tästä. Haapasalon kirja oli mielenkiintoinen niinkuin tässäkin ketjussa usein on mainittu.

Onpa muuten hankala saada sitä Kingin Tukikohtaa käsiin, jos yrittää kirjastosta sen saada, kun siellä käy. En jaksa varailla.. saa sitten kun saa. Toistaiseksi olen löytänyt paskassa kunnossa olleen ilmeisesti kakkososan, koska se alkoi jostakin 400+ sivulta alussa. Missään kaupassakaan en ole nähnyt kirjana, enkä pokkarina.

Tällä hetkellä on menossa hammereiden esikoisteos: Saastat.. Ei ole oikein tempaissut mukaan alussa. Tuo Fleuryn kirja ja se Jokisipilän punakone/vaahteralehti teos pitää saada kyllä hankittua/lainattua kevään mittaan.

 

[axe]

Eilen päättelin Kingin uusimman nimeltä Revival. Ihan ok, mutta ite tykkään enemmän niistä ukon megalomaanisemmista jutuista kuin näistä "vain tarinoista". Tosin Joylandista tykkäsin paljon. Ja toki tämäkin oli varsin lukukelpoinen ja tempoili hyvin mukaansa. Pistinpä samantien ennakkotilaten Kindleeni kesäkuussa ilmestyvän seuraavan uutuuden.

Pitkään aikaan en tähän ole mitään kirjoittanutkaan ja paljon on kirjoja tullut ja mennyt, mutta mainittakoon pari erikseen. Tales of a First-Round Nothing on Canadiensin 1995 ykköskierroksella (8th overall) varaaman Terry Ryanin hyvin erilainen tarina hyvin erilaisesta jääkiekkourasta. Erinomaisen hauska teos, lyhyesti mukana myös Tapparassa nyt vaikuttava Josh "Juice" Green. Lisäksi ulkomaanreissussa oli mukana alepokkarikorista mukaan tarttunut Pahojen miesten seura, Matti Laineen romaani ex-lätkämolarista joka seikkailee rikosten ja jääkiekonkin maailmassa. Oli positiivinen yllätys. Ilmeisesti tämän päähenkilön Elias Vitikan kuulumisia on ainakin yhden jatko-osankin verran.

Lenkkiseurana äänikirjana on pitkän syksyn ajan ollut Tuulen viemää. Huikea teos sekin. Kai se Scarlettin ja Rhettin romanssintapainenkin on ihan kiva, mutta pääasiahan tässä on silti se 1800-luvun puolivälin jälkeinen Amerikka sisällisotineen, orjakysymyksineen ja naisen asemineen. Näin minä historiani haluan enkä kuivina asiateoksina, sama kuin Suomi-historiaa Pohjantähti-trilogiasta.

Jouluna tuli käytyä New Yorkissa ja siellä kirjakauppa Strandissa. Oli kyllä melkoinen aarreaitta! Joskus voisi tehdä reissun NYCiin tyhjän matkalaukun kanssa ja käydä Strandissa kaivamassa aarteita (toki niitä voi tilatakin, mutta eihän se nyt ole sama asia). Nyt ei ihan hirveesti viittinyt ottaa lisäkamaa kantoon, niin rajoitin kolmeen kirjaan. Kymmenistä Elvis-kirjoista (yksi harrastuksistani) valikoitui joku E:n ja Colonel Parkerin väliseen suhteeseen keskittyvä teos. Joku lätkäkirjakin oli hakusessa, mutta itse asiassa jääkiekko-osasto oli pettymys, kun oli varmaan alle tusina eri nimikettä hyllyssä, kun jostain baseballista oli suurinpiirtein tusinan verran hyllykilometrejä. Jeremy Roenickin J.R. oli toiveissa, kun sitä ei löydy Kindlelle, ja itse asiassa jälkikäteen verkkosivuhaun perusteella sen olisi pitänyt siellä ollakin mutta ei näkynyt eikä tajunnut kysyä, niin tyydyin sitten johonkin Mark Messieriin. Itse asiassa noilla kahdella piti pärjätä, mutta tuli sitten vielä pakollisena heräteostona napattua mukaan joku 1980-luvun Sunset Stripin tukkaheviskenestä kertova ilmeisesti bändäriteos, jonka nimeä en muista. Sillä aloitetaan kuitenkin ihan kohta, kun tuonne sänkyyn kömmitään.

 

[mikko600]

Tuorein lukemani teos on historiikki Kakolan vankilasta, nimeltään Kakola. Kiinnostava kirja vankilan historiasta ja siellä olleiden hurjien poikien vaiheista. Karua oli ennen vanhaan, kun jopa yli 80-vuotiaita ukkoja raijattiin linnaan hilut kintuissa istumaan 9 vuoden kuritushuonetuomiota jostain pikku varkaudesta. Moni tuonne päivänsä päätti, ja osa vietiin teloitettavaksikin. Viimeinen teloitettu siviilivanki Kirves-Koljonen himomurhasi lapsiperheen ja sai siitä hyvästä päättää päivänsä Kärsämäen sorakuopilla 1943, seuranaan muutama desantti.

Yllättävän paljon myös nussittiin miestä perseeseen Kakolan historian aikana, varhaisvuosista alkaen. Ennen vanhaan vankilassa oli jopa 50-60 hengen yhteissellejä, joissa nukuttiin ja myös pantiin tulokkaita, varsinkin nuoria teinipoikavankeja hanuriin. Saattoi siinä rytäkässä tulla mieleen, että ei olisi pitänyt tehdä pikku näpistystä josta heilahti 4-6 vuotta Kakolaa. Osa antoi persettä vapaaehtoisestikin tupakkapalkalla myöhemmin.

Moderneinakin aikoina Kakolassa mentiin lauantaisin yhteissaunaan, jossa ei ollut vartijoita. Tuolla sitten sattui kaikenlaista jännittävää. Välillä joku "liukastui" eli pahoinpideltiin tai lähes tapettiin, seksiäkin harrastettiin ja osa raiskattiin samalla kun "Kakolan kunkut" jopa grillasivat makkaraa lauteilla. Välillä selliosastoilla yritettiin räjäyttää kilpakumppania vessaan tai laitettiin tämän raiskaamisesta palkkio.

Kovia miehiä on tuolla istunut. Reka Hammar, Jammu, Volvo-Markkanen, Kanaali-Koskinen... kyllä jäävät Kylmät Ringit ynnä muut kakkoseksi Kakolan ja sen historian rinnalla.

Suosittelen kirjaa kaikille suomalaisesta vankeudenhoitohistoriasta, Kakolan vaiheista ja vankien edesottamuksista kiinnostuneille, laadukas ja kattava teos ammattihistorioitsijoiden sujuvasti kirjoittamana.

Pitipä nostaa tämä ylös. Eli Mustan Nuolen tästä vinkistä tuli otettua kiinni ja hommattua ko. opus joululahjaksi paremmalle puoliskolle. Kiitosta ja kehuja satoi ja kirja meinasi lähteä myös jo anopin matkaan. Eli danke vielä vinkistä. Itsekin tuli tuo teos nopeasti selailtua läpi ja kehujensa arvoinen todellakin. Itse kun tässä Kakolanmäen alla asustelee, myös mielenkiintoinen katsaus ns. paikallishistoriaan.

 

[Ben Marco]

Donna Tartt - The Goldfinch