Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[ValkMan]

Luen parhaillaan Mark Messierin elämänkertaa No one wins alone. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä opukselta.

 

[Glove]

Pentti Tikkasen kirjaa Lappi sodissamme. Ihan mielenkiintoista juttua kun molemmat vanhemmat ovat Lapista kotoisin ja kokeneet sen sodan lapsena.

 

[Czescku]

@Ilmari Ahde ja @Patarouva
Kyllä se Vuosisata-trilogia ihan lukemisen arvoinen on kunhan pääsee vauhtiin. Ensimmäisen osan luin heti ilmestyttyään, mutta toinen jäi kesken. Joskus tässä korona-aikana sitten itseäni niskasta kiinni ja sarja alusta asti uudestaan ja pääsin sen kakkososan puuduttavien vaiheiden yli ja samoilla höyryillä loppuun asti. Viimeisen osan olen saanut joululahjaksi 2014 (tarkastin kun siihen äitini onneksi kirjoittanu vuoden joulutoivotusten yhteyteen), joten hetki tuossa näköjään meni että tuli luettua. Mutta vaikka ei tuo nyt parasta Follettia ollut niin varsinkin viimeinen osa piti otteessaan hyvin, että oli pakko saada luettua loppuun äkkiä.

 

[alwahla]

Parin vuoden aikana on tullut luettua aika suuri määrä kirjallisuuden klassikoita.

Viimeisin kirja tai oikeastaan kirjasarja, jonka luin, oli George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu.
Ensimmäiset kolme kirjaa olivat erinomaisia, vaikkakin tolkuton sivuhenkilöiden määrä oli aikamoinen haaste.
On hyvä, ettei tv-sarja noudattanut juuri ollenkaan kirjojen juonta, sillä se teki näistä kahdesta median muodosta paljon helpommin sulatettavan. Ainakin minusta.
Vieläkään en muista yhtäkään Meereenin ja sitä ympäröivien alueiden sotalordien nimiä.
Martin osaa kyllä kirjoittaa, mutta henkilöiden luonnekuvaus on sitten vähän niin ja näin.
Lohikäärmetanssi päättyi komeaan cliffhangeriin, kun kaikki tapahtumat niin Westerosissa kuin muuallakin on avoinna.

Jos nyt pitäisi antaa arvosana kaikista lukemistani Tulen ja jään laulun kirjoista, niin se olisi siinä nelosen paikkeilla viisiportaisessa arvostelussa.

----

Don Quijote - Miguel de Cervantes

Sain luettua tämän lokakuussa, ja oli hyvä, että tein niin, sillä kysymyksessä on todellakin kaiken sen saamien ylisanojen arvoinen teos.
Kyseessä oli ensimmäinen espanjalaisen kirjailijan kirjoittama kirja, jonka olen koskaan lukenut.
Suhtauduin vuosien ajan kyseiseen kirjaan vähän karsastaen, sillä olin elänyt siinä uskossa, että kysymyksessä on jonkinlainen runokirja. Heti ensimmäisen kappaleen luettuani ymmärin erheeni ja kymmenen sivua luettuani olin täysin myyty.
Yksi parhaimmista seikkailukirjoista, mitä olen lukenut. Espanja on minulle käytännössä tuntematon maa, sillä olen käynyt vain Kanarialla, mutta kirjan sivujen kautta pystyin varsin hyvän hahmottamaan, millainen maa on kyseessä (tai ainakin oli silloin, kun kirja kirjoitettiin).
Päähahmo on nerokkaasti kirjoitettu ja tuo väistämättä mieleen sotamies Svejkin, tosin jälkimmäinen on taatusti ottanut vaikutteita ensiksi mainitusta. Sancho Panza varastaa usein shown, mutta hyvällä tavalla.

Ainoa huono puoli kirjassa on sen juosten kustu loppu. Ensin runsaat 850 sivua täyttä tykitystä ja sen jälkeen päähenkilö häviää yhden kaksintaistelun ja kuolee.

*****

----

David Copperfield - Charles Dickens

Huomattavasti parempi kirja kuin Kaksi kaupunkia, vaikka tässäkin kirjassa oli tiettyjä heikkouksia.
Päähenkilöt olivat hyvin kirjoitettu ja sama päti myös itse tarinaan.
Oma henkilökohtainen suosikkini kirjassa oli Uriah Heep. Perkeleenmoinen käärme. Juuri sellaisia pitäisi olla lisää kirjoissa.

****

 

[Ollakseni]

Foundation sarjan kaksi ensimmäistä osaa tykitelty läpi ja kolmas menossa. Siis se alkuperäinen trilogia. Tämän jälkeen voisi jatkaa Vankileirien saaristoa tai Rooman valtakunnan rappio ja tuho.

 

[alwahla]

Foundation sarjan kaksi ensimmäistä osaa tykitelty läpi ja kolmas menossa. Siis se alkuperäinen trilogia. Tämän jälkeen voisi jatkaa Vankileirien saaristoa tai Rooman valtakunnan rappio ja tuho.

Vankileirien saaristoa suosittelen lämpimästi. Kyseinen kirja on muuten erittäin suosittu ainakin Helmet-kirjastoissa, joten aika pitkään odotukseen kannattaa varautua.

 

[Ollakseni]

Vankileirien saaristoa suosittelen lämpimästi. Kyseinen kirja on muuten erittäin suosittu ainakin Helmet-kirjastoissa, joten aika pitkään odotukseen kannattaa varautua.

Minulla on se äänikirjana joten ei tarvitse kirjastosta odotella. Joskus sen lainasin, mutta materiaali oli sen verran rankkaa että ei saanut luettua laina-ajassa loppuun.

 

[Ilmari Ahde]

Parin vuoden aikana on tullut luettua aika suuri määrä kirjallisuuden klassikoita.

Viimeisin kirja tai oikeastaan kirjasarja, jonka luin, oli George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu.
Ensimmäiset kolme kirjaa olivat erinomaisia, vaikkakin tolkuton sivuhenkilöiden määrä oli aikamoinen haaste.
On hyvä, ettei tv-sarja noudattanut juuri ollenkaan kirjojen juonta, sillä se teki näistä kahdesta median muodosta paljon helpommin sulatettavan. Ainakin minusta.
Vieläkään en muista yhtäkään Meereenin ja sitä ympäröivien alueiden sotalordien nimiä.
Martin osaa kyllä kirjoittaa, mutta henkilöiden luonnekuvaus on sitten vähän niin ja näin.
Lohikäärmetanssi päättyi komeaan cliffhangeriin, kun kaikki tapahtumat niin Westerosissa kuin muuallakin on avoinna.

Jos nyt pitäisi antaa arvosana kaikista lukemistani Tulen ja jään laulun kirjoista, niin se olisi siinä nelosen paikkeilla viisiportaisessa arvostelussa.

Noita tuli ahmittua hämmentävään tahtiin kun käsiinsä sai, tuhat sivua meni että heilahti. Nyt ne odottelee hyllyssä tarinan loppua mitä ei varmaan koskaan saada, Yrjö-poika ei ole nuori kolli. Myyn perhana koko nipun!

Kauko Röyhkän Vaeltava vitsaus tuli luettua, se meni ripeästi ja pidin muistelmien ensimmäisestä osasta enemmän, ei tämäkään kehno ollut.

Follettin Ei koskaan on yhä kesken, ei ole enää kuin nelisensataa sivua jäljellä. Lupaan ja vannon juhlallisesti, että tämän vuoden puolella alan lukemaan Follettin Vuosisata-trilogiaa, jos ei henki mene. Jos niin käy, kyllä sitten harmittaa ettei tullut aloitettua.

 

[Valapatto]

Follettin Ei koskaan on yhä kesken, ei ole enää kuin nelisensataa sivua jäljellä. Lupaan ja vannon juhlallisesti, että tämän vuoden puolella alan lukemaan Follettin Vuosisata-trilogiaa, jos ei henki mene. Jos niin käy, kyllä sitten harmittaa ettei tullut aloitettua.

Täällä menossa kanssa Ei koskaan ja aikas lailla puolivälissä taidan olla. Follett kyllä osaa punoa tarinaa hyvin ja tehdä hahmoista mielenkiintoisia.

Vuosisata-trilogia tuli aikanaan ahmittua aika nopeaan ja kyllähän sen loppuminen harmitti, kuten hyvin kirjojen loppumisen kuuluukin. Voisi lukaista uudestaankin, on kuitenkin helppolukuista ja moni juttu on jo unohtunut. Ensimmäinen ja kolmas osa etenkin olivat omaan makuuni.

 

[Iisoppi]

Ari Turunen:
Ettekö te tiedä, kuka minä olen : ylimielisyyden historiaa
Hauska ja viisas teos johdattaa ylimielisyyden lähteille. Mikäpä muukaan olisi ollut syynä ihmiskunnan suurimpiin katastrofeihin kuin valtaapitävien omahyväisyys. Neuvostoliitossa suunniteltiin 1930-luvulla, että kaikkien Siperian jokien virtaussuunta pitää kääntää päinvastaiseksi. Enronin toimitusjohtaja taas uskoi, että ahneus oli paras motivaattori. Entä mitä voimme oppia Espanjan kuninkaan Filip III:n vaatimattomuudesta: hän paloi kuoliaaksi takkansa ääreen, koska hoviväki ei löytänyt riittävän nopeasti palvelijaa, jonka työnä oli siirtää kuninkaan nojatuolia.

Sekä (itsenäinen) jatko-osa
Ettekö te vieläkään tiedä, kuka minä olen : ylimielisyyden kultainen kirja
”Etkö sinä tiedä, kuka minä olen!” David Hasselhoff huusi, kun häntä ei päästetty Wimbledonin tennisturnauksessa pelaajille tarkoitettuun ravintolaan. Hasselhoff ei ole poikkeustapaus. Itsestään liikaa kuvittelevia löytyy niin mahtailevista taiteilijoista, äkkivääristä tieteilijöistä kuin poliitikoista ja suuruudenhulluista johtajista.

 

[Ilmari Ahde]

Täällä menossa kanssa Ei koskaan ja aikas lailla puolivälissä taidan olla. Follett kyllä osaa punoa tarinaa hyvin ja tehdä hahmoista mielenkiintoisia.

Puolimatkan krouvista loppuun saakka meni livakasti. Olihan siinä aika kylmäävää kuvaa miten voisi käydä. Kiinan osio tarinasta tuntui alkupäässä varsin tylsältä, mutta sitten kun päästiin vauhtiin niin johan alkoi kyyti maittamaan, laitettiin vilkku vasemmalle ja mentiin muutamasta ohi. Jos jotain huonoa sanon, hahmojen ”lemmenleikit” ei uponnut vaan onneksi ei pääosassa ollut, Harlekiini-sarjaan tartun sitten jos alkaa kankea romantiikka kiinnostamaan. Hahmot oli toimivia, inhimillisiä tapauksia eikä mitään yli-ihmisiä.

 

[Mastokaupunki]

Sain luettua The Witcher-kirjasarjan päättävän Järven neidon. Tykkäsin sarjasta kovasti, vaikka tarina junnasikin välillä turhan pitkään paikoillaan. Vielä olisi uusin novellikokoelma Myrskykausi lukematta. Sillä ei kuitenkaan taida olla mitään tekemistä itse päätarinan kanssa.

Spoileri

Kirjailijaa ei voi ainakaan syyttää liian onnellisen lopun hakemisesta. Tuntui olevan ennemmän sääntö kuin poikkeus, että jokainen vähääkään tärkeämpi henkilö tapettiin pois. Etenkin se, että kaikki nelikosta Angouleme, Regis, Cahir ja Milva kuolivat tuli isona yllätyksenä.
Sota Nilfgaardia vastaan päättyi sentään pohjoisten kuningaskuntien voittoon. Viimeinen suuri taistelu Nilfgaardia vastaan oli mielestäni hienosti kerrottu. Pidin erityisesti siitä, miten taistelun kulkua seurattiin monesta eri näkökulmasta. Kenttäsairaalan pov omana suosikkina.

Loppuhan olikin sitten melko traaginen. Puolueettomuutta vannonut Geralt hyppää vielä viimeisen kerran mukaan kahakkaan puolustamaan heikompia saaden surmansa. Yennefer ei puolestaan luonteeseensa sopien suostu hyväksymään tilannetta ja tapattaa itsensä yrittäen elvyttää Geraltin elotonta ruumista. Ciriä ei varmaankaan tarvitse edes mainita. Vuosia erossa 'vanhemmistaan' vain menettääkseen heidät lopullisesti pari viikkoa jälleennäkemisen jälkeen.
Kolahti yllättävän kovaa, kun lopussa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen ja tajusin, miten kirjan ensimmäinen luku Ciristä sijoittui todellisuudessa vasta kirjan loppuun.

Loppuhan jätti Geraltin ja Yenneferin kohtalon mysteeriksi. Mihin Ciri käytti yksisarvisen voimia? Herättikö hän Geraltin ja Yenin kuolleista vai oliko se vain keino saattaa heidät yhteen tuonpuoleisessa?

Ps. Voisikohan se Regis olla vielä hengissä? Sellainen muistikuva on, että vampyyrit kykenisivät parantamaan hitaasti itse itseään.

 

[Moonshine Man]

Baskikirjailija Bernardo Atxagan kirja Tuolta taivaalta. Teos kertoo naisesta, joka vapautuu neljän vuoden tuomion jälkeen vankilasta, jonne on joutunut poliittisessa äärijärjestössä toimintansa vuoksi. Mielenkiintoinen kirja, sillä varsinaisia tapahtumia ei juurikaan ole, vaan koko juttu kertoo naisen bussimatkasta Barcelonasta kotikaupunkiinsa Bilbaoon. Pääpaino onkin ajatusten ja unien kuvauksessa, ja vaikka kyse ei mistään tajunnanvirtatyylistä sinänsä olekaan, niin 150 sivun mitallaan romaani sopii hyvin luettavaksi mahdollisimman putkeen. Itsellä meni tässä yksi vähäuninen yö ja seuraavana aamuna loppuun, toimi oikein hyvin noin.

Seuraavaksi sitten mennään kunnolla juurille ja kotimaisen kaman pariin, kun lukuvuoroaan odottaa Unto Koskelan sillinpyyntiin keskittyvä kirja Valaskaloild ruakka prakkamass!

 

[Eddie]

Välillä tuli kuunneltua True Crimea ja kannatti. Michelle McNamaran Katoan Yön Pimeyteen oli mukaansa tempaava kirja aiemmin hieman tuntemattomaksi jääneestä Golden State Killeristä (Idän raiskaaja/Original Night Stalker). Kirja on myös kertomus yhden naisen pakkomielteestä selvittää, kuka tämä 70-80 luvuilla riehunut sarjaraiskaaja ja murhaaja oli. Samalla hän nosti tämän murhaajan taas kaikkien tietoisuuteen. Tämä ristiretki kävi lopulta kalliiksi myös Michellelle. Sillä tapauksen selvittäminen aiheutti unettomuutta, ahdistusta jne.. Ja niinpä hän kuoli näiden takia syömiin lääkkeisiinsä ja kuoleman yhteydessä selvinneeseen, eli aiemmin piilossa olleeseen sydänvikaan. Hän ei itse ehtinyt viimeistellä kirjaansa. Erittäin mielenkiintoinen teos ja jos haluaa lukea tietämättä mitään Golden State Killeristä, niin suosittelen sitä ratkaisua. Itse googlailin lukemisen aikana ja se ehkä vähän vei jännitettä itse kirjasta. Jos nyt tämä tapaus ei ole tuttu.

 

[Ollakseni]

Sain luettua The Witcher-kirjasarjan päättävän Järven neidon. Tykkäsin sarjasta kovasti, vaikka tarina junnasikin välillä turhan pitkään paikoillaan. Vielä olisi uusin novellikokoelma Myrskykausi lukematta. Sillä ei kuitenkaan taida olla mitään tekemistä itse päätarinan kanssa.

Spoileri

Kirjailijaa ei voi ainakaan syyttää liian onnellisen lopun hakemisesta. Tuntui olevan ennemmän sääntö kuin poikkeus, että jokainen vähääkään tärkeämpi henkilö tapettiin pois. Etenkin se, että kaikki nelikosta Angouleme, Regis, Cahir ja Milva kuolivat tuli isona yllätyksenä.
Sota Nilfgaardia vastaan päättyi sentään pohjoisten kuningaskuntien voittoon. Viimeinen suuri taistelu Nilfgaardia vastaan oli mielestäni hienosti kerrottu. Pidin erityisesti siitä, miten taistelun kulkua seurattiin monesta eri näkökulmasta. Kenttäsairaalan pov omana suosikkina.

Loppuhan olikin sitten melko traaginen. Puolueettomuutta vannonut Geralt hyppää vielä viimeisen kerran mukaan kahakkaan puolustamaan heikompia saaden surmansa. Yennefer ei puolestaan luonteeseensa sopien suostu hyväksymään tilannetta ja tapattaa itsensä yrittäen elvyttää Geraltin elotonta ruumista. Ciriä ei varmaankaan tarvitse edes mainita. Vuosia erossa 'vanhemmistaan' vain menettääkseen heidät lopullisesti pari viikkoa jälleennäkemisen jälkeen.
Kolahti yllättävän kovaa, kun lopussa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen ja tajusin, miten kirjan ensimmäinen luku Ciristä sijoittui todellisuudessa vasta kirjan loppuun.

Loppuhan jätti Geraltin ja Yenneferin kohtalon mysteeriksi. Mihin Ciri käytti yksisarvisen voimia? Herättikö hän Geraltin ja Yenin kuolleista vai oliko se vain keino saattaa heidät yhteen tuonpuoleisessa?

Ps. Voisikohan se Regis olla vielä hengissä? Sellainen muistikuva on, että vampyyrit kykenisivät parantamaan hitaasti itse itseään.

Spoileri

No Geralt ja Yennefer Avaloniin ja ovat siellä hengissä, koska Avalonissa voidaan parantaa ihmisiä kuolemanpartaalta. Ciri meni sitten seikkailemaan kuningas Arthurin hoviin. Kuitenkin kyseessä heidän tarinansa loppu ja Sapkowski on tainnut sanoa, että jatkoa tuohon ei tule, mutta voi kirjoitella asian viereen jotain. Kuten Myrskykausi. Olihan tuo tarinan loppu lohduton ja kolahti ns. kovaa.

 

[Ilmari Ahde]

Alkumetreillä on Jo Nesbø - Rottien saari

Harry Holen seikkailujen jälkeen olen Nesbøltä lukenut väellä ja voimalla Macbethin ja Mustasukkaisen miehen, josta viimeinen tarina jäi kesken kun ei vaan maittanut. Ettei Nesbø olisi yhden hahmon vanki.

 

[Rod Weary]

Alkumetreillä on Jo Nesbø - Rottien saari

Harry Holen seikkailujen jälkeen olen Nesbøltä lukenut väellä ja voimalla Macbethin ja Mustasukkaisen miehen, josta viimeinen tarina jäi kesken kun ei vaan maittanut. Ettei Nesbø olisi yhden hahmon vanki.

Mä aloitin aikanaan Nesböt Isänsä poika -kirjalla. Siinähän ei Harry esiinny. Sen jälkeen kaikki Harryt luettu ja lukaisin tuon sitten uudelleen. Edelleen toimii, suosittelen. Sen sijaan mä en oikein syty kenenkään kirjailijan novellikokoelmille. No ehkä Philip K. Dick on poikkeus.

 

[Ilmari Ahde]

Mä aloitin aikanaan Nesböt Isänsä poika -kirjalla. Siinähän ei Harry esiinny. Sen jälkeen kaikki Harryt luettu ja lukaisin tuon sitten uudelleen. Edelleen toimii, suosittelen. Sen sijaan mä en oikein syty kenenkään kirjailijan novellikokoelmille. No ehkä Philip K. Dick on poikkeus.

Nesbøn tuotanto on melko laajasti luettu, mainitsemasi kirja myös, lastenkirjoja en ole lukenut. Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.

 

[Rod Weary]

Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.

Mun piti sitä lukiessa pari kertaa varmistaa, etten ollut lukemassa Stephen Kingiä.

 

[Amerikanihme]

Menossa James S. A. Corey:n "Leviathan Wakes" kirja, joka kai alusti The Expanse Amazon Primen "TV-sarjan". Tv-sarjaa en ole katsonut, mutta näköjään Jatkoajan Tv-sarja-ketjussa on siitä keskusteltu.

Pyysin ystävältäni suositusta avaruusseikkailukirjasta, ja tämän kirjan nimen hän antoi. Onhan kirjassa joitain hyviä elementtejä ollut ja ideoita, mutta kyllä avaruusseikkailu on aika kaukana tämän kirjan teemoista. Lähinnä sellaista yhteiskuntaa lähiavaruudessa -teemalla mennään, ja paneudutaan ihmisten sosiaalisiin kanssakäymisiin...hoh hoh, onpa avaruusseikkailua! Lähinnä kauhistuttaa moraalin viimeistenkin rippeiden puuttuminen melkein kaikilta (tapahtumat ovat parin sadan vuoden päässä tulevaisuudessa). Yhtä bordellia koko kirja ja avaruusalukset nimetään tyyliin "Badas$# Mothe$%Fuc#$@". Onpa mukava tulevaisuus odottamassa. Mutta toisaalta, kyllä melkein tuossa todellisuudessa jo mennään tällä hetkellä, ja välillä tulee sellainen olo, että eikö tässä parissa sadassa vuodessa ole tapahtunut juuri mitään edistystä, samanlaiset läppärit ja tekniikat siellä pitkälti näyttäisi olevan ihmiskunnalla käytössä kuin nyt.

Kiinnostavasti on Jeesuskin saatu kirjaan mukaan jonkun lähetyssaarnaajan ominaisuudessa...olisiko sitten vielä heitäkin parinsadan vuoden päästä ? Kätevästi hänet kuitenkin nopeasti kuitataan irrelevanttina omituisuuksena ja päästään taas juopottelemaan tai mitä siinä sitten olikin tapahtumassa.

Toivoisin löytäväni jonkun oikein kaukaisessa avaruudessa kulkevan seikkailijan tai muutaman seikkailijoitten kirjan, josta nämä sosiaaliset ja moraaliset näkökulmat olisivat poissa, ja jossa saisi jännnittää niitä huikeita avaruudessa olevia mysteereitä, joita eteen tulee ja joista emme ehkä vielä tiedäkään, dialogin ja ihmissuhteiden häiritsemättä. Avaruusseikkailu 2001 on edelleen suosikkini, vaikkei siinäkään kovin pitkälle avaruuteen päästy, ennen kuin ehkä lopussa, joka oli turhankin outo.

 

[Eddie]

Nesbøn tuotanto on melko laajasti luettu, mainitsemasi kirja myös, lastenkirjoja en ole lukenut. Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.

Kukkulan kuningasta et maininnut. Se on mielestäni paras Nesbo ilman Holea. Siitä on olemassa myös oikein hyvä leffa. Isänsä poika on myös erittäin hyvä. Valtakunta on ihan ookoo, muttei pärjää noille kahdelle. Siinä tosiaan on vähän Kingiä. Nesbo on itselleni skandidekkareista se paras. Ahnhem pääsee aika lähelle. Sitten tulee aika paljon porukkaa, jonka voisi laittaa kolmoseksi.

Nuo novellikokoelmat eivät itselleni maistu. Ja juuri tässä muistin, että Macbeth jäi joskus aika alussa kesken, kun ei lähtenyt.. Pitäisi ehkä siihen palata.

Holesta tuli mieleen kun aika vasta luin jonkun Nesbon haastattelun. Hän on jo 2000-luvun alussa käsikirjoittanut päälinjat valmiiksi, miten tämä Holen tarina menee ja on seurannut sitä suunnitelmaa.

 

[Ilmari Ahde]

Rottien saari on nyt luettu. Novellikokoelmat ei ole Nesbønkään vahvinta alaa, ei näissä ole aikaa esitellä hahmoja ja rakentaa lihaa luun päälle. Menihän se välipalana mutta ei mahaa täyttänyt.

 

[Jof]

John Grishamin uusin (?) Aika armahtaa -kirja tuli luettua. Ihan ok ja varmaan eniten kirjasta saa irti, jos on lukenut aikaisempia Grishamin kirjoja, joissa on samoja henkilöitä. Itsekin olen vanhat Grishamit lukenut, mutta niin kauan sitten, etten enää kovin hyvin muistanut.

 

[Big Joe]

Tuli eilen luettua loppuun Stephen Kingin Christine. Oli taas loistava kirja ja tyypillistä Kingiä, aluksi hitaasti rakennetaan tarinaa ja henkilökuvia ja kun kirja lähtee ns "käyntiin" niin ei sitä pysty jättämään kesken. Vahva suositus tällekin kirjalle

 

[alwahla]

Tuli eilen luettua loppuun Stephen Kingin Christine. Oli taas loistava kirja ja tyypillistä Kingiä, aluksi hitaasti rakennetaan tarinaa ja henkilökuvia ja kun kirja lähtee ns "käyntiin" niin ei sitä pysty jättämään kesken. Vahva suositus tällekin kirjalle

Jos Kingin tuotanto kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös 22.11.63 ja Piina. Uinu, uinu lemmikkini oli ainakin omasta mielestäni lattea. Ainoa hyvä puoli siinä oli sen lyhyys.