Miesasiat

[Nelfor]

Mies ei ole varsinaisesti syyttänyt minua pettämisestä (jos sitä ei halua lukea rivien välistä). Pikemminkin kyse on kysymyksestä "oletko kyllästynyt minuun, haluatko vaihtaa minut johonkin toiseen?". No en todellakaan! Olen ollut välillä omissa maailmoissani, väsynyt ja jopa pahan tuulinen. Mies on halunnut tulkita sen väsymyksenä häneen vaikka olen kertonut että kyseessä on omat ongelmani jotka ovat hoidon alla. En todellakaan halua vaihtaa häntä toiseen kun hän on niin hyvä minulle.

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että kun näkee kumppanin olevan huonolla tuulella, väsynyt tai muuten vain käyttäyvän huolestuttavalla tavalla, niin se saa ajatukset nopeasti liikkeelle, mikäli kumppani ei avaudu asioistaan kunnolla. Kunnollinen parisuhde täytyy lähteä siitä ajatuksesta, että kumppanin kanssa voi jakaa kaikki huolet, murheet ja ajatukset ylipäätään. Jos niitä ei halua tai pysty jakamaan, niin ongelmia tulee väistämättä jossain kohtaa vastaan.

Puhuminen auttaa aina. Jos puhuminen johtaa ongelmiin, niin ne ongelmat ovat oikeasti jossain muualla. Puhuminen itsessään ei ole koskaan se ongelman ydin.

 

[Rod Weary]

Jätä se sika!
Miehesi itsevarmuus kuulostaa todella heikolta. Sellaisilla miehillä on taipumusta lyödä heikompaa kumppaniaan. Mustasukkaisuus vuosien yhdessäolon jälkeen ei vain ole kovin tervettä. Ja mikä ihmeen kuvitelma se on näillä dorkalaisilla, että nainen ei vaan voi vastustaa, vaan heti on haarat auki? Eiköhän ukotkin saa stondiksia ja fiboja ties mistä, kunnes alkaa ikä painamaan.

Taidat hiukan vetää mutkia suoriksi. Minusta koko episodi vaikuttaa näin ulkopuolisen silmiin sellaiselta, mikä selvitetään puhumalla ja elämä jatkuu. Parhaassa tapauksessa on jopa hyväksi liitolle.

 

[UnenNukkuja]

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että kun näkee kumppanin olevan huonolla tuulella, väsynyt tai muuten vain käyttäyvän huolestuttavalla tavalla, niin se saa ajatukset nopeasti liikkeelle, mikäli kumppani ei avaudu asioistaan kunnolla. Kunnollinen parisuhde täytyy lähteä siitä ajatuksesta, että kumppanin kanssa voi jakaa kaikki huolet, murheet ja ajatukset ylipäätään. Jos niitä ei halua tai pysty jakamaan, niin ongelmia tulee väistämättä jossain kohtaa vastaan.

Puhuminen auttaa aina. Jos puhuminen johtaa ongelmiin, niin ne ongelmat ovat oikeasti jossain muualla. Puhuminen itsessään ei ole koskaan se ongelman ydin.

Tälle suuri komppaus perustuen omaan kokemukseen. Omalla kohdalla toinen puolisko on kärttyinen, vaitonainen yms. usein terveytensä ja väsymyksen takia. Vasta viimeisen vuoden sisään on jostain syystä tuosta osannut avautua enemmän, vaikka tietää minun jos jonkun ymmärtävän, koska itsellä kuitenkin on rankka sairaushistoria. Pettäminen yms. on niin nopeita ratkaisuja tällaisissa.

 

[ZayWest]

Taidat hiukan vetää mutkia suoriksi. Minusta koko episodi vaikuttaa näin ulkopuolisen silmiin sellaiselta, mikä selvitetään puhumalla ja elämä jatkuu. Parhaassa tapauksessa on jopa hyväksi liitolle.

Älä nyt. Saatiin mahdollisesti mestoille joko itsenäinen "stronglady" tai äijäfeministi. Wifebeater-lappu jo heilahti ja tuo logiikka jatkuessaan on hyvin silmiä avaavaa.

Ellei ollut miina.

 

[Iisoppi]

Jätä se sika

En jätä! Olen ollut mustasukkaisuuden ja väkivallan sävyttämässä suhteessa. Sen sian jätin. Luulen jollain tavalla tunnistavani hälytysmerkit. Mitään viitteitä tyranniasta en miehessäni koe. No ehkä olen väärässä.

Puhuminen auttaa aina. Jos puhuminen johtaa ongelmiin, niin ne ongelmat ovat oikeasti jossain muualla. Puhuminen itsessään ei ole koskaan se ongelman ydin.

Minä olen aina ollut huono puhumaan. Haluan selvitä itsekseni ja näyttää että pärjään kyllä. Minulla on ollut viime aikoina taas mielialan laskua ja ahdistuneisuutta. Olen ollut usein omissa maailmoissani. Kun yhtäkkiä puhuin innostuneesti (mies koki sen niin) toisesta miehestä niin jotain jäi kaikertamaan mieleen... "riitänkö minä hänelle". Taustalla oli myös miehen omia ongelmia joista hän ei ollut halunnut puhua kun minulla oli vaikeaa. Nyt on puhuttu ja puhuttu... nostettu esille asioita jotka kaikertaa vaikka ne kuinka tyhmiltä ovat tuntuneet. Ja luulen... oikeastaan tiedän ettei meidän liitto tähän kaadu. Jätän varmaan nyt tämän asian puimisen täällä tällä erää. Kiitoksia teille kun "kuuntelitte"....

Edit. Myönnän kyllä että en ole mikään helppo puoliso omine ongelmineni... puhumattomuus, mielenterveysongelmat, alkoholismi jne. Jostain syystä mies näkee minussa jotain mikä sai hänet haluamaan jopa kanssani naimisiin. Itse olin kyllä ajatellut etten naimisiin menisi mutta toisin kävi. Okei, en kadu.

 

[UnenNukkuja]

En jätä! Olen ollut mustasukkaisuuden ja väkivallan sävyttämässä suhteessa. Sen sian jätin. Luulen jollain tavalla tunnistavani hälytysmerkit. Mitään viitteitä tyranniasta en miehessäni koe. No ehkä olen väärässä.


Minä olen aina ollut huono puhumaan. Haluan selvitä itsekseni ja näyttää että pärjään kyllä. Minulla on ollut viime aikoina taas mielialan laskua ja ahdistuneisuutta. Olen ollut usein omissa maailmoissani. Kun yhtäkkiä puhuin innostuneesti (mies koki sen niin) toisesta miehestä niin jotain jäi kaikertamaan mieleen... "riitänkö minä hänelle". Taustalla oli myös miehen omia ongelmia joista hän ei ollut halunnut puhua kun minulla oli vaikeaa. Nyt on puhuttu ja puhuttu... nostettu esille asioita jotka kaikertaa vaikka ne kuinka tyhmiltä ovat tuntuneet. Ja luulen... oikeastaan tiedän ettei meidän liitto tähän kaadu. Jätän varmaan nyt tämän asian puimisen täällä tällä erää. Kiitoksia teille kun "kuuntelitte"....

Edit. Myönnän kyllä että en ole mikään helppo puoliso omine ongelmineni... puhumattomuus, mielenterveysongelmat, alkoholismi jne. Jostain syystä mies näkee minussa jotain mikä sai hänet haluamaan jopa kanssani naimisiin. Itse olin kyllä ajatellut etten naimisiin menisi mutta toisin kävi. Okei, en kadu.

Naisena lainaan naista kuitenkin vielä hieman (sorry). Kuulostaa, että teillä roolit toisinpäin kuin minun suhteessa. Toki ero poikaystävääni tuossa on se, että hän tarvitsee toisen rinnalle, ei osaa olla yksin. Sitä hän on arjet, koska emme asu yhdessä. Hänellä laskee mieliala herkästi ja hän ahdistuu. Saan ehkä samanlaisen ihmettelyolon, kun tuo yhtäkkiä on pirteä ja tekee ties mitä. Pettämistä en osaisi epäillä, minusta vaan kaivautuu kummallinen hössöttäjä. Itsekin sitten pidän helpommin omat ongelmani sisälläni, mikä toki sulkee molempia lisää. Onneksi se puhekausi meillä ilmestyy säännöllisesti. Noina vaitonaisempina hetkinä kun puhe kuulostaa kahden kaveruksen jutustelulta.

Peukkuni ja tsemppini teille, kyllä tuo hyvällä mallilla pysyy ja jatkuu.

 

[Hera80]

Ihan vaan kysyn esim @Freya @Patarouva @UnenNukkuja @Iisoppi että osallistuuko teidän miehet kuinka hyvin siivoukseen ja kodinhoitoon noin ylipäätään? Uteliaisuuttani kyselen, että missä menen ja mennään. Kiinnostaa tämä enemmän kuin peniksen pituus, koska siinä varmasti häviän.

 

[FASlapsi]

Ihan vaan kysyn esim @Freya @Patarouva @UnenNukkuja @Iisoppi että osallistuuko teidän miehet kuinka hyvin siivoukseen ja kodinhoitoon noin ylipäätään? Uteliaisuuttani kyselen, että missä menen ja mennään. Kiinnostaa tämä enemmän kuin peniksen pituus, koska siinä varmasti häviän.

Nynnyt pesee pöytiä ja imuria työntelee, tosi alffa uroot ja äijjjät makaa sohvalla omassa kusessa ja paskassaan ja örisevät KALJAA!

 

[sampio]

Nynnyt pesee pöytiä ja imuria työntelee, tosi alffa uroot ja äijjjät makaa sohvalla omassa kusessa ja paskassaan ja örisevät KALJAA!

Paskat mitään kaljaa vaan kalijaa tai kaliaa!

 

[UnenNukkuja]

Ihan vaan kysyn esim @Freya @Patarouva @UnenNukkuja @Iisoppi että osallistuuko teidän miehet kuinka hyvin siivoukseen ja kodinhoitoon noin ylipäätään? Uteliaisuuttani kyselen, että missä menen ja mennään. Kiinnostaa tämä enemmän kuin peniksen pituus, koska siinä varmasti häviän.

Meillä tuo menee varsin 50-50. Jako menee aika selkeänä siinä, mikä onnistuu minulta luontevammin, eli esim. pyykit hoidan minä ja lakanoita vaihdan. Ruokaa laitetaan kumpikin asiaa sen enempää laskelmoimatta. Toisaalta toisella puoliskollani paljon enemmän tavaraa, joten osaan sysätä joiltain osin tekemiset hänelle, koska hänen "krääsänsä" aiheuttamiin sotkuihin en viitsi koskea.

 

[Patarouva]

Meillä tehdään hommat aika tasapuolisesti. Vuosien aikana on tulleet tietyt rutiinit. Mä oon aina hoitanut enemmän pyykit ja tiskit yms. Mies taas on ollut meillä se, joka yleensä laittaa ruoan. Hän tekee tosi hyvää ruokaa. Isommat siivoukset pyritään tekemään yhdessä. Imurointi on miehen hommia, kun hän on siinä minua tarkempi.

 

[Iisoppi]

osallistuuko teidän miehet kuinka hyvin siivoukseen ja kodinhoitoon noin ylipäätään?

Oikeastaan tämä on vähän vaikea kysymys vastata ihan eksaktisti. Minä siivoon välillä yksin koska teen osa-aikatöitä niin minulla on 1-2 vapaapäivää viikossa. Ne on hyviä päiviä käyttää kotitöihin ettei mene ihan lusmuamiseksi. Voi sitten käyttää miehen kanssa yhteiset vapaat muuhun (tärkeämpään) tekemiseen. Siivoamme kyllä välillä yhdessäkin ja mies on paljon tarkempi ja siistimpi ihminen kun minä niin ehkä tulee jopa parempaa jälkeä. Mies käyttää esim. keittiön imurointiin suunnilleen saman ajan joka minulla menee kaikkien kolmen alakerran huoneen imurointiin. Ruokaa minä laitan meillä yleensä koska pidän ruuanlaitosta. Pyykinpesut ja astianpesukoneen täytöt ja tyhjennykset menee aikalailla varmaan tasan. Kuka niitä nyt laskee...

 

[UnenNukkuja]

Mies käyttää esim. keittiön imurointiin suunnilleen saman ajan joka minulla menee kaikkien kolmen alakerran huoneen imurointiin. Ruokaa minä laitan meillä yleensä koska pidän ruuanlaitosta. Pyykinpesut ja astianpesukoneen täytöt ja tyhjennykset menee aikalailla varmaan tasan. Kuka niitä nyt laskee...

Imuroinnissa ja moppaamisessa minä olen meillä tarkempi ja siksi toisen kitarakulmausten yms. kanssa suon vuoron hänelle. Pinnani loppuu joskus noiden tavaroiden siirtelyssä. Opin eron jälkeen elämään vähemmällä krääsällä, niin näissä on pieniä vastakohtatekijöitä.

 

[Freya]

Meillä siivoushommat menee aika tarkkaan 60-40. Mun tulee hoidettua varmaan 60 prosenttia siivouksista. Lähinnä sen vuoksi että mies tekee niin pitkää päivää, ja on yleensä aika myöhään kotona. Monesti itse pääsen jo yhden tai kahden aikaan töistä, jolloin jää siihen iltapäivään enemmän aikaa siivoilla. Mies kyllä sitten esim. viikonloppusin koittaa kompensoida tätä vajetta ja hoitaa omaa osuuttaan. Mulla on kyllä lähes 100% pyykinpesu ( ja lakanoiden vaihdot yms), kun mies taas aina hoitaa meillä tiskit. Imurointia koitetaan jakaa vähän vuorotellen, kun meillä joutuu koirien takia aika usein etenkin pahimmat karvapallot imuroimaan.

 

[Hera80]

Kiitokset rouville @Freya @Patarouva @Iisoppi ja @UnenNukkuja asiallisista vastauksistanne. Pitäkää miehistänne huolta, sillä ilman niitä olisitte yksin tässä kylmässä maailmassa, eikä olisi kainaloa mihin käpertyä heikkona hetkenä. Kaikkea hyvää nyt ja jatkossa.

 

[Jape]

Mikähän tuo kummallinen suulla napsuttelu (posken sisältä tuleva) on, jota jotkut miehet tekee kadulla kävellessään? Naisilta en ole sitä vielä kuullut. Joillakin on jännä virne lisäksi naamalla.
Onko kyseessä jokin riitti tai muu salainen viesti? En ole kokenut sitä näin heteromiehenä henkilökohtaiseksi, vaan lähinnä kuullut ohimennen siten, ettei henkilö ole välttämättä minua edes nähnyt.
Joillakin linnuillahan on erilaisia napsutteluja pariutumisriittinä, mutta eipä uskoisi että noin alkukantaiselle tasolle jokin trendi olisi suuntautunut. Näin keski-ikäisenä ei tosin enää voi olla satavarma kaikista uusista muotivirtauksista.

 

[Iisoppi]

Minulla on kiltti ja herttainen mies. Jotkut jopa sanovat että hän vätys ja tylsimys mutta vähämpä hekin tietävät. Mieheni on kaukana tylsästä tyypistä. Hän on meistä kahdesta se joka enemmän irrottaa asioita arjen kaavoista ja osaa hullutella. Minä olen paljon tylsempi. Enkä aina edes osaa olla tyytyväinen kun toinen vähän "leikkii ja hassuttelee elämällä". Ja mitään vätystä niin toimeliaasta ja omista arvoistaan ja mielipiteistään tiukasti kiinni pitävästä ihmisestä on hankala tehdä. Mutta mies on kiltti. Hänen on vaikeaa kieltäytyä kun joku pyytää jotain. Ja hän haluaa aina pitää kiinni lupauksistaan. Hänen rinnassaan sykkii kultainen mutta vähän omalaatuinen sydän.

Meillä on ollut viime aikoina vaikeaa minun ongelmien takia. Syvä ahdistus johti ryyppäämiseen jota en pystynyt katkaisemaan ilman ammattiapua. Lopettamista edelsi aika kamalat ajat kotona. En niitä välttämättä haluaisi ajatella mutta ne palaa mieleen yhä uudelleen. Miestäni en mistään syytä. Hän on ollut upea ja aina rinnalla. Onhan hän välillä ollut piikittelevä mutta olen kaiken ansainnut. Minä vain etäännyin hänestä. Tunsin niin suurta syyllisyyttä etten olisi mielestäni ansainnut hänen hyvyyttään. Joskus tuntui ettei kumpikaan kunnolla kuunnellut toista vaan elimme elämää kuin jotain suoritettavaa tehtävää.

Nyt on alkanut jotenkin tuntua että elämä voisi alkaa olla elettävää. Vanhoja traumoja on edelleen enkä voi unohtaa virheitäni. Mutta tuntuu että meidän väliltä kadonnut läheisyys on palannut. Voin tuntea että miehen lähellä on hyvä olla ja hän kuuntelee ja ymmärtää minua. Ja minun on vain hyvä olla ilman jatkuvaa syyllisyyttä. Kaikki ei enää ole vain suorittamista ja maaliin pääsemistä. Elämä ei ole vain näytelmää vaan todellista elämistä. En osaa sitä paremmin selittää...

Minulla on ihana mies. Omalaatuinen, välillä rasittava mutta ymmärtäväinen ja kärsivällinen mies. Välillä otetaan yhtään ja usein rakastetaan. Joskus ajattelen etten ole häntä ansainnut. Mutta hän sanoo että olen kaiken ansainnut koska olen läsnä, ruokin perheen, järjestän ihania retkiä, olen kodinhenki, annan hänen elää ja olen hänen rakas Iisoppi.

 

[Iisoppi]

Eilen mies otti taas esille sen että haluaa tietää että paninko jotain miestä kun viime syksynä katosin (kapakkaan). Olinko vaan munan perässä? Sainko jotain parempaa. No, se syksy oli meillä rankkaa aikaa ja olin ihan viinan vietävissä. Olin paha ihminen. Mutta totuus en se etten pannut ketään. Minun focus oli alkoholissa. Sitä minä hain ja sitä minä sain. Juuri silloin en tarvinnut muuta. Minulla oli kaikki eväät tuhota elämäni. Onneksi kohtalo ja viranomaiset puuttuivat peliin.

Mutta silti, jos olisit voinut ja saanut niin olisitko pannut muita. Mies kyselee. Ei, en halunnut, kun minulla ei ollut muuta kuin alkoholi, ei miehiä eikä edes ajatuksia syömisestä. Minä en halunnutkaan muuta kuin ne ryypyt jotka piti auttaa mutta ajoivat minut lähemmäksi katastrofia. Minulla ei ollut muita kuin viina. Olin pohjalla. Väsynyt. En tiedä miksi tähän taas palattiin. Mies vaan halusi tietää etten tuonut hänelle jotain tautia. Miksi olisin kun en vierasta ole ottanut. Olin vitun sekaisin viinasta enkä vaan osannut ajatella muuta kuin viinaa. Miehistä viis siis...

Mieheni on minulle rakas. Ja varmaan paras. Haluan että hän pitää minua jotenkin hyvänä. Viime syksy oli kamala mutta luulen että siitä selvitään. Ollaan hyvällä tiellä. Välillä vanhat aiheet palaa keskusteluun ja se ahdistaa. Jutellaan vaan ja ollaan hyviä toisillemme.

Onko teillä ajatuksia miten purkaa meidän ongelmaa... Kun mies epäilee pettämistä mitä ei ole tapahtunut. Ja hänen on vaikeaa irtoutua ajatuksesta että pettämistä olisi voinut tapahtua.

 

[godspeed]

@Iisoppi

Minä tuumailin tuossa, että kun alkoholistin läheiset voivat myös omalla tavallaan sairastua, niin olisiko miehesi epäilykset jollain tasolla sairaalloisia? En minä hänestä toki mitään tiedä, mutta ajattelin vain tätä mahdollisuutta. Olen tuossa lueskellut, niin monesti puhutaan koko parisuhteen sairaudesta, jolloin luottamus tietysti voi rakoilla suurestikin. Mitä olet mieltä?

 

[Patarouva]

@Iisoppi

Minulle tuli mieleen, että koska miehesi vaikuttaa olevan ymmärtäväinen ja rakastava niin ehkä hänen on helpompi kysellä pettämisestä ja tavallaan purkaa sitä kautta pahaa mieltään siitä ajasta, kun joit. Pettämisen olisit tehnyt tietoisesti, kun taas alkoholismisi on sairaus, josta hän ei voi syyttää sinua ja purkaa pettymystään juomisestasi.

 

[Iisoppi]

Olen tuossa lueskellut, niin monesti puhutaan koko parisuhteen sairaudesta, jolloin luottamus tietysti voi rakoilla suurestikin. Mitä olet mieltä?

Kyllähän se luottamusta rakoiluttaa kun toinen rikkoo luottamuksen ja vetoaa siihen että on sairas. Mutta kun sitä luuli että tuo kaikki on selvitelty kun kotiin päädyin. Ja patiterapiassakin puhuttiin asioita lävitse. Kerta toisensa jälkeen kerroin sen mitä tapahtui ja siihen ei mihinkään väliin mahtunut mitään miesseikkailuja. Juttu on niin että minä lähdin karkuun koska himoitsin viinaa (en miehiä). Sain viinaa, join sen, hankin lisää ja lopulta sammuin baariin. Poliisit hoiti minut selviämisasemalle josta jatkoin katkolle ja avokuntoutukseen. Ja kotiin häntä koipien välissä.

olisiko miehesi epäilykset jollain tasolla sairaalloisia

Ajatus tuollaisesta tuntuu pahalta. Ei mies näitä ole pitkään aikaan ottanut esille. Kotona oleva kriisi (liittyy hänen lapseensa) varmaan sai hänet taas menemään siihen että "ethän varppina Iisoppi pannut toista". En pannut, en edes halunnut... Varmaan aika taas puhua vakavasti ja jopa hakeutua taas terapeutin pakeille.

hänen on helpompi kysellä pettämisestä ja tavallaan purkaa sitä kautta pahaa mieltään siitä ajasta, kun joit.

Tuo on kyllä minulla jotenkin ihan uusi ajatus mutta jotenkin valaiseva. Antaa uutta ajateltavaa. Meillä on (taas kerran) kriisiä miehen lapsen takia (teini-ikäinen) joten varmasti se jotenkin sai miehen pahalle mielelle ja jotenkin vatvomaan menneitä. Ja kyllä, niistä menneistä pitää voida puhua koska ne on osa meidän elämää. Loputon syyttely ja kysely on ehkä turhaa mutta ihmismieli on mitä on. Joskus sillä jää vain levy päälle.

 

[peksa]

Eilen mies otti taas esille sen että haluaa tietää että paninko jotain miestä kun viime syksynä katosin (kapakkaan). Olinko vaan munan perässä? Sainko jotain parempaa. No, se syksy oli meillä rankkaa aikaa ja olin ihan viinan vietävissä. Olin paha ihminen. Mutta totuus en se etten pannut ketään. Minun focus oli alkoholissa. Sitä minä hain ja sitä minä sain. Juuri silloin en tarvinnut muuta. Minulla oli kaikki eväät tuhota elämäni. Onneksi kohtalo ja viranomaiset puuttuivat peliin.

Mutta silti, jos olisit voinut ja saanut niin olisitko pannut muita. Mies kyselee. Ei, en halunnut, kun minulla ei ollut muuta kuin alkoholi, ei miehiä eikä edes ajatuksia syömisestä. Minä en halunnutkaan muuta kuin ne ryypyt jotka piti auttaa mutta ajoivat minut lähemmäksi katastrofia. Minulla ei ollut muita kuin viina. Olin pohjalla. Väsynyt. En tiedä miksi tähän taas palattiin. Mies vaan halusi tietää etten tuonut hänelle jotain tautia. Miksi olisin kun en vierasta ole ottanut. Olin vitun sekaisin viinasta enkä vaan osannut ajatella muuta kuin viinaa. Miehistä viis siis...

Mieheni on minulle rakas. Ja varmaan paras. Haluan että hän pitää minua jotenkin hyvänä. Viime syksy oli kamala mutta luulen että siitä selvitään. Ollaan hyvällä tiellä. Välillä vanhat aiheet palaa keskusteluun ja se ahdistaa. Jutellaan vaan ja ollaan hyviä toisillemme.

Onko teillä ajatuksia miten purkaa meidän ongelmaa... Kun mies epäilee pettämistä mitä ei ole tapahtunut. Ja hänen on vaikeaa irtoutua ajatuksesta että pettämistä olisi voinut tapahtua.

Tämä, tämä ja tämä..... Miehet nyt ajattelee asioita joskus vähän yksinkertaisesti että jos puoliso tekee jotain sellaista mitä sen normirutiineihin ei tavallisesti kuulu... Toki jos ränni on jäänyt päälle syystä tai toisesta niin yhtälailla voi epäillä että on jotain muutakin...

Mies epäilee että jotain on tapahtunut niin kyllä se todennäköisesti siitä jossain vaiheessa laantuu jos ja kun huomaa että se on sulle ainoa.

Toisaalta kyllä miehet osaa olla tyhmiäkin... Jos joku pettää kerran niin aika harvoin sellainen jää sitten yhteen kertaan.... Nämä on varmaan asioita joita jokaiselle tulee eteen vähintään kerran parisuhteessa.

 

[Euro71]

Eilen mies otti taas esille sen että haluaa tietää että paninko jotain miestä kun viime syksynä katosin (kapakkaan). Olinko vaan munan perässä? Sainko jotain parempaa. ... Mutta silti, jos olisit voinut ja saanut niin olisitko pannut muita. Mies kyselee. Ei, en halunnut, kun minulla ei ollut muuta kuin alkoholi, ei miehiä eikä edes ajatuksia syömisestä.

Onko teillä ajatuksia miten purkaa meidän ongelmaa... Kun mies epäilee pettämistä mitä ei ole tapahtunut. Ja hänen on vaikeaa irtoutua ajatuksesta että pettämistä olisi voinut tapahtua.

Ei mulla ehkä mitään suoranaista ehdotusta ole, mutta kuitenkin. Minähän en tiedä teidän tilannetta, mutta voisin ajatella, että tää saattaa liittyä ihan vaan menneen tilanteen "purkamiseen". Mulla ei ehkä samanlaista kokemusta elämästä ole, mutta menneiden parisuhdekriisien kanssa joskus on käynyt niin, että kun se palaa uudestaan mieleen, niin sitä kelatessa tulee sitten pohdittua yhtä ja toista.

Kait minä kaikkineen yritän sanoa sitä, että ei tuo välttämättä ole kovin vaarallista, se saattaa olla ihan vaan asioiden kelaamista pään sisässä.

Tämä, tämä ja tämä..... Miehet nyt ajattelee asioita joskus vähän yksinkertaisesti että jos puoliso tekee jotain sellaista mitä sen normirutiineihin ei tavallisesti kuulu... Toki jos ränni on jäänyt päälle syystä tai toisesta niin yhtälailla voi epäillä että on jotain muutakin...

Niinhän se on. Siis kun esimerkiksi mediassa kun kelataan näitä juttuja, niin niissähän kyllä monilla se tarina on sellaista, että puoliso on alkanut olla pidempiä aikoja poissa kotoa, ja niissä tarinoissa on sitten tekosyynä käytetty yhtä ja toista.

Mies epäilee että jotain on tapahtunut niin kyllä se todennäköisesti siitä jossain vaiheessa laantuu jos ja kun huomaa että se on sulle ainoa.

Joo, mäkin uskon, että kyllä nuo jutut aikanaan laantuu. Mutta toki miltei jokaisella ihmisellä juttujen prosessointi saattaa viedä oman aikansa ennen kuin saavuttaa asioiden kanssa jonkinlaisen sisäisen rauhan.

 

[peksa]

Ei mulla ehkä mitään suoranaista ehdotusta ole, mutta kuitenkin. Minähän en tiedä teidän tilannetta, mutta voisin ajatella, että tää saattaa liittyä ihan vaan menneen tilanteen "purkamiseen". Mulla ei ehkä samanlaista kokemusta elämästä ole, mutta menneiden parisuhdekriisien kanssa joskus on käynyt niin, että kun se palaa uudestaan mieleen, niin sitä kelatessa tulee sitten pohdittua yhtä ja toista.

Kait minä kaikkineen yritän sanoa sitä, että ei tuo välttämättä ole kovin vaarallista, se saattaa olla ihan vaan asioiden kelaamista pään sisässä.


Niinhän se on. Siis kun esimerkiksi mediassa kun kelataan näitä juttuja, niin niissähän kyllä monilla se tarina on sellaista, että puoliso on alkanut olla pidempiä aikoja poissa kotoa, ja niissä tarinoissa on sitten tekosyynä käytetty yhtä ja toista.


Joo, mäkin uskon, että kyllä nuo jutut aikanaan laantuu. Mutta toki miltei jokaisella ihmisellä juttujen prosessointi saattaa viedä oman aikansa ennen kuin saavuttaa asioiden kanssa jonkinlaisen sisäisen rauhan.

Eikä tarvi mennä edes pois kotoa. Yks kaveri petti eukkoaan tossa noin 15v sitten mun kanssa ja vaimoke oli kotona. Kova oli uskallus kun saunaosastolla päätti sekstaa mun kanssa.

Kiinnijäämisen riskiä ei tietenkään ollut kun kuka epäilee että mies homostelee. Ja kun mä näytin ulospäin kaikkee muuta kun olisin homo. Kumman @Patarouva tai @Iisoppi vetäis moisesta tilille? Mut vai oman ukkonsa vai saisko molemmat äkkilähdön ulos?

 

[Surukuku]

...
Onko teillä ajatuksia miten purkaa meidän ongelmaa... Kun mies epäilee pettämistä mitä ei ole tapahtunut. Ja hänen on vaikeaa irtoutua ajatuksesta että pettämistä olisi voinut tapahtua.

Riittää, kun olet vilpitön ja rehellinen, sillä totuuden takana ei ole enää piilossa mitään - muutakaan et juuri voi.
Nykyinen ongelma on kyllä syntynyt sinun tekojesi seurauksena, joista ilmeisesti joudut kantamaan jonkinmoista taakkaa vielä pitkään... kuten me kaikki virheistämme...
Epäily uskottomuudesta ei kuitenkaan ole varsinaisesti sinun ongelmasi vaan miehesi ja sille sinun on vaikeaa tehdä konkreettisesti oikein mitään. Tilanne toki koettelee parisuhteen toisena osapuolena sinua(kin), mutta näe se pitkälti niin, että miehesi epäily heijastelee hänen välittämistään ja toisaalta epävarmuuttaan sekä pelkojaan ja tilanteeseen voi liittyä ihan muitakin stressin aiheita, jotka generoivat vanhoja vaikeita muistoja esiin.
Ole siis rehellinen, rohkea ja kärsivällinen, pidä pää pystyssä äläkä provosoidu. Olet seissyt tekojesi takana, pyytänyt anteeksi eikä sinun ihmisyytesi ole mitenkään riippuvainen menneisyytesi virheistä...
"Joka on synnitön, heittäkööt ensimmäisen kiven"