Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Moonshine Man]

Baskikirjailija Bernardo Atxagan kirja Tuolta taivaalta. Teos kertoo naisesta, joka vapautuu neljän vuoden tuomion jälkeen vankilasta, jonne on joutunut poliittisessa äärijärjestössä toimintansa vuoksi. Mielenkiintoinen kirja, sillä varsinaisia tapahtumia ei juurikaan ole, vaan koko juttu kertoo naisen bussimatkasta Barcelonasta kotikaupunkiinsa Bilbaoon. Pääpaino onkin ajatusten ja unien kuvauksessa, ja vaikka kyse ei mistään tajunnanvirtatyylistä sinänsä olekaan, niin 150 sivun mitallaan romaani sopii hyvin luettavaksi mahdollisimman putkeen. Itsellä meni tässä yksi vähäuninen yö ja seuraavana aamuna loppuun, toimi oikein hyvin noin.

Seuraavaksi sitten mennään kunnolla juurille ja kotimaisen kaman pariin, kun lukuvuoroaan odottaa Unto Koskelan sillinpyyntiin keskittyvä kirja Valaskaloild ruakka prakkamass!

 

[Eddie]

Välillä tuli kuunneltua True Crimea ja kannatti. Michelle McNamaran Katoan Yön Pimeyteen oli mukaansa tempaava kirja aiemmin hieman tuntemattomaksi jääneestä Golden State Killeristä (Idän raiskaaja/Original Night Stalker). Kirja on myös kertomus yhden naisen pakkomielteestä selvittää, kuka tämä 70-80 luvuilla riehunut sarjaraiskaaja ja murhaaja oli. Samalla hän nosti tämän murhaajan taas kaikkien tietoisuuteen. Tämä ristiretki kävi lopulta kalliiksi myös Michellelle. Sillä tapauksen selvittäminen aiheutti unettomuutta, ahdistusta jne.. Ja niinpä hän kuoli näiden takia syömiin lääkkeisiinsä ja kuoleman yhteydessä selvinneeseen, eli aiemmin piilossa olleeseen sydänvikaan. Hän ei itse ehtinyt viimeistellä kirjaansa. Erittäin mielenkiintoinen teos ja jos haluaa lukea tietämättä mitään Golden State Killeristä, niin suosittelen sitä ratkaisua. Itse googlailin lukemisen aikana ja se ehkä vähän vei jännitettä itse kirjasta. Jos nyt tämä tapaus ei ole tuttu.

 

[Ollakseni]

Sain luettua The Witcher-kirjasarjan päättävän Järven neidon. Tykkäsin sarjasta kovasti, vaikka tarina junnasikin välillä turhan pitkään paikoillaan. Vielä olisi uusin novellikokoelma Myrskykausi lukematta. Sillä ei kuitenkaan taida olla mitään tekemistä itse päätarinan kanssa.

Spoileri

Kirjailijaa ei voi ainakaan syyttää liian onnellisen lopun hakemisesta. Tuntui olevan ennemmän sääntö kuin poikkeus, että jokainen vähääkään tärkeämpi henkilö tapettiin pois. Etenkin se, että kaikki nelikosta Angouleme, Regis, Cahir ja Milva kuolivat tuli isona yllätyksenä.
Sota Nilfgaardia vastaan päättyi sentään pohjoisten kuningaskuntien voittoon. Viimeinen suuri taistelu Nilfgaardia vastaan oli mielestäni hienosti kerrottu. Pidin erityisesti siitä, miten taistelun kulkua seurattiin monesta eri näkökulmasta. Kenttäsairaalan pov omana suosikkina.

Loppuhan olikin sitten melko traaginen. Puolueettomuutta vannonut Geralt hyppää vielä viimeisen kerran mukaan kahakkaan puolustamaan heikompia saaden surmansa. Yennefer ei puolestaan luonteeseensa sopien suostu hyväksymään tilannetta ja tapattaa itsensä yrittäen elvyttää Geraltin elotonta ruumista. Ciriä ei varmaankaan tarvitse edes mainita. Vuosia erossa 'vanhemmistaan' vain menettääkseen heidät lopullisesti pari viikkoa jälleennäkemisen jälkeen.
Kolahti yllättävän kovaa, kun lopussa kaikki palaset loksahtivat kohdilleen ja tajusin, miten kirjan ensimmäinen luku Ciristä sijoittui todellisuudessa vasta kirjan loppuun.

Loppuhan jätti Geraltin ja Yenneferin kohtalon mysteeriksi. Mihin Ciri käytti yksisarvisen voimia? Herättikö hän Geraltin ja Yenin kuolleista vai oliko se vain keino saattaa heidät yhteen tuonpuoleisessa?

Ps. Voisikohan se Regis olla vielä hengissä? Sellainen muistikuva on, että vampyyrit kykenisivät parantamaan hitaasti itse itseään.

Spoileri

No Geralt ja Yennefer Avaloniin ja ovat siellä hengissä, koska Avalonissa voidaan parantaa ihmisiä kuolemanpartaalta. Ciri meni sitten seikkailemaan kuningas Arthurin hoviin. Kuitenkin kyseessä heidän tarinansa loppu ja Sapkowski on tainnut sanoa, että jatkoa tuohon ei tule, mutta voi kirjoitella asian viereen jotain. Kuten Myrskykausi. Olihan tuo tarinan loppu lohduton ja kolahti ns. kovaa.

 

[Ilmari Ahde]

Alkumetreillä on Jo Nesbø - Rottien saari

Harry Holen seikkailujen jälkeen olen Nesbøltä lukenut väellä ja voimalla Macbethin ja Mustasukkaisen miehen, josta viimeinen tarina jäi kesken kun ei vaan maittanut. Ettei Nesbø olisi yhden hahmon vanki.

 

[Leon]

Alkumetreillä on Jo Nesbø - Rottien saari

Harry Holen seikkailujen jälkeen olen Nesbøltä lukenut väellä ja voimalla Macbethin ja Mustasukkaisen miehen, josta viimeinen tarina jäi kesken kun ei vaan maittanut. Ettei Nesbø olisi yhden hahmon vanki.

Mä aloitin aikanaan Nesböt Isänsä poika -kirjalla. Siinähän ei Harry esiinny. Sen jälkeen kaikki Harryt luettu ja lukaisin tuon sitten uudelleen. Edelleen toimii, suosittelen. Sen sijaan mä en oikein syty kenenkään kirjailijan novellikokoelmille. No ehkä Philip K. Dick on poikkeus.

 

[Ilmari Ahde]

Mä aloitin aikanaan Nesböt Isänsä poika -kirjalla. Siinähän ei Harry esiinny. Sen jälkeen kaikki Harryt luettu ja lukaisin tuon sitten uudelleen. Edelleen toimii, suosittelen. Sen sijaan mä en oikein syty kenenkään kirjailijan novellikokoelmille. No ehkä Philip K. Dick on poikkeus.

Nesbøn tuotanto on melko laajasti luettu, mainitsemasi kirja myös, lastenkirjoja en ole lukenut. Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.

 

[Leon]

Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.

Mun piti sitä lukiessa pari kertaa varmistaa, etten ollut lukemassa Stephen Kingiä.

 

[Amerikanihme]

Menossa James S. A. Corey:n "Leviathan Wakes" kirja, joka kai alusti The Expanse Amazon Primen "TV-sarjan". Tv-sarjaa en ole katsonut, mutta näköjään Jatkoajan Tv-sarja-ketjussa on siitä keskusteltu.

Pyysin ystävältäni suositusta avaruusseikkailukirjasta, ja tämän kirjan nimen hän antoi. Onhan kirjassa joitain hyviä elementtejä ollut ja ideoita, mutta kyllä avaruusseikkailu on aika kaukana tämän kirjan teemoista. Lähinnä sellaista yhteiskuntaa lähiavaruudessa -teemalla mennään, ja paneudutaan ihmisten sosiaalisiin kanssakäymisiin...hoh hoh, onpa avaruusseikkailua! Lähinnä kauhistuttaa moraalin viimeistenkin rippeiden puuttuminen melkein kaikilta (tapahtumat ovat parin sadan vuoden päässä tulevaisuudessa). Yhtä bordellia koko kirja ja avaruusalukset nimetään tyyliin "Badas$# Mothe$%Fuc#$@". Onpa mukava tulevaisuus odottamassa. Mutta toisaalta, kyllä melkein tuossa todellisuudessa jo mennään tällä hetkellä, ja välillä tulee sellainen olo, että eikö tässä parissa sadassa vuodessa ole tapahtunut juuri mitään edistystä, samanlaiset läppärit ja tekniikat siellä pitkälti näyttäisi olevan ihmiskunnalla käytössä kuin nyt.

Kiinnostavasti on Jeesuskin saatu kirjaan mukaan jonkun lähetyssaarnaajan ominaisuudessa...olisiko sitten vielä heitäkin parinsadan vuoden päästä ? Kätevästi hänet kuitenkin nopeasti kuitataan irrelevanttina omituisuuksena ja päästään taas juopottelemaan tai mitä siinä sitten olikin tapahtumassa.

Toivoisin löytäväni jonkun oikein kaukaisessa avaruudessa kulkevan seikkailijan tai muutaman seikkailijoitten kirjan, josta nämä sosiaaliset ja moraaliset näkökulmat olisivat poissa, ja jossa saisi jännnittää niitä huikeita avaruudessa olevia mysteereitä, joita eteen tulee ja joista emme ehkä vielä tiedäkään, dialogin ja ihmissuhteiden häiritsemättä. Avaruusseikkailu 2001 on edelleen suosikkini, vaikkei siinäkään kovin pitkälle avaruuteen päästy, ennen kuin ehkä lopussa, joka oli turhankin outo.

 

[Eddie]

Nesbøn tuotanto on melko laajasti luettu, mainitsemasi kirja myös, lastenkirjoja en ole lukenut. Valtakunta on vielä tabletilla odottelemassa vuoroaan, joka tulee sitten joskus.

Kukkulan kuningasta et maininnut. Se on mielestäni paras Nesbo ilman Holea. Siitä on olemassa myös oikein hyvä leffa. Isänsä poika on myös erittäin hyvä. Valtakunta on ihan ookoo, muttei pärjää noille kahdelle. Siinä tosiaan on vähän Kingiä. Nesbo on itselleni skandidekkareista se paras. Ahnhem pääsee aika lähelle. Sitten tulee aika paljon porukkaa, jonka voisi laittaa kolmoseksi.

Nuo novellikokoelmat eivät itselleni maistu. Ja juuri tässä muistin, että Macbeth jäi joskus aika alussa kesken, kun ei lähtenyt.. Pitäisi ehkä siihen palata.

Holesta tuli mieleen kun aika vasta luin jonkun Nesbon haastattelun. Hän on jo 2000-luvun alussa käsikirjoittanut päälinjat valmiiksi, miten tämä Holen tarina menee ja on seurannut sitä suunnitelmaa.

 

[Ilmari Ahde]

Rottien saari on nyt luettu. Novellikokoelmat ei ole Nesbønkään vahvinta alaa, ei näissä ole aikaa esitellä hahmoja ja rakentaa lihaa luun päälle. Menihän se välipalana mutta ei mahaa täyttänyt.

 

[Jotva]

John Grishamin uusin (?) Aika armahtaa -kirja tuli luettua. Ihan ok ja varmaan eniten kirjasta saa irti, jos on lukenut aikaisempia Grishamin kirjoja, joissa on samoja henkilöitä. Itsekin olen vanhat Grishamit lukenut, mutta niin kauan sitten, etten enää kovin hyvin muistanut.

 

[Big Joe]

Tuli eilen luettua loppuun Stephen Kingin Christine. Oli taas loistava kirja ja tyypillistä Kingiä, aluksi hitaasti rakennetaan tarinaa ja henkilökuvia ja kun kirja lähtee ns "käyntiin" niin ei sitä pysty jättämään kesken. Vahva suositus tällekin kirjalle

 

[alwahla]

Tuli eilen luettua loppuun Stephen Kingin Christine. Oli taas loistava kirja ja tyypillistä Kingiä, aluksi hitaasti rakennetaan tarinaa ja henkilökuvia ja kun kirja lähtee ns "käyntiin" niin ei sitä pysty jättämään kesken. Vahva suositus tällekin kirjalle

Jos Kingin tuotanto kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös 22.11.63 ja Piina. Uinu, uinu lemmikkini oli ainakin omasta mielestäni lattea. Ainoa hyvä puoli siinä oli sen lyhyys.

 

[Big Joe]

Jos Kingin tuotanto kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös 22.11.63 ja Piina. Uinu, uinu lemmikkini oli ainakin omasta mielestäni lattea. Ainoa hyvä puoli siinä oli sen lyhyys.

Joo, olen lukenut Kingiä sen parisenkymmentä kirjaa jo ja seuraava kirja tulee Kingiä olemaan. Tuo 22.11.63 on lukematta, Piina on yksi suosikeistani mitä Kingiltä lukenut ja yleisesti. Ja kyllä minulle tuo Uinu, uinu lemmikkini toimi, ei Kingin parasta mutta silti hyvä. Musta Torni-sarja pitäisi saada luettua joskus loppuun, ainoa ongelma ettei 5. osaa Callan sudet löydy fyysisenä kirjana järkevään hintaan oikein mistään. En oikein E- tai äänikirjoille syty.

 

[alwahla]

Joo, olen lukenut Kingiä sen parisenkymmentä kirjaa jo ja seuraava kirja tulee Kingiä olemaan. Tuo 22.11.63 on lukematta, Piina on yksi suosikeistani mitä Kingiltä lukenut ja yleisesti. Ja kyllä minulle tuo Uinu, uinu lemmikkini toimi, ei Kingin parasta mutta silti hyvä. Musta Torni-sarja pitäisi saada luettua joskus loppuun, ainoa ongelma ettei 5. osaa Callan sudet löydy fyysisenä kirjana järkevään hintaan oikein mistään. En oikein E- tai äänikirjoille syty.

Kirjastosta löytyy tarvittaessa aika paljon Kingin tuotantoa. Säästyy rahaa muuhunkin.

 

[Ilmari Ahde]

Onhan tässä taas pari mitä voi mainita.

Alfred Lansing - Kestävyys
Tänä päivänä on itkuinen kriisi kun irtoripsi tädillä repsottaa tai sedällä geelikynsi katkeaa. Aavistuksen kovempia jamppoja tämä sakki: Sir Ernest Shackletonin laiva hajoaa pirstoiksi Etelämantereella ja selviytyä pitäisi, varusteet on mitä ne on vuonna 1914, lähin asutus ei ole ihan nurkan takana eikä apuakaan voi satelliittipuhelimella soittaa. Mitäs tehdään, no selviydytään.

Marko Lempinen - Läpi helvetin
Pienessä kännissä Jantusella oli kivaa ja rahaa paloi, hupi loppui kun lientä alkoi menemään enemmänkin ja siirryttiin kovempaan kamaan. Avoin tilitys tuosta maailmasta ja sen ajan jääkiekkoelämästäkin, aika tavalla meni läpi sormien kun olit hyvä pelaaja. Vertailut Karalahteen ei ole tyhjänpäiväisiä, on kolikon kaksi puolta nämä miehet.

Seuraavaksi lähdetään vankileirille: Tim Carroll - Suuri pakoretki sotavankileiriltä Stalag Luft III

 

[IVXIII]

- Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä
- Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

Viihdyttäviä ja kerronnaltaan jopa koukuttavia kirjoja.

Minulla oli joulun jälkeen kuuntelussa Joel Dickerin kirjat ja poimin tästä lainaamastani viestistä, että voisivat olla minua varten nämä Sarenbrantin kirjat. Nyt kuunneltuna yhtä vaille koko sarja. Ehdottomasti pitää lukea/kuunnella järjestyksessä, mutta on kyllä viihdyttävä kirjasarja - ja siitäkin samaa mieltä, että jotkut osat olivat todella koukuttavia.

Nyt kaipaankin seuraavia suosituksia. Sellaista viihdyttävää, sopivan kevyttä, työmatkalle kuunneltavaksi.

 

[Leon]

Tuli eilen luettua loppuun Stephen Kingin Christine. Oli taas loistava kirja ja tyypillistä Kingiä, aluksi hitaasti rakennetaan tarinaa ja henkilökuvia ja kun kirja lähtee ns "käyntiin" niin ei sitä pysty jättämään kesken. Vahva suositus tällekin kirjalle

Harmittaa, kun tuota ei tahdo löytää ekirjana. Amazonista varmaan löytäisi, mutta se on mulla boikotissa. Christine on hyvä leffana, mutta vielä parempi kirjana. Hohdon kohdalla tilanne on toisinpäin, vaikka kirja selittääkin pari asiaa, mitä leffa ei osaa tehdä. Mun muita suosikkeja Kingiltä on Hohto, Se ja Musta torni -saaga. Mersumies-trilogia menettelee myös. Uinu, uinua en suostu enää lukemaan, kerta riitti.

 

[Big Joe]

Harmittaa, kun tuota ei tahdo löytää ekirjana. Amazonista varmaan löytäisi, mutta se on mulla boikotissa. Christine on hyvä leffana, mutta vielä parempi kirjana. Hohdon kohdalla tilanne on toisinpäin, vaikka kirja selittääkin pari asiaa, mitä leffa ei osaa tehdä. Mun muita suosikkeja Kingiltä on Hohto, Se ja Musta torni -saaga. Mersumies-trilogia menettelee myös. Uinu, uinua en suostu enää lukemaan, kerta riitti.

Omasta mielestäni Hohto on parempi kirjana kuin leffana pienellä marginaalilla. "Se" on myös huomattavasti parempi kirjana kuin leffana. Musta Torni -saaga on itselläni jäänyt kesken koska en ole löytänyt viidettä osaa mistään, nyt kuitenkin tajusin alkaa kaupunkini kirjastoista etsimään (kiitos @alwahla ) ja sieltä se löytyy. Mersumies-trilogia oli mielestäni myös hyvä ja sen "jatko-osa" Ulkopuolinen, josta tehtiin myös toimiva TV-sarja.

Nyt luettavana Raivo: Pitkä marssi. Juoni ainakin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tuossa laskin yksi päivä kirjahyllyni kirjoja, minulla on 40 Kingin kirjaa joista lukematta tällä hetkellä lukematta vielä 13.

 

[Purkan Jauhaja]

Orjattaresi kirjan jatko-osa Testamentit vihdoin luettu. Viihdyin kirjan parissa hyvin ja pidin siitä, että kirjassa kerrottiin aika paljon vallankumouksesta mikä johti Gileadin valtion syntyyn. Loppu oli myös mukavan intensiivinen ja se piti ahmia nopeasti.

Nyt luettavana on Murakamin maailmanloppu ja ihmemaa. On aika korkealentoista kamaa.

Seuraavaksi on luettava jotain faktaa vastapainoksi.

 

[Jancky]

Tuli luettua Ben Mcintyren Vakooja ja Petturi. Kylmän sodan vakoojatarina joka on suoraan kuin elokuvista. Suosittelen kyllä kaikille joita edes etäisesti kiinnostaa kylmä sota ja vakoojatarinat. Kirjassa ja tarinassa ylipäätään paljon Suomi-kytköksiä joten siltäkin osin kiinnostaa varmasti monia. Hienosti kirjoitettu kirja ja hyvin piti otteessaan, viimeinen kolmannes varsinkin oli hyvin intensiivinen. Nyt vuorossa Patrick Nessin Hirviön kutsu, filmatisointihan tuostakin tehtiin muutama vuosi sitten mutta jäänyt sekin välistä. Vaikuttaisi aika lyhyeltä välipalalta.

 

[Eddie]

Stefan Ahnhemin kuudes kirja Viimeinen naula ei jätä kylmäksi. Vaikka kyseessä on virallisesti Fabian Risk sarjan kuudes osa, on Risk tässä kirjassa enemmän sivuhahmo. Mielestäni tämä on Jo Nesbo tason kirjoittamista.

Nyt kaipaankin seuraavia suosituksia. Sellaista viihdyttävää, sopivan kevyttä, työmatkalle kuunneltavaksi.

Jos Sarenbrant maistuu niin Ahnhem pistää vielä piirun verran paremmaksi. Kevyttä se ei toki aina ole. Nämäkin kannattaa lukea järjestyksessä. Joskin lukisin sarjan tokaosan ensin, koska siinä palataan ajassa taaksepäin. Sarenbrantille on mielestäni suora verrokki Emelie Schepp. Tietysti tarina on eri, mutta yhtä koukuttava.

 

[Van Cleef]

Viimeisin luettu:
Ian Rankin - Synkkien aikojen laulu (Song for the dark times).
Kyseessä uusin John Rebus - romaani.

Tällä hetkellä lukemassa:
SS-Dirlewanger-divisioona eli 36. Waffen-SS-Divisioona.
Sitä johti jopa natsien mittapuulla häiriintynyt Oscar Dirlewanger.

 

[aalto]

Tuli luettua Ben Mcintyren Vakooja ja Petturi. Kylmän sodan vakoojatarina joka on suoraan kuin elokuvista. Suosittelen kyllä kaikille joita edes etäisesti kiinnostaa kylmä sota ja vakoojatarinat. Kirjassa ja tarinassa ylipäätään paljon Suomi-kytköksiä joten siltäkin osin kiinnostaa varmasti monia. Hienosti kirjoitettu kirja ja hyvin piti otteessaan, viimeinen kolmannes varsinkin oli hyvin intensiivinen.

Samalta kirjailijalta on ilmestynyt myös Agentti Sonja, jossa seurataan Saksassa syntyneen juutalaisnaisen uraan Neuvostoliiton vakoojana. Aivan samalla tavalla koukuttavaa kerrontaa.

 

[Bat79]

Kilo, kokaiinin tappava tie Kolumbian viidakosta maailmalle. Toby Muse

Kuten nimikin kertoo, kuolemaa, riistoa, korruptiota, kurjuutta, hyväksikäyttöä ja lisää kuolemaa. Jokaisen joka miettii että pitäisikö nuuskata kannattaisi ensin lukea tuo kirja. Harvoin tulee luettua teosta jossa ei ole mitään positiivista, ei sitten yhtään mitään. Silti lukemisen arvoinen.