Joo, samalle idelle nauroin itsekin. Olisi melkein oman ketjun arvoinen idea miettiä henkilökuvaa ja kuvittajaa. Miten olisi, jos vaikka Jarla kuvittaisi Timo Soinin muistelmat?
Joo, samalle idelle nauroin itsekin. Olisi melkein oman ketjun arvoinen idea miettiä henkilökuvaa ja kuvittajaa. Miten olisi, jos vaikka Jarla kuvittaisi Timo Soinin muistelmat?Se olisikin jotain, Sami Heleniuksen ja George Laraquen nyrkkihippa Tove Janssonin kuvittamana.
On, joskus 2000-luvun puolivälissä tuli tyylikäs painos, jossa Janssonin kuvitus ja Juvan suomennos. Itse löysin teoksen vähän aikaa sitten uutena divarista, mikä oli varsin hyvä, koska tuoreet painokset Hobitistahan on noilla leffajuliste-kansilla, mikä on hieman huvittaa ottaen huomioon Tolkienin perikunnan nihkeän suhtautumisen leffoihin. Ja Hobitin leffaversioidenhan kohdalla mentiin siihen, että en uskoisi, että itse Tolkienkaan niistä kovin innoissaan olisi.
Nyt iPadin ruudulla silmiä kärventelee Anthony Beevorin kekseliäästi nimetty The Second World War. Sen sisältöön en ota vielä kantaa kun takana on vajaat 100 sivua. Aiheena toinen maailmansota on toki niin loppuunkaluttu, että vastaan tuskin tulee mitään maata mullistavaa.
Tuorein lukemani teos on historiikki Kakolan vankilasta, nimeltään Kakola. Kiinnostava kirja vankilan historiasta ja siellä olleiden hurjien poikien vaiheista. Karua oli ennen vanhaan, kun jopa yli 80-vuotiaita ukkoja raijattiin linnaan hilut kintuissa istumaan 9 vuoden kuritushuonetuomiota jostain pikku varkaudesta. Moni tuonne päivänsä päätti, ja osa vietiin teloitettavaksikin. Viimeinen teloitettu siviilivanki Kirves-Koljonen himomurhasi lapsiperheen ja sai siitä hyvästä päättää päivänsä Kärsämäen sorakuopilla 1943, seuranaan muutama desantti.
Yllättävän paljon myös nussittiin miestä perseeseen Kakolan historian aikana, varhaisvuosista alkaen. Ennen vanhaan vankilassa oli jopa 50-60 hengen yhteissellejä, joissa nukuttiin ja myös pantiin tulokkaita, varsinkin nuoria teinipoikavankeja hanuriin. Saattoi siinä rytäkässä tulla mieleen, että ei olisi pitänyt tehdä pikku näpistystä josta heilahti 4-6 vuotta Kakolaa. Osa antoi persettä vapaaehtoisestikin tupakkapalkalla myöhemmin.
Moderneinakin aikoina Kakolassa mentiin lauantaisin yhteissaunaan, jossa ei ollut vartijoita. Tuolla sitten sattui kaikenlaista jännittävää. Välillä joku "liukastui" eli pahoinpideltiin tai lähes tapettiin, seksiäkin harrastettiin ja osa raiskattiin samalla kun "Kakolan kunkut" jopa grillasivat makkaraa lauteilla. Välillä selliosastoilla yritettiin räjäyttää kilpakumppania vessaan tai laitettiin tämän raiskaamisesta palkkio.
Kovia miehiä on tuolla istunut. Reka Hammar, Jammu, Volvo-Markkanen, Kanaali-Koskinen... kyllä jäävät Kylmät Ringit ynnä muut kakkoseksi Kakolan ja sen historian rinnalla.
Suosittelen kirjaa kaikille suomalaisesta vankeudenhoitohistoriasta, Kakolan vaiheista ja vankien edesottamuksista kiinnostuneille, laadukas ja kattava teos ammattihistorioitsijoiden sujuvasti kirjoittamana.
Eikö Reynolds tai Vinge sitten ole raskasta kirjallisuutta? Kummaltakin olen muistaakseni yhden teoksen lukenut ja en voi kyllä sanoa, että lukukokemus olisi ollut millään tavalla kevyt. Sehän ei toki ole synonyymi huonolle, mutta meikäläiselle kevyttä luettavaa on esimerkiksi Ilkka Remeksen ja vastaavien kevyesti rullaavat teokset. Siitä olen ihan samaa mieltä, että Simmondsin Hyperion on loistava teos. Ehkäpä paras kirja, jonka olen kuunaan lukenut. Pidän siis samana kirjana sekä Hyperionia että Hyperionin tuhoa, vaikka ne kahdessa osassa onkin julkaistu. Jatko-osat Endymion ja Endymionin nousu ovat kokonaisuutena myös ihan hyvää luettavaa, mutta jää tasossa aika kauaksi Hyperionin tasosta. Tähän loppuun voisi melkein suositella Hannu Rajaniemen Kvanttivarasta, jos raskaampi scifi uppoaa. Oli sen verran tuhtia materiaalia, että se pyörii vieläkin keskeneräisenä jossain.Siksi luenkin fiktiivistä kaunokirjallisuutta niinkuin Stephen King, tieteiskirjallisuuden mestareita kaunokirjallisuuden alalta ala Dan Simmons, Alastair Reynolds, Vernor Vinge ja Iain M Banks. Jos tykkäät tieteis-kaunosta, lue ehdottomasti noiden neljän tuotoksia. Varsinkin Dan Simmonsin "Hyperion"-sarja on aivan loistava.
Eikö Reynolds tai Vinge sitten ole raskasta kirjallisuutta? Kummaltakin olen muistaakseni yhden teoksen lukenut ja en voi kyllä sanoa, että lukukokemus olisi ollut millään tavalla kevyt.Siitä olen ihan samaa mieltä, että Simmondsin Hyperion on loistava teos.
Niinhän se kantaa ja siihen kuuluu myös kolme novellia, joita en ole löytänyt luettavaksi. Tykkään sen takia jaotella Endymionin omaksi kokonaisuudekseen, kun siinä on sen verran siirrytty ajassa eteenpäin ja vanha uhka on vaihtunut uuteen. Onko Simmondsin muu tuotanto muuten kuinka tuttua? Kalin laulu on ainoa, minkä olen Hyperion-sarjan ulkopuolelta lukenut. eikä sekään kovin huono teos ollut.Ja tuo Simmonsin kirjasarja kantaa nimeä "Hyperion". Siihen kuuluvat kaikki 4 kirjaa. Sitten puhutaan avaruusoopperasta.
...Varekset...
Simmonsin Droodin olen lukenut ja se oli hyvä. Ei ehkä iskenyt ihan yhtä paljon kuin Hyperion-saaga, kutta kuitenkin mielenkiintoista. Lähtökohtana siis faktaa ja fiktiota taitavasti sekoittava historiallinen romaani. Päähenkilö on kirjailija Wilkie Collins (yksi aikansa suurista, vaikkei nykyään niin tunnettu), joka alkaa epäilemään ystäväänsä Charles Dickensiä murhamieheksi. Muutama muukin Simmonsin kirja on hyllyssä, mutta niihin en ole vielä päässyt käsiksi valitettavasti. Pitänee korjata asia nyt kun muistui taas mieleen kuinka paljon olen pitänyt herran kirjoista tähän asti.Niinhän se kantaa ja siihen kuuluu myös kolme novellia, joita en ole löytänyt luettavaksi. Tykkään sen takia jaotella Endymionin omaksi kokonaisuudekseen, kun siinä on sen verran siirrytty ajassa eteenpäin ja vanha uhka on vaihtunut uuteen. Onko Simmondsin muu tuotanto muuten kuinka tuttua? Kalin laulu on ainoa, minkä olen Hyperion-sarjan ulkopuolelta lukenut. eikä sekään kovin huono teos ollut.