Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 642 111
  • 5 509

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Viimeisiä sivuja viedään Anna Kareninassa ja hyvä niin, sillä kirja on alkanut lievästi sanottuna tympäistä. Seuraavaksi lukuvuorossa ovat Sunzin (Sun Tzu) Sodankäynnin taito sekä Margaret Mitchellin Tuulen viemää.
 

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Arttu Tuomisen Hyvitys - kolmessa päivässä tuli ahmittua tuo, ja oli kyllä suomalaiseksi ihan hyvä dekkari. Varmasti jää mieleen pitkäksi aikaa. Henkilöhahmot oli kiinnostavia, juoni oli ihan hyvä. Jari Paloviidan kotiväelle (vaimo, appiukko) nyt kun kallis omakotitaloprojekti on hoidettu noinkin hyvin maaliin niin suosittelen ottamaan samalla "tiimillä" myös yhteisen kesämökkiprojektin työn alle.
Arttu Tuomiselta ilmestyi vuosi sitten Vaiettu ja tänä syksynä Häväistyt -nimiset osaset Tuomisen Delta-sarjaan, jossa seikkailevat Jari Paloviita, Henrik Oksman ja Linda Toivonen nimiset Porin poliisissa toimivat hahmot. Hei, Porista tulee jotain hyvääkin! Sillä Tuomisen luoma sarja on suomalaiseksi erittäin hyvä. Henkilöhahmojen rakentamiseen käytetty näkökulma on hyvä, ehkä jopa erinomainen, ja poikkeaa kyllä normaalaista dekkareista. Sen verran paljastan juonta, että sarjan eka osassa mentiin Paloviita kärkenä, toisessa osassa Oksman, ja nyt neljännessä osassa keskiössä on Linda Toivonen. Vaikka minua viimeisimmän osasen aihe ei kiinnosta kovin paljoa, ja paperilla hahmot ovat tylsiä, osaa Tuominen kirjoittaa kirjansa ainakin minua koukuttavasti, eka kappaleesta lähtien tarina kiinnostaa, ja hahmot saavat tässäkin osasessa rutkasti lihaa luiden ympärille eikä kyllä Tuominen sorru dekkareiden perisyntiin, jossa päähahmot jäävät ohkaisiksi.

Paljastetaan juonesta vielä vähän sen verran, että ykkösosassa hienosti käynnistynyt Paloviidan ja appiukon yhteinen omakotitaloprojekti saa Häväistyt -teoksesta jatkoa.
 
Viimeksi muokattu:

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
- Arttu Tuominen: Häväistyt

Tykkäsin todella paljon kirjasta ja mikä parasta voin rehellisesti sanoa, että olisin tykännyt tästä vaikka miljöö ei olisi ollut Pori.
Aaa, onhan näköjään Patarouva Tuomista lukenut, ja tottakai tykännyt! Yllä tuosta Häväistyt -teoksesta vähän omaa arviota.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Anna Karenina - Leo Tolstoi

Taas yksi klassikko luettu (viimeiset 30 sivua tuli luettua läheisen puiston penkillä ja tuli aika vilu) ja täytyy todeta, että verrattuna Sotaan ja rauhaan oli tämä 910-sivuinen romaani aikamoinen pettymys. 1870-lukulainen Venäjä (Pietari ja Moskova sekä maaseutu) olivat kyllä hyvin kirjoitettu ja kuvattu, mutta päähenkilö Anna Karenina jätti itsestään vastenmielisen kuvan, varsinkin tarinan lopussa. Sairaalloisen mustasukkainen ihminen, joka keimailee kaikille miespuolisille henkilöille, mutta vaatii ehdotonta uskollisuutta suurelta rakkaudeltaa, kreivi Vronskilta.

Mielenkiintoisimmat hahmot tarinassa ovat Kitty ja Levin, joilla on jalat maassa ja jotka ovat tunteneet toisensa jo vuosikausien ajan. Näidenkin henkilöiden kiiltokuvamaisuutta alkaa ainakin minun silmissäni rapauttamaan koko ajan voimistuva kristillinen sanoma, joka saa ensin Kittyn ja myöhemmin Levinin täysin pauloihinsa. Kirja on tässä suhteessa kovinkin oman aikakautensa kuva ja juuri tämä jatkuva uskonnollisuuden työntäminen tarinaan alkoi ärsyttämään suunnilleen puolivälistä alkaen, varsinkin kun olen itse ateisti.

Tolstoin tyyliin teksti on todella raskasta ja aika monta kertaa tuli mietittyä, pitäisikö vain jättää leikki kesken, koska sivukaupalla liikuttiin asioissa ja aihepiireissä, jotka eivät suoraan sanottuna minua yhtään kiinnostaneet, mutta hammasta purren kahlasin sivut läpi. Sikäli mielenkiintoinen huomio tästä kirjasta: 1870-luvulla venäläisiä kiinnosti täsmälleen samat aiheet kuin nykyäänkin eli itäisen Euroopan venäläistäminen.
Tämä taitaa olla niitä kirjoja, jotka luen vain kerran, sillä pettymys on sen verran suuri odotuksiin nähden.

***
 
Viimeksi muokattu:

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Karo Hämäläinen: Rikos ja rahastus : suurimmat sijoitushuijaukset meillä ja maailmalla
Taloustoimittaja Karo Hämäläinen kutoo tosielämän pahimmista rahahuijauksista kutkuttavia trillereitä. Hän etsii vastausta siihen, mikä saa hyväuskoiset kansalaiset haksahtamaan kerta toisensa jälkeen WinCapitan kaltaisiin ponzi-huijauksiin, itsensä Charles Ponzin 1900-luvun alussa tekemiä petoksia unohtamatta. Mikä suurimpia huijareita ajaa ja miten heidän valheensa on saanut elää niin pitkään?

Täytyy sanoa ettei minun älyni eikä tietämykseni pankki- ja rahoitusalasta sekä osakemarkkinoista riittänyt tästä kirjasta nauttimiseen. Liborit yms. viuhui yli hilseen ja kovaa. Ja kun asioita ei ihan tajunnut niin kirjan lukeminen oli raskasta ja tylsää.
 

Jotva

Jäsen
Jokunen aika sitten käsiini päätyi Pekka Laineen ja Tommi E. VIrtasen kirjoittama kirja Suomalaiset sähkökitaristit.

Kirjassa on esitelty joukko kovimpia tai ainakin tunnetuimpia suomalaisia sähkökitaristeja. Varsin viihdyttävä teos oli kyllä kyseessä, vaikka itse en kitaransoitosta mitään ymmärrä ja varsinkin laitetekniset asiat menivät monesti yli ymmärryksen. Siinä suhteessa mukava kirja, että sieltä voi poimia juuri itseä kiinnostavat kitaristit ja tutustua heihin tätä kautta.

Kirjaa voi suositella kaikille Jatkiksen kitaristeille ja ajattelinkin laittaa tämän opuksen kiertämään, jos jota kuta kiinnostaa. Kirjan luovutus onnistuu sopimuksen mukaan esim. Tikkurilassa tai lähialueilla, lähettämään en jaksa ryhtyä.

Tässä vielä linkki kirjan tietoihin Tammen sivuille: Kirja - Tammi
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Onhan tässä tullut luettua tai siis kuunneltua kaikenlaista. Arttu Tuomisen kirjat ovat hyviä kuten tuossa aiemmin mainittiin ja olen tainnut niistä tänne jo aiemminkin kirjoittaa.

Liza Marklundin Napapiiri ja jatko-osa Suonsilmä olivat yllättävänkin hyviä. Hyviä takaumia ja tarinaa näissä teoksissa.

Seuraavaksi onkin sitten tarjolla jäätävän hyviä (toivottavasti) dekkariuutuuksia, kun pääsee Camilla Greben, Jo Nesbon ja Lars Keplerin uutuuksiin syventymään.

Läckbergiltäkin olisi uutta Fjällbackaa tarjolla, mutta lievästi sanottuna ovat hänen viimeiset teoksensa jättäneet vähän kylmäksi. Toki nuo Fexeuksen kanssa tehdyt ovat ihan ookoo tasoa, mutta saapa nähdä, jaksaako Fjällbacka enään kiinnostaa. Se meni vähän liikaa maailman parantamiseksi muistaakseni.. Lisäksi, kun yrittää miellyttää kaikkia, niin tarvittava karheus ja synkkyys jää vain näennäiseksi koristeeksi.

Ainiin ja kyllähän tietokirjaosastoakin täytyy pöyhiä ainakin Keskisarjan Hattujen sodan verran lähiaikoina.
 
Viimeksi muokattu:

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Minäpä luinkin Antti Tuomaisen trilogian kolmannen osan. Ihan kiva päätös vakuutusmatemaatikko Koskisen seikkalupuistosaagalle.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Stephen Kingin uusin, Fairy tale. Pidin aika lailla. Ei ehkä kauhua vaan enemmänkin saman tyyppistä kuin Kingin ja Straubin kirjoittama The Talisman.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)
Mulla se jäi tuo Iijoki-sarja kesken, ei vain jaksanut enää... Viimeinen osa, minkä luin, oli Tuulessa ja tuiskussa ja siihen vielä päälle Nälkämäki, joka kertoo Kallen kokemuksista Siiranmäen vankileirin talousaliupseerina, mutta ei omakohtaisesti kirjoitettuna. Koillismaa-sarjan luin jo näitä aiemmin.
 
Suosikkijoukkue
Ilves
Luon äsken koneessa loppuun Timo Sandbergin uusimman Kuolontuoksu. Sitä ennen Jukka Niskasen Hevosenpääsumun.

Lennolla Helsinkiin aloitan Matti Laineen romaanin Kuolemanloukku.

Kuukaudessa tulee luettua keskimäärin neljä-viisi dekkaria tai romaania.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
No niin. Tänään aloitin sitten lukemaan yhtä historian merkkiteosta, nimittäin Sunzin Sodankäynnin taitoa. Sanalla sanoen mielenkiintoinen opus ja aion kyllä ottaa talteen ne tärkeimmät opetukset tästä kirjasta. Onneksi kirja ei ole sivuilla pilattu ja koska kohdeyleisö vuosituhansia sitten oli enimmäkseen lukutaidotonta, on tekstinkin määrä varsin vaatimaton. Mutta en anna sen häiritä itseäni.
 

Luke

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Heitetään nyt muutama:

Jarkko Sipilä, Kahdesti tapettu. Ilmestyi postuumisti Sipilän kuoleman jälkeen, mutta mies ehti kirjoittaa sen käytännön tasolla valmiiksi. Taattua laatua loppuun asti. Kaikki ei tykkää, mutta itselläni nämä kuuluivat kotimaisten rikoskirjojen kärkeen.

Arttu Tuominen, Häväistyt. Jos Sipilä kuului omissa kirjoissani kotimaisen rikoskirjallisuuden kärkikahinoihin, niin Arttu Tuominen ja Tuomas Lius ovat sen kukkulan kuninkaita. Tuomisen kirjat ovat hyvin kirjoitettuja ja niissä on hyvät henkilöhahmot. Tämän kirjan kohdalla tuli silti ehkä hivenen fiilis, että tässä oli kirjailija päästänyt itsensä sekä hieman tavanomaista helpommalla että myös tarttunut vähän loppuunkaluttuun aiheeseen (lasten hyväksikäyttö). Upposi silti hyvin. Sellainen huomio on kuitenkin pistänyt silmään, että miehen jokaisessa kirjassa useammalla henkilöllä on syöpä. En sitten tiedä että mitä henkilökohtaisia traumoja purkaa tällä tavalla, mutta ehkä välillä voisi keksiä henkilöille jonkun toisenkin vastoinkäymisen.

Mirkka Lappalainen, Smittenin murha. True crime 1600-luvulta. Ehkä vähän niukasti faktaa pitkän kirjan siteeksi, mutta Lappalainen tuo tuttuun tapaan paljon yleistä ajankuvaa lihavoittamaan tekstiä. Tykkäsin, kuten kyseisen kirjailijaen teoksista aina.

Anneli Kanto, Rottien pyhimys. Kirja kertoo Hattulan kirkon sisäkuvituksen maalaamisesta 1500-luvulla. Kirja on vasta alussa, joten sen suuremmin en osaa vielä kommentoida. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa ja ajankuva tuntuu olevan tarkkaa.
 

Cappe71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Thorengruppen IBK, CHL, Salibandy, Leki
Kirjan, jossa vertailtiin kumpi oli parempi, Lemieux vai Gretzky
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Kirjastosta Steven Lee Myers - Uusi tsaari ja kirjakaupasta ihan omaksi Catherine Belton - Putinin lähipiirissä.
Tällä kirjakaksikolla otan tästä nykyajan mahtavimmasta kusipäästä selvää.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan Pohjalta ponnistaen loppuu kohta, siitä siirryn luontevasti seuraavaan osaan eli Nuorikkoa näyttämässä -alaeepokseen. Oon kuunnellut noin sata kirjaa mutta en laske niitä lukemiseksi. (Tästä on varmasti käyty JA:ssa jopa miljardi keskustelua.)
Niin itsekin pelkästään luin kirjoja ~20 vuotta ja pidin kirjastossa näkemiäni äänikirjoja hieman kummallisina. Lapset ovat toki kuunnelleet niitä lasten kirjoina ja itsekin muistan lapsuudesta joitain Disney c-kasetteja. Aluksi pidin streampalvelujakin outoina. Mutta, kun elämä on ruuhka-arkea ja lukemiselle ei tahtonut enään löytyä aikaa, alkoi äänikirja tuntumaan hyvältä. Jollain lailla podcastit lämmittivät ja tasasivat tien äänikirjoille. Töissä ja kotonakin kotitöitä tehdessä on äänikirja minulle ihan ykkösformaatti tätänykyä. Itse en lähde sitä vähättelemään millään tavoin. Kovakantinen kirja on hieno, mutta jos se lepää yöpöydällä lukematta, kun uni vie aina voiton, ei siitä ole mitään iloa.

Camilla Greben ja Keplerin uusimmat ihan ok. Ei mitään järisyttävää. Tietysti, kun kyseessä on pitkät sarjat, niin alkaa varsinkin Keplerin tapauksessa olla hieman toistoa. Greben uutukaisessa oli mielestäni heikoin tarina, mitä tulee tähän hänen sarjaansa. Mutta hyviä kirjoja nämä olivat.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Niin itsekin pelkästään luin kirjoja ~20 vuotta ja pidin kirjastossa näkemiäni äänikirjoja hieman kummallisina. Lapset ovat toki kuunnelleet niitä lasten kirjoina ja itsekin muistan lapsuudesta joitain Disney c-kasetteja. Aluksi pidin streampalvelujakin outoina. Mutta, kun elämä on ruuhka-arkea ja lukemiselle ei tahtonut enään löytyä aikaa, alkoi äänikirja tuntumaan hyvältä. Jollain lailla podcastit lämmittivät ja tasasivat tien äänikirjoille. Töissä ja kotonakin kotitöitä tehdessä on äänikirja minulle ihan ykkösformaatti tätänykyä. Itse en lähde sitä vähättelemään millään tavoin. Kovakantinen kirja on hieno, mutta jos se lepää yöpöydällä lukematta, kun uni vie aina voiton, ei siitä ole mitään iloa.

Camilla Greben ja Keplerin uusimmat ihan ok. Ei mitään järisyttävää. Tietysti, kun kyseessä on pitkät sarjat, niin alkaa varsinkin Keplerin tapauksessa olla hieman toistoa. Greben uutukaisessa oli mielestäni heikoin tarina, mitä tulee tähän hänen sarjaansa. Mutta hyviä kirjoja nämä olivat.
Juu, en minäkään niitä vähättele, vaan luettu kirja on tällaiselle visuaaliselle ihmiselle sellainen, josta asiat jäävät mielipuoleen (sanaleikki tarkoitettu). Kirja-kirjan - sallittakoon reduplikaatio tässä tapauksessa - etu on se, että siinä silmä-käsi-koordinaatio voi seurailla epäselvyyksiä ynnä kertauksia sangen kätevästi verrattuna korvaan. Tietysti vaikutusta on silläkin mitä kuuntelee.

Minähi olen podcastien suurkuluttaja, etenkin Yle Areenan podcastien. Siellä on erinomaisia historia-, tieto-, urheilu- ja politiikkaohjelmia. Politiikkaradio, Stiller, Ykkösaamu, 12 diktaattoria, ymsyms. Podcastit ovat kuitenkin sinänsä eri tyypin sisälmyksiä, että ne on tehty radio-ohjelmamaisiksi ja monesti niitä ovatkin. Tietyt kirjat eivät oikein istu helevetin pitkäksi kuunnelmaksi. Ainakaan minulle niiden sisällöstä eivät jää mieleen asiat samalla tavoin kuin lukukirjasta. No toinen tykkää äidistä toinen ei.
 

Jotva

Jäsen
Rocky Road - Pekka Rautakallion tarina on viimeisin lukukokemus.

Mielenkiintoinen, joskin melko tavanomainen urheilijan uran kertaus. Kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät kohokohdat käydään läpi järjestelmällisesti. Itselläni mielenkiintoa tähän kirjaan lisäsi se, että päähenkilö on yksi nuoruuteni jos nyt ei ihan idoleista, niin aika lähelle sitä. Pekan pelejä tuli tietysti aikanaan nähtyä jokunen livenäkin.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Ajan pyörää edelleen, ihan jäätävä kivireki jo tuo kun tolkuttoman pitkäpiimäistä ja ylettömän jaarittelevaa tekstiä aivan liian laajalla henkilögallerialla ja vielä päälle typerillä ja tahatonta vastenmielisyyttä aiheuttavilla päähenkilöillä. Tuntuu todella usein kuin kirjailijalle olisi maksettu sanamäärän perusteella kun noita lukee ja tuota sarjaa on alkanut lukea jo melko pintapuolisesti välillä kokonaisia lauseita skippaillen kun tietää jo että siellä on ihan silkkaa sivuntäytettä ilman mitään relevanttia sisältöä. Suomennetuista teoksista mennyt nyt 17. Välissä luin yhden kirjan alkukielellä, mutta ei se juuri kokemusta parantanut. Jotenkin tuntuisi tyhmältä jättää tässä vaiheessa leikki kesken, mutta toisaalta vielä tyhmemmältä jatkaa semmoisten kirjojen lukemista joissa miellyttävää lukukokemusta on erittäin pieni osa ajasta.

Otin sentään välipalakirjojakin viimeksi kirjastolla käydessä. Etenkin Niklas Natt och Dag on vallan orgastisen hyvää luettavaa. Kieli on miellyttävää, tarina etenee ja lukujakoa suunniteltaessa ei ole ollut pääpainona "pakko saada venytettyä vähintään 10 sivua aiheesta", kun tarvittaessa asia on kerrottavissa vaikka puoleentoista sivuun. 1795 kirjalle siis varaukseton suositus historiallisen, graafista väkivaltakuvastoa sisältävän dekkarin ystäville. Pikavälipalanan napattu Virpi Hämeen-Anttijan Juhannusyön painajainen on myös toimivaa nopealukuista historiallista dekkaristoa, jos nyt ei mikään ajaton klassikko. Ihan pätevää jatkoa Karl Axel Björk -sarjaan.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Tuulen viemää olen lukenut nyt muutaman päivän verran. Paksuhan tuo opus on, melkein 900 sivua, mutta se tuntuu paljon paremmalta ja innostavammalta kuin Humiseva harju, vaikka myönnän heti, että rasismi kukkii aika monella sivulla. Perhanan orjuus. Leffa teki erinomaisen suuren vaikutuksen, kun sen näin muutama vuosi sitten ja koska vieläkin pystyn muistamaan leffan tapahtumat pääpiirteissään, on hauskaa verrata kirjaa ja leffaa toisiinsa.
 

SilentMan

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Giants, Minnesota Timberwolves
Lisa Stein Haven: The Rise and Fall of Max Linder

Elokuvaelämäkertojen suurkuluttajana päätin hankkia käsiini ensimmäisen kansainvälisesti supertähtiluokassa olleen elokuvakoomikon, ranskalaisen Max Linderin, elämäkerran. Linderin ura ja elämä päättyivät tylysti, mutta koska lähes kaikki siihen saakka on tuntematonta, täytyy ottaa selvää. Ihan perusteokselta vaikuttaa, alkupuolella ollaan vielä.

Kirja on jaettu kahteen selkeään osaan, elämäkertaan ja elokuvatietoon. Ratkaisu vaikuttaa selkeältä ja onnistuneelta.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Muutama sivu jäljellä Kari Kallosen Törni kirjasta. Kertoo hyvin Törnin vaiheista loppuun asti. Perusteellisesti se on kirjoitettu, mutta vähän mysteeriksi Törni jää kun ei ole kovin monta kohtaa missä mies jotain omin sanoin kertoisi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös