Hauskaa, että joku maalainen luulee koko kaupungin seonneen.
Koko suur-Helsinkihän tässä on seonnut. Heti aamusta työpaikallani Vantaalla soi hälytyssireeni, ja sen jälkeen kovaäänisistä kehoitettiin painokkaasti ihmisiä menemään suojaan, koska kaupungissa on hirvi. Sanomattakin on selvää että lopetin kaikki touhuni siihen paikkaan ja lähdin hädissäni kirkuen juoksemaan kohti pommisuojaa. Matkallani ajelin yhden mummon lasiovesta läpi ja tinttasin paniikissa hyperventiloivaa kesähessua niin kovaa kuin lähtee jotta pääsin tämän ohitse portaissa. Kauhusta karjuen säntäsin ensimmäisenä pommisuojaan, ja lukitsin oven sisäpuolelta. Kuulin, kuinka ulkopuolelle jääneet raapivat ovea kauhuunsa tikahtuen, kunnes vähä vähältä äänet oven vieressä hiljenivät, ja jäljelle jäi vain tukahdutettua taustamölyä, ilmeisesti ovea lähimpänä olleet kuolivat vauhkoontuneen ihmismassan puristukseen.
Uskaltauduin vasta äsken pommisuojasta ulos, jouduin astelemaan n. 40 ruumiista koostuneen ihmiskehosekasotkun ylitse, loppu ihmismassa oli selkeästi paennut muualle. Täällä palaa jossain, kaikki ikkunat on rikki ja kalusteet heitelty pitkin pientareita, ruumiita ja verijälkiä on siellä täällä. Luulen, että viereisessä toimistossa kaksi mielenterveytensä menettänyttä syövät yhtä ruumista. Minulla on merkinantopistooli ja palokirves siltä varalta että ne hyökkäävät kimppuuni.
Ikkunasta kun katson ulos niin näen useita muita tulipaloja horisontissa. Panssarivaunu jylisti äsken lähitiellä, metsän laitaan on tipahtanut lentokone, parkkipaikalla on useita kuolonuhreja. Lähden pian etsimään jostain ravintoa, mutta pidän jo suussani valmiina pommisuojasta löytämiäni syanidikapseleita sen varalta, että se hirvi vielä tulee jostain.