Itse en ole mikään erityinen dekkarien ystävä. Otin kuitenkin lukuun dekkareiksi jostain syystä mainitun Mikko Porvalin Karelia Noir -trilogian. Trilogia alkaa hieman sisällissodan päättymisen jälkeisestä ajasta ja päättyy 1950-luvulle. Ensimmäinen osa, Sinisen kuoleman kuva, käsittelee pitkälti kieltolain aikaista salakuljetusta sekä myös muuta hämärää toimintaa Viipurissa ja muualla Kannaksella. Toisessa osassa, Veri ei vaikene, teemana on alkuun Lapuan liikkeen tekemä murha ja sen jälkeen talvisota ja sen vaikutukset Viipuriin. Kolmas ja viimeinen osa, Kadonneen kaupungin varjo, alkaa välirauhasta, käsittelee Viipurin takaisinvaltauksen ja jälleenmenetyksen melko nopeasti ja vie sitten vaaran vuosiin.
Kirjat perustuvat löyhästi tositapahtumiin. Niissä käsitellään mm. todellisia rikoksia ja muitakin historiallisia tapahtumia, toki kirjallisia vapauksia käyttäen.
Kyllä tälle voi lukusuosituksen antaa. Ensimmäinen osa on vielä vähän käynnistymistä, mutta toinen ja kolmas ovat jo oikein päteviä.
Ja täytyy todeta, että vaikka näitä dekkareiksi kutsutaan, niin minusta nämä ovat kyllä puhtaasti historiallisia romaaneja, jotka vain käsittelevät tapahtumia poliisiorganisaation näkökulmasta. Sellainen dekkareille tyypillinen "kuka on murhaaja?"-teema loistaa näissä poissaolollaan. Kiinnostavaa näissä on nimenomaan historian sekä erityisesti Viipurin ja Kannaksen kuvaus.