Milloin rasismi on oikeasti rasismia?

[Byvajet]

Joskus väittelimme siitä, voiko suomalainen olla tummaihoinen.

Tätäkin keskustelua ohjaa voimakkaasti poliittinen korrektius. Kun keskustellaan siitä, kuka on saamelainen, kuka on savolainen tai kuka on pohjalainen, sallitaan paljon laajempi mielipiteiden kirjo kuin silloin, kun keskustellaan siitä, kuka on suomalainen.

Ihminen voi kannattaa hyvin tiukkaa suomalaisuuden määritelmää olematta rasisti.

 

[godspeed]

Ihminen voi kannattaa hyvin tiukkaa suomalaisuuden määritelmää olematta rasisti.

Mutta kuuluuko keskustelu sitten lainkaan tämän ketjun alle? Jos kerran on väärääkin rasismia?

 

[Ronikki73]

Ihminen on luonteeltaan utelias... Siis onko sukujuurista kysyminen on rasismia?
Valkoiselta voi siis kysyä sitä, mutta jos ihonväri on erilainen kuin oma, niin sitä ei saa tehdä?
Multakin kysellään jatkuvasti, mistä sä oot oikeesti kotosin, varsinkin kun on vähän maistissa, ja karjanlanmurre pukkaa läpi...
Ihminen kun näkee tai kuulee jotain itselle ei niin tuttua, niin totta kai se mielenkiinto herää, että mitä tuo on...
Enkä nyt tarkoita, että kaikilta pitää mennä utelemaan kaiken maailman asioita, maalaisjärkeä pitää käyttää milloin udellaan, mutta ihminen kun on nyt luonteeltaan vain utelias ja tiedonhaluinen...

 

[BitterX]

Okei. Minäkin voin mennä Saksaan ja sanoa olevani saksalainen, koska koen niin, eikä siihen ole yhdelläkään saksalaisella mitään sanottavaa. Hyvä tietää.

Asun Saksassa ja voin tavallaan tämän kyllä vahvistaa.

Saksalaiset eivät tapaa esimerkiksi työtovereiltaan juurikaan kysellä alkuperästä vaikkapa epätäydellisen saksan kielen, aksentin tai varsinkaan joidenkin ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Saman tiedän koskevan Yhdysvaltoja ja eiköhän asia myös Britanniassa ole näin.

Jos siis ilmoitat heille olevasi vaikkapa berliiniläinen, niin ketään se ei hetkauta. On olemassa varmasti kymmeniätuhansia, ehkä satojatuhansia ylpeästi berliiniläisiä, jotka eivät puhu täydellistä saksaa.

Toki sitten, kun ihmisiin aletaan paremmin tutustumaan, keskustellaan tietenkin myös taustoista.

Yleisesti olen sitä mieltä, että tässäkin asiassa auttaa ihan maalaisjärki:

"Mistä sä olet kotoisin" -kysymys on parhaimmillaan junttimainen ja ikävimmillään loukkaava, jos se täräytetään ilmoille jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella ennen kun on ehditty tutustumaan. Mielestäni tämä nyt on niin no brainer, kuin voi no brainer olla.

Se on sitten ihan eri asia vittuilla vaikkapa tummaihoisen työtoverin turkulaisuudesta, kun ollaan tutustuttu sen verran, että toisen huumorintaju on tiedossa.

Lähinnä ihmetyttää, että miten tästäkin saadaan taas tehtyä niin saatanan vaikeaa.

 

[Timbit]

Tätäkin keskustelua ohjaa voimakkaasti poliittinen korrektius. Kun keskustellaan siitä, kuka on saamelainen, kuka on savolainen tai kuka on pohjalainen, sallitaan paljon laajempi mielipiteiden kirjo kuin silloin, kun keskustellaan siitä, kuka on suomalainen.

Ihminen voi kannattaa hyvin tiukkaa suomalaisuuden määritelmää olematta rasisti.

Täysin totta. Ei noille millekään ole olemassa sellaista kaiken kattavaa ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Itse en jaksa tehdä siitä ongelmaa, jos joku näkee asian toisin kuin minä. Minulle riittää, kun joku sanoo olevansa suomalainen tai savolainen tai kanadalainen. En lähde sitä häneltä kiistämään.

 

[aquanqua]

Milloin meistä tuli tissiposkien kansakunta?

Mai gaad. Ei ihme, että lasten ja nuorten mt-ongelmat ovat kasvussa, jos lapsia kasvatetaan nössöiksi ja loukkaantumaan kaikesta.

 

[Walrus21]

Ehkä joskus voisi olla paikallaan pohtia niiden omien tunteiden lisäksi, mitä se vastapuoli mahdollisesti ajattelee. Jos Suomessa syntynyt tummaihoinen ihminen törmää lähes joka kerta uuden ihmisen kohdatessaan kysymykseen "mistä sä olet oikeasti kotoisin", niin ehkä jossain kohtaa alkaa pohdituttamaan, että mitä minun pitää oikein tehdä ollakseni suomalainen?

Se, että onko tuollaisen kysymyksen esittäminen junttia vai ei, on tapauskohtaista. Ennemminkin voisi miettiä, kysytkö valkoihoiselta taksikuskilta, mistä tämä on kotoisin. Jos et, niin miksi tummaihoiselle esitetään sama kysymys? Suomi on nykyisin sen verran monikulttuurinen, että ihonväristä ei voi päätellä käytännössä yhtään mitään.

Oma arvioni on, että ihmiset eivät pääsääntöisesti halua tulla määritellyksi jonkin ulkoisen ominaisuuden perusteella. Jos joku on vaikka pyörätuolissa, en usko, että hän haluaa aina uuden ihmisen tavatessaan aloittaa keskustelua siitä, miksi on pyörätuolissa. Kysymyksen esittäjä voi olla ihan vilpittömin mielin liikenteessä, mutta sille kysymyksen kohteelle voi olla noin tuhannes kerta, kun sama asia käsitellään.

Mitä tulee tuohon "saako mitään sanoa", niin nykyäänhän saa sanoa lähes mitä tahansa. Ainoa, mikä on muuttunut, on reaktio niihin sanoihin. Ja sekös harmittaa niitä ihmisiä, jotka ovat ennen tarjoilleet nuorelle kaupan kassalle puhelinnumeroaan tai nauraneet kahvihuoneessa saamelaisvitseille. Harvemmin nykyäänkään tulee mitään reaktiota, mutta pelkkä ajatus saa osan porukasta loukkaantuneeksi siitä, että heidän vapauttaan on nyt verisesti rajoitettu.

Suurimmalle osalle ihmisistä viime vuosikymmenten muutos arvoissa ja asenteissa on lähes yksinomaan positiivinen asia. Ja niillekin, joita asia nyppii, on nyt tilaisuus rakentaa omaa identiteettiään kirjoittamalla nettiin, miten tavallisen ihmisen elintila on kutistettu olemattomaksi. Kyllä se siitä.

 

[godspeed]

Milloin meistä tuli tissiposkien kansakunta?

Mai gaad. Ei ihme, että lasten ja nuorten mt-ongelmat ovat kasvussa, jos lapsia kasvatetaan nössöiksi ja loukkaantumaan kaikesta.

Anteeksi jos en nyt ymmärrä, mutta miten mt-ongelmat ja rasismi tässä yhteydessä nyt liittyvät toisiinsa?

 

[Byvajet]

Ehkä joskus voisi olla paikallaan pohtia niiden omien tunteiden lisäksi, mitä se vastapuoli mahdollisesti ajattelee.

Ihmisen ajattelu ja tunteet ovat suurelta osin ulkoapäin määritellyt. Sosiaalinen malli opettaa tavat puhua ja reagoida puheeseen.

Kulttuuri, jossa täytyy ylikorrektisti varoa uskovaista, sairasta, tummaihoista tai vammaista sen sijaan että heihin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihin, on poissulkeva. Tällaisessa lähestymistavassa ihmisestä tehdään tietyn piirteen perusteella ulkopuolinen, jota täytyy käsitellä silkkihansikkain ja ulkoisesti määriteltyjen kriteereiden mukaan sen sijaan että hän olisi yksi meistä ja kestäisi saman kohtelun kuin muutkin. Kun ihmistä täytyy varoa, hän ei kuulu meihin eikä ole meidän vertaisemme.

Syrjintä, jonka taustalla ovat pahantahtoiset motiivit, on eri asia kuin kyseleminen, joka perustuu vilpittömään sosiaalisuuteen ja uteliaisuuteen. Jos joku olettaa, että tummaihoisen taustasta kyseleminen on rasismia, tämä joku todistaa vain oman pahantahtoisuutensa, koska hän tahtoo nähdä rasismia siellä, missä sitä ei oikeasti ole.

Viestinnän tai deittailun ammattilaiset opettavat, että ihminen puhuu kaikkein mieluiten itsestään, minkä vuoksi on kohteliasta kysellä häneltä asioista, jotka ovat hänelle läheisiä. Suuri osa ihmisistä puhuu mielellään taustastaan. Kun puhuminen tummaihoisuuden taustalla olevista tekijöistä tulkitaan syrjinnäksi tai rasismiksi, kysymys on vallankäytöstä. Silloin tietty teko tahdotaan nähdä tietyssä merkityksessä täysin riippumatta siitä, millaiset teon motiivit ovat.

Jos nykykulttuurissa jotain kannattaisi varoa, niin ammatin kysymistä. Suomessakin on prosentuaalisesti suuri määrä mielenterveysongelmaisia ja vajaakuntoisia, jotka eivät pysty lainkaan työelämään tai joiden selviäminen työelämässä on vajavaista. Kun tällaiselta ihmiseltä kysyy työstä, riski häpeän aiheuttamiseen on suuri. Sen sijaan juurista kyselyyn ei häpeää liity, jos ei sitten ajattele, että tummaihoisuus sinänsä olisi häpeällistä.

Vakavasti sairastuneet tai suuren surun kohdanneet mainitsevat usein, että sairastumisen tai suuren menetyksen jälkeen kaverit kaikkoavat ympäriltä. Tämä on esimerkki ilmiöstä, jossa varovaisuuden vuoksi jätetään ihminen selviämään oman onnensa nojaan.

Ihmiset pelkäävät sairautta ja surua, mutta hyvin paljon myös sitä, että he eivät osaa toimia oikein. Jokainen on varmasti kuullut neuvon, että puolisonsa tai lapsensa menettäneelle ei saa sanoa "otan osaa".

No, ihan varmasti saa. Pääasia on, että huomioi ihmisen eikä jätä häntä yksin. Kun motiivit ovat hyväntahtoiset, muotomenoilla ei ole merkitystä, koska mikään muoto ei kata kaikkien näkemystä. Joku ottaa aina nokkiinsa. Jos ei muuten, niin turhamaisuuttaa ja itseään korostaakseen. Sairastaminen tai suru eivät hävitä ihmisen narsistisia piirteitä. Ihminen voi hyödyntää niitä silloinkin, kun elämä pistää vastaan.

Ei tule antaa periksi aatteelle, että tummaihoiset ovat varottavia ja pyhiä. Se on heidän eristämistään, esittämistä erilaisina kuin itse olemme. Tummaihoiset ovat ihan tavallisia ihmisiä, joihin voi soveltaa samaa uteliaisuutta kuin muihinkin ihmisiin.

 

[godspeed]

No tietysti aina kun lukee jonkun vuodatuksen parhaaseen työaikaan ja ikään, niin miettii, että onko oma lehmä kovastikin ojassa?

Minua ei haittaa myöntää, että on.

 

[Ann Arbor]

Hyvinhän voi olla niin, että parinkymmenen vuoden kuluttua tilanne on toinen. Esimerkiksi Ruotsissa on jo vuosikymmenet totuttu, että naapurissa saattaa asua joku muukin kuin Kalle Svensson ja Sirgid Karlsson. Monella "kantaruotsalaisella" on ulkomaalaistaustaisia perheenjäseninään, sillä kansallisuusrajojen yli ulottuvat avioliitot eivät ole tabu.

Tätäkin keskustelua ohjaa voimakkaasti poliittinen korrektius. Kun keskustellaan siitä, kuka on saamelainen, kuka on savolainen tai kuka on pohjalainen, sallitaan paljon laajempi mielipiteiden kirjo kuin silloin, kun keskustellaan siitä, kuka on suomalainen.

Ihminen voi kannattaa hyvin tiukkaa suomalaisuuden määritelmää olematta rasisti.

Oma määritelmäni suomalaisesta on "Suomen kansalainen, joka identifioituu suomalaiseksi". Mikäli suomalaisuutta lähdetään määrittämään jollain sukutaulukoilla, liikutaan heti vaarallisilla vesillä.

 

[finnjewel]

Ja sekös harmittaa niitä ihmisiä, jotka ovat ennen tarjoilleet nuorelle kaupan kassalle puhelinnumeroaan tai nauraneet kahvihuoneessa saamelaisvitseille.

Myönnän auliisti nauraneeni saamelais- ja romanivitseille, mutta puhelinnumeron tai ulkonäkökommentin tyrkyttäminen nuorille tai minkään ikäisille naispuolisille henkilöille on täysin vieras ajatus.
Veikkaukseni on, että epäkorrekteille vitseille nauraneita on satoja tuhansia, mutta numerontyrkyttäjiä tai perään huutelijoita vain vähän.

 

[Pottakameli]

En enää ymmärrä nykymaailmaa, mutta ymmärrän niitä kalifornialaisia, jotka nykyään muuttavat Teksasiin saadakseen helpommin hengitettävän ilmapiirin (lähde: HS:n artikkeli).

On tosi paljon kaikkea ylimääräistä ja monesti tarpeetonta sekoilua ihan ihmeellisistä jutuista. Omituisia lyhyitä trendejä, jotka häviää yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Ihmettelen aina mikä ihmiset saa osallistumaan näihin kerta toisensa perään.

Pitää myös olla puolesta tai vastaan ja niin helvetin intohimoisesti jotain mieltä...pitää olla mielipide asioista, joista ei edes ymmärretä oikeasti mitään.

En vaan jaksa yhtään asioista paasaavia ihmisiä... Ihan sama mistä asiaa paasaus koskee.

Ylipäätään nykyään on todella paljon omituisia ilmiöitä, jotka kerää jossain ryhmässä aina suurta suosiota. Ulkoapäin katseltuna monet asiat näyttävät lähes uskonnollisilta kokemuksilta joillekin kohderyhmän tyypeille.

Ei nyt liittynyt ihan rasismiin, mutta varmasti sama ilmiö näkyy myös rasistisissa ihmisissä ja sitten niissä, jotka ovat mielestään rasistisen ihmisen vastakohtia.

Puhumattakaan niistä täydellisistä yksilöistä, jotka yrittävät väkisin pelastaa maailman rasismilta tjts.

 

[godspeed]

Näihin asioihinhan periaatteessa on testit olemassa. Hyväksytkö valkoihoisen tyttären/pojan mustaihoisen lapsen vai et?

Itsellä ei ole mahdollisuutta tällaisesta syystä ja toisesta, mutta usealla muulla on.

Muoks: Ennen kuin tulee kakkua, niin tarkoitukseni ei ole rasistinen. Ehkä se vain ei kuulu tuossa muodossaan Jatkoaikaan.

 

[Nahkasohva]

Ymmärrän kyllä, että "Mistä olet kotoisin?" -kysymykset voivat monissa tilanteissa tuntua vähintään ärsyttäviltä. Omakohtaisia kokemuksia asiasta olen valitettavasti päässyt hankkimaan. Toisen vanhempani vanhemmat olivat saksalaisia, minkä myötä itselleni aikoinaan tipahti saksalainen sukunimi. Vaihdoin sen tosin myöhemmin suomalaiseen. Mutta nuorempana minulla oli varsin tavallinen suomalainen etunimi tyyliin "Pekka" ja varsin tavallinen saksalainen sukunimi tyyliin "Müller".

Ulkomailla asia johti moniin turhauttaviin keskusteluihin. Tyypillisimpiä olivat tällaiset:

– Ai, sä olet kotoisin Saksasta!
– En ole, vaan Suomesta.
– Mutta sä siis olet saksalainen?
– En vaan Suomessa syntynyt suomalainen.
– Mutta sulla on saksalainen sukunimi!
– Joo, aika monilla on, jopa Suomessa.
– Mutta juuresi ovat siis Saksassa.
– Osa on, osa ei.
– Okei, olet siis suomensaksalainen!
– No, en ole.

Tähän kun vielä lisätään se, että olen kuulemma ihan saksalaisen näköinen, vastaavaa sattui usein. Sitä en tiedä, onko "saksalaisen näköiseksi" sanominen kehu vai haukku. Peilikuvani perusteella kyseessä lienee haukku.

Edit. lisäys: Yllä kuvatun kaltaisia keskusteluita kävin lähinnä Etelä-Euroopan maissa, kuten Kreikassa ja Espanjassa, ja muutamassa Afrikan maassa, kuten Egyptissä.

Edit. toinen lisäys: Saksankielisissä maissa vastaavaa ei sattunut koskaan. Riitti, että avasin suuni. Varsinkin nuorempana saksan kielen taitoni nimittäin rajoittui sellaisiin Korkeajännityksistä opittuihin ilmauksiin kuin "Halt", "Himmel" ja "Aaaargh!".

 

[Ann Arbor]

Asun Saksassa ja voin tavallaan tämän kyllä vahvistaa.

Saksalaiset eivät tapaa esimerkiksi työtovereiltaan juurikaan kysellä alkuperästä vaikkapa epätäydellisen saksan kielen, aksentin tai varsinkaan joidenkin ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Saman tiedän koskevan Yhdysvaltoja ja eiköhän asia myös Britanniassa ole näin.

Jos siis ilmoitat heille olevasi vaikkapa berliiniläinen, niin ketään se ei hetkauta. On olemassa varmasti kymmeniätuhansia, ehkä satojatuhansia ylpeästi berliiniläisiä, jotka eivät puhu täydellistä saksaa.

Toki sitten, kun ihmisiin aletaan paremmin tutustumaan, keskustellaan tietenkin myös taustoista.

Yleisesti olen sitä mieltä, että tässäkin asiassa auttaa ihan maalaisjärki:

"Mistä sä olet kotoisin" -kysymys on parhaimmillaan junttimainen ja ikävimmillään loukkaava, jos se täräytetään ilmoille jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella ennen kun on ehditty tutustumaan. Mielestäni tämä nyt on niin no brainer, kuin voi no brainer olla.

Se on sitten ihan eri asia vittuilla vaikkapa tummaihoisen työtoverin turkulaisuudesta, kun ollaan tutustuttu sen verran, että toisen huumorintaju on tiedossa.

Lähinnä ihmetyttää, että miten tästäkin saadaan taas tehtyä niin saatanan vaikeaa.

Kuinkakohan monta kymmentä vuotta vielä vaaditaan, että tilanne olisi tällainen Suomessakin. Saksa on toden totta ollut maahanmuuton suurvalta kutakuinkin Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien ja jo ennen tätä keskellä Europppaa sijaitsevana maana väkeä on tullut ja mennyt.

Vaikka Saksankaan ei voi sanoa onnistuneen kaikkien maahanmuuttajien integraatiossa täydellisesti, ei maahanmuuttaja ole enää mikään kävelevä huutomerkki ja ihan täysin saksalainen voit olla muidenkin mielestä, vaikka perhetaustaa olisikin muualla. Musta & valkoinen-pariskunnat eivät ole ollenkaan tavattomia jne.

 

[Ann Arbor]

Jotenkin sitä toivoisi, ettei laajemman skaalan maahanmuutto olisi suomalaisille enää mikään uusi asia, että jotain "Mitä teet kun kohtaat maahanmuuttajan"-opastuksia enää tarvittaisiin, kuin ehkä vielä 1980-1990-luvuilla.

Itse asun Helsingin seudulla ja täällä ulkomaalaistaustaista väestöä on niin paljon, ettei asiaa tule edes ajateltua, että "oho, tossa käveli maahanmuuttaja".

 

[godspeed]

Rasismi katoaa kyllä. Se vaan vaatii jonkin verran aikaa. Joskus pitää tappaa eriarvoista jengiä 500 vuotta, joskus 20 vuotta. Vähemmällä mallilla vähemmän. Ei tämä sinällään vaikeaa ole. Mutta ongelmana on se, että se fiksu ajatusmalli ei kestä kauaa, joten tapellaan sitten turhanpäiten vuosisatoja. Tossa osa haluaa pitää kiinni siitä mitä tienaa, eikä antaa muille. Jos kirjotan lisää, niin sitten pitää alkaa maksamaan palkkaa jo Teemu Keskisarjan kaltaiselle neropatille.

 

[douppi]

Rasismi katoaa kyllä...

Rasismi tosiaan tulee lähes katoamaan joskus, mutta länsimaissa hommaa hidastaa mm. se ettei jotkut näytä edes ymmärtävän mitä rasismi on. Aivan mielettömän inflaation kokenut se sana, kun sitä käytetään väärin. Ja kun sitä käytetään väärin, niin sen kohteeksi joutuneet siitä eniten kärsivät.

 

[Patarouva]

Ymmärrän kyllä, että "Mistä olet kotoisin?" -kysymykset voivat monissa tilanteissa tuntua vähintään ärsyttäviltä. Omakohtaisia kokemuksia asiasta olen valitettavasti päässyt hankkimaan. Toisen vanhempani vanhemmat olivat saksalaisia, minkä myötä itselleni aikoinaan tipahti saksalainen sukunimi. Vaihdoin sen tosin myöhemmin suomalaiseen. Mutta nuorempana minulla oli varsin tavallinen suomalainen etunimi tyyliin "Pekka" ja varsin tavallinen saksalainen sukunimi tyyliin "Müller".

Ulkomailla asia johti moniin turhauttaviin keskusteluihin. Tyypillisimpiä olivat tällaiset:

– Ai, sä olet kotoisin Saksasta!
– En ole, vaan Suomesta.
– Mutta sä siis olet saksalainen?
– En vaan Suomessa syntynyt suomalainen.
– Mutta sulla on saksalainen sukunimi!
– Joo, aika monilla on, jopa Suomessa.
– Mutta juuresi ovat siis Saksassa.
– Osa on, osa ei.
– Okei, olet siis suomensaksalainen!
– No, en ole.

Tähän kun vielä lisätään se, että olen kuulemma ihan saksalaisen näköinen, vastaavaa sattui usein. Sitä en tiedä, onko "saksalaisen näköiseksi" sanominen kehu vai haukku. Peilikuvani perusteella kyseessä lienee haukku.

Edit. lisäys: Yllä kuvatun kaltaisia keskusteluita kävin lähinnä Etelä-Euroopan maissa, kuten Kreikassa ja Espanjassa, ja muutamassa Afrikan maassa, kuten Egyptissä.

Edit. toinen lisäys: Saksankielisissä maissa vastaavaa ei sattunut koskaan. Riitti, että avasin suuni. Varsinkin nuorempana saksan kielen taitoni nimittäin rajoittui sellaisiin Korkeajännityksistä opittuihin ilmauksiin kuin "Halt", "Himmel" ja "Aaaargh!".

Achtung! Ihmiset on hauskoja. Jos olisit valehdellut olevasi ranskalainen niin joku kyselijä olisi varmasti sanonut, että ajattelinkin, että olet ihan ranskalaisen näköinen.

 

[Ann Arbor]

Itse vierastan ajatusta maahanmuuttajista jonain muusta yhteiskunnasta erillisenä monoliittinä ja "me vs. ne"-ajattelua. Loppujen lopuksi se, että henkilö on sattunut syntymään Suomen rajojen ulkopuolella (jotka ovat siis valtaenemmistö ihmiskunnasta) ei tee hänestä yhtään sen kummoisempaa, ei hyvässä eikä pahassa.

Huomioiden kuitenkin laajan rasismin suomalaisessa yhteiskunnassa (ennen kaikkea yksittäisten ihmisten asenteissa ja mielipiteissä) tätä keskustelua juodaan käymään.

Ennen kaikkea olen huolissani siitä, mikäli Suomeen lapsesta lähtien juurtuneita ei hyväksytä osaksi Suomen kansaa, mikäli perhetaustaa on maamme rajojen ulkopuolelta. Lukeudun itse. ns. kantasuomalaiseksi, mutta mikäli perheellistyn ulkomaalaissyntyisen kanssa, eivätkö lapseni ole suomalaisia?

 

[nummenkallio]

Jos siis ilmoitat heille olevasi vaikkapa berliiniläinen, niin ketään se ei hetkauta. On olemassa varmasti kymmeniätuhansia, ehkä satojatuhansia ylpeästi berliiniläisiä, jotka eivät puhu täydellistä saksaa.

Välinpitämättömyys on keino vältellä kiusallisia tilanteita. Mutta ihmisten todellisista asenteista se ei välttämättä kerro. Berliinissä on tottakai paljon muualta tulleita, mutta eiköhän sielläkin ole syntyperäisiä berliiniläisiä, jotka pitävät itseään niinä oikeina berliiniläisinä. Minäkin olen muuten asunut aikoinaan Saksassa, voinen siis pitää itseäni ainakin vähän saksalaisena, eikä siihen ole kenelläkään mitään nokan koputtamista.

Nykyinen globalismi on kyllä todella ristiriitaista. Koko ajan korostetaan, miten monenlaisia ihmisiä maailmassa on, mutta sitten jos otat erilaisuuden puheeksi, olet rasisti. Kaikki pitäisi ymmärtää jo ennalta. Sehän on ihan mahdotonta.

Onneksi tämä ei käytännön tasolla mene näin. Olen esimerkiksi tuttujen aasialaisten baarinpitäjien kanssa keskustellut heidän taustastaan, eikä se ole ollut heille mikään ongelma. Olen oppinut siinä esimerkiksi sen, että kriketti on heille kova juttu, ihan kuin lätkä Suomessa. Hitsi ne kaverit seuraavat sitä innokkaasti, ja tuosta tuli hyvä mieli, ovat tavallaan ihan samanlaisia vaikka laji on eri.

Minusta nämä keskustelut ovat olleet hyvin mielenkiintoisia, eikä ole koskaan tullut mieleen, että tässä olisi jotain rasismia. Vain aitoa uteliaisuutta ja halua ymmärtää toista.

 

[Haidekkeri]

Täytynee jakaa tämä juttu tänne. Olen aina vierastanut hyvinkin paljon niitä ihmisiä jotka tuovat useassa paikkaa esille ja varsin kovaäänisesti sitä miten suvaitsevaisia he ovat ja miten paljon he ovat rasisteja vastaan unohtamatta tietenkään haukkua rasisteiksi ja natseiksi joka ikistä joka on missään asiassa eri mieltä heidän kanssaan. Minua tympii yhtälailla myös se vastapuoli joka vittuilee kaikelle erilaiselle ja yleensä siinä samalla myös kaikille omanmaalaisilleenkin siinä sivussa.

Mulla oli yksi facebook-"kaveri" jonka kanssa tunsin sekä ala- sekä yläasteella että lukiossa. Tämä tyyppi on viimeiset kymmenen vuotta valehtelematta täyttänyt facebook-seinänsä pelkällä anti-rasismi ja antifasistimateriaalilla, haukkuen valehtelematta joka ikisessä päivityksessään jotakuta rasistiksi taikka fasistiksi. Mitään muuta päivityksiä tältä tyypiltä ei ole tullut, ei mitään muuta. Joka ikinen profiilikuvakin on koristeltu antiracism/antifacism-tarroilla. Huomasin myös hänen kommentoineen jollekin ystävälleen että on aina ollut antirasisti ja antifasisti ja heikompien puolella.
Näinhän asia ei toki ole vaan koko peruskoulun ajan tyyppi oli koulukiusaaja eikä tasan tarkkaan ollut ikinä kenenkään heikomman puolella.
Voihan se olla ihminen muuttuu ja ihan oikeasti vilpittömyyttään kannattaa ihan kannattamisen arvoista aatetta mutta jotenkin minun silmiin paistaa niin vahva hyvesignalisointi ja oman egon pönkittäminen etten voi oikein tuohon täysillä uskoa. Toki nyt sorrun olettamukseen. Poistin "kaverin" koska tuota tantrumia ei vaan jaksa.

 

[finnjewel]

Pari suomalaista työkaveriani oli lähtenyt Hawaijin lomalle.
Hotellin hississä olivat jutelleet keskenään suomeksi, jolloin samassa hississä ollut sinitukkainen mummeli leveällä Texasin murteella loihe kysymään: "Interesting language, where are you, girls, from?"
Kolmekymppiset "tytöt" vastasivat kohteliaasti "We are from Finland".
Johon sinitukkainen:
- "Oh, Finland - how exotic!"

 

[godspeed]

Pari suomalaista työkaveriani oli lähtenyt Hawaijin lomalle.
Hotellin hississä olivat jutelleet keskenään suomeksi, jolloin samassa hississä ollut sinitukkainen mummeli leveällä Texasin murteella loihe kysymään: "Interesting language, where are you, girls, from?"
Kolmekymppiset "tytöt" vastasivat kohteliaasti "We are from Finland".
Johon sinitukkainen:
- "Oh, Finland - how exotic!"

Satunnainen kommentointi voi olla kahta eri asiaa: rakenteellista tai ideologista. USA:n kansalaiset ovat yleensä kumpaakin, mutta osaavat tehdä myös eron näiden välille. Euroopan maissa ei osata tehdä eroa, vaan ollaan jompaa kumpaa. Suomalainen on "aito" rasisti eli väri määrää, mutta jossain Saksassa esimerkiksi turkkilaisten invaasio on enemmän jotain muuta = ideologista.