Miesasiat

[Rinoa]

Olen ehkäpä sen verran diiva, että olen äärimmäisen otettu, jos joku minulle tärkeä ihailee ns. taiteellisia pyrkimyksiäni. Elämäni kulmakivet kun rakentuvat aika pitkälti kuvallisen ilmaisun pariin ja jossain määrin myös luovaan kirjalliseen ilmaisuun. Jos mahd. kumppanini ei näitä minulle tärkeitä ja omasta mielestäni vahvimpia piirteitäni osaisi ihailla, niin kyllähän se pahalta tuntuisi.

Tiesithän Ted nuppu että ihailu ja arvostaminen ovat kaksi eri asiaa?

Mutta sinulle Poison; Kuulostaa äärettömän hyvältä! Lykkyä vain pyttyyn. ( Ihana että kisut ja kolli tulevat juttuun ) ; D

 

[Alamummo]

Tässäkin on viisaita sanoja, sama toimii myös käänteisesti - en siis kaipaa kumppaniltani jokahetkistä tietoa siitä missä hän liikkuu ja mitä tekee. Hän saa mennä töiden jälkeen ostoksille, työkavereiden kanssa siiderille tms. ilman, että hänen olisi siitä minulle ilmoitettava - etenkään tilanteessa jossa emme edes asu saman katon alla ja vaikka asuisimmekin niin ei jokaista menoa ja tekemistä tarvitse erikseen kertoa.

Vlad puhuu myös fiksuja. Tässä avainsanoja ovat "ei tarvitse". Itse olen tismalleen sitä mieltä. Ei minun tarvitse tietää koko ajan, missä toinen luuraa. Hänellä on suhteesta huolimatta oma elämänsä ja kaveripiirinsä. Aivan kuten minullakin. Riittää, molemmat voivat luottaa toisiinsa. Toki mielelläni kerron, missä kuljen, enkä pane pahaksi, jos toinen minulle kertoo menevänsä kavereidensa kanssa öölelle duunin jälkeen. Kivahan se vaan on. Mutta en tosiaankaan vedä hernettä nenään, jos näin ei käy.

 

[Luiro]

Mustasukkaisuus on pirullinen asia, ehkä siitä pääsee vanhemmiten eroon.

Miksi miesten pitää olla hyvissä väleissä ex-tyttöystäviensä kanssa? Oma poikaystävä on hyvä kaveri kaikkien exiensä kanssa ja koska en itse ole niin välillä on ymmärrys koetuksella. Huoh.

Toiset pääsee, toiset ei. Itse ainakin kokisin mustasukkaisen ihmisen kanssa seurustelun lähestulkoon mahdottomaksi. Ei luonnistuisi, tosin en itsekään ole mikään kovin mustasukkainen ihminen (tai ainakaan en sitä tuo julki), joten mullakin on oikeus vaatia sitä ettei toinen ole mustasukkainen.

Tuntuu muutenkin jotenkin oudolta, että jos on esimerkiksi pitkään seurustellut ja ihan luonnollisestikin ollut silloin seurustelukumppaninsa paras kaveri, että sitten lakkaa kokonaan yhteydenpidon toiseen ihmiseen. Kyllä minä siltikin olen ollut aina hyvä kaveri niiden kanssa, joiden kanssa olen lyhyet seurusteluni harrastanut.

 

[Osmo Rapeli]

Miksi miesten pitää olla hyvissä väleissä ex-tyttöystäviensä kanssa? Oma poikaystävä on hyvä kaveri kaikkien exiensä kanssa ja koska en itse ole niin välillä on ymmärrys koetuksella. Huoh.

Ei todellakaan tarvitse enkä oikeastaan ymmärrä miksi olisi, ellei nyt kyseessä ole joku työkaveri tai naapuri. Edes puhelinnumeron, tai varsinkaan sen, säästäminen ei ole järkevää, helpompi varmistaa ettei tiukasta tahdosta huolimattakaan ainakaan itse sortuisi mihinkään spedeilytilitysvihasurukämnipuheluihin™. Pointtini on että miksi numero pitäisi säilyttää?

Tiukka, selkeä linja kehiin. Arvelen omistavani yhden "vanhan" puhelinnumeron ja sekin oli enemmän vain pieni romanssinpoikanen, ja kyseessä on harvinaislaatuinen kimalainen johon nyt törmää joka tapauksessa kaveripiirin kautta. Muuten pidän tiukkaa linjaa etenkin oman mielenterveyteni takia, menneiden miettiminen on ajanhukkaa ja turhaa arpomista.

Jos joku kimalainen ottaa jälkeenpäin yhteyttä niin ei siinä mitään, kunhan ei itse "soittele perään". Kysyisin siis samaa mutta hiukan tarkentaen, mitä hyötyä voi olla ex-pesien numeroista? Hyväksyisin ainoastaan käytännöllisen (työ tms.) tai rahallisen hyödyn verukkeena!

Tuntuu muutenkin jotenkin oudolta, että jos on esimerkiksi pitkään seurustellut ja ihan luonnollisestikin ollut silloin seurustelukumppaninsa paras kaveri, että sitten lakkaa kokonaan yhteydenpidon toiseen ihmiseen. Kyllä minä siltikin olen ollut aina hyvä kaveri niiden kanssa, joiden kanssa olen lyhyet seurusteluni harrastanut.

Kyllä minä sanoisin yltiöpätevänä että liika kaverointi ei voi johtaa pidemmän päälle kuin vitutukseen. Jos on itse jättänyt, vässyköityy tai rupeaa vituttamaan "mitä tuokin tuossa taas pyörii kuin jonain huonekaluna?", jos on jätetty tai tehnyt "sopueron" rupeaa jossain vaiheessa jossittelemaan, vaikka ne samat ongelmat todennäköisesti tulevat uudestaan kehiin ennemin tai myöhemmin.

 

[Alamummo]

Mustasukkaisuus on pirullinen asia, ehkä siitä pääsee vanhemmiten eroon.

Miksi miesten pitää olla hyvissä väleissä ex-tyttöystäviensä kanssa? Oma poikaystävä on hyvä kaveri kaikkien exiensä kanssa ja koska en itse ole niin välillä on ymmärrys koetuksella. Huoh.

Jos poikaystäväsi oikeasti pitää vain sinusta, niin mikä tässä on ongelma?

 

[palle fontän]

Jos poikaystäväsi oikeasti pitää vain sinusta, niin mikä tässä on ongelma?

Hmmm.. Ne exät on tosi hottei mimmei?


edit: Otetaan toinenkin vaihtoehto. Nykyinen äijä on panomies jumalan armosta, joten pakkohan niitä exiä on vanha suola janottaa...

 

[Luiro]

Kyllä minä sanoisin yltiöpätevänä että liika kaverointi ei voi johtaa pidemmän päälle kuin vitutukseen. Jos on itse jättänyt, vässyköityy tai rupeaa vituttamaan "mitä tuokin tuossa taas pyörii kuin jonain huonekaluna?", jos on jätetty tai tehnyt "sopueron" rupeaa jossain vaiheessa jossittelemaan, vaikka ne samat ongelmat todennäköisesti tulevat uudestaan kehiin ennemin tai myöhemmin.

Siis joo, kyllähän se yhteydenpito jostain syystä harvenee ja lopulta päättyy lähestulkoon kokonaan. Joissain tapauksissa siis.

Enemmän hämmentää se, että kommentoin Miesasiat -ketjua Jatkoajassa.

 

[Alamummo]

Alamummo, en oikeasti osaa selittää. Järki kertoo mulle kyllä miten tilanne oikeasti on. Mutta vaikka kuinka yritän niin en saa sitä pahaa oloa sitten pois millään. Ehkä tämä on sitä nuoruuden typeryyttä, en tiedä.

Oletko puhunut asiasta poikaystäväsi kanssa? Jos hän todella pitää sinusta, niin luulisi hänen ymmärtävän myös pahaa oloasi ja asettavan sinut ykkössijalle. On tietysti kohtuutonta pyytää häntä katkaisemaan suhteitaan exiin, jos kyseessä kerran ovat vain ja ainoastaan kaverisuhteet. Mutta ehkä hän voisi vaikka harventaa yhtydenpitoa. Kerro hänelle kuitenkin fiiliksistäsi, äläkä haudo pahaa oloa vain keskenäsi.

Ihmiset ovat tässäkin asiassa kovin erilaisia. Itse en ole ollut edes nuorena mustasukkainen, vaikka aihettakin olisi voinut olla. Jos joku on mennäkseen niin hän menee, eikä sitä voi estää mitenkään. Ei tunteesi mitään nuoruuden typeryyttä ole, ehkä epävarmuutta korkeintaan.

 

[Osmo Rapeli]

Enemmän hämmentää se, että kommentoin Miesasiat -ketjua Jatkoajassa.

Voimme todistella itsellemme tällä että meillä on vara, ja että tällä kertaa esitetty kysymys on varsin paljon luokkaa "sukupuoleen katsomatta". Ei tosin ole pahitteeksi asettua ajoittain ajatelmissaan naisen asemaan. Itsehän tosiaan menin reilu kuukausi sitten niin pitkälle että koin mm. kuukautisia vastaavan tapahtuman hammaspoiston takia.

Vahvat särkylääkkeet sekaisin normilääkkeideni kanssa popsittuna, tyhjään vatsaan, saivat hetken kuluttua aikaan mielialan ailahteluja, pelonsekaisesta heikkoudesta ja surusta vahvan itsetunnon omaavaan innokkuuteen, voitokkaaseen oloon. Lisäksi vuodin verta, tosin suustani. Ei ollut silloin avomiestä lohduttamassa. Grrr...

~MIEHET!!!

 

[Luiro]

Voimme todistella itsellemme tällä että meillä on vara, ja että tällä kertaa esitetty kysymys on varsin paljon luokkaa "sukupuoleen katsomatta". Ei tosin ole pahitteeksi asettua ajoittain ajatelmissaan naisen asemaan.

Toki joo. Ei kerta homoks tee...

En nyt kuitenkaan usko, että henkisellä puolella tuo miehen ja naisen ero nyt niin kauhia onkaan. Ihmettelen, että edes päädyin lukemaan tätä ketjua (ja paskat, olen utelias jatkoaikaa seuraava runkkari), mutta ihan oikeassa olet tuon päätelmän suhteen.

Itsehän tosiaan menin reilu kuukausi sitten niin pitkälle että koin mm. kuukautisia vastaavan tapahtuman hammaspoiston takia.

Vahvat särkylääkkeet sekaisin normilääkkeideni kanssa popsittuna, tyhjään vatsaan, saivat hetken kuluttua aikaan mielialan ailahteluja, pelonsekaisesta heikkoudesta ja surusta vahvan itsetunnon omaavaan innokkuuteen, voitokkaaseen oloon. Lisäksi vuodin verta, tosin suustani. Ei ollut silloin avomiestä lohduttamassa. Grrr...

~MIEHET!!!

Ja itseasiassa avomies olisi vaan vongannut sinulta vain persettä ja jos valitat että sulla on menkat, niin paskatko sitä enää kiinnostaa. Se lähtis baariin, vetäis hirmu perseet ja tois jonku pubiruusun illalla kämpille ja heittäis sut helvettiin.

Miehet on kyllä sikoja.
(tää ketju alkaa vaikuttamaan ja löydän feministin sisältäni. Eiku se olikin vain ne minun säärikarvat)

 

[Ted Raikas]

Mustasukkaisuus on pirullinen asia, ehkä siitä pääsee vanhemmiten eroon.

Ei pääse.

Miksi miesten pitää olla hyvissä väleissä ex-tyttöystäviensä kanssa?

Et voi olettaa omistavasi poikaystävääsi ja tekemään mahdolliseksi sen, ettei hänellä ole kytköksiä entiseen elämäänsä, tai kaveriporukoihin, mihin et itse kuulu ja voi kuulua.

Itse ainakin pidän välit kaikkiin keneen voin, oli ne exiä tai ketä hyvänsä. Vihaan yli kaiken sitä, että on ratkaisemattomia eripuraisuuksia. Jos jollekin neidolle on ylitsepääsemätön ongelma, että puhevälit entisiin on olemassa, niin voi lähteä kiitämään sitten. Jos ei kerran luota ja usko, että rakastan häntä eniten, niin ei voi auttaa.

Enkä nyt meinaa, että todella läheinen hengailu ja tapailu ex-tyttö/poikaystävän kanssa olisi ihan normaalia jos on uusi parisuhde, mutta ei silti pidä katkaista yhteyksiä täysin.

 

[Afan]

Miehet on kyllä sikoja.

Itsehän olen elänyt siinä uskossa, että ketjun otsikossa on yhden a-kirjaimen suuruinen typo.

 

[Ender00]

Siltähän se tosiaan kuulostaa, että girlzilla haluaisi omistaa miehensä. Nopein tapa ajaa mies pois luotaan on todellakin tuo turha mustasukkaisuus ja omistushalu. Kyllä se meitä alkaa mukavan nopeasti ahdistamaan ja seuraukset ovat yleensä karuja.

 

[scholl]

Siltähän se tosiaan kuulostaa, että girlzilla haluaisi omistaa miehensä.

Niinpä. Eihän kukaan voi olla toisen kavereita kohtaan mustasukkainen. Normaalimpi tilanne on itseasiassa se, ettei edes tiedä niin tarkkaan, ketä ja millaisia kavereita toisella on. Ei tarvitse pohdiskella silloin sen enempää.

 

[Osmo Rapeli]

Niinpä. Eihän kukaan voi olla toisen kavereita kohtaan mustasukkainen. Normaalimpi tilanne on itseasiassa se, ettei edes tiedä niin tarkkaan, ketä ja millaisia kavereita toisella on. Ei tarvitse pohdiskella silloin sen enempää.

Olen loppuosasta tismalleen samaa mieltä, mutta miksi joku haluaa olla entisten seurustelukumppanien kanssa vielä kaverina? Etenkin kun kyseessä on useita kappaleita?

 

[tant gredulin]

Ei pääse.

Äläs nyt, Freeshi :) Kyllä tässäkin on olemassa kaksi mahdollisuutta - pahenee iän myötä tai paranee. Tai kolme - voi se säilyä ennaallankin.
Ja jostain ihmeellisestä syystä on myös olemassa ihmisiä, jotka omalla käytöksellään 'aktivoivat' toisessa mustasukkaisuuden. Sitä ei aina edes huomaa tietoisella tasolla, se on tavattoman hienovaraista ja saa toisella pyörimään sukat jalassa, kun ei itse voi ymmärtää itseään - miksi koen niinkuin koen, vaikka mitään syytä ei ole olemassa?

Muutoin olen sitä mieltä, että itseluottamus on ylihypetetty ominaisuus. Tuntuu, että kaikki ihmisen persoonalliset poikkeavuudet, hyvät ja huonot puolet, selitetään joko itseluottamuksen puutteella tai overdosella. Tottakai on hyvä, jos yrittää kasvattaa itseään 'hyväksi ihmiseksi'. Tärkeämpää on kuitenkin ehkä se, että uskaltaa olla oma itsensä. Sen jälkeen se 'hyväksi ihmiseksi' kasvaminenkin on helpompaa :)

 

[scholl]

Olen loppuosasta tismalleen samaa mieltä, mutta miksi joku haluaa olla entisten seurustelukumppanien kanssa vielä kaverina? Etenkin kun kyseessä on useita kappaleita?

Miehillä ja naisilla voi olla eri käsitys seurustelusta. Ei mies välttämättä ole seurustellut. Se on kaverointia seksin kera mahdollisesti, jos on ollut muuten sinkku. Se, että jos jossain vaiheessa seksi jää pois niin kaveruus jää. Naiset usein luulevat seurustelevansa, vaikkei tilanne oikeasti olisikaan niin. Niitä todellisia seurusteluja ei kuitenkaan tule montaa yhteen elämään.

 

[tant gredulin]

Miehillä ja naisilla voi olla eri käsitys seurustelusta. Ei mies välttämättä ole seurustellut. Se on kaverointia seksin kera mahdollisesti, jos on ollut muuten sinkku. Se, että jos jossain vaiheessa seksi jää pois niin kaveruus jää. Naiset usein luulevat seurustelevansa, vaikkei tilanne oikeasti olisikaan niin. Niitä todellisia seurusteluja ei kuitenkaan tule montaa yhteen elämään.

Itsehän huomasin tämän vasta kun luulin saaneeni lapsia :)
Mutta voi ihme, tottahan tuo on. Olen näiden 'friends with benefits' -kaiffareiden kanssa hyvä ystävä yhä edelleen. Sen sijaan there's a thin line between love and hate... Ja ne haavat paranevat hitaasti.

 

[Alamummo]

Miehillä ja naisilla voi olla eri käsitys seurustelusta. Ei mies välttämättä ole seurustellut. Se on kaverointia seksin kera mahdollisesti, jos on ollut muuten sinkku. Se, että jos jossain vaiheessa seksi jää pois niin kaveruus jää. Naiset usein luulevat seurustelevansa, vaikkei tilanne oikeasti olisikaan niin. Niitä todellisia seurusteluja ei kuitenkaan tule montaa yhteen elämään.

Olen sikäli samaa mieltä, että todellisia seurustelusuhteita elämässä on vähän ja niitä kaverointeja seksin kanssa voi sitten olla enemmän. Pätee kyllä myös naisten kohdalla, ei vain miesten.

 

[scholl]

Olen sikäli samaa mieltä, että todellisia seurustelusuhteita elämässä on vähän ja niitä kaverointeja seksin kanssa voi sitten olla enemmän. Pätee kyllä myös naisten kohdalla, ei vain miesten.

Pätee varmasti, mutta tarkoitin vain sitä, että osa naisista kokee seurusteluksi kanssakäymisen, mikä ei välttämättä sitä ole. Itse esim. en ole vielä seurustellut, vaikka minun on useampaan kertaan väitetty seurustelevan sen ko. naisen toimesta.

 

[Osmo Rapeli]

Miehillä ja naisilla voi olla eri käsitys seurustelusta. Ei mies välttämättä ole seurustellut. Se on kaverointia seksin kera mahdollisesti, jos on ollut muuten sinkku. Se, että jos jossain vaiheessa seksi jää pois niin kaveruus jää. Naiset usein luulevat seurustelevansa, vaikkei tilanne oikeasti olisikaan niin. Niitä todellisia seurusteluja ei kuitenkaan tule montaa yhteen elämään.

Asetelma ei muutu siinä mielessä että kuinka usein sitten oikeasti ollaan tilanteessa jossa toinen ei sitten jää kaipaamaan seksiä tai sitä seurustelua? Kuinka usein oikeasti sitten on mahdollista jatkaa "puhtaalta pöydältä" jossa ei ole vaaraa että toinen sortuu ylilyöntiin, ts. mihinkään mikä voi aiheuttaa uuden suhteen kannalta harmittomimmissa tapauksessakin kiusallisia tilanteita?

Voisi tietysti myös kysyä mitä hyötyä on entisistä seksi- tai seurustelukumppaneista kaverina mutta ei varsinaisesti kuulu asiaan...

 

[tant gredulin]

Noin minä asian juuri ymmärsinkin, sinun kannaltasi. Ja täysin mahdollista on sekin, että joku kaveri on luullut seurustelleensa kanssani. Normaalisti suhteen pääsuuntaviivat ovat kuitenkin molempien tiedossa :)

Nythän esimerkiksi minä voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että hengailen tässä schollin kanssa. En kyllä osaa yhtään sanoa, olisiko kyseessä meriitti.

 

[Alamummo]

Pätee varmasti, mutta tarkoitin vain sitä, että osa naisista kokee seurusteluksi kanssakäymisen, mikä ei välttämättä sitä ole. Itse esim. en ole vielä seurustellut, vaikka minun on useampaan kertaan väitetty seurustelevan sen ko. naisen toimesta.

Ymmärsin hyvin pointtisi ja se onkin varmasti totta joidenkin naisten osalta.

 

[scholl]

Huvittavin esimerkki oli eräs nainen, joka ahdisteli minua aikoinaan. Olin ehkä kerran aiemmin sattunut hänen kanssaan samaan ravintolaan, missä olin muutaman sanan kohteliaisuudesta vaihtanut, kun hän oli sinä iltana samaa porukkaa. No sitten jouduin päivälliselle kerran hänen viereensä. Hän yritti kähmiä pöydän alta, jolloin poistuin, kun sain mahdollisuuden siihen. Sen jälkeen illalla yökerhossa jouduin tilanteeseen, missä henkilö oli ilmeisesti julkistanut, että seurustelemme. Ts. ainakin moni oli tietoinen, että scholl seurustelee tuollaisen henkilön kanssa. Siitähän riemastuin. Yritin paeta narikkaan, jolloin ko. otus tulee siellä vastaan ja sanoo, että scholl ei tiedä mitä menettää, jos nyt lähtee. Vielä ei ole selvinnyt, mitä menetti, mutta sai ainakin riesakseen yhden kesän kestävän ahdistelun, johon edes uhkailu ei tehonnut. Onneksi hän muutti maasta mitä ilmeisemmin em. syystä sitten syksyllä.

Ei siis tarvitse käydä kerran jonkun naisen kanssa leffassa, vaan yleisessä kielenkäytössä seurusteluun riittää sekin, että päättää vain seurustelevansa jonkun siitä tietämättömän viattoman henkilön kanssa.

Tosin nykyään en ole enää turhaan kohtelias, joten vastaaviin tilanteisiin ei joudu niin helpolla. Viime lauantaina tosin jouduin seuraamaan Luxin hississä erään naisen sekoamista. Mietin jopa puolileikilläni jälkeenpäin, että olisiko siitä pitänyt soittaa Seiskaan. Hän olisi kyllä ansainnut otsikoita.

 

[tant gredulin]

Voisi tietysti myös kysyä mitä hyötyä on entisistä seksi- tai seurustelukumppaneista kaverina mutta ei varsinaisesti kuulu asiaan...

Hyötyä? Ei kai kaikista ihmisistä tarvitse olla hyötyä? Omasta puolestani voin sanoa, etten ryhdy suhteeseen ihmisen kanssa, josta en pidä, ja jonka seurasta en nauti.