Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Moto]

Viime keskiviikkona tuli Sellosalista ostettua Astrid Swanin "Viimeinen kirjani" ja laiskana lukijana itselleni poikkeuksellisesti luinkin sen melkein heti alkuviikosta kahden illan aikana (vajaa 300 sivua). Ei ole ihan perinteinen elämäkerta, mutta kyllä siitäkin saa aika hyvän kuvan Astridin elämästä ylä- ja alamäkineen. Etenkin alku on hieman omituisia lyhyitä välähdyksiä sieltä täältä elämästä ja kappaleiden otsikko osoittaa kertojan iän tapahtumahetkellä. Muusikkoelämäkerta tämä ei etenkään ole, sillä levyjentekoprosesseista ei kovin paljoa keskustella.

Raskaimmat, ja samalla kiinnostavimmat, kappaleet käsittelevät syöpähoitoja - omien tuntemusten lisäksi kuullaan enemmän mm. From the Bed and Beyond-albumin avausraidan aiheeksi päätyneestä Maijasta. Myös nuoruusseikkailut New Yorkissa on aika elokuvamaisesti kirjoitettu.

Swan siis sairastaa parantumatonta rintasyöpää ja uuden D/other-albumin työnimenä oli "Viimeinen albumini". Toivottavasti ei kuitenkaan jää viimeiseksi. Näin molemmat (toivottavasti ei viimeisen) kiertueen pääkaupunkiseudun keikat ja itse asiassa Astrid näyttää nyt paljon parempivoitiselta kuin edellisen albumin aikoihin - ja pitkä tukkakin taitaa olla nyt ihan oma. Myös albumilla on varsin positiivinen tunnelma verrattuna ajoittain hyvinkin synkkään, mutta erittäin vaikuttavaan edeltäjään. Kieltämättä äskeinen Malmitalon keikka tuntui jotenkin läheisemmältä, kun oli juuri lukenut tämän kirjan.

 

[Iisoppi]

Mary Higgins Clark: Älkää tytöt itkekö
Higgins Clarkin viimeinen kirja (hän kuoli viime vuonna) tarttuu me too- teemaan. Vaikutusvaltainen mies käyttää hyväkseen nuoria naisia ja heidän ihailuaan. Toiset (miehet) tekee kaikkeinsa peitelläkseen tapahtumia. Vyyhtiä alkaa penkomaan nuori (nais)toimittaja. Ja kun ollaan jännitys-genren kirjoissa niin murhilta ei vältytä. Kirja loppui minusta jotenkin yllättäen. Kyllähän totuus selvisi lopussa mutta kirjailijalle tyypillistä epilogia ei ollut ja moni asia jäi vähän roikkumaan...

Anna Jansson: Kuolon kosketus
Taas ollaan Gotlannissa. Maria Wern ryhmineen saa ratkaistavaksi sarjan murhia joissa murhattuja oli silvottu brutaalisti. Mantereelta tulleet apuvoimat eivät välttämättä auta tutkintaa. Loppujen lopuksi tapaus koskettaa Werniä liiankin läheltä. Hyvin kirjoitettu rikostarina joka kyllä piti pihdeissään ja vaati lukemaan lisää että saa tietää mitä tapahtuu.

 

[vetti]

Nalle on nyt luettavana.

 

[metsäläinen]

Brittifutis menossa.

 

[Wiljami]

Kävin palauttamassa Zapkowskin Herran soturit 2:n kirjastolle. Kirja oli tutun lennokasta kerrontaa, mutta hahmoja ja juonenkäänteitä on siinä määrin että ehkä odottelen 6-osaisen trilogian viimeisten 2 kirjan julkaisua ja luen ne kerralla ettei taas mene puolta kirjaa pohtiessa että mikäs tämä hahmo olikaan ja mikä on sen ja muiden hahmojen historia. Voisi olla jopa fiksua hakea sitten kerralla koko satsi ja lukea alusta asti.

Mukaan tarttui Virpi Hämeen-Anttilalta 2 Karl-Axel Björk -dekkaria jotka on julkaistu sitten viime hakeman, eli näköjään pariin vuoteen niitäkään ei ole tullut luettua. Kevyttä ja nopeaa ja ihan mielenkiintoisia ajankuvia 20-luvun alun Suomesta. Nappasin myös uutuusjulkaisuna yhdysvaltalaisen antologian 1800-luvun kauhu/kummitustarinoista. Näiden osalta ehkä aika ajanut ohi vaikka varmasti aikoinaan kynttilän/lyhdyn valossa luettuna ovat aiheuttaneetkin väristyksiä.

Enimmäkseen tullut kuitenkin luettua viime aikoina ajatuksella yhdysvaltalaisen historian apulaisprofessori Bret Devereaux'n tämän palstan TSH -ketjusta bongaamaani blogia.

A Collection of Unmitigated Pedantry

A look at history and popular culture

acoup.blog

Äärimmäisen mielenkiintoisella ja mukaansatempaavalla otteella murrettuja historian "yleisesti tiedettyjä faktoja" (lue: epätotuuksia), joita viihdeteollisuus ja monet muutkin tahot ovat länsimaalaisille muokanneet. Esimerkiksi perusteita sille miksi Game of Thronesin maailma on jopa kaikki fantasiaelementit poistettuna täysin mahdoton (eikä etenkään missään mielessä Euroopan keskiaikaa muistuttava, vaikka siinä onkin linnoja, ritareita ja miekoin yms. astaloin ihmisten pätkimistä), miksi Taru Sormusten Herrasta on etenkin kirjaversiona paljon uskottavampi kaikin puolin ja nyt viimeisimpänä sarjana (heppu julkaisee pitkiä ja seikkaperäisiä tiettyyn aiheeseen tarttuvia tekstejä viikottain ja syvempää tarkastelua vaativissa jutuissa myös useassa jaotellussa osassa) olen lukenut antiikin Roomasta pitkää sarjaa. Mielenkiintoista miten (tietoisesti) väärin ko. entiteetti on ymmärretty kun itsellänikin ollut se käsitys että joo olihan se pitkään yhdessä ja siellä oli ne roomalaiset ja sitten laajemmin italialaiset ja homma kusi kun päästettiin ulkopuolelta barbaareja maahan ja yhtenäiskulttuuri romahti. Aikalaislähteet kertovat kuitenkin ihan selvästi että valtakunta oli syntymästään lähtien erittäin heterogeeninen ja itse asiassa tuo mahdollisti lopulta imperiumin synnyn ja vuosisatoja kestäneen hegemonian. Jos tietokirjat ja etenkin historia kiinnostaa, niin:

Collections: The Queen’s Latin or Who Were the Romans? Part I: Beginnings and Legends

Who were the Romans? How did they understand themselves as a people and ‘Roman’ as an identity? And what were the implications of that understanding – and perhaps more importantly…

acoup.blog

 

[DarkTower]

Luen tällä hetkellä venäläisen kirjailijan Sergei Lukjanenkon kirjasarjaa hyvästä ja pahasta, mukavaa fantasiaa. Yö - ja päiväpartioista on tehty leffat, ihan ok kamaa. Saa nähdä ohjaako Timur Bekmambetov joskus kolmannen ja viimeisen leffan joskus tulevaisuudessa.

 

[Spire]

Flake - Kosketinrunkkari

Oli mielenkiintoista lukea miehen lapsuudesta, nuoruudesta ja DDR-ajoista. Mutta luonnollisesti olisin halunnut lukea myös ajast Rammsteinin kanssa, yhtyeen suurena fanina. Sen sijaan sainkin lukea pitkät pätkät herran autoharrastuksesta, mikä ei valitettavasti kiinnosta minua lainkaan.

 

[Leon]

Flake - Kosketinrunkkari

Oli mielenkiintoista lukea miehen lapsuudesta, nuoruudesta ja DDR-ajoista. Mutta luonnollisesti olisin halunnut lukea myös ajast Rammsteinin kanssa, yhtyeen suurena fanina. Sen sijaan sainkin lukea pitkät pätkät herran autoharrastuksesta, mikä ei valitettavasti kiinnosta minua lainkaan.

Eikös rivien välissä vihjattu, että "yhtyeestä" sitten toisella kertaa? Mä kyllä tykkäsin tosta.

 

[Spire]

Eikös rivien välissä vihjattu, että "yhtyeestä" sitten toisella kertaa? Mä kyllä tykkäsin tosta.

Vihjailtiinhan siinä, mutta olisin mielelläni lukenut "yhtyeeseen" liittyvistä ajoista enemmän. Paljon enemmän aikaa käytettiin aiemmista bändeistä kertomiseen. Mutta persoonallinen kirja toki.

 

[Sue]

Sattumalta jäi käteen Tapio Suomisen elämäkerta Urheiluhullu. Pitkästä aikaa kirjalla nimi, joka puhutteli oivaltavuudellaan.

Sen jälkeen luin Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa. Satuja minun pitäisi lukea paljon, paljon enemmän, ne tekevät ajatuksille hyvää.

 

[Spire]

Totuus Palaa - Jouni Mömmön Maailma

Mielenkiintoinen katsaus skitsofreniaa sairastaneen Mana Mana- solistin elämään. Vähän rönsyilevää tekstiä paikoitellen, mutta tämän ymmärtää hyvin koska henkilökuva täytyi perustaa lähes kokonaan Mömmön tunteneiden haastatteluihin. Jokaisella oli sitten hänestä vähän toisistaan poikkeavat kokemukset ja harva tunsi koko ihmistä kunnolla. H. S. Arkon kirjoittama teos.

 

[Eddie]

Linnea Kuling: Lahkon kasvattama

Uskon lahkojen vaivihkaa tapahtuvaa aivopesua kuvaava teos. Ok, tässä puhutaan vain yhdestä pienestä uskon lahkosta Ruotsin Knutbyssä. Linnea Kuling muuttaa pienenä lapsena perheensä mukana Knutbyhyn Linnean psyykkisten ongelmien vuoksi. He saavat käsityksen, että siellä on ihmisen ja tietenkin Linnean hyvä olla. Kirja kertoo tositapahtumista. Fiktiona kirja olisikin ollut hyvin epäuskottava. Hiljaiseksi vetävä tarina. Tämä kirja ei kerro siitä murhasta, joka Knutbyssä tapahtui tähän uskonlahkoon liittyen. Toki sitä vähän sivutetaan pienen Linnean silmin.

 

[Patarouva]

Marraskuussa luin kuusi kirjaa.

- Juha-Pekka Raeste - Hannu Sokala:
Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä

Mielenkiintoinen ja viihdyttävä kirja.

- Johanna Pohjola: Isä pullossa. Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan.

Tytär kertoo isänsä alkoholismista ja käsittelee aihetta myös yleisemmin. Vaikka
aiheesta en mitään varsinaista uutta saanut niin välillä on hyvä katsoa asioita muiden silmin.

- Erik Axl Sund: Nukkemestari

Synkkä kirja rankasta aiheesta. Kirjaa lukiessa minulle tuli välillä todella huono olo.

Erik Axl Sund (Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist) on minulle tuttu Varistyttö-trilogiasta. Synkkiä kirjoja nekin olivat, mutta jollain tapaa kiehtova kokonaisuus, ja mietin pitäisikö jossain välissä lukea se uudestaan.

- Sara Medberg: Kamarineitsyt

Koska kaksi edellistä lukemaani kirjaa olivat sen verran raskaita aiheiltaan niin päätin lukea jotain kevyttä. Historiaa ja romantiikkaa. Medberg heitti sokeria niin isolla kauhalla, että tämäntyyppisistä kirjoista pitävänä huomasin lukiessani ajoittain pyöritteleväni silmiäni tyyliin ”Nyt jotain rajaa!”

- Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa.

Hyvä dekkari. @Eddie Tämä oli Emma Sköld-sarjan ensimmäinen osa ja tästä on hyvä jatkaa.

- Michael Connelly: Yön pimein hetki.

Erinomainen kirja. Harry Bosch ja Renee Ballard ovat onnistunut pari ratkomaan rikoksia.

 

[nummenkallio]

Tamara Lund: Lohikäärmeen pahvikulissit

Siis Tamara Lundin elämäkerta. Hän oli oikeasti todella kiinnostava ihminen, joka eli värikkään elämän. Tamara Lund oli Suomessa kansainvälinen tähti ennen kuin Suomessa sellaisia edes oli. Elämäkerrasta välittyy vahva tunteella eläminen, olivat päätökset sitten jälkikäteen arvioituina oikeita tai ei. Samoin välittyy myös vahva itsetietoisuus, Tamara Lund tiesi olevansa hyvä.

Kiehtovinta antia kirjassa on 60-luvun puoliväli, kun lyhyen ajan sisään tapahtuu aika paljon: kihlattu Rami Sarmaston kuolema auto-onnettomuudessa, jossa Tamarakin oli osallisena. Sen seurauksena Tamara halusi tappaa itsensä, ja sitten kuitenkin samoihin aikoihin oli myös koekuvaus Bond-tytöksi Lontoossa. Sean Connery oli kuulemma upea mies. Kirjassa on myös kuvia noista Bond-tyttökuvauksista, ja täytyy sanoa, että kyllä Tamara Lundista olisi siihenkin ollut. Hänhän oli edustavan ulkonäkönsä lisäksi hyvin kielitaitoinen ja kansainvälisesti suuntautunut, mikä ei ollut kovin tavallista tuon ajan Suomessa.

Mielenkiintoinen elämäkerta, suosittelen lukemaan. Se tulee selväksi, että tunteella on eletty, ja siinä voi välillä rapakin roiskua, mutta ehkä sellainen suurempi itsetutkiskelu jää silti teoksesta puuttumaan. Se ei kuitenkaan hirveästi haittaa, koska muuten Tamara Lund osaa kertoa elämästään hyvin värikkäästi omasta näkökulmastaan. Hän on teoksessa hyvin läsnä eikä myöskään kaunistele asioita.

 

[Amerikanihme]

Tamara Lund: Lohikäärmeen pahvikulissit

Siis Tamara Lundin elämäkerta.

Mielenkiintoista. Äitini oli kuulemma Tamara Lundin nuoruuden ystäviä, joten pitänee kysyä, jos hän on kuullut tästä kirjasta ja olisi kiinnostunut sen lukemaan (tai ehkä jo lukenutkin). Kiitos tiedosta.

 

[Kilgore Trout]

Alastair Raynolds: Inhibitor Phase

Revelation Space (Ilmestysten avaruus) -universumiin sijoitettu tarina, tuttua Raynoldsin juonenkuljetusta avaruusoopperan mittakaavassa. Tästä on varmaan suomennoskin tulossa, Raynolds taitaa olla käännetyimpiä kovan tieteiskirjallisuuden nimiä, mutta en malttanut odottaa.

 

[Kilgore Trout]

Rinnan Alalstair Raynoldsin kanssa luen täysin toisentyyppistä teosta, korealaisen Han Kangin kirjaa Ihmisen teot - luen usein kahta tai kolmea kirjaa rinnakkain.

Se on minusta jopa parempi kuin hänen Booker-palkittu Vegetaristinsa. Kirja kertoo vuoden 1980 kansannoususta Gwangjun kaupungissa Etelä-Koreassa ja sijoittuu myös nykypäivään.
Täällä ei taida olla laumoittain k-poppiin ja k-draamaan ihastuneita ihmisisiä, mutta suosittelisin tätä varsinkin heille. Eteläkorealaisiltakin sujuu hyvin omien kansalaisten tappaminen ja kiduttaminen, se ei ole pelkästään pohjoisen naapurin yksinoikeus, vaikka se toki on siellä viety ihan eri tasolle.

 

[Leon]

Alastair Raynolds: Inhibitor Phase

Revelation Space (Ilmestysten avaruus) -universumiin sijoitettu tarina, tuttua Raynoldsin juonenkuljetusta avaruusoopperan mittakaavassa. Tästä on varmaan suomennoskin tulossa, Raynolds taitaa olla käännetyimpiä kovan tieteiskirjallisuuden nimiä, mutta en malttanut odottaa.

Tää on varmaan Reynolds? Noita on Elisa kirjassa tarjouksessa tasaisin väliajoin. Onko suositeltavaa luettavaa?

 

[Kilgore Trout]

Tää on varmaan Reynolds? Noita on Elisa kirjassa tarjouksessa tasaisin väliajoin. Onko suositeltavaa luettavaa?

Joo toki Reynolds. Minulla on noita omassakin hyllyssä metrin verran, osa suomeksi, osa englanniksi. Eli olen tykännyt kovasti.

 

[Ollakseni]

A. W. Yrjänän Rota tuli luettua läpi. Näin sen myynnissä 5 eurolla niin ostin ja sen. Nyt se on luettu. Sisältää hyvin mielenkiintoista runoutta. Tämä oli ehkä lempipätkäni:

"Katedraaliin ei pääse
Se on remontissa
Kirkko pitää korjata jos se menee epäkuntoon" - Sevillana runon kolmas säe

 

[Sistis]

Itse en ole mikään erityinen dekkarien ystävä. Otin kuitenkin lukuun dekkareiksi jostain syystä mainitun Mikko Porvalin Karelia Noir -trilogian. Trilogia alkaa hieman sisällissodan päättymisen jälkeisestä ajasta ja päättyy 1950-luvulle. Ensimmäinen osa, Sinisen kuoleman kuva, käsittelee pitkälti kieltolain aikaista salakuljetusta sekä myös muuta hämärää toimintaa Viipurissa ja muualla Kannaksella. Toisessa osassa, Veri ei vaikene, teemana on alkuun Lapuan liikkeen tekemä murha ja sen jälkeen talvisota ja sen vaikutukset Viipuriin. Kolmas ja viimeinen osa, Kadonneen kaupungin varjo, alkaa välirauhasta, käsittelee Viipurin takaisinvaltauksen ja jälleenmenetyksen melko nopeasti ja vie sitten vaaran vuosiin.

Kirjat perustuvat löyhästi tositapahtumiin. Niissä käsitellään mm. todellisia rikoksia ja muitakin historiallisia tapahtumia, toki kirjallisia vapauksia käyttäen.

Kyllä tälle voi lukusuosituksen antaa. Ensimmäinen osa on vielä vähän käynnistymistä, mutta toinen ja kolmas ovat jo oikein päteviä.

Ja täytyy todeta, että vaikka näitä dekkareiksi kutsutaan, niin minusta nämä ovat kyllä puhtaasti historiallisia romaaneja, jotka vain käsittelevät tapahtumia poliisiorganisaation näkökulmasta. Sellainen dekkareille tyypillinen "kuka on murhaaja?"-teema loistaa näissä poissaolollaan. Kiinnostavaa näissä on nimenomaan historian sekä erityisesti Viipurin ja Kannaksen kuvaus.

 

[Skruf]

Sebastian Fitzek: - ikkunapaikka 7A

Sujuvaa ja koukuttavaa tekstiä jälleen kerran...

 

[Ilmari Ahde]

Pallomme kierros alkaa olemaan loppusuoralla. Seuraavat kirjat on sinä aikana tullut avattua, pari kepeämpää tietokirjaa puuttuu kun en niitä ole laittanut ylös. Muutamia on jäänyt kesken siksi koska ne on ollut paskoja tai ei ole muuten vaan uponnut, en pahaa ruokaakaan syö väkisin. Mukana on mieleen painuneita teoksia, toiset haihtuu muistista hyvin nopeasti, osan kanssa on surettanut kun tämä loppuu kohta ja toisten kanssa on saanut painia totisemmin.

Ylimpänä on omasta hyllystä paperikirjat, sitten e-kirjat omalta tabletilta, kirjastosta lainatut ja lopuksi Storytelin ilmaiskokeilun sato.

M. A. Numminen - Kaukana väijyy ystäviä
M. A. Numminen - Helsinkiin
M.A. Numminen - On syytä muistaa
Michelle McNamara - Katoan yön pimeyteen
Helena Ruuska - Hugo Simberg - Pirut ja enkelit
Stephen King - Ulkopuolinen
Wayne Gretzky - Tarinoista jääkiekosta
Adrian McKinty - Ketju
Tommi Liimatta - Rollo
Jo Nesbø - Mustasukkainen mies

E-kirja

Miika Nousiainen - Pintaremontti
Timo T. Tuikka - Kekkosen salaiset päiväkirjat
Tommi Liimatta - Hautajaiskengät
Antti Tuomainen - Jäniskerroin
Antti Tuomainen - Hirvikaava
Mick Wall - Lemmy
Tommi Saarela - Pave Maijanen - Elämän nälkä
Pierre Lemaitre - Tulen varjot
Hanya Yanagihara - Pieni elämä
Panu Rajala - Unio Mystica - Mika Waltarin elämä ja teokset
Stuart Turton - Pimeitten vetten paholainen
Colson Whitehead - Nickelin pojat
Haruki Murakami - Tanssi, tanssi, tanssi
Ken Follett - Tulipatsas

Kirjasto:

Juhani Tamminen - My life
Rob Halford - Tunnustan
Heidi Köngäs - Dora, Dora
Svetlana Aleksijevits - Tsernbylista nousee rukous
Otto Henning - Panssaritiedustelija
Herbert A. Werner - Rauta-arkut
Joni Skiftesvik - Perämies Jokelan kotiinpaluu
Saku-Pekka Sundelin - Brittifutis
Pertti J. Rosila - Herrahissin kyydissä
Pertti J. Rosila - Arkadianmäen kirstunvartija
Ljuba Vinogradova - Yön noidat (keskeytys)
Bea Uusma - Naparetki - Minun rakkaustarinani
Jussi Konttinen - Siperia
Wendy Dio & Mick Wall - Ronnie James Dio
Timothy Stuart - Tappotanner
Francesco Totti - Rooman kuningas
Jacob Israel - Sadistin päiväkirja (keskeytys)
Elton John - Minä, Elton John
Tommi Liimatta - Rautanaula
Annie Proulx - Ässä Hihassa
Juha Seppälä - Sankariaika
Heikki Herlin - Tuollapäin on highway
Hilary Mantel - Margaret Thatcherin salamurha
Haruki Murakami - Suuri lammasseikkailu
Haruki Murakami - Pimeän jälkeen
Dan Carlin - Loppu on aina lähellä - Hardcore historiaa
Katja Bargum & Hanna Kokko - Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä
Neal Bascomb - Tähtäimessä Eichmann
Bill Bryson - Muistiinmerkintöjä pieneltä saarelta
Robert Seethaler - Kokonainen elämä
Ernest Hemingway - Joen yli puiden siimekseen
Anssi Arohonka - Longe raris
Timothy Stuart - Tappotanner
Tuomas Marjamäki - Kummeli
Olli Mustonen - Tuntematon huoltaja ja muita Ilves-tarinoita 1970-2020

Storytel:

Mark Lanegan - Sing backwards and weep
Teemu Keskisarja - Kyllikki Saari
Colin Rushton - Auschwichin sabotööri
Masani Ishikawa - Pako helvetistä
Luke Harding - Venäjän vakoojaverkosto
Mikko Moilanen - Kohtalona mestauslava (keskeytys)
Tapani Koivunen - Amerikkalainen painajainen (keskeytys)

 

[Patarouva]

Joulukuussa luin seitsemän kirjaa.

- Jessica Fellowes: Nuori kaunis ja kuollut

Murhamysteeri, joka sijoittuu 1920-luvulle. Alkuun meni energiaa siihen, että mietin, kuka on kuka. Netistä löytyi tietoa Mitfordin sisaruksista, mikä helpotti lukemista ja antoi hyvää taustatietoa.

- Leif GW. Persson: Edunsaajat

Perinteinen poliisiromaani, joka toimii omassa genressään hyvin.

- Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka
- Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru

Tykkään näistä kirjoista ja jään odottamaan jatkoa. Mielenkiintoista nähdä mm. miten käy Melchiorin pojalle.

- Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä
- Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

Viihdyttäviä ja kerronnaltaan jopa koukuttavia kirjoja.

- Christer Pursiainen: Trotski

Populaaristi kirjoitettu elämänkerta, joka antoi sopivasti pohdittavaa.


Vuoden aikana lukemiselle oli mukavasti aikaa ja jossain vaiheessa päätin, että tavoittelen viidenkymmenen kirjan lukemista.

Löin omat tavoitteeni ja loppujen lopuksi sain luettua 60 kirjaa.

En laita niitä enää tänne, kun olen jo kuukausittain laittanut lukemani kirjat tähän ketjuun.

 

[Czescku]

@Ilmari Ahde tuossa mainitsi Ken Follettin Tulipatsaan. Sain tuon joululahjaksi 2017 (A Column of Fire nimellä eli alkuperäiskielellä kovakantisena) mutta vasta nyt loppuvuodesta sain sen kolmannella yrityksellä luettua loppuun.

Kovana Follett fanina tuo ei vain jotenkin lähtenyt käyntiin, mutta oli ihan ok loppujen lopuksi. Tuota ennen luin uusimman saman sarjan "Tuli ilta ja tuli aamu" eikä sekään oikein vakuuttanut. Taivaan pilarit on niin hyvä ettei sitä voi toistaa vaikka World Without End jatko-osa olikin vielä hyvä. Nuo pari seuraavaa aika turhia.

Nyt menossa taas FitzUljaan tarina puolessa välissä eli vitonen yhdeksästä menossa (en ole lukenut väliosia). Kun vain kerran lukenut viimeisen trilogian niin näistä alkuosista huomaa yllättäviä asioita, jotka viittaavat silloin vielä kirjoittamattomiin tarinoihin. Paras fantasiatarina mitä on olemassa. Robin Hobb on nero.