Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Dynamo]

Tulipa luettua Hanya Yanagihara: Pieni elämä. Tämähän oli Keke Lankisenkin lukupiirissä. Nyt täytyy sanoa, ettei ollut mun kuppini teetä, luin toki loppuun asti. Rakenteellisesti en pitänyt, kirjassa on paljon takaumia, joissa kerrotaan jotain, mutta takaumat jäävät useinmiten kesken, ja tietysti johonkin koukuttavaan kohtaan. Rakenne on siten tehty koukuttavaksi näillä tv-sarjoista tutuilla cliff hangereillä. Joo, onhan tätä kirjaa pidetty koukuttavana, mutta se ei mielestäni ole sitä niinkään sisältönsä kuin rakenteensa puolesta. Kirja on myös aiheen käsittelyyn tarpeettoman pitkä, yli 700 sivua. 400-500 olisi kyllä riittänyt. Sisältö oli vähän ahdistava, siitä lisää spoilerissa.

Spoileri: Juonipaljastuksia spoileri

Kirja on monilta osin ahdistava. Päähenkilö on itseänsä viiltelevä, lapsena hyväksikäytetty heppu, jonka traumat heijastuvat koko kirjaan. Nämä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset on lyöty överiksi, esim. nuoruuden karkumatkalla liftatessaan kaikki rekkakuskit, jotka ottavat hepun kyytiin ovat nuorta hyväksikäyttäviä pedofiileja. Jotkut maksavat, jotkut eivät, mutta kaikki rekkakuskit ovat paskiaisia.

Vastakkain asettelu: aikuisena kohdatut hyväsydämiset kaverit, jotka tekevät frendin eteen mitä tahansa mihin kellonaikaan tahansa vs. nuoruuden kaltoinkohtelu on kirjan tarinan juonta leimaava. Mitä tahansa hyvää päähenkilö myöhemmin kohtaakaan, se lapsuuden paska seuraa aina mukana. Ja se viiltely, sitä sitten kuvataan yksityiskohtaisesti läpi koko kirjan? Pointti tulisi perille vähemmästäkin, tällä määrällä tämä oli jonkinlaista ahdistuspornoa.

Oli kirjassa paljon hyvääkin, siinä on hyvin (detaljit ovat vaatineet kirjoittajalta perehtymistä) kerrottu leffa-/näytelmäalasta, taidemaailmasta, asianajomaailmasta, läätieteestä jne. Kirja ei ole syntynyt hetkessä, vaan taustatöihin on tehty paljon töitä. Ja kun kerronta on pääosin sujuvaa, ymmärrän kyllä, miksi tästä on kirjana pidetty, vaikkei tämä mikään hyvän mielen kirja ole.

 

[alwahla]

Seuraava kirja, jonka luen, on Leo Tolstoin Anna Karenina. Juuri varasin kirjan, joten toivon mukaan se ennättää vielä tämän viikon aikana lähikirjastoon. Olen aiemmin lukenut Sodan ja rauhan, joten tiedän suunnilleen, mitä odottaa.

 

[Gostisbehere]

Tuli tänään käytyä muksun kans kirjastossa. Siinä muksu poimi itselleen muutaman kirjan ja pari Nintendo peliä mukaansa. Sitten tuli mieleen eräs kirja jota en ollut lukenut varmasti 15vuoteen. Sieltä se löytyi hyllystä. Tuomas Vimma- Helsinki 12-.

 

[Johnny B. Goode]

Mark Galeotti: Voima ja Valta - Venäjän mafia Kremlin suojeluksessa

Erittäin kattava opus Vori v zakonesta eli Neuvostoliiton/Venäjän rikolliskulttuurista, lähtien ihan 1900-luvun alun vankileireistä tähän päivään. Gorban presidenttikautta ja glasnostia/perestroikaa pidetään positiivisena ajanjaksona tuon härövaltion historiassa, mutta juuri tuo avasi kaikki ovet voreille temmeltää lähes rajattomasti. Ja jesus sentään, kyllä temmelsikin. Ja temmeltää.

 

[Individual]

Seuraava kirja, jonka luen, on Leo Tolstoin Anna Karenina. Juuri varasin kirjan, joten toivon mukaan se ennättää vielä tämän viikon aikana lähikirjastoon. Olen aiemmin lukenut Sodan ja rauhan, joten tiedän suunnilleen, mitä odottaa.

Nukahtelua ja kirjan kopsahtelua lattialle, tai silmäkulmaan?

 

[alwahla]

Nukahtelua ja kirjan kopsahtelua lattialle, tai silmäkulmaan?

Noitakin. Jos saan luettua kirjan alle kolmessa viikossa, olen pirun tyytyväinen itseeni. Sodan ja rauhan kanssa aikaa vierähti yli kuukausi.

 

[Ilmari Ahde]

Noitakin. Jos saan luettua kirjan alle kolmessa viikossa, olen pirun tyytyväinen itseeni. Sodan ja rauhan kanssa aikaa vierähti yli kuukausi.

Oma ”ennätys” on Hilary Mantelin Susipalatsi, kannesta toiseen kaksi kuukautta. Kirjahan on hiton hyvä, mutta kun kesti jostain syystä.

 

[nummenkallio]

Kiveen hakatut - urheilusankaruuden jäljillä.

Olihan se jo aiemmin tuttu, mutta kun käytiin muuttamassa tätivainaan mies uuteen asuntoon, niin se antoi minulle tuon kirjan. Suurimman osan kirjoistaan antoi pois, minulle hän halusi antaa tämän. Arvostin ja arvostan.

 

[Iisoppi]

Rachel DeLoache Williams: Ystäväni Anna - Huijariperiättären tarina

Anna oli rikas saksalainen perijätär joka eli satumaista elämää New Yorkissa asuen luksushotellissa, pukeutuen desingvaatteisiin ja syöden kalliista ulkona. Rachel oli hänen varsin tavallinen ystävänsä joka asui vuokralla poikaystävänsä kanssa ja työskenteli Vanity Fairessa kuvausassistenttina. Anna oli epäkäytännöllinen, työkeä, itsekäs ja impulsiivinen. Rachel on kiltti, järkevä ja jalat maassa oleva. Hän nautti Annan hulvattomasta ja juhlivasta seurasta. Ystävyys alkoi rakoilla (Annan tarjoamalla) ulkomaan matkalla jossa Rachel päätyi maksamaan lennot, hotellin, ruokailut ja ostokset kun Annan luottokortti ei jostain syystä toiminut. Lopulta selvisi ettei Anna ole saksalainen miljoonaperijätär vaan venäläinen rekkakuskin tytär ja tyhjätasku.

Kirja oli jokseenkin kiehtovaa luettavaa mutta myös ahdistavaa. Heti kirjan alussa tuodaan esille ulkomaan matkan karu loppu jossa Rachel joutui antamaan veloittaa luottokortiltaan luksushotellin sviitin maksut. Ja sitten aletaan vasta kertoa miten Rachel tapasi Annan ja miten ystävyys rakentui. Koska ns. lopputuloksen jo tiesi niin rivien välistä osasi nähdä vaaran merkit. Ja vielä loman jälkeen Rachel odotti että Anna maksaisi velkansa. Päivät muuttuvat viikoiksi niin lopulta Rachelin pitää myöntää että tuli huijatuksi.
Suosittelen lukemaan jos aihe kiinnostaa...

 

[DarkTower]

Jälleen otetaan vastaan uusia ja hyviä scifi-kirjailijoita ja miksei fantasia myös. Tunnetut ja vanhat on jo luettu suurimmaksi osaksi ja risingshadow.fi on käyty läpi. Suomalaisista scifi-kirjailijoista itse suosittelen Hannu Rajaniemen kirjoja ja fantasiakirjailijoista Erika Vikin Kaksosauringot-trilogiaa, loistavia kirjoja. Toivottavasti molemmat kirjoittavat jatkossa vielä monta kirjaa.

 

[Kiekkokatsoja]

Angnus Young kohtalona ac/dc.
Bon Scottin elämäntarinan luin jo, joten eipä niin paljoa lisää tullut infoa.
Vahvistui ajatus, että back in black menestyslevyn takana oli aikalailla myös edesmennyt laulaja Bon Scott. Ainakin useamman biisin sanoitusten osalta.
Niin vaan, se Bon:in sanoitus muistikirjakin katosi heti kuoleman jälkeen.
Joo Brian Johnsson oli kyllä hyvä korvaaja, laulajaksi bändiin, ja menestyslevyllekin.
Kovaa oli meno, 70-80 luvulla. Olisimpa ollut keikalla.

 

[Kilgore Trout]

Tulipa luettua Hanya Yanagihara: Pieni elämä. Tämähän oli Keke Lankisenkin lukupiirissä. Nyt täytyy sanoa, ettei ollut mun kuppini teetä, luin toki loppuun asti. Rakenteellisesti en pitänyt, kirjassa on paljon takaumia, joissa kerrotaan jotain, mutta takaumat jäävät useinmiten kesken, ja tietysti johonkin koukuttavaan kohtaan. Rakenne on siten tehty koukuttavaksi näillä tv-sarjoista tutuilla cliff hangereillä. Joo, onhan tätä kirjaa pidetty koukuttavana, mutta se ei mielestäni ole sitä niinkään sisältönsä kuin rakenteensa puolesta. Kirja on myös aiheen käsittelyyn tarpeettoman pitkä, yli 700 sivua. 400-500 olisi kyllä riittänyt. Sisältö oli vähän ahdistava, siitä lisää spoilerissa.

Spoileri: Juonipaljastuksia spoileri

Kirja on monilta osin ahdistava. Päähenkilö on itseänsä viiltelevä, lapsena hyväksikäytetty heppu, jonka traumat heijastuvat koko kirjaan. Nämä lapsuuden ja nuoruuden kokemukset on lyöty överiksi, esim. nuoruuden karkumatkalla liftatessaan kaikki rekkakuskit, jotka ottavat hepun kyytiin ovat nuorta hyväksikäyttäviä pedofiileja. Jotkut maksavat, jotkut eivät, mutta kaikki rekkakuskit ovat paskiaisia.

Vastakkain asettelu: aikuisena kohdatut hyväsydämiset kaverit, jotka tekevät frendin eteen mitä tahansa mihin kellonaikaan tahansa vs. nuoruuden kaltoinkohtelu on kirjan tarinan juonta leimaava. Mitä tahansa hyvää päähenkilö myöhemmin kohtaakaan, se lapsuuden paska seuraa aina mukana. Ja se viiltely, sitä sitten kuvataan yksityiskohtaisesti läpi koko kirjan? Pointti tulisi perille vähemmästäkin, tällä määrällä tämä oli jonkinlaista ahdistuspornoa.

Oli kirjassa paljon hyvääkin, siinä on hyvin (detaljit ovat vaatineet kirjoittajalta perehtymistä) kerrottu leffa-/näytelmäalasta, taidemaailmasta, asianajomaailmasta, läätieteestä jne. Kirja ei ole syntynyt hetkessä, vaan taustatöihin on tehty paljon töitä. Ja kun kerronta on pääosin sujuvaa, ymmärrän kyllä, miksi tästä on kirjana pidetty, vaikkei tämä mikään hyvän mielen kirja ole.

Minä pidin kovasti romaanin alusta ja se oli mielenkiintoinen, mutta loppua kohden alkoi puuduttaa. Selailin viimeiset parisataa sivua, kun kyllästyin saman toistoon. Kuten kirjoitit, 400-500 olisi riittänyt hyvin.

 

[Kilgore Trout]

Jälleen otetaan vastaan uusia ja hyviä scifi-kirjailijoita ja miksei fantasia myös. Tunnetut ja vanhat on jo luettu suurimmaksi osaksi ja risingshadow.fi on käyty läpi. Suomalaisista scifi-kirjailijoista itse suosittelen Hannu Rajaniemen kirjoja ja fantasiakirjailijoista Erika Vikin Kaksosauringot-trilogiaa, loistavia kirjoja. Toivottavasti molemmat kirjoittavat jatkossa vielä monta kirjaa.

Minulla on menossa Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, joka oli aikoinaan ehdolla Arthur C. Clarke -palkinnon saajaksi. Ole luonani aina, samoin kuin Ishiguron Klara ja aurinko, ovat suunnilleen niin kaukana avaruusoopperasta kuin yhden genren sisällä pääsee, mutta scifiä kuitenkin.

Arthur C. Clarkesta pääsee melkein ilman aasinsiltaa toiseen kirjaan, jota luen tällä hetkellä. Stephen Baxterin ja Alastair Reynodsin yhdessä kirjoittama The Medusa Chronicles on tribuutti Clarken novellille A Meeting with Medusa.

 

[Iisoppi]

Nyt luen Andrew Mortonin kirjaa Elisabet&Margaret
Täytyy kyllä sanoa että jostain syystä kirjaa on raskasta lukea. Yhä uudelleen kerrotaan eri ihmisten suulla miten Elisabet ja Margaret erosi toisistaan lapsina. Toinen oli hillitty ja toinen tosi räväkkä. Olen vasta alussa (s. 33) ja annan aikaa kirjalle taustoittaa kiinnostavasti siskosten elämää ja kertoa tarinaa. Se on selvää että tytöt, ikäerostaan huolimatta puettiin usein samanlaisiin vaatteisiin, ihan kun olisivat olleet kaksosia.

 

[Patarouva]

- Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Kehuttu murhamysteeri, jossa on taitavasti kirjoitettu juoni, mutta minua tämä ei sytyttänyt missään vaiheessa. Jouduin koko ajan vähän potkimaan itseäni, että jaksoin lukea kirjaa. Aikasilmukoista ja eri hahmoon hyppäämisestä pitävä ihminen olisi varmaan arvostanut lukukokemusta enemmän kuin minä.

- Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Ihan kiva dekkari. Tykkäsin Backmanin edellisestä kirjasta vähän enemmän.

- Tim Marshall: Jaettu maapallo

Mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja ihmiskuntaa jakavista muureista ja aidoista.

- Michael Connelly: Yön liekit

Viihdyttävää, tuttua ja turvallista luettavaa Harry Boschista pitäville.

- Arttu Tuominen: Häväistyt

Tykkäsin todella paljon kirjasta ja mikä parasta voin rehellisesti sanoa, että olisin tykännyt tästä vaikka miljöö ei olisi ollut Pori.

 

[Alamummo]

Minulla on menossa Kazuo Ishiguron Ole luonani aina, joka oli aikoinaan ehdolla Arthur C. Clarke -palkinnon saajaksi. Ole luonani aina, samoin kuin Ishiguron Klara ja aurinko, ovat suunnilleen niin kaukana avaruusoopperasta kuin yhden genren sisällä pääsee, mutta scifiä kuitenkin.

Arthur C. Clarkesta pääsee melkein ilman aasinsiltaa toiseen kirjaan, jota luen tällä hetkellä. Stephen Baxterin ja Alastair Reynodsin yhdessä kirjoittama The Medusa Chronicles on tribuutti Clarken novellille A Meeting with Medusa.

Olen lukenut Ishigurolta kirjan Haudattu jättiläinen. Se ei todellakaan ole avaruus-scifiä vaan haikea kertomus kuningas Arthurin ajasta ja erään pariskunnan unohduksen sumusta. Pidin kirjasta ja sen tunnelmasta.

Juuri nyt luen Paavo Hohdin kirjoittamaa Bysantti. Tuhat draaman vuotta, joka käy läpi koko tarunomaisen valtakunnan historian Konstantinus suuresta aina Konstantinopolin valloitukseen 1453. Se on soljuvaa ja nautittavaa luettavaa keisareista, hovista, sodista, uskontoskismoista ja kaupankäynnistä. Antiikinajan Kreikan ja Bysantin kirjallisuutta tutkinut professori osaa aiheensa. Sääli, että kerrottavaa on ollut pakko typistää, koska kirja on nytkin monisataasivuinen järkäle. Suosittelen kyllä kaikille tuon ajan historiasta kiinnostuneille.

 

[Kilgore Trout]

Olen lukenut Ishigurolta kirjan Haudattu jättiläinen. Se ei todellakaan ole avaruus-scifiä vaan haikea kertomus kuningas Arthurin ajasta ja erään pariskunnan unohduksen sumusta. Pidin kirjasta ja sen tunnelmasta.

Juuri nyt luen Paavo Hohdin kirjoittamaa Bysantti. Tuhat draaman vuotta, joka käy läpi koko tarunomaisen valtakunnan historian Konstantinus suuresta aina Konstantinopolin valloitukseen 1453. Se on soljuvaa ja nautittavaa luettavaa keisareista, hovista, sodista, uskontoskismoista ja kaupankäynnistä. Antiikinajan Kreikan ja Bysantin kirjallisuutta tutkinut professori osaa aiheensa. Sääli, että kerrottavaa on ollut pakko typistää, koska kirja on nytkin monisataasivuinen järkäle. Suosittelen kyllä kaikille tuon ajan historiasta kiinnostuneille.

Ishiguron kirjat ovat oikeastaan kaikki keskenään erilaisia tyyliltään. Haudattu jättiläinen on niistä minun suosikkini, sen sijaan Surullinen pianisti oli hankala, suorastaan ärsyttävä lukukokemus.

 

[nummenkallio]

Matti Röngän Automiesten kylä. Vanhemmat antoivat luettavaksi, kun siellä viimeksi kävin. Arvelivat, että voisin tykätä. Ja tykkäsin. Luulen, etten tätä heille edes palauta.

Automiesten kylä on viihdyttävää useamman vuosikymmenen ajankuvaa, jossa autot ovat keskeisessä osassa. Silti Rönkä kertoo paljon muutakin: perheestään, lähipiiristään ja omasta kasvamisestaan. Myös suomalaisen yhteiskunnan muutos hahmottuu siinä samalla.

Suosittelen tätä niille, joita kiinnostavat autot, mutta myös niille, jotka haluavat kepeää mutta realistista ajankuvaa menneiden vuosikymmenten Suomesta. Sopivasti hauskaa, sopivasti vakavaa, ja lopulta jää hyvä mieli.

 

[Leon]

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Tuo sarja on näköjään saanut jatkoa "Ennen kuin tulee pimeää". Minäkin pidin ekasta tokaa enemmän. Kai tuo kolmas tulee myös hommattua. Ei se toka niin huono ollut.

 

[Ronikki73]

Tuli pitkästä aikaa tartuttua kirjaan, no e-kirjaan, ja uudelleen lukuun Yoshikawan Musashi, Ghost of Tsushiman innoittamana...
Etin jo netistä divareita mistä löytyis, mutta sitten sattu olemaan Elisa kirjasta tuo, ja sai kuukauden ilmaseksi, niin piti sitten ottaa ensimmäinen e-kirja lukuun...
En muistanutkaan, miten mukava elämys on lukea oikeasti hyvää kirjaa...
Nuorempana tuli luettua vähintään yks kirja viikkoon...
Seuraavaksi pitänee ettiä James Clavellin tuotantoa jostain...

 

[heketsu88]

Vihdoin ja viimein aloin lukemaan Hovimäki-tv-sarjasta tehtyä kirjasarjaa. Menossa on nyt toinen osa "Keisarin auringon alla".

 

[Kilgore Trout]

Sain viime yönä luettua loppuun Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Harvoin tulee enää vastaan kirjoja, jotka on pakko lukea loppuun klo 02:30 yöllä, vaikka maanantaiaamuna on herätys töhin. Tämä oli sellainen.

 

[axe]

Kingin uusimmainen Fairytale (tulossa suomeksi ilmeisesti nimellä Satumaa). On vähän sellainen Talismaanin ja tavallaan vähän myös 22.11.63:n kaltainen tarina nuoresta seikkailijasta toisessa maailmassa. Tällä kertaa seikkailumaa sisältää prinssejä, prinsessoja, jättiläisiä, kirouksia, merenneitoja ja kaikkea sellaista meidän saduistamme tuttuja juttuja, mutta sitten myös Lovecraftia, Cthulhua ja sellaista. Ihan hyvä teos. Jopa niin hyvä, että taidanpa vetää suht nopeasti uusiksi, kun Ilkka Rekiaro on saanut suomennoksen ulos, niin ehkä tunnistaa ja ymmärtää lisää satuviittauksia.

 

[heketsu88]

Vihdoin ja viimein aloin lukemaan Hovimäki-tv-sarjasta tehtyä kirjasarjaa. Menossa on nyt toinen osa "Keisarin auringon alla".

Noniin, tänään sain viimeisenkin Hovimäki-sarjan osan "Ei muuta kunniaa" luettua loppuun asti.

Nyt aloin lukemaan Robert Cowley toimittamaa "ENTÄ JOS... vaihtoehtoinen maailmanhistoria". Nimensä mukaisesti kirja paneutuu vaihtoehtoiseen maailmanhistoriaan muun muassa Sokrateksen kuolemaan Edelionin taistelussa vuonna 424 eaa., Abraham Lincoln ei vapauttakkaan mustia orjia, Venäjän vallankumoukseen ilman Leniniä ja sen vaikutuksesta Suomen asemaan, liittoutuneet eivät murrakkaan saksalaisten ENIGMAN-salakirjoitusta ja jos Francisco Pizarro ei olisi löytänyt perunoita nykyisestä Perusta.

 

[K.A.H]

Shunryu Suzuki: Kirjeitä tyhjyydestä - Zen ja elämisen taito

Tämä on yksi meikäläisen lemppareita. Sen lisäksi että olen kiinnostunut kaikesta zeniin (mitä se lopulta edes on?) liittyvästä, niin Suzukin kirjoitustyyli miellyttää, vaikka toki onkin suomennettu. Semmoista pehmeää ja lempeää. Saa aikaan rauhallisen olon.