Miesasiat

[jessie]

Jos täällä on joku, joka ymmärtää miehiä sekä heidän "logiikkaansa", niin olisitko hyvä, ja selventäisit muutamia asioita hieman minullekin?

Erosin muutamia viikkoja sitten pitkästä suhteesta ja raskas kokemushan se oli. Hiljalleen alan kuitenkin päästä jaloilleni, mikä sinänsä on positiivista. Positiivista on myös se, että pystymme olemaan kavereita entiseni kanssa, tosin yhteydenpito toimii lähinnä puhelimen ja messengerin välityksellä, emme niinkään tapaile. Ongelmana ovat enää exäni antamat ristiriitaiset "viestit". Yhtenä päivänä hän puhuu yhteenpalaamisesta ja muistelee hyviä aikojamme. Seuraavana päivänä onkin sitten jo toinen ääni kellossa; Äijä katselee muita naisia ja käyttäytyy muutenkin niin, ettei jää yhtään epäselväksi se, ettei hän voisi enää edes ajatella seurustelun uudelleenaloittamista. Mistä helvetistä on kyse? Olen yleensä hyvä ihmistuntija, mutta nyt olen melkolailla ymmälläni. Olen aika väsynyt pohdiskelemaan tätä asiaa, tuntuu, että jonkunlaista ratkaisua pitäisi saada aikaiseksi. Mutta kun ei.

 

[Ted Raikas]

Mistä helvetistä on kyse? Olen yleensä hyvä ihmistuntija, mutta nyt olen melkolailla ymmälläni. Olen aika väsynyt pohdiskelemaan tätä asiaa, tuntuu, että jonkunlaista ratkaisua pitäisi saada aikaiseksi. Mutta kun ei.

Kyse voi olla siitä, että miekkonen ei oikein osaa käsitellä tunteitaan.

Meillä miehillä on usein vaikea pala ilmaista surua ja purkaa sitä avoimesti. Se tahtoo varastoitua sisimpään ja yritetään pokkana esittää, että hyvin menee. Tuo muiden naisten katseleminen on varmasti ihan totta osin, hän varmaankin etsii jostain äkkiä jotakin lohdunantajaa. Tosiasiassa sillä ehkä yrittää vaan todistaa itselleen, että pääsee helposti yli ja sitä rataa.

Yksi syy voisi tietysti olla, että yrittää noilla naisjutuillaan herättää sinussa mustasukkaisuuden tunteen.

 

[lunar]

Jos täällä on joku, joka ymmärtää miehiä sekä heidän "logiikkaansa", niin olisitko hyvä, ja selventäisit muutamia asioita hieman minullekin?

Ensimmäisenä tuli mieleen, että mies on sinuun edelleen rakastunut vaikka koittaa väittää sinulle, sekä itselleen jotain muuta.

 

[Viljuri]

Primäärivietitkin saattavat joskus ohjata tuota miehen tahtotilan muodostusta tavoin, joka voi johtaa ulkopuolisen näkövinkkelistä sekaviin viesteihin. (vaikka ovatkin täysin rationaalisia objektiivisesti ottaen)

Luulisi, että keskusteluyhteyden säilyttyä ei olisi niin vaikeata saada selville sitä, että kummastako asiasta on kysymys? Siis yhdessäolon elvyttämisestä tai jostakin muusta... Vai onko kysymys sitten jostakin läheisriippuvuudesta tai muusta keskenkasvuisuudesta ja niin edelleen...

Muutoin olisin sitä mieltä, että vaikka asiat eivät ole koskaan kauhean yksinkertaisia tai helposti ratkaistavia, niin ei niitä liian vaikeaksikaan pidä tieten tahtoen mennä tekemään. Joskus on mentävä eteenpäin, eikä jäädä katselemaan taakse. Kummankin osapuolen kannalta tai jotain...

 

[jessie]

Ensimmäisenä tuli mieleen, että mies on sinuun edelleen rakastunut vaikka koittaa väittää sinulle, sekä itselleen jotain muuta.

Jos näin on, niin mies on kyllä sitten todella lahjakas asioita peittelemään! Ero kuitenkin tapahtui oikeastaan hänen aloitteestaan ja kun suunnilleen joka toinen päivä antaa ymmärtää, ettei enää minusta ole kiinnostunut, niin olen ajatellut niin, että asia on loppuunkäsitelty. Hämmentää vaan kaikki se muu, jota mies päästelee suustaan, siis ne ikäväasiat ja yhteenpalaamisjutut.Huoh.

Kovin on sekavaa tekstiä, mutta sekava on nainenkin.

 

[Trenchtown]

ikäväasiat ja yhteenpalaamisjutut.

Hah. Jannuhan yrittää päivänselvästi pitää sinut henkisellä tasolla vielä kiinni liitossanne, koska ei kestäisi millään nähdä sinua toisen miehen kanssa. Tämä siis siinä tapauksessa että hän ehdotti eroamista.

Jos taas eropäätös oli sinun, niin tuollainen käytös on ihan normaalia, että toisena päivänä on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja toisena päivänä kaipaa takaisin vanhaan elämäänsä ja sinun kainaloosi.

 

[Ted Raikas]

Ero kuitenkin tapahtui oikeastaan hänen aloitteestaan ja kun suunnilleen joka toinen päivä antaa ymmärtää, ettei enää minusta ole kiinnostunut, niin olen ajatellut niin, että asia on loppuunkäsitelty.

Taitaa olla sitten tässä jonkinlainen haaremikysymys kyseessä. Valitettavan yleistä juuri miehillä, hän ehkä kokee sinun olevan silti edelleen hänen, vaikka ette yhdessä olekaan. En nyt suoraan sano, kun en halua itselleni tuntematonta ihmistä parjata. Tuo on vain olettamukseni asian suhteen.

Tunteet harvoin on niin yksiselitteisiä, eron syitä voi olla monia, ehkä toiveiden elättäminen toisesta ihmisestä, mutta kun sieltä tuleekin punaista valoa, alkaakin tehdä mieli valua takaisin jo kerran jätetyn luo...

 

[pikkukatti]

En nyt osaa oikein sanoa minkä ikäinen olet kun profiili ei sitä kerro mutta viitaten teen olettamuksen että et kauhian vanha vielä.. etkä tarkemmin kerro minkä ikäinen mies on..
QUOTE]
No itse olen kohta 24 ja mies minua tuplasti vanhempi. Joten aika iso ero ainakin numeroina. Ja vielä sekin että minulla ei ole takana oikeastaan vakavampia suhteita. Tai en ole asunut kenenkään kanssa tms. Hänellä taas on takana avioliitto. Lapsia ei tosin ole. Se vielä puuttuisikin että hänellä olisi minua vanhempia lapsia... Noin järjellä ajateltuna en tiedä mitkä mahdollisuudet tässä on. Tunteet on kuitenkin taas eri juttu. Ei vaan olisi ikinä voinut edes kuvitella että voisi kiinnostua noin vanhasta miehestä. Tosin en ole nytkään varma tunteistani. Kun on tavallaan aika varautunut. Toisaalta hyväkin, ettei ainakaan odota liikoja. Mutta saa nyt nähdä mihin suuntaan tää alkaa menemään. Hänellä tosiaan tuntuu kiinnostusta olevan. Soittaa päivittäin ja sanoi että on ikävä jne.

 

[dee_snyder]

Huhhuh, melko pervoa.

Oma neuvoni on että jätä se wanha kääpä. Mietippä kun olet leskirouva jo nelikymppisenä, onko siinä mitään järkeä? Nuoremman pimperon perässä se juoksee kuten kuka tahansa miehenköriläs!

 

[BOL]

Pikkukatille:

Omilla vanhemmillani on ikäeroa n.20v. ja heidän liittoonsa ikäero ei vaikuttanut tuon taivaallista. Se liitto kariutui ihan muihin seikkoihin. Faija on aina ollut ikäistään nuoremman näköinen ja oloinenkin ja parhaat ystävät ovat järjestään nuorempia, toki vanhoja gubbejakin löytyy. Äitini jälkeen isäni seuraava vaimo oli lähes 30v. nuorempi ja melko pervolta sekin kuulostaa. Sisarukseni ovat muuten tätä rouvaa vanhempia. Vaan edelleenkään arkielämässä ikäero ei näkynyt mitenkään. Saattoi ja varmasti olikin niin, että faija oli iästään huolimatta se villi ja vapaa, eikä lainkaan "ikärasisti". En tosin ymmärrä, mikä faijassa viehätti. Lompakkokaan ei noina vuosina vielä kovin paljon painanut. Olemme sisarusteni kanssa päättäneet olla ajattelematta asiaa enempää...:)

Itse en koe mitenkään kovin kummallisena, jos ikäeroa on paljon. Suhteisiin kuuluu niin paljon muitakin asioita kuin ne "ilmiselvimmät" ja muut eivät niistä tiedä juurikaan. Jos ihminen muuten viehättää ja kemiat toimii, etene päivä kerrallaan. Älä itse sulje ovia vain siksi, että ikäero on suuri. Jos asia ällöttää, tilanne on tietenkin toinen. Mutta jos et näe ihmistä itseään ikävuosina, katsele tilannetta päivä kerrallaan.

Itseäni ei vanhemmat miehet kiinnosta ollenkaan. Liekö syynä se, että oma faija tosiaan on vanhempi kuin kavereideni faijat keskimäärin. Kyseessä ei ole mikään vastareaktiokaan, vaan ehkä enemminkin se, että joudun huolehtimaan ikääntyvästä isästäni aikaisemmin kuin kaverit ja ajatus iäkkään oman miehen hoivaamisesta ei kiehdo. Tai sitten en vain ole kohdannut sellaista vanhempaa mistä joka kolahtaa.

 

[archieG]

No itse olen kohta 24 ja mies minua tuplasti vanhempi. Joten aika iso ero ainakin numeroina.

No onhan se jo iso ikäero, mutta ei varmaankaan ylipääsemätön. Malttia vaan ja rauhakseen eteenpäin. Tulevaisuus näyttää.

Minulla ja vaimollani on ikäeroa 12 vuotta ja siis minä olen se vanhempi. Ei se ainakaan meidän suhteessa ole haitannut. Tosin itse kärvistelen jossain keski-iän kriisissä aina silloin tällöin, mutta vaimo kulta sitten aina palauttaa minut maan pinnalle. Itse olin ollut jo muutamassakin vakavassa parisuhteessa ennen tutustumistamme, mutta vaimolleni olen ensimmäinen iso suhde ja paukautettiin sitten loppuksi vielä naimisiinkin. Vuosiakin on meillä takana jo useita ja hyvin pyyhkii.

 

[scholl]

Ensimmäisenä tuli mieleen, että mies on sinuun edelleen rakastunut vaikka koittaa väittää sinulle, sekä itselleen jotain muuta.

Minä väittäisin, että on asioita, minkä vuoksi juttu ei hänen mielestään toimi, mutta yksikseen oleminen ei ole tyydyttävä olotila, joten ns. heikkoina hetkinä haikailee yhteen.

 

[Ender00]

Miesasiat. Voisiko olla paremmin? Reilu vuosi takanapäin, jokainen päivä yhdessä edelleenkin kuin juhlaa.

Nautihan tästä, vielä vuoden verran onnea ja auvoa edessä, sitten on alkuhuuma kulutettu loppuun.

 

[Ender00]

Ongelmana ovat enää exäni antamat ristiriitaiset "viestit". Yhtenä päivänä hän puhuu yhteenpalaamisesta ja muistelee hyviä aikojamme. Seuraavana päivänä onkin sitten jo toinen ääni kellossa; Äijä katselee muita naisia ja käyttäytyy muutenkin niin, ettei jää yhtään epäselväksi se, ettei hän voisi enää edes ajatella seurustelun uudelleenaloittamista. Mistä helvetistä on kyse?

Selvää hommaahan tuo on. Mies kaipaa vapauttaan ja haluaa taas kokea valloitamisen huumaa ja uusia naisia. Siksi varmaan erokin tuli. Mutta sinkkunakin ja vapaana tulee välillä heikompiakin hetkiä. Vaikkapa baarissa ei iskuyritykset oikein sujuneetkaan, yöseuraa ei tullutkaan tai muuten vain hetkellisesti kaipaa "vanhoja hyviä aikoja".

Selvää kuitenkin on, että nuo vanhojen aikojen kaipailut ovat hetkellisiä ja mies haluaa sen vapautensa.

Missään nimessä ei siis yhteen palaamista voisi suositella ja muistaisin jostain kuulleeni, että kerran eronneiden onnistumismahdollisuus uudella yrityksellä on todella pieni. Eron jälkeen voi luulla voivansa aloittaa saman henkilön kanssa puhtaammalta pöydältä ja alussa se voi toimiakin, mutta nopeasti ne arjen rutiinit ja luonteenpiirteet, jotka jo sen aiemmankin eron aiheuttivat tulevat taas pintaan.

 

[Ender00]

Huhhuh, melko pervoa.

Oma neuvoni on että jätä se wanha kääpä. Mietippä kun olet leskirouva jo nelikymppisenä, onko siinä mitään järkeä?

Riippuu kovasti miehen vauraudesta?

 

[Vertical]

Selvää hommaahan tuo on. Mies kaipaa vapauttaan ja haluaa taas kokea valloitamisen huumaa ja uusia naisia. Siksi varmaan erokin tuli. Mutta sinkkunakin ja vapaana tulee välillä heikompiakin hetkiä. Vaikkapa baarissa ei iskuyritykset oikein sujuneetkaan, yöseuraa ei tullutkaan tai muuten vain hetkellisesti kaipaa "vanhoja hyviä aikoja".

Tuntematta sen paremmin tapausta & ihmistä niin voisin kyllä taata ja alleviivata tämän asian, pätee isoon osaan miehistä. Mennyttä on turha haikailla ja rohkeasti eteenpäin. Orastava kesä aluillaan ja tilaisuuksia tavata ihmisiä rajattomasti!

 

[pikkukatti]

No saattaahan tämä olla jostakin pervoa tai ällöttävää. Minä taas en aina tavatessamme jotenkin pysty kuvittelemaan että hän olisi niin vanha. Tosiaan näyttää paljon nuoremmalta ym. Hän esim. tulee loistavasti toimeen erään meidän yhteisen kaverin kanssa, joka ei ole minua kauheasti vanhempi. Ja kun tietää että he tulevat toimeen niin loistavasti, niin kyllä minäkin tulen. Niin joo ja tässä ei myöskään ole kyse mitenkään rahasta tai muusta. Ihan perusduunari on kyseessä, jolla ei sitä rahaa niin älyttömästi ole. Eikä minun puolestani tarvitse ollakaan. Tällä hetkellä tässä ei juurikaan ole ongelmaa, mutta tosiaan jos menee vakavammaksi niin saattaa tulla. Siis lähinnä jos haluaa esim. lapsia. Toki mies pystyy niitä laittamaan alulle vaikka 100-vuotiaana. Mutta miten jaksaa sitten niiden kanssa olla. Ja miten itse jaksaa kun toinen on eläkkeellä ja itse vasta hädin tuskin 40v. Niin ja tietysti miten muut suhtautuu asiaan. Vaikka toisaalta ihan sama mitä muut ajattelee, ja ainakin tähän asti ne muutamat sukulaiset ja kaverit on suhtautunut ihan hyvin tähän. Mutta voihan se alkaa vituttamaan jos esim. kadulla tuijotetaan tms. Mikä on hyvinkin todennäköistä. Vaikka hän nuoremmalta näyttääkin, mutta niin näytän minäkin. (esim. Vantaalla menin bussissa lastenlipulla ja taitaa olla ikäraja alle 16v siellä) Niin ja kyseinen mies on kyllä kokoajan tiennyt minun todellisen ikäni. Itse taisin alkaa kyselemään hänen ikäänsä kolmannella tapaamisella. No olin koittanut tuota kysellä siltä kaveriltani, mutta ei suostunut kertomaan. Kyllähän sitä alkuun epäili että on vaan nuoren lihan perässä, mutta ei vaikuta oikein siltä. Tuskin soittelisi niin usein, ja tosiaan eiköhän sitä löytyisi lähempääkin. Ja tavatessamme ei ole kuitenkaan heti pyrkimässä housuihin. Toisin kuin useat nuoret miehet ketä olen tapaillut. Kohtelee muutenkin hyvin ja on ns. herrasmies. Ehkä se tässä jotenkin viehättääkin. Sekä se samanlainen huumorintaju ja muu suhtautuminen elämään.

 

[Ted Raikas]

No saattaahan tämä olla jostakin pervoa tai ällöttävää. Minä taas en aina tavatessamme jotenkin pysty kuvittelemaan että hän olisi niin vanha. Tosiaan näyttää paljon nuoremmalta ym. Hän esim. tulee loistavasti toimeen erään meidän yhteisen kaverin kanssa, joka ei ole minua kauheasti vanhempi.

Ikä on myös usein henkinen asia. Joku minua vuosissa nuorempi voi olla monella tapaa, henkisesti sekä ulkoisesti vanhempi. Minuahan hyvin usein luullaan 18-20 vuotiaaksi ja todellinen ikäni on lähellä 30 ikävuotta. Olemukseni on vain sellainen, en tiedä mistä se johtuu, mutta näin kuitenkin se menee.

Minä ainakin sanon kaiken lukemani perusteella tässä ketjussa, että ole onnellinen sen miehen kanssa. Ole ainakin niin kauan kuin hyvältä näyttää ja tuntuu. Jos suhde ei lopulta mene hyvin, niin sitten ei mene. Tässä vaiheessa sitä ei voi tietää, ja jos ei kokeile, ei koskaan saa tietääkään totuutta. Jos tuntuu siltä, että valinta on oikea, miksi millään verukkeilla, kuten ikäkysymys, sitä torjuisi.

Kumpikin olette täysin aikuisia ihmisiä ja kykeneväisiä ottamaan vastuun tekemisistään. Jos jollakin on jotain vastaansanomista, niin ehkä hänellä on itsellään miettimistä omissa arvokysymyksissään.

Onnea matkaan!

 

[pikkukatti]

Onnea matkaan!

Kiitos! Tuntuu todellakin lapselliselta jos pelkästään tämän ikäkysymyksen takia hänet "jättäisi". Onhan tätä juttua joutunut sen takia aika paljon miettimään. Ja ehkä se on kuunneltava omaa sydäntään ja katsoa mihin suuntaan tämä lähtee menemään. Eihän tässä ole kiire mihinkään. Ja kunhan saa hänen kanssa juteltua enemmän ja selville niitä hänenkin ajatuksia.

 

[girlzilla]

Periaatteessa mun mielestä on noloa itkeä nettikeskusteluissa, mutta eilen sittne loppu seurustelusuhde... Reilu vuos siinä meni...Niin järkyttävä olo ettei tiedä miten tästä ikinä selviää.

 

[Ender00]

Periaatteessa mun mielestä on noloa itkeä nettikeskusteluissa, mutta eilen sittne loppu seurustelusuhde... Reilu vuos siinä meni...Niin järkyttävä olo ettei tiedä miten tästä ikinä selviää.

Kun suhde loppuu kesken alkuhuuman niin se on vähän kuin lopettaisi huipulla, se että onko se sitten parempi niin on toki toinen juttu.

Paska olo on varmasti jonkin aikaa, mutta kyllä näistä selviää ja kohta elämä taas hymyilee.

 

[lunar]

Periaatteessa mun mielestä on noloa itkeä nettikeskusteluissa, mutta eilen sittne loppu seurustelusuhde... Reilu vuos siinä meni...Niin järkyttävä olo ettei tiedä miten tästä ikinä selviää.

Olen pahoillani. Kannattaa yrittää keksiä jotain mielekästä tekemistä, eikä jäädä sisälle murehtimaan. Soita jollekkin kaverille ja menkää terassille istumaan ja nauttimaan säästä ja kenties bongailemaan komistuksia. Vaikka nyt ei varmasti siltä tunnukkaan, todellisuudessa meitä miehiä tulee ja menee kuin kolmosen spåria ;)

 

[Ted Raikas]

Vaikka nyt ei varmasti siltä tunnukkaan, todellisuudessa meitä miehiä tulee ja menee kuin kolmosen spåria ;)

Lohduttaa varmasti ihan vitusti ihmistä, joka on ollut rakastunut ja tulee ero? Jokainen tyylillään, mutta itse muistan todella tuoreesti sen, että kun oli joutunut pysyvästi eroon rakkaimmastaan, niin ei todellakaan voinut kiinnostaa ketkään muut yksilahkeiset, halusi olla vaan sen yhden ja ainoan kanssa.

Ei tuollaiseen voi siis suhtautua kevytmielisesti ja huolettomalla heitolla. Joillain se toipumisprosessi on nopeampaa, joillain hitaampaa. Omakohtaisesti tiedän, että se prosessi on turhankin pitkä, vuosia jopa. Näin ollen minusta on tullut vähän sellainen ihmiskylmiö, että en oikein koko sydäntäni halua menettää kellekään.

Ei muuta kuin jakselemisia girlzillalle, suree niin kauan kuin on surtavaa. Mitä perusteellisemmin suree, sitä puhtaampi lopulta on sisimmältään. Kaipaus ei ehkä kuole koskaan, mutta elämä kulkee ennen pitkää taas ja kiskot vie kohti tuntematonta kaukaisuutta.

 

[lunar]

Lohduttaa varmasti ihan vitusti ihmistä, joka on ollut rakastunut ja tulee ero? .

Lähinnä yritin tuoda esille sitä, että vaikeissa tilanteissa pitäisi ainakin yrittää ajatella positiivisesti vaikka se melko mahdotonta onkin. Pelkkä yritys ainakin omalta kohdaltani saa aikaan sen, että myös toipuminen on nopeampaa.

 

[Ted Raikas]

Lähinnä yritin tuoda esille sitä, että vaikeissa tilanteissa pitäisi ainakin yrittää ajatella positiivisesti vaikka se melko mahdotonta onkin.

Tottahan toki. Helpommin vaan sanottu kuin tehty ja murheellinen ihminen ehkä voi kokea tuollaisen toteamuksen vähän ylihuolettomana ja välinpitämättömänä heittona. Positiivisuus löytyy aikanaan, jos on löytyäkseen. Valitettavasti on myös niitä, jotka on yhden tapauksen takia katkeroituneet lähes loppuiäkseen, eivätkä luota enää yhteenkään vastakkaisen sukupuolen jäseneen.