Vankileirien saaristoa suosittelen lämpimästi. Kyseinen kirja on muuten erittäin suosittu ainakin Helmet-kirjastoissa, joten aika pitkään odotukseen kannattaa varautua.Foundation sarjan kaksi ensimmäistä osaa tykitelty läpi ja kolmas menossa. Siis se alkuperäinen trilogia. Tämän jälkeen voisi jatkaa Vankileirien saaristoa tai Rooman valtakunnan rappio ja tuho.
Minulla on se äänikirjana joten ei tarvitse kirjastosta odotella. Joskus sen lainasin, mutta materiaali oli sen verran rankkaa että ei saanut luettua laina-ajassa loppuun.Vankileirien saaristoa suosittelen lämpimästi. Kyseinen kirja on muuten erittäin suosittu ainakin Helmet-kirjastoissa, joten aika pitkään odotukseen kannattaa varautua.
Noita tuli ahmittua hämmentävään tahtiin kun käsiinsä sai, tuhat sivua meni että heilahti. Nyt ne odottelee hyllyssä tarinan loppua mitä ei varmaan koskaan saada, Yrjö-poika ei ole nuori kolli. Myyn perhana koko nipun!Parin vuoden aikana on tullut luettua aika suuri määrä kirjallisuuden klassikoita.
Viimeisin kirja tai oikeastaan kirjasarja, jonka luin, oli George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu.
Ensimmäiset kolme kirjaa olivat erinomaisia, vaikkakin tolkuton sivuhenkilöiden määrä oli aikamoinen haaste.
On hyvä, ettei tv-sarja noudattanut juuri ollenkaan kirjojen juonta, sillä se teki näistä kahdesta median muodosta paljon helpommin sulatettavan. Ainakin minusta.
Vieläkään en muista yhtäkään Meereenin ja sitä ympäröivien alueiden sotalordien nimiä.
Martin osaa kyllä kirjoittaa, mutta henkilöiden luonnekuvaus on sitten vähän niin ja näin.
Lohikäärmetanssi päättyi komeaan cliffhangeriin, kun kaikki tapahtumat niin Westerosissa kuin muuallakin on avoinna.
Jos nyt pitäisi antaa arvosana kaikista lukemistani Tulen ja jään laulun kirjoista, niin se olisi siinä nelosen paikkeilla viisiportaisessa arvostelussa.
Follettin Ei koskaan on yhä kesken, ei ole enää kuin nelisensataa sivua jäljellä. Lupaan ja vannon juhlallisesti, että tämän vuoden puolella alan lukemaan Follettin Vuosisata-trilogiaa, jos ei henki mene. Jos niin käy, kyllä sitten harmittaa ettei tullut aloitettua.
Puolimatkan krouvista loppuun saakka meni livakasti. Olihan siinä aika kylmäävää kuvaa miten voisi käydä. Kiinan osio tarinasta tuntui alkupäässä varsin tylsältä, mutta sitten kun päästiin vauhtiin niin johan alkoi kyyti maittamaan, laitettiin vilkku vasemmalle ja mentiin muutamasta ohi. Jos jotain huonoa sanon, hahmojen ”lemmenleikit” ei uponnut vaan onneksi ei pääosassa ollut, Harlekiini-sarjaan tartun sitten jos alkaa kankea romantiikka kiinnostamaan. Hahmot oli toimivia, inhimillisiä tapauksia eikä mitään yli-ihmisiä.Täällä menossa kanssa Ei koskaan ja aikas lailla puolivälissä taidan olla. Follett kyllä osaa punoa tarinaa hyvin ja tehdä hahmoista mielenkiintoisia.
Sain luettua The Witcher-kirjasarjan päättävän Järven neidon. Tykkäsin sarjasta kovasti, vaikka tarina junnasikin välillä turhan pitkään paikoillaan. Vielä olisi uusin novellikokoelma Myrskykausi lukematta. Sillä ei kuitenkaan taida olla mitään tekemistä itse päätarinan kanssa.
Kirjailijaa ei voi ainakaan syyttää liian onnellisen lopun hakemisesta. Tuntui olevan ennemmän sääntö kuin poikkeus, että jokainen vähääkään tärkeämpi henkilö tapettiin pois. Etenkin se, että kaikki nelikosta Angouleme, Regis, Cahir ja Milva kuolivat tuli isona yllätyksenä.
Sota Nilfgaardia vastaan päättyi sentään pohjoisten kuningaskuntien voittoon. Viimeinen suuri taistelu Nilfgaardia vastaan oli mielestäni hienosti kerrottu. Pidin erityisesti siitä, miten taistelun kulkua seurattiin monesta eri näkökulmasta. Kenttäsairaalan pov omana suosikkina.
Loppuhan olikin sitten melko traaginen. Puolueettomuutta vannonut Geralt hyppää vielä viimeisen kerran mukaan kahakkaan puolustamaan heikompia saaden surmansa. Yennefer ei puolestaan luonteeseensa sopien suostu hyväksymään tilannetta ja tapattaa itsensä yrittäen elvyttää Geraltin elotonta ruumista. Ciriä ei varmaankaan tarvitse edes mainita. Vuosia erossa 'vanhemmistaan' vain menettääkseen heidät lopullisesti pari viikkoa jälleennäkemisen jälkeen.
Kolahti yllättävän kovaa, kun lopussa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen ja tajusin, miten kirjan ensimmäinen luku Ciristä sijoittui todellisuudessa vasta kirjan loppuun.
Loppuhan jätti Geraltin ja Yenneferin kohtalon mysteeriksi. Mihin Ciri käytti yksisarvisen voimia? Herättikö hän Geraltin ja Yenin kuolleista vai oliko se vain keino saattaa heidät yhteen tuonpuoleisessa?
Ps. Voisikohan se Regis olla vielä hengissä? Sellainen muistikuva on, että vampyyrit kykenisivät parantamaan hitaasti itse itseään.
Mä aloitin aikanaan Nesböt Isänsä poika -kirjalla. Siinähän ei Harry esiinny. Sen jälkeen kaikki Harryt luettu ja lukaisin tuon sitten uudelleen. Edelleen toimii, suosittelen. Sen sijaan mä en oikein syty kenenkään kirjailijan novellikokoelmille. No ehkä Philip K. Dick on poikkeus.Alkumetreillä on Jo Nesbø - Rottien saari
Harry Holen seikkailujen jälkeen olen Nesbøltä lukenut väellä ja voimalla Macbethin ja Mustasukkaisen miehen, josta viimeinen tarina jäi kesken kun ei vaan maittanut. Ettei Nesbø olisi yhden hahmon vanki.
Nesbøn tuotanto on melko laajasti luettu, mainitsemasi kirja myös, lastenkirjoja en ole lukenut. Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.Mä aloitin aikanaan Nesböt Isänsä poika -kirjalla. Siinähän ei Harry esiinny. Sen jälkeen kaikki Harryt luettu ja lukaisin tuon sitten uudelleen. Edelleen toimii, suosittelen. Sen sijaan mä en oikein syty kenenkään kirjailijan novellikokoelmille. No ehkä Philip K. Dick on poikkeus.
Mun piti sitä lukiessa pari kertaa varmistaa, etten ollut lukemassa Stephen Kingiä.Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.
Kukkulan kuningasta et maininnut. Se on mielestäni paras Nesbo ilman Holea. Siitä on olemassa myös oikein hyvä leffa. Isänsä poika on myös erittäin hyvä. Valtakunta on ihan ookoo, muttei pärjää noille kahdelle. Siinä tosiaan on vähän Kingiä. Nesbo on itselleni skandidekkareista se paras. Ahnhem pääsee aika lähelle. Sitten tulee aika paljon porukkaa, jonka voisi laittaa kolmoseksi.Nesbøn tuotanto on melko laajasti luettu, mainitsemasi kirja myös, lastenkirjoja en ole lukenut. Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.
