Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Iisoppi]

Nyt luen Andrew Mortonin kirjaa Elisabet&Margaret
Täytyy kyllä sanoa että jostain syystä kirjaa on raskasta lukea. Yhä uudelleen kerrotaan eri ihmisten suulla miten Elisabet ja Margaret erosi toisistaan lapsina. Toinen oli hillitty ja toinen tosi räväkkä. Olen vasta alussa (s. 33) ja annan aikaa kirjalle taustoittaa kiinnostavasti siskosten elämää ja kertoa tarinaa. Se on selvää että tytöt, ikäerostaan huolimatta puettiin usein samanlaisiin vaatteisiin, ihan kun olisivat olleet kaksosia.

 

[Patarouva]

- Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Kehuttu murhamysteeri, jossa on taitavasti kirjoitettu juoni, mutta minua tämä ei sytyttänyt missään vaiheessa. Jouduin koko ajan vähän potkimaan itseäni, että jaksoin lukea kirjaa. Aikasilmukoista ja eri hahmoon hyppäämisestä pitävä ihminen olisi varmaan arvostanut lukukokemusta enemmän kuin minä.

- Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Ihan kiva dekkari. Tykkäsin Backmanin edellisestä kirjasta vähän enemmän.

- Tim Marshall: Jaettu maapallo

Mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja ihmiskuntaa jakavista muureista ja aidoista.

- Michael Connelly: Yön liekit

Viihdyttävää, tuttua ja turvallista luettavaa Harry Boschista pitäville.

- Arttu Tuominen: Häväistyt

Tykkäsin todella paljon kirjasta ja mikä parasta voin rehellisesti sanoa, että olisin tykännyt tästä vaikka miljöö ei olisi ollut Pori.

 

[Alamummo]

Minulla on menossa Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, joka oli aikoinaan ehdolla Arthur C. Clarke -palkinnon saajaksi. Ole luonani aina, samoin kuin Ishiguron Klara ja aurinko, ovat suunnilleen niin kaukana avaruusoopperasta kuin yhden genren sisällä pääsee, mutta scifiä kuitenkin.

Arthur C. Clarkesta pääsee melkein ilman aasinsiltaa toiseen kirjaan, jota luen tällä hetkellä. Stephen Baxterin ja Alastair Reynodsin yhdessä kirjoittama The Medusa Chronicles on tribuutti Clarken novellille A Meeting with Medusa.

Olen lukenut Ishigurolta kirjan Haudattu jättiläinen. Se ei todellakaan ole avaruus-scifiä vaan haikea kertomus kuningas Arthurin ajasta ja erään pariskunnan unohduksen sumusta. Pidin kirjasta ja sen tunnelmasta.

Juuri nyt luen Paavo Hohdin kirjoittamaa Bysantti. Tuhat draaman vuotta, joka käy läpi koko tarunomaisen valtakunnan historian Konstantinus suuresta aina Konstantinopolin valloitukseen 1453. Se on soljuvaa ja nautittavaa luettavaa keisareista, hovista, sodista, uskontoskismoista ja kaupankäynnistä. Antiikinajan Kreikan ja Bysantin kirjallisuutta tutkinut professori osaa aiheensa. Sääli, että kerrottavaa on ollut pakko typistää, koska kirja on nytkin monisataasivuinen järkäle. Suosittelen kyllä kaikille tuon ajan historiasta kiinnostuneille.

 

[Kilgore Trout]

Olen lukenut Ishigurolta kirjan Haudattu jättiläinen. Se ei todellakaan ole avaruus-scifiä vaan haikea kertomus kuningas Arthurin ajasta ja erään pariskunnan unohduksen sumusta. Pidin kirjasta ja sen tunnelmasta.

Juuri nyt luen Paavo Hohdin kirjoittamaa Bysantti. Tuhat draaman vuotta, joka käy läpi koko tarunomaisen valtakunnan historian Konstantinus suuresta aina Konstantinopolin valloitukseen 1453. Se on soljuvaa ja nautittavaa luettavaa keisareista, hovista, sodista, uskontoskismoista ja kaupankäynnistä. Antiikinajan Kreikan ja Bysantin kirjallisuutta tutkinut professori osaa aiheensa. Sääli, että kerrottavaa on ollut pakko typistää, koska kirja on nytkin monisataasivuinen järkäle. Suosittelen kyllä kaikille tuon ajan historiasta kiinnostuneille.

Ishiguron kirjat ovat oikeastaan kaikki keskenään erilaisia tyyliltään. Haudattu jättiläinen on niistä minun suosikkini, sen sijaan Surullinen pianisti oli hankala, suorastaan ärsyttävä lukukokemus.

 

[nummenkallio]

Matti Röngän Automiesten kylä. Vanhemmat antoivat luettavaksi, kun siellä viimeksi kävin. Arvelivat, että voisin tykätä. Ja tykkäsin. Luulen, etten tätä heille edes palauta.

Automiesten kylä on viihdyttävää useamman vuosikymmenen ajankuvaa, jossa autot ovat keskeisessä osassa. Silti Rönkä kertoo paljon muutakin: perheestään, lähipiiristään ja omasta kasvamisestaan. Myös suomalaisen yhteiskunnan muutos hahmottuu siinä samalla.

Suosittelen tätä niille, joita kiinnostavat autot, mutta myös niille, jotka haluavat kepeää mutta realistista ajankuvaa menneiden vuosikymmenten Suomesta. Sopivasti hauskaa, sopivasti vakavaa, ja lopulta jää hyvä mieli.

 

[Rod Weary]

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Tuo sarja on näköjään saanut jatkoa "Ennen kuin tulee pimeää". Minäkin pidin ekasta tokaa enemmän. Kai tuo kolmas tulee myös hommattua. Ei se toka niin huono ollut.

 

[Ronikki73]

Tuli pitkästä aikaa tartuttua kirjaan, no e-kirjaan, ja uudelleen lukuun Yoshikawan Musashi, Ghost of Tsushiman innoittamana...
Etin jo netistä divareita mistä löytyis, mutta sitten sattu olemaan Elisa kirjasta tuo, ja sai kuukauden ilmaseksi, niin piti sitten ottaa ensimmäinen e-kirja lukuun...
En muistanutkaan, miten mukava elämys on lukea oikeasti hyvää kirjaa...
Nuorempana tuli luettua vähintään yks kirja viikkoon...
Seuraavaksi pitänee ettiä James Clavellin tuotantoa jostain...

 

[heketsu88]

Vihdoin ja viimein aloin lukemaan Hovimäki-tv-sarjasta tehtyä kirjasarjaa. Menossa on nyt toinen osa "Keisarin auringon alla".

 

[Kilgore Trout]

Sain viime yönä luettua loppuun Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Harvoin tulee enää vastaan kirjoja, jotka on pakko lukea loppuun klo 02:30 yöllä, vaikka maanantaiaamuna on herätys töhin. Tämä oli sellainen.

 

[axe]

Kingin uusimmainen Fairytale (tulossa suomeksi ilmeisesti nimellä Satumaa). On vähän sellainen Talismaanin ja tavallaan vähän myös 22.11.63:n kaltainen tarina nuoresta seikkailijasta toisessa maailmassa. Tällä kertaa seikkailumaa sisältää prinssejä, prinsessoja, jättiläisiä, kirouksia, merenneitoja ja kaikkea sellaista meidän saduistamme tuttuja juttuja, mutta sitten myös Lovecraftia, Cthulhua ja sellaista. Ihan hyvä teos. Jopa niin hyvä, että taidanpa vetää suht nopeasti uusiksi, kun Ilkka Rekiaro on saanut suomennoksen ulos, niin ehkä tunnistaa ja ymmärtää lisää satuviittauksia.

 

[heketsu88]

Vihdoin ja viimein aloin lukemaan Hovimäki-tv-sarjasta tehtyä kirjasarjaa. Menossa on nyt toinen osa "Keisarin auringon alla".

Noniin, tänään sain viimeisenkin Hovimäki-sarjan osan "Ei muuta kunniaa" luettua loppuun asti.

Nyt aloin lukemaan Robert Cowley toimittamaa "ENTÄ JOS... vaihtoehtoinen maailmanhistoria". Nimensä mukaisesti kirja paneutuu vaihtoehtoiseen maailmanhistoriaan muun muassa Sokrateksen kuolemaan Edelionin taistelussa vuonna 424 eaa., Abraham Lincoln ei vapauttakkaan mustia orjia, Venäjän vallankumoukseen ilman Leniniä ja sen vaikutuksesta Suomen asemaan, liittoutuneet eivät murrakkaan saksalaisten ENIGMAN-salakirjoitusta ja jos Francisco Pizarro ei olisi löytänyt perunoita nykyisestä Perusta.

 

[K.A.H]

Shunryu Suzuki: Kirjeitä tyhjyydestä - Zen ja elämisen taito

Tämä on yksi meikäläisen lemppareita. Sen lisäksi että olen kiinnostunut kaikesta zeniin (mitä se lopulta edes on?) liittyvästä, niin Suzukin kirjoitustyyli miellyttää, vaikka toki onkin suomennettu. Semmoista pehmeää ja lempeää. Saa aikaan rauhallisen olon.

 

[alwahla]

Viimeisiä sivuja viedään Anna Kareninassa ja hyvä niin, sillä kirja on alkanut lievästi sanottuna tympäistä. Seuraavaksi lukuvuorossa ovat Sunzin (Sun Tzu) Sodankäynnin taito sekä Margaret Mitchellin Tuulen viemää.

 

[lemponen]

Arttu Tuomisen Hyvitys - kolmessa päivässä tuli ahmittua tuo, ja oli kyllä suomalaiseksi ihan hyvä dekkari. Varmasti jää mieleen pitkäksi aikaa. Henkilöhahmot oli kiinnostavia, juoni oli ihan hyvä. Jari Paloviidan kotiväelle (vaimo, appiukko) nyt kun kallis omakotitaloprojekti on hoidettu noinkin hyvin maaliin niin suosittelen ottamaan samalla "tiimillä" myös yhteisen kesämökkiprojektin työn alle.

Arttu Tuomiselta ilmestyi vuosi sitten Vaiettu ja tänä syksynä Häväistyt -nimiset osaset Tuomisen Delta-sarjaan, jossa seikkailevat Jari Paloviita, Henrik Oksman ja Linda Toivonen nimiset Porin poliisissa toimivat hahmot. Hei, Porista tulee jotain hyvääkin! Sillä Tuomisen luoma sarja on suomalaiseksi erittäin hyvä. Henkilöhahmojen rakentamiseen käytetty näkökulma on hyvä, ehkä jopa erinomainen, ja poikkeaa kyllä normaalaista dekkareista. Sen verran paljastan juonta, että sarjan eka osassa mentiin Paloviita kärkenä, toisessa osassa Oksman, ja nyt neljännessä osassa keskiössä on Linda Toivonen. Vaikka minua viimeisimmän osasen aihe ei kiinnosta kovin paljoa, ja paperilla hahmot ovat tylsiä, osaa Tuominen kirjoittaa kirjansa ainakin minua koukuttavasti, eka kappaleesta lähtien tarina kiinnostaa, ja hahmot saavat tässäkin osasessa rutkasti lihaa luiden ympärille eikä kyllä Tuominen sorru dekkareiden perisyntiin, jossa päähahmot jäävät ohkaisiksi.

Paljastetaan juonesta vielä vähän sen verran, että ykkösosassa hienosti käynnistynyt Paloviidan ja appiukon yhteinen omakotitaloprojekti saa Häväistyt -teoksesta jatkoa.

 

[lemponen]

- Arttu Tuominen: Häväistyt

Tykkäsin todella paljon kirjasta ja mikä parasta voin rehellisesti sanoa, että olisin tykännyt tästä vaikka miljöö ei olisi ollut Pori.

Aaa, onhan näköjään Patarouva Tuomista lukenut, ja tottakai tykännyt! Yllä tuosta Häväistyt -teoksesta vähän omaa arviota.

 

[alwahla]

Anna Karenina - Leo Tolstoi

Taas yksi klassikko luettu (viimeiset 30 sivua tuli luettua läheisen puiston penkillä ja tuli aika vilu) ja täytyy todeta, että verrattuna Sotaan ja rauhaan oli tämä 910-sivuinen romaani aikamoinen pettymys. 1870-lukulainen Venäjä (Pietari ja Moskova sekä maaseutu) olivat kyllä hyvin kirjoitettu ja kuvattu, mutta päähenkilö Anna Karenina jätti itsestään vastenmielisen kuvan, varsinkin tarinan lopussa. Sairaalloisen mustasukkainen ihminen, joka keimailee kaikille miespuolisille henkilöille, mutta vaatii ehdotonta uskollisuutta suurelta rakkaudeltaa, kreivi Vronskilta.

Mielenkiintoisimmat hahmot tarinassa ovat Kitty ja Levin, joilla on jalat maassa ja jotka ovat tunteneet toisensa jo vuosikausien ajan. Näidenkin henkilöiden kiiltokuvamaisuutta alkaa ainakin minun silmissäni rapauttamaan koko ajan voimistuva kristillinen sanoma, joka saa ensin Kittyn ja myöhemmin Levinin täysin pauloihinsa. Kirja on tässä suhteessa kovinkin oman aikakautensa kuva ja juuri tämä jatkuva uskonnollisuuden työntäminen tarinaan alkoi ärsyttämään suunnilleen puolivälistä alkaen, varsinkin kun olen itse ateisti.

Tolstoin tyyliin teksti on todella raskasta ja aika monta kertaa tuli mietittyä, pitäisikö vain jättää leikki kesken, koska sivukaupalla liikuttiin asioissa ja aihepiireissä, jotka eivät suoraan sanottuna minua yhtään kiinnostaneet, mutta hammasta purren kahlasin sivut läpi. Sikäli mielenkiintoinen huomio tästä kirjasta: 1870-luvulla venäläisiä kiinnosti täsmälleen samat aiheet kuin nykyäänkin eli itäisen Euroopan venäläistäminen.
Tämä taitaa olla niitä kirjoja, jotka luen vain kerran, sillä pettymys on sen verran suuri odotuksiin nähden.

***

 

[Iisoppi]

Karo Hämäläinen: Rikos ja rahastus : suurimmat sijoitushuijaukset meillä ja maailmalla
Taloustoimittaja Karo Hämäläinen kutoo tosielämän pahimmista rahahuijauksista kutkuttavia trillereitä. Hän etsii vastausta siihen, mikä saa hyväuskoiset kansalaiset haksahtamaan kerta toisensa jälkeen WinCapitan kaltaisiin ponzi-huijauksiin, itsensä Charles Ponzin 1900-luvun alussa tekemiä petoksia unohtamatta. Mikä suurimpia huijareita ajaa ja miten heidän valheensa on saanut elää niin pitkään?

Täytyy sanoa ettei minun älyni eikä tietämykseni pankki- ja rahoitusalasta sekä osakemarkkinoista riittänyt tästä kirjasta nauttimiseen. Liborit yms. viuhui yli hilseen ja kovaa. Ja kun asioita ei ihan tajunnut niin kirjan lukeminen oli raskasta ja tylsää.

 

[Pordinard]

Tolstoin tavoin teksti on todella raskasta

Mitä että?

 

[alwahla]

Mitä että?

Huonosti nukuttu yö takana, joten kirjoitusvirheitä ja ajatusvirheitä sattuu. Ongelma on nyt korjattu.

 

[Jof]

Jokunen aika sitten käsiini päätyi Pekka Laineen ja Tommi E. VIrtasen kirjoittama kirja Suomalaiset sähkökitaristit.

Kirjassa on esitelty joukko kovimpia tai ainakin tunnetuimpia suomalaisia sähkökitaristeja. Varsin viihdyttävä teos oli kyllä kyseessä, vaikka itse en kitaransoitosta mitään ymmärrä ja varsinkin laitetekniset asiat menivät monesti yli ymmärryksen. Siinä suhteessa mukava kirja, että sieltä voi poimia juuri itseä kiinnostavat kitaristit ja tutustua heihin tätä kautta.

Kirjaa voi suositella kaikille Jatkiksen kitaristeille ja ajattelinkin laittaa tämän opuksen kiertämään, jos jota kuta kiinnostaa. Kirjan luovutus onnistuu sopimuksen mukaan esim. Tikkurilassa tai lähialueilla, lähettämään en jaksa ryhtyä.

Tässä vielä linkki kirjan tietoihin Tammen sivuille: Kirja - Tammi

 

[Eddie]

Onhan tässä tullut luettua tai siis kuunneltua kaikenlaista. Arttu Tuomisen kirjat ovat hyviä kuten tuossa aiemmin mainittiin ja olen tainnut niistä tänne jo aiemminkin kirjoittaa.

Liza Marklundin Napapiiri ja jatko-osa Suonsilmä olivat yllättävänkin hyviä. Hyviä takaumia ja tarinaa näissä teoksissa.

Seuraavaksi onkin sitten tarjolla jäätävän hyviä (toivottavasti) dekkariuutuuksia, kun pääsee Camilla Greben, Jo Nesbon ja Lars Keplerin uutuuksiin syventymään.

Läckbergiltäkin olisi uutta Fjällbackaa tarjolla, mutta lievästi sanottuna ovat hänen viimeiset teoksensa jättäneet vähän kylmäksi. Toki nuo Fexeuksen kanssa tehdyt ovat ihan ookoo tasoa, mutta saapa nähdä, jaksaako Fjällbacka enään kiinnostaa. Se meni vähän liikaa maailman parantamiseksi muistaakseni.. Lisäksi, kun yrittää miellyttää kaikkia, niin tarvittava karheus ja synkkyys jää vain näennäiseksi koristeeksi.

Ainiin ja kyllähän tietokirjaosastoakin täytyy pöyhiä ainakin Keskisarjan Hattujen sodan verran lähiaikoina.

 

[Rod Weary]

Minäpä luinkin Antti Tuomaisen trilogian kolmannen osan. Ihan kiva päätös vakuutusmatemaatikko Koskisen seikkalupuistosaagalle.

 

[SamSpade]

Stephen Kingin uusin, Fairy tale. Pidin aika lailla. Ei ehkä kauhua vaan enemmänkin saman tyyppistä kuin Kingin ja Straubin kirjoittama The Talisman.

 

[Uleåborgir]

Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)

 

[Surukuku]

Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)

Mulla se jäi tuo Iijoki-sarja kesken, ei vain jaksanut enää... Viimeinen osa, minkä luin, oli Tuulessa ja tuiskussa ja siihen vielä päälle Nälkämäki, joka kertoo Kallen kokemuksista Siiranmäen vankileirin talousaliupseerina, mutta ei omakohtaisesti kirjoitettuna. Koillismaa-sarjan luin jo näitä aiemmin.