1Timer kirjoitti:
Mita sa tolla tarkoitat? Sitako, etta toiselle mieliksi oleminen ja toisen elaman hyvaksi tekeminen on kuperkeikkojen heittelya? Odotatko sita toiselta osapuolelta?
Miksi sa olet (jos olisit) suhteessa? Mika on se syy miksi sa joskus taas alat olemaan suhteessa? Noin niin kun ihan vaan mielenkiinnosta.
Harmin paikka, kun en oikein tiedä, miten voisin liittää frameworkin tähän, jos piirrän sellaisen. No joka tapauksessa yritän selittää. Haen frendiportfolion keskushenkilöä. En suhdetta, missä yksinomaan hyvin paljon fyysistä yhdessäoloa, enkä jotain tiettyä yhteistä harrastusta tai puheenaihetta kuten voi olla yhteys johonkin frendiin, joka on ulkokehällä.
Pääpaino suhteessä pitää olla älyllisellä puolella. Jos verrataan sitä fyysiseen puoleen niin kaipaan ehdottomasti enemmän sitä älyllistä puolta. Haluan tutustua naiseen, joka on jossain määrin samanlainen kuin minä itse olen. Joka ei nauti mistään Seiska-lehdestä tai Salatuista Elämistä, vaan naisesta jolla on ehkä samanlaisia unelmia, mitkä liittyvät ehkä jonkinlaisten uusien asioiden luomiseen, asioiden näkemiseen ja kokemiseen. Henkilöä, joka nauttii keskustella ja väitellä sekä teoreettisesti että myöskin käytännöntasolla esim. vaikka toimialakohtaisesti. Henkilöä joka ehkä myöskin on kärsinyt kouluaikoina triviaalisuudesta ja haluaa kunnon sparrausta. Mieti kuinka mahtavaa on vaihdella ajatuksia asioista, mistä normaalisti ei voi puhua, kun kadunmies ei tajua mitään. Pitää löytää se joku, joka pystyy keskustelemaan mistä vain. Ja toivon mukaan se olisi myöskin jotenkin itseäni täydentävä eli kiinnostuksenkohteet olisivat sellaiset, mitkä eivät olisi aivan päällekkäisiä. Itselläni ei ole aikaa perehtyä kaikkeen, eikä ehkä mielenkiintoa, joten olisi mukavaa, jos minun tietooni tuotaisiin piilevästi kiinnostavia asioita. Olisi mukava käydä paikoissa, missä en itse ehkä tulisi käyneeksi. Voi liittyä kulttuurielämään erityisesti.
Se mitä tarkoitin tuolla kuperkeikan heittämisellä on se, että monelle kuoret ja tempaukset tuntuvat olevan tärkeämpää kuin sisältö. Minulle on tärkeintä se, että luotan siihen tyyppiin sataprosenttisesti ja tiedän, että se on luottamuksenarvoinen ei pelkästään moraaliasioissa, vaan myöskin suoriutuu muistakin tehtävistä itsenäisesti ilman sen enempää holhoamista. Samalla tavalla toivon, että hän luottaa minuun. Ja se, että jos rakastaa ja luottaa toiseen niin silloin ei tarvitse järjestää mitään mainostouhua kuten romantiikkaa etc. Jos tietää, millaisia ihmiset ovat niin ei tarvitse kertakaikkiaan, kun se intohimo on kuitenkin se sparraus ja ne keskustelut. Ne suuret asiat, mistä ihminen saa tyydytystä. Tai suurinta tyydytystä ihminen saa toki toimiessaan paineen alla ja tehdessään tiukan deadlinen edessä jotain vaativaa ja vääntää sen kasaan. Sellaista fiilistä ei saa varmasti kotioloissa koskaan, mutta kyllä sielläkin loistavat, antaumukselliset keskustelut voivat olla lähes yhtä upea juttu. Ei siinä tarvitse todellakaan tuoda mitään hassuja juttuja tai tempauksia kehiin.
En odota toiselta sitä pelleilemistä, enkä tee itsekään. Tarpeeksi vanha tajuamaan asioita. Ja jos pitää valita niin minulle käy sekin, ettei vaikka tapaisi ollenkaan. Tärkeintä on kuitenkin, että on yhteydessä ja tietää, että toinen luottaa ja tukee 100% ja samalla tavalla tekisin itsekin.
edit. en tarkoita, ettenkö ottaisi toista huomioon. Voisin ostaa mielenkiintoisia lahjoja kuten esim. jos löydän jonkun hyvän kirjan jostain tai voisin yllätyksenä viedä tutustumaan jonnekin hyvään mestaan etc. Tuollaiset asiat on huomioimista. Tai voitaisiin ajaa lounaalle jonnekin prätkillä tai autoilla peräkanaa etc. Ihan mitä hauskaa ajanvietettä keksii, mutta mihinkään spedeilyyn en lähde, eikä joka päivä tarvi suudelmat räiskyä missään, vaan voi olla ihan tyytyväinen siihen, että se perusta on kunnossa
