Arttu Tuomiselta ilmestyi vuosi sitten Vaiettu ja tänä syksynä Häväistyt -nimiset osaset Tuomisen Delta-sarjaan, jossa seikkailevat Jari Paloviita, Henrik Oksman ja Linda Toivonen nimiset Porin poliisissa toimivat hahmot. Hei, Porista tulee jotain hyvääkin! Sillä Tuomisen luoma sarja on suomalaiseksi erittäin hyvä. Henkilöhahmojen rakentamiseen käytetty näkökulma on hyvä, ehkä jopa erinomainen, ja poikkeaa kyllä normaalaista dekkareista. Sen verran paljastan juonta, että sarjan eka osassa mentiin Paloviita kärkenä, toisessa osassa Oksman, ja nyt neljännessä osassa keskiössä on Linda Toivonen. Vaikka minua viimeisimmän osasen aihe ei kiinnosta kovin paljoa, ja paperilla hahmot ovat tylsiä, osaa Tuominen kirjoittaa kirjansa ainakin minua koukuttavasti, eka kappaleesta lähtien tarina kiinnostaa, ja hahmot saavat tässäkin osasessa rutkasti lihaa luiden ympärille eikä kyllä Tuominen sorru dekkareiden perisyntiin, jossa päähahmot jäävät ohkaisiksi.Arttu Tuomisen Hyvitys - kolmessa päivässä tuli ahmittua tuo, ja oli kyllä suomalaiseksi ihan hyvä dekkari. Varmasti jää mieleen pitkäksi aikaa. Henkilöhahmot oli kiinnostavia, juoni oli ihan hyvä. Jari Paloviidan kotiväelle (vaimo, appiukko) nyt kun kallis omakotitaloprojekti on hoidettu noinkin hyvin maaliin niin suosittelen ottamaan samalla "tiimillä" myös yhteisen kesämökkiprojektin työn alle.
Aaa, onhan näköjään Patarouva Tuomista lukenut, ja tottakai tykännyt! Yllä tuosta Häväistyt -teoksesta vähän omaa arviota.- Arttu Tuominen: Häväistyt
Tykkäsin todella paljon kirjasta ja mikä parasta voin rehellisesti sanoa, että olisin tykännyt tästä vaikka miljöö ei olisi ollut Pori.
Mitä että?Tolstoin tavoin teksti on todella raskasta
Huonosti nukuttu yö takana, joten kirjoitusvirheitä ja ajatusvirheitä sattuu. Ongelma on nyt korjattu.Mitä että?
Mulla se jäi tuo Iijoki-sarja kesken, ei vain jaksanut enää... Viimeinen osa, minkä luin, oli Tuulessa ja tuiskussa ja siihen vielä päälle Nälkämäki, joka kertoo Kallen kokemuksista Siiranmäen vankileirin talousaliupseerina, mutta ei omakohtaisesti kirjoitettuna. Koillismaa-sarjan luin jo näitä aiemmin.Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)
Niin itsekin pelkästään luin kirjoja ~20 vuotta ja pidin kirjastossa näkemiäni äänikirjoja hieman kummallisina. Lapset ovat toki kuunnelleet niitä lasten kirjoina ja itsekin muistan lapsuudesta joitain Disney c-kasetteja. Aluksi pidin streampalvelujakin outoina. Mutta, kun elämä on ruuhka-arkea ja lukemiselle ei tahtonut enään löytyä aikaa, alkoi äänikirja tuntumaan hyvältä. Jollain lailla podcastit lämmittivät ja tasasivat tien äänikirjoille. Töissä ja kotonakin kotitöitä tehdessä on äänikirja minulle ihan ykkösformaatti tätänykyä. Itse en lähde sitä vähättelemään millään tavoin. Kovakantinen kirja on hieno, mutta jos se lepää yöpöydällä lukematta, kun uni vie aina voiton, ei siitä ole mitään iloa.Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)
Juu, en minäkään niitä vähättele, vaan luettu kirja on tällaiselle visuaaliselle ihmiselle sellainen, josta asiat jäävät mielipuoleen (sanaleikki tarkoitettu). Kirja-kirjan - sallittakoon reduplikaatio tässä tapauksessa - etu on se, että siinä silmä-käsi-koordinaatio voi seurailla epäselvyyksiä ynnä kertauksia sangen kätevästi verrattuna korvaan. Tietysti vaikutusta on silläkin mitä kuuntelee.Niin itsekin pelkästään luin kirjoja ~20 vuotta ja pidin kirjastossa näkemiäni äänikirjoja hieman kummallisina. Lapset ovat toki kuunnelleet niitä lasten kirjoina ja itsekin muistan lapsuudesta joitain Disney c-kasetteja. Aluksi pidin streampalvelujakin outoina. Mutta, kun elämä on ruuhka-arkea ja lukemiselle ei tahtonut enään löytyä aikaa, alkoi äänikirja tuntumaan hyvältä. Jollain lailla podcastit lämmittivät ja tasasivat tien äänikirjoille. Töissä ja kotonakin kotitöitä tehdessä on äänikirja minulle ihan ykkösformaatti tätänykyä. Itse en lähde sitä vähättelemään millään tavoin. Kovakantinen kirja on hieno, mutta jos se lepää yöpöydällä lukematta, kun uni vie aina voiton, ei siitä ole mitään iloa.
Camilla Greben ja Keplerin uusimmat ihan ok. Ei mitään järisyttävää. Tietysti, kun kyseessä on pitkät sarjat, niin alkaa varsinkin Keplerin tapauksessa olla hieman toistoa. Greben uutukaisessa oli mielestäni heikoin tarina, mitä tulee tähän hänen sarjaansa. Mutta hyviä kirjoja nämä olivat.