Milloin rasismi on oikeasti rasismia?

[Ann Arbor]

Kaiketihan joillekin on ihan käsittämätöntä, että keskivertoskandinaavista poikkeavan ulkonäön omaava henkilö voi olla ihan syntyperäinen Suomen kansalainen ja puhua kieltä äidinkielenään, huomioiden globalisaatio ja sen myötä tapahtunut laaja muuttoliike, asia ei enää pitäisi olla mitenkään outoa.

Jos joku ei-valkoihoinen amerikkalainen kertoo olevansa Bostonista tai Denveristä, kaikille fiksuille amerikkalaisille asian olettaisi riittävän. Miksi sama pätisi myös Suomeen? Perhetaustasta voi toki kysyä, mutta "Mistä oikeasti olet kotoisin?" on junttimaista.

 

[nummenkallio]

Niihin aikoihin oli aika tiukat jakolinjat myös musiikkimaun perusteella. Oli hippejä, poppareita ja rasviksia. Oman genren ulkopuolelle ei menty.
Jos harrastit klassista-, hengellistä- tai kansanmusiikkia (tai et mitään musiikkia), olit "tavallinen nuori".
Muutama vuosikymmen myöhemmin genrejä oli jo niin paljon, että kukaan ei pysynyt perässä.

Kerrankin pääsee sanomaan, että onneksi olen niin nuori. En ehtinyt nähdä tuota. Kasarilta muistan rockin ja diskon vastakkainasettelun, mutta se oli jo aika lievää. Molemmille oli paikkansa.

Nykyään on kuitenkin taas hienoa vastakkainasettelua, eli räpinpaska vastaan musiikki.

 

[penaz]

Niihin aikoihin oli aika tiukat jakolinjat myös musiikkimaun perusteella. Oli hippejä, poppareita ja rasviksia. Oman genren ulkopuolelle ei menty.

Mihin unohdit punkkarit sekä väkivaltaiset Amerikkaa ihailevat diinarit, jotka innolla yrittävät vetää ensin hämyjä ja myöhemmin punkkareita turpaan. Suvaitsemattomia diinareita ehkä voidaan pitää nykyrasistien varhaisina edeltäjinä. Punk-yhtye Laman johtohahmo Epe Kronholm Hesarin haastattelussa vähän aikaa sitten sanoi, että diinareita punkkarit saivat pelätä ja hänellä oli keikoilla isoja punkkareita henkivartijoina. 90-luvulla tulivat sitten skinit, jotka vainosivat maahanmuuttajia.

 

[Byvajet]

Kaiketihan joillekin on ihan käsittämätöntä, että keskivertoskandinaavista poikkeavan ulkonäön omaava henkilö voi olla ihan syntyperäinen Suomen kansalainen ja puhua kieltä äidinkielenään, huomioiden globalisaatio ja sen myötä tapahtunut laaja muuttoliike, asia ei enää pitäisi olla mitenkään outoa.

Ei siinä mitään outoa ole. Outoa sen sijaan on sokeasti olettaa, että ulkonäöltään poikkeava on suomalainen, koska nykymaailmassa ihmiset liikkuvat pitkin poikin.

Enkä suin surminkaan ymmärrä, miksi ihmisiä vaaditaan tällainen oletus tekemään. Ihmisistä ja heidän taustoistaan kiinnostuminen on kohteliaisuutta eikä rasismia.

 

[godspeed]

Siinä vaiheessa rasismi alkoi olla eräissä piireissä rasismia, kun enää ei riittänyt se, että osa mustista miehistä on täällä töissä. Ei auta, kun väri on tumma.

 

[vanukas]

Jos tuollaiset Ihamuotilan kaltaiset kysymykset ovat mikroaggressiota, niin niitähän kohtaavat suomalaisetkin. Itsekin muutin aikoinaan opiskelemaan maan toiselle laidalle Turkuun ja sain toisinaan kuulla kysymyksen Sä et oo täältä? Se oli tosiaan kysymys, senkin ymmärtämiseen meni aikaa. Puhuin tästä umpiturkulaisen ystäväni kanssa, ja hän sanoi, että kysymyksellä ei todellakaan ole tarkoitus loukata, vaan se on vilpitöntä uteliaisuutta. Tämä auttoi ymmärtämään turkulaisia todella paljon. Eivät he ole noin kysyessään töykeitä, vaan uteliaita. Kun tämän ymmärsi, suhtautuminen turkulaisiin muuttui paljon. Monet heistä olivat ja ovat oikein mukavia. Ja usein kyse on tosiaan näin naurettavan pienistä jutuista.

Tykkään paljon pohjoisessa käytettävästä "mistä sie olet pois?" -kysymyksestä. Se on jotenkin niin nurinkurinen, mutta ehkä siksi niin toimiva.

 

[Timbit]

Kaiketihan joillekin on ihan käsittämätöntä, että keskivertoskandinaavista poikkeavan ulkonäön omaava henkilö voi olla ihan syntyperäinen Suomen kansalainen ja puhua kieltä äidinkielenään, huomioiden globalisaatio ja sen myötä tapahtunut laaja muuttoliike, asia ei enää pitäisi olla mitenkään outoa.

Tämäkin on ainakin osittain sukupolvikysymys. Oma isäni on sitä ikäluokkaa, jolle neekeri on ihan hyvä sana kutsua tummaihoista ihmistä. Joskus väittelimme siitä, voiko suomalainen olla tummaihoinen. En muista hänen tarkkaa määritelmäänsä sille, kuka on suomalainen, mutta jotenkin niin se meni, että vanhempien, isovanhempien ja isovanhempien vanhempien pitää olla täysin suomalaisia, niin sitten henkilö on suomalainen. Totesin, että tuon määritelmän perusteella sen enempää hän kuin minäkään emme ole suomalaisia. Keskustelu ei jatkunut.

Yhä suurempi osa suomalaisista näyttää joltain muulta kuin ihmiseltä täällä Pohjantähden alla. Jos tämä on jollekin ongelma, niin oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että se on sen henkilön oma henkilökohtainen ongelma, eikä sen tarvitsisi rasittaa sillä ympäristöään.

 

[finnjewel]

Jos hän myös käyttäytyy kuten suomalaiset, mitään ongelmaa ei ole. Suomalaiset voivat hetken ihmetellä, mutta hyväksyvät kyllä nopeasti.

Ongelma on siinä, että tuo on harvinaisuus. Jos tämä on rasismia ja siitä tulee bannia, niin tulkoon. Näitä on, mutta eihän heidän siksi pitäisikään saada erityistä huomiota. Eihän heidän pitäisi olla poikkeuksia.

Viranomaistyössäni olen aloittanut keskustelut asiakkaiden kanssa suomeksi. Jotkut pyytävät vaihtamaan englanniksi, jotkut haluavat jatkaa suomeksi, vaikka kielitaitonsa on huono - tai eivät osaa englantia(kaan).
Tulkkia ei kukaan ole vaatinut.
Muutamia kertoja (alle promille tapauksista) olen saanut kuulla olevani rasisti, koska asiakkaat eivät edellytysten puutteen takia ole saaneet haluamaansa ratkaisua.

 

[godspeed]

@Timbit

Se on sitä vanhojen ihmisten vieraanpelkoa ja erilaisuuden vihaa :) Kyllä se siitä sukupolvien vyöryessä väistyy tieltään. Olin juuri kylässä "vanhuksillamme" ja kovasti se mutiainen ja mokkakikkeli kahvipöytäkeskustelua väritti. Kaikki ei varmasti olleet samaa mieltä näistä ilmaisuista, mutta joskus on parempi olla hiljaa, kuin antaa ilmi typeryytensä kuten laukoa joka vitun vierailulla mielipiteensä "mutiaisista".

 

[Byvajet]

Joskus väittelimme siitä, voiko suomalainen olla tummaihoinen.

Tätäkin keskustelua ohjaa voimakkaasti poliittinen korrektius. Kun keskustellaan siitä, kuka on saamelainen, kuka on savolainen tai kuka on pohjalainen, sallitaan paljon laajempi mielipiteiden kirjo kuin silloin, kun keskustellaan siitä, kuka on suomalainen.

Ihminen voi kannattaa hyvin tiukkaa suomalaisuuden määritelmää olematta rasisti.

 

[godspeed]

Ihminen voi kannattaa hyvin tiukkaa suomalaisuuden määritelmää olematta rasisti.

Mutta kuuluuko keskustelu sitten lainkaan tämän ketjun alle? Jos kerran on väärääkin rasismia?

 

[Ronikki73]

Ihminen on luonteeltaan utelias... Siis onko sukujuurista kysyminen on rasismia?
Valkoiselta voi siis kysyä sitä, mutta jos ihonväri on erilainen kuin oma, niin sitä ei saa tehdä?
Multakin kysellään jatkuvasti, mistä sä oot oikeesti kotosin, varsinkin kun on vähän maistissa, ja karjanlanmurre pukkaa läpi...
Ihminen kun näkee tai kuulee jotain itselle ei niin tuttua, niin totta kai se mielenkiinto herää, että mitä tuo on...
Enkä nyt tarkoita, että kaikilta pitää mennä utelemaan kaiken maailman asioita, maalaisjärkeä pitää käyttää milloin udellaan, mutta ihminen kun on nyt luonteeltaan vain utelias ja tiedonhaluinen...

 

[BitterX]

Okei. Minäkin voin mennä Saksaan ja sanoa olevani saksalainen, koska koen niin, eikä siihen ole yhdelläkään saksalaisella mitään sanottavaa. Hyvä tietää.

Asun Saksassa ja voin tavallaan tämän kyllä vahvistaa.

Saksalaiset eivät tapaa esimerkiksi työtovereiltaan juurikaan kysellä alkuperästä vaikkapa epätäydellisen saksan kielen, aksentin tai varsinkaan joidenkin ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Saman tiedän koskevan Yhdysvaltoja ja eiköhän asia myös Britanniassa ole näin.

Jos siis ilmoitat heille olevasi vaikkapa berliiniläinen, niin ketään se ei hetkauta. On olemassa varmasti kymmeniätuhansia, ehkä satojatuhansia ylpeästi berliiniläisiä, jotka eivät puhu täydellistä saksaa.

Toki sitten, kun ihmisiin aletaan paremmin tutustumaan, keskustellaan tietenkin myös taustoista.

Yleisesti olen sitä mieltä, että tässäkin asiassa auttaa ihan maalaisjärki:

"Mistä sä olet kotoisin" -kysymys on parhaimmillaan junttimainen ja ikävimmillään loukkaava, jos se täräytetään ilmoille jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella ennen kun on ehditty tutustumaan. Mielestäni tämä nyt on niin no brainer, kuin voi no brainer olla.

Se on sitten ihan eri asia vittuilla vaikkapa tummaihoisen työtoverin turkulaisuudesta, kun ollaan tutustuttu sen verran, että toisen huumorintaju on tiedossa.

Lähinnä ihmetyttää, että miten tästäkin saadaan taas tehtyä niin saatanan vaikeaa.

 

[Timbit]

Tätäkin keskustelua ohjaa voimakkaasti poliittinen korrektius. Kun keskustellaan siitä, kuka on saamelainen, kuka on savolainen tai kuka on pohjalainen, sallitaan paljon laajempi mielipiteiden kirjo kuin silloin, kun keskustellaan siitä, kuka on suomalainen.

Ihminen voi kannattaa hyvin tiukkaa suomalaisuuden määritelmää olematta rasisti.

Täysin totta. Ei noille millekään ole olemassa sellaista kaiken kattavaa ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Itse en jaksa tehdä siitä ongelmaa, jos joku näkee asian toisin kuin minä. Minulle riittää, kun joku sanoo olevansa suomalainen tai savolainen tai kanadalainen. En lähde sitä häneltä kiistämään.

 

[aquanqua]

Milloin meistä tuli tissiposkien kansakunta?

Mai gaad. Ei ihme, että lasten ja nuorten mt-ongelmat ovat kasvussa, jos lapsia kasvatetaan nössöiksi ja loukkaantumaan kaikesta.

 

[Walrus21]

Ehkä joskus voisi olla paikallaan pohtia niiden omien tunteiden lisäksi, mitä se vastapuoli mahdollisesti ajattelee. Jos Suomessa syntynyt tummaihoinen ihminen törmää lähes joka kerta uuden ihmisen kohdatessaan kysymykseen "mistä sä olet oikeasti kotoisin", niin ehkä jossain kohtaa alkaa pohdituttamaan, että mitä minun pitää oikein tehdä ollakseni suomalainen?

Se, että onko tuollaisen kysymyksen esittäminen junttia vai ei, on tapauskohtaista. Ennemminkin voisi miettiä, kysytkö valkoihoiselta taksikuskilta, mistä tämä on kotoisin. Jos et, niin miksi tummaihoiselle esitetään sama kysymys? Suomi on nykyisin sen verran monikulttuurinen, että ihonväristä ei voi päätellä käytännössä yhtään mitään.

Oma arvioni on, että ihmiset eivät pääsääntöisesti halua tulla määritellyksi jonkin ulkoisen ominaisuuden perusteella. Jos joku on vaikka pyörätuolissa, en usko, että hän haluaa aina uuden ihmisen tavatessaan aloittaa keskustelua siitä, miksi on pyörätuolissa. Kysymyksen esittäjä voi olla ihan vilpittömin mielin liikenteessä, mutta sille kysymyksen kohteelle voi olla noin tuhannes kerta, kun sama asia käsitellään.

Mitä tulee tuohon "saako mitään sanoa", niin nykyäänhän saa sanoa lähes mitä tahansa. Ainoa, mikä on muuttunut, on reaktio niihin sanoihin. Ja sekös harmittaa niitä ihmisiä, jotka ovat ennen tarjoilleet nuorelle kaupan kassalle puhelinnumeroaan tai nauraneet kahvihuoneessa saamelaisvitseille. Harvemmin nykyäänkään tulee mitään reaktiota, mutta pelkkä ajatus saa osan porukasta loukkaantuneeksi siitä, että heidän vapauttaan on nyt verisesti rajoitettu.

Suurimmalle osalle ihmisistä viime vuosikymmenten muutos arvoissa ja asenteissa on lähes yksinomaan positiivinen asia. Ja niillekin, joita asia nyppii, on nyt tilaisuus rakentaa omaa identiteettiään kirjoittamalla nettiin, miten tavallisen ihmisen elintila on kutistettu olemattomaksi. Kyllä se siitä.

 

[godspeed]

Milloin meistä tuli tissiposkien kansakunta?

Mai gaad. Ei ihme, että lasten ja nuorten mt-ongelmat ovat kasvussa, jos lapsia kasvatetaan nössöiksi ja loukkaantumaan kaikesta.

Anteeksi jos en nyt ymmärrä, mutta miten mt-ongelmat ja rasismi tässä yhteydessä nyt liittyvät toisiinsa?

 

[Byvajet]

Ehkä joskus voisi olla paikallaan pohtia niiden omien tunteiden lisäksi, mitä se vastapuoli mahdollisesti ajattelee.

Ihmisen ajattelu ja tunteet ovat suurelta osin ulkoapäin määritellyt. Sosiaalinen malli opettaa tavat puhua ja reagoida puheeseen.

Kulttuuri, jossa täytyy ylikorrektisti varoa uskovaista, sairasta, tummaihoista tai vammaista sen sijaan että heihin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin muihin, on poissulkeva. Tällaisessa lähestymistavassa ihmisestä tehdään tietyn piirteen perusteella ulkopuolinen, jota täytyy käsitellä silkkihansikkain ja ulkoisesti määriteltyjen kriteereiden mukaan sen sijaan että hän olisi yksi meistä ja kestäisi saman kohtelun kuin muutkin. Kun ihmistä täytyy varoa, hän ei kuulu meihin eikä ole meidän vertaisemme.

Syrjintä, jonka taustalla ovat pahantahtoiset motiivit, on eri asia kuin kyseleminen, joka perustuu vilpittömään sosiaalisuuteen ja uteliaisuuteen. Jos joku olettaa, että tummaihoisen taustasta kyseleminen on rasismia, tämä joku todistaa vain oman pahantahtoisuutensa, koska hän tahtoo nähdä rasismia siellä, missä sitä ei oikeasti ole.

Viestinnän tai deittailun ammattilaiset opettavat, että ihminen puhuu kaikkein mieluiten itsestään, minkä vuoksi on kohteliasta kysellä häneltä asioista, jotka ovat hänelle läheisiä. Suuri osa ihmisistä puhuu mielellään taustastaan. Kun puhuminen tummaihoisuuden taustalla olevista tekijöistä tulkitaan syrjinnäksi tai rasismiksi, kysymys on vallankäytöstä. Silloin tietty teko tahdotaan nähdä tietyssä merkityksessä täysin riippumatta siitä, millaiset teon motiivit ovat.

Jos nykykulttuurissa jotain kannattaisi varoa, niin ammatin kysymistä. Suomessakin on prosentuaalisesti suuri määrä mielenterveysongelmaisia ja vajaakuntoisia, jotka eivät pysty lainkaan työelämään tai joiden selviäminen työelämässä on vajavaista. Kun tällaiselta ihmiseltä kysyy työstä, riski häpeän aiheuttamiseen on suuri. Sen sijaan juurista kyselyyn ei häpeää liity, jos ei sitten ajattele, että tummaihoisuus sinänsä olisi häpeällistä.

Vakavasti sairastuneet tai suuren surun kohdanneet mainitsevat usein, että sairastumisen tai suuren menetyksen jälkeen kaverit kaikkoavat ympäriltä. Tämä on esimerkki ilmiöstä, jossa varovaisuuden vuoksi jätetään ihminen selviämään oman onnensa nojaan.

Ihmiset pelkäävät sairautta ja surua, mutta hyvin paljon myös sitä, että he eivät osaa toimia oikein. Jokainen on varmasti kuullut neuvon, että puolisonsa tai lapsensa menettäneelle ei saa sanoa "otan osaa".

No, ihan varmasti saa. Pääasia on, että huomioi ihmisen eikä jätä häntä yksin. Kun motiivit ovat hyväntahtoiset, muotomenoilla ei ole merkitystä, koska mikään muoto ei kata kaikkien näkemystä. Joku ottaa aina nokkiinsa. Jos ei muuten, niin turhamaisuuttaa ja itseään korostaakseen. Sairastaminen tai suru eivät hävitä ihmisen narsistisia piirteitä. Ihminen voi hyödyntää niitä silloinkin, kun elämä pistää vastaan.

Ei tule antaa periksi aatteelle, että tummaihoiset ovat varottavia ja pyhiä. Se on heidän eristämistään, esittämistä erilaisina kuin itse olemme. Tummaihoiset ovat ihan tavallisia ihmisiä, joihin voi soveltaa samaa uteliaisuutta kuin muihinkin ihmisiin.

 

[godspeed]

No tietysti aina kun lukee jonkun vuodatuksen parhaaseen työaikaan ja ikään, niin miettii, että onko oma lehmä kovastikin ojassa?

Minua ei haittaa myöntää, että on.

 

[Ann Arbor]

Hyvinhän voi olla niin, että parinkymmenen vuoden kuluttua tilanne on toinen. Esimerkiksi Ruotsissa on jo vuosikymmenet totuttu, että naapurissa saattaa asua joku muukin kuin Kalle Svensson ja Sirgid Karlsson. Monella "kantaruotsalaisella" on ulkomaalaistaustaisia perheenjäseninään, sillä kansallisuusrajojen yli ulottuvat avioliitot eivät ole tabu.

Tätäkin keskustelua ohjaa voimakkaasti poliittinen korrektius. Kun keskustellaan siitä, kuka on saamelainen, kuka on savolainen tai kuka on pohjalainen, sallitaan paljon laajempi mielipiteiden kirjo kuin silloin, kun keskustellaan siitä, kuka on suomalainen.

Ihminen voi kannattaa hyvin tiukkaa suomalaisuuden määritelmää olematta rasisti.

Oma määritelmäni suomalaisesta on "Suomen kansalainen, joka identifioituu suomalaiseksi". Mikäli suomalaisuutta lähdetään määrittämään jollain sukutaulukoilla, liikutaan heti vaarallisilla vesillä.

 

[finnjewel]

Ja sekös harmittaa niitä ihmisiä, jotka ovat ennen tarjoilleet nuorelle kaupan kassalle puhelinnumeroaan tai nauraneet kahvihuoneessa saamelaisvitseille.

Myönnän auliisti nauraneeni saamelais- ja romanivitseille, mutta puhelinnumeron tai ulkonäkökommentin tyrkyttäminen nuorille tai minkään ikäisille naispuolisille henkilöille on täysin vieras ajatus.
Veikkaukseni on, että epäkorrekteille vitseille nauraneita on satoja tuhansia, mutta numerontyrkyttäjiä tai perään huutelijoita vain vähän.

 

[Pottakameli]

En enää ymmärrä nykymaailmaa, mutta ymmärrän niitä kalifornialaisia, jotka nykyään muuttavat Teksasiin saadakseen helpommin hengitettävän ilmapiirin (lähde: HS:n artikkeli).

On tosi paljon kaikkea ylimääräistä ja monesti tarpeetonta sekoilua ihan ihmeellisistä jutuista. Omituisia lyhyitä trendejä, jotka häviää yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Ihmettelen aina mikä ihmiset saa osallistumaan näihin kerta toisensa perään.

Pitää myös olla puolesta tai vastaan ja niin helvetin intohimoisesti jotain mieltä...pitää olla mielipide asioista, joista ei edes ymmärretä oikeasti mitään.

En vaan jaksa yhtään asioista paasaavia ihmisiä... Ihan sama mistä asiaa paasaus koskee.

Ylipäätään nykyään on todella paljon omituisia ilmiöitä, jotka kerää jossain ryhmässä aina suurta suosiota. Ulkoapäin katseltuna monet asiat näyttävät lähes uskonnollisilta kokemuksilta joillekin kohderyhmän tyypeille.

Ei nyt liittynyt ihan rasismiin, mutta varmasti sama ilmiö näkyy myös rasistisissa ihmisissä ja sitten niissä, jotka ovat mielestään rasistisen ihmisen vastakohtia.

Puhumattakaan niistä täydellisistä yksilöistä, jotka yrittävät väkisin pelastaa maailman rasismilta tjts.

 

[godspeed]

Näihin asioihinhan periaatteessa on testit olemassa. Hyväksytkö valkoihoisen tyttären/pojan mustaihoisen lapsen vai et?

Itsellä ei ole mahdollisuutta tällaisesta syystä ja toisesta, mutta usealla muulla on.

Muoks: Ennen kuin tulee kakkua, niin tarkoitukseni ei ole rasistinen. Ehkä se vain ei kuulu tuossa muodossaan Jatkoaikaan.

 

[Nahkasohva]

Ymmärrän kyllä, että "Mistä olet kotoisin?" -kysymykset voivat monissa tilanteissa tuntua vähintään ärsyttäviltä. Omakohtaisia kokemuksia asiasta olen valitettavasti päässyt hankkimaan. Toisen vanhempani vanhemmat olivat saksalaisia, minkä myötä itselleni aikoinaan tipahti saksalainen sukunimi. Vaihdoin sen tosin myöhemmin suomalaiseen. Mutta nuorempana minulla oli varsin tavallinen suomalainen etunimi tyyliin "Pekka" ja varsin tavallinen saksalainen sukunimi tyyliin "Müller".

Ulkomailla asia johti moniin turhauttaviin keskusteluihin. Tyypillisimpiä olivat tällaiset:

– Ai, sä olet kotoisin Saksasta!
– En ole, vaan Suomesta.
– Mutta sä siis olet saksalainen?
– En vaan Suomessa syntynyt suomalainen.
– Mutta sulla on saksalainen sukunimi!
– Joo, aika monilla on, jopa Suomessa.
– Mutta juuresi ovat siis Saksassa.
– Osa on, osa ei.
– Okei, olet siis suomensaksalainen!
– No, en ole.

Tähän kun vielä lisätään se, että olen kuulemma ihan saksalaisen näköinen, vastaavaa sattui usein. Sitä en tiedä, onko "saksalaisen näköiseksi" sanominen kehu vai haukku. Peilikuvani perusteella kyseessä lienee haukku.

Edit. lisäys: Yllä kuvatun kaltaisia keskusteluita kävin lähinnä Etelä-Euroopan maissa, kuten Kreikassa ja Espanjassa, ja muutamassa Afrikan maassa, kuten Egyptissä.

Edit. toinen lisäys: Saksankielisissä maissa vastaavaa ei sattunut koskaan. Riitti, että avasin suuni. Varsinkin nuorempana saksan kielen taitoni nimittäin rajoittui sellaisiin Korkeajännityksistä opittuihin ilmauksiin kuin "Halt", "Himmel" ja "Aaaargh!".

 

[Ann Arbor]

Asun Saksassa ja voin tavallaan tämän kyllä vahvistaa.

Saksalaiset eivät tapaa esimerkiksi työtovereiltaan juurikaan kysellä alkuperästä vaikkapa epätäydellisen saksan kielen, aksentin tai varsinkaan joidenkin ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Saman tiedän koskevan Yhdysvaltoja ja eiköhän asia myös Britanniassa ole näin.

Jos siis ilmoitat heille olevasi vaikkapa berliiniläinen, niin ketään se ei hetkauta. On olemassa varmasti kymmeniätuhansia, ehkä satojatuhansia ylpeästi berliiniläisiä, jotka eivät puhu täydellistä saksaa.

Toki sitten, kun ihmisiin aletaan paremmin tutustumaan, keskustellaan tietenkin myös taustoista.

Yleisesti olen sitä mieltä, että tässäkin asiassa auttaa ihan maalaisjärki:

"Mistä sä olet kotoisin" -kysymys on parhaimmillaan junttimainen ja ikävimmillään loukkaava, jos se täräytetään ilmoille jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella ennen kun on ehditty tutustumaan. Mielestäni tämä nyt on niin no brainer, kuin voi no brainer olla.

Se on sitten ihan eri asia vittuilla vaikkapa tummaihoisen työtoverin turkulaisuudesta, kun ollaan tutustuttu sen verran, että toisen huumorintaju on tiedossa.

Lähinnä ihmetyttää, että miten tästäkin saadaan taas tehtyä niin saatanan vaikeaa.

Kuinkakohan monta kymmentä vuotta vielä vaaditaan, että tilanne olisi tällainen Suomessakin. Saksa on toden totta ollut maahanmuuton suurvalta kutakuinkin Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien ja jo ennen tätä keskellä Europppaa sijaitsevana maana väkeä on tullut ja mennyt.

Vaikka Saksankaan ei voi sanoa onnistuneen kaikkien maahanmuuttajien integraatiossa täydellisesti, ei maahanmuuttaja ole enää mikään kävelevä huutomerkki ja ihan täysin saksalainen voit olla muidenkin mielestä, vaikka perhetaustaa olisikin muualla. Musta & valkoinen-pariskunnat eivät ole ollenkaan tavattomia jne.