Miesasiat

[Ted Raikas]

Äläs nyt, Freeshi :) Kyllä tässäkin on olemassa kaksi mahdollisuutta - pahenee iän myötä tai paranee. Tai kolme - voi se säilyä ennaallankin.

No joo. Oli vaan mukavaa sanoa niin jyrkästi. Voihan siihen ihminen tietystikin jonkin verran vaikuttaa, mutta niin perusluonteenpiirre se kuitenkin on monen muun ohella, että en jaksa uskoa, että siihen juurikaan parannusta on. Mustasukkaisuus ei noudata mitään logiikkaa. Joskin siihen voi oppia, ettei anna sen näkyä niin selkeästi. Mustasukkaista ihmistä kaivelee tilanteet joka tapauksessa, sanoi sen tai ei, tai näytti tunteitansa tai ei.

Lisäksi sairaalloisesti mustasukkaisistahan sanotaan, että pelkäävät toisten tekevän jotain, mitä itse kenties tilaisuuden tullen tekisivät.

 

[palle fontän]

Asetelma ei muutu siinä mielessä että kuinka usein sitten oikeasti ollaan tilanteessa jossa toinen ei sitten jää kaipaamaan seksiä tai sitä seurustelua?

Erittäin harvoin sanoisin. Tällaisia todellisia kasvoimme erilleen -eroja on aika harvassa, kun kuitenkin usein se ero lähtee toisen aloitteesta. Tuollaisessa kaveruudessa helposti leikin nimi on se, että toinen on mukana siinä elättäen turhaa toivoa ja tuhlaa elämäänsä, vaikka pitäisi jatkaa eteenpäin.

 

[Osmo Rapeli]

Hyötyä? Ei kai kaikista ihmisistä tarvitse olla hyötyä? Omasta puolestani voin sanoa, etten ryhdy suhteeseen ihmisen kanssa, josta en pidä, ja jonka seurasta en nauti.

No niin, poimit vain osan tekstistäni. Olennaista tuossa on että vaikka sana "hyöty" kuulostaa itsekkäältä niin kyse on tarvittaessa hyvinkin epäitsekkäästä toiminnasta, kuten tuossa sopulilta lainatussa alapuolella, nimittäin vaikka se tuntuisi vaikealta, on jätetyllekin aina parempi että ei jätä mitään isompia oljenkorsia vaan keskittyy positiiviseen, uusiin asioihin, ja muihin ihmisiin. Molemmat hyötyvät pidemmän päälle. Voihan sitä sitten törmätä uudestaan joskus mutta kyllä täysi puhdistautuminen on paikallaan, oli se sitten iso asia tai vain poistaminen puhelinluettelosta.

Eikä sitä aina tiedä suhteeseen ryhtyessään mitä toisesta paljastuu ajan myötä, tai miten ihminen voi muuttua vaikka aluksi nauttisikin toisen seurasta.

Tuollaisessa kaveruudessa helposti leikin nimi on se, että toinen on mukana siinä elättäen turhaa toivoa ja tuhlaa elämäänsä, vaikka pitäisi jatkaa eteenpäin.

Aivan, "kasvoimme erilleen", siihen kyllä vaaditaan yleensä todella pitkä prosessi tai välimatka, jota aikansa katseltuaan molemmat tulevat samaan tulokseen. Jos kyse on jostain lyhytaikaisesta silloin ei ole kerennyt varmaan kovin kivuliaasti kiintyäkään, jos kerran on helppo erota "yheisellä päätöksellä".

 

[tant gredulin]

Voihan siihen ihminen tietystikin jonkin verran vaikuttaa, mutta niin perusluonteenpiirre se kuitenkin on monen muun ohella, että en jaksa uskoa, että siihen juurikaan parannusta on.

Mä uskon vakaasti siihen, että omaa ajatteluaan voi muuttaa, ja voi valita kuinka suhtautuu asioihin. Se vaatii töitä jonkin verran, mutta muuttuu harjoituksella osaksi selkärangasta tulevaa reagointia. Pelot ratkaisevat turhan paljon valinnoistamme, ja kun peloista pääsee, pystyy elämään elämäänsä paineettomammassa tilassa.

Sairaalloinen mustasukkaisuus on minusta sitten ihan toinen juttu, se on ihan todella järjetöntä pelkotilaa. Siinä omaa itseä pidetään niin arvottomana, ettei sellaisen kanssa kukaan kuitenkaan halua olla, joten tilanne yritetään korjata sitomalla toinen tiukkoihin rajoihin. Mitä tiukemmin sitoo, sitä enemmän pelkää sitten että suhde jatkuu vain siksi ettei toinen pääse pakoon.

Ja sopulille sanoisin, että näillä vuosilla olen ymmärtänyt, että mikään ei ole hukkaan heitettyä ja elämän tuhlausta, jos siitä suhteesta on nauttinut ja ollut onnellinen sen aikana. Eihän sitä onnellista oloa pois oteta takautuvasti vaikka suhde loppuisikin.

 

[Osmo Rapeli]

Ja sopulille sanoisin, että näillä vuosilla olen ymmärtänyt, että mikään ei ole hukkaan heitettyä ja elämän tuhlausta, jos siitä suhteesta on nauttinut ja ollut onnellinen sen aikana. Eihän sitä onnellista oloa pois oteta takautuvasti vaikka suhde loppuisikin.

Kyllä, mutta on eri asia pitää muistot kuin elää menneisyydessä.

 

[Mats Bedö]

Kyllahan erilleen voi kasvaa myos vain toispuolisestikin. Tai itseasiassa molemmat siina erilleen kasvaa, mutta niin kun kauheen usein tapahtuu, toinen on ihan tyytyvainen siihen tilanteeseen. Uskaltaisin meinaan vaittaa, etta noin puolet (ei ole tilastoa tahan kylla nyt) suhteista on sellaisia, jossa enemman tai vahemman vaan "ollaan". Niiden eteen ei tehda toita, niista ei pideta huolta. Ollaan vaan verrattaen tyytyvaisia tilanteeseen, kun erokin tuntuis niin kauheelta. Ollaan kavereita, ei rakastavaisia.

Siita sita on sitten helppo kasvaa erilleen. Ja toi toispuoleinen erilleen kasvaminen lahtee juuri siita. Toinen "ottaa ohjat" kasiin ja tekee asialle jotain. Han ei jaksanut olla suhteessa, jossa asiat ei toimi halutulla tavalla. Suhteessa, jota ei hoidettu tarpeeksi ja suhteessa, joka ei tyydyttanyt. Se on meinaan fakta, etta niin monet suhteet on alussa hyvia ja kuumia kun seksi luistaa ja oppii toisesta kaikkea uutta. Mutta sitten alkaa se tyo ja se hoito. Ja jos sita ei osaa, niin vaarana on joutua suhteeseen, "joka vaan on".

Anyway, ma olen tassa elamani aikana, niissa ihan liian monessa suhteessa, huomannut sen, etta suhde toimii hyvin periaatteessa vain yhdella tavalla:

Ole toiselle juuri sellainen, kun haluaisit hanen olevan sinulle.

Kenelle meinaan sallisit onnen, jos et omalle partnerillesi?

 

[Rinoa]

Kenelle meinaan sallisit onnen, jos et omalle partnerillesi?

Piti oikein tämä lainata, sillä olen täysin samaa mieltä. Tämä myös tosin tarkoittaen myös sitä, että mikäli partnerisi on onnellisimpi jossain muualla / jonkun muun kanssa, on hänen parempi olla siellä. Vaikeinta on sanoa ihmiselle jota rakastaa, että jos on jossain jotain parempaa niin hänen haluan sen myös saavan.. Mutta juu, asiaan...

Mitä tuohon mustasukkaisuuteen tulee, niin uskon että se on hallittavissa oleva asia. Se pääseekö siitä koskaa eroon, en tiedä. Kai terveellä tasolla se voi olla ihan hyväkin juttu omata edes ihan pikkiriikkisen niitä mustiakin sukkia. ; D

Entiset.. hmm.. niinpä niin. Tuo ikuinen dilemma. Hieman jäi Tedin kommetti vaivaamaan, jossa hän sanoi ettei ole (tässä tapauksessa naisen) asia olla närkästynyt siitä että kumppani pitää yhteyttä / näkee entisiään, koska he kuuluvat porukkaan johon kso nainen ei voi kuulua. Miksei voi? Jos kerran v a k a v a s t i yhdessä ollaan, niin miksei yhdessä voida olla myös ystävien kanssa? Jos tilanne on kuitenkin se, että ollaan exiä ja halutaan olla kavereita/ystäviä niin silloin kumpaisenkin on kohdattava se todellisuus että kumpikin löytää joskus jonkun uuden.

Itse en pidä yhteyttä kuin yhteen entiseeni tätä nykyä, se osittain olosuhteiden pakosta ( eli juuri ne yhteiset kaverit osittain ). En tarkalleen tiedä sitten mitä hän parisuhteestani ajattelee, mutta onneksi ymmärtää kuitenkin että se mitä joskus on ollut, ei koskaan tule takaisin ja että olen onnellinen näin. Myös nykyinen kumppanini tietää kso kaverini ja minun historian ja sen niineen hyväksyy.

Jokaisella meillä on elettyä elämää takana. Eikö tärkeintä kuitenkin ole se mitä on edessä, ei takana : )

 

[scholl]

1Timerille sanoisin, että itse olisin ihan tyytyväinen siihen, että olisi sellainen suhde, mitä kuvasit, mikä ei ole mukamas tyydyttävä. Ei se suhde tarvitse olla mikään maailman ihmeellisin asia. Pitää muistaa, että maailmassa on monia asioita, mitkä ovat erittäin tärkeitä ja jos kotiasiat tukevat sitä muuta elämää, jos ovat kunnossa ja harmoniassa niin ei siinä tarvitse mitään ihmeellistä intohimoa tms. Pääasia, että toiseen voi luottaa ja tietää, että siitä on johonkin.

 

[Ted Raikas]

Hieman jäi Tedin kommetti vaivaamaan, jossa hän sanoi ettei ole (tässä tapauksessa naisen) asia olla närkästynyt siitä että kumppani pitää yhteyttä / näkee entisiään, koska he kuuluvat porukkaan johon kso nainen ei voi kuulua. Miksei voi? Jos kerran v a k a v a s t i yhdessä ollaan, niin miksei yhdessä voida olla myös ystävien kanssa?

No siis, onhan se tietysti mahdollista. En minä sitä poissulje, mutta uskoakseni iso osa ei vaan halua tutustua ja tuntea toisen ex-kumppaneita. Näin usein varmasti on. Vaikea sanoa, haluaisinko itse tutustua mahdollisen tyttöystäväni entiseen/entisiin poikakavereihin. Se vähän riippuu, mutta en nyt missään tapauksessa kieltäytyisi keskustelemasta hänen kanssaan ja moikkaamasta tälläistä henkilöä, ainakin käyttäytyisin kuten sivistynyt ihminen käyttäytyy. Riippuu melko paljon myös siitä toisesta ihmisestä, minkätyylinen hän on. Olen itse nimittäin joutunut siihen asemaan, että ex-tyttöystäväni nykyinen mies ei voi sietää minua laisinkaan, ei katso minuun päinkään, hyvä jos saa sanaa suustaan jos satutaan samaan paikkaan, olen kuin itse Saatana hänelle. No, jokainen tyylillään, en minä hänen kaverinsa halua väkisin olla jos muutenkaan.

Eli voihan sitä kumppaninsa ja tämän kaveriporukan kanssa bailata ja hengailla, ei siinä mitään. Sellainen väkinäinen tuppautuminen ei vaan välttämättä ole kovin hyvä, että pitää tulla mukaan porukkaan koska ei osata olla irto toisesta ja pelätään mustasukkaisesti ehkä jotakin. Meinaan, en ainakaan itse haluaisi todellakaan mahd. tyttöystäväni kaveriporukkaan ängetä, jos tuntuu, että ovat ihan erihenkisiä ja ei vaan ole luontevaa pyöriä siinä jengissä. Minusta on ihan tervettä, että molemmilla on omat kaverinsa, joiden kanssa koheltaa sillä tapaa, mikä on itselleen luontevaa ja toimivaa.

 

[Mats Bedö]

1Timerille sanoisin, että itse olisin ihan tyytyväinen siihen, että olisi sellainen suhde, mitä kuvasit, mikä ei ole mukamas tyydyttävä.

Juu kylla. Meita on moneksi ja siksi me loydetaan erilaisia partnereita. Jos haluat elaa suhteessa, joka ei ole tyydyttava, niin toki toivon, etta loydat sellaisen naisen (tai miehen), joka haluaa elaa samanlaisessa suhteessa.

Itse jouduin kaymaan lapi helvetinmoisen ryppaan suhteita, etta loysin naisen, joka haluaa samaa kun mina. Ennen tata en tyytynyt (onneksi) vahempaan. Toivottavasti sinakin loydat omanlaisesi!

 

[Rinoa]

.... siksi en siitä jauhakaan tai puhu poikaystävälleni, nieleskelen mielummin itse täysin päättömät ajatukseni ja yritän päästä niistä yli. Ja tottahan se on ettei kavereista voi olla mustasukkainen ja kyllä järki niin sanookin mutta perkele kun ei niistä hulluista tuntemuksista oikein pääse eroon vaikka haluaisikin. ...

Tuli jotenkin mieleen girzillan tarinoinnista oma, ei niin kaukaisesta historiasta, oleva keskustelu armaani kanssa.. Eli siis suomeksi sanottuna sain ah-niin-mieltä-hivelevän-naisellisen-mustasukkaisuus-kohtauksen ( itsellenikin edelleen hieman tuntemattomasta syystä ).. Aikansa sitä kuunneltuaan mieheni katsoi minua ruskeilla silmillään ja tokaisi "rakkaani. Vertaile itseäs ja pohdi asioita päässäsi aivan niin paljon kuin jaksat ja haluat. Mutta se ei muuta mihinkään sitä faktaa että he ovat muinaishistoriaa ja että olen nyt sinun kanssasi siksi että juuri sinua rakastan ja haluan" hmm.. niinpä niin, eipä ollut tuon jälkeen juuri mitään lisättävää ; D

 

[scholl]

Juu kylla. Meita on moneksi ja siksi me loydetaan erilaisia partnereita. Jos haluat elaa suhteessa, joka ei ole tyydyttava

Ei vaan minulle se olisi tyydyttävä ilman, että pitää heittää kuperkeikkaa tms. erikoista.

Suhde merkitsee eri asioita eri ihmisille. Itse en pidä esimerkiksi tapaamisia niin olennaisen tärkeänä.

 

[Osmo Rapeli]

Kyllahan erilleen voi kasvaa myos vain toispuolisestikin. Tai itseasiassa molemmat siina erilleen kasvaa, mutta niin kun kauheen usein tapahtuu, toinen on ihan tyytyvainen siihen tilanteeseen. Uskaltaisin meinaan vaittaa, etta noin puolet (ei ole tilastoa tahan kylla nyt) suhteista on sellaisia, jossa enemman tai vahemman vaan "ollaan". Niiden eteen ei tehda toita, niista ei pideta huolta. Ollaan vaan verrattaen tyytyvaisia tilanteeseen, kun erokin tuntuis niin kauheelta. Ollaan kavereita, ei rakastavaisia.

Siita sita on sitten helppo kasvaa erilleen.

No juttuhan lähti ymmärtääkseni iältään suhteellisen nuorista ihmisistä liikkeelle, ja toisekseen, kenellä on useita entisiä kumppaneita joista on "kasvanut erilleen vuosien saatossa, ja toivoo sitten vain parasta hänelle". Eli onhan se ihan eri tilanne pitää entisen kumppaninsa, avio- tai avopuolisonsa numeroa puhelimessa ja välejä kunnossa, kuin että pitää yhteyksiä useisiin entisiin kumppaneihin.

Enkä nyt pyri tässä luomaan epätietoutta tai uskoa kehenkään, painottaisin vain sen merkitystä minkäpituisista ja -vakavista existä on kyse, kun tässä nyt puhutaan erilleen kasvamisista ja eroista (viittaamatta tällä sanamuodolla mihinkään kääpiörasismeihin).

 

[Mats Bedö]

Ei vaan minulle se olisi tyydyttävä ilman, että pitää heittää kuperkeikkaa tms. erikoista.

Mita sa tolla tarkoitat? Sitako, etta toiselle mieliksi oleminen ja toisen elaman hyvaksi tekeminen on kuperkeikkojen heittelya? Odotatko sita toiselta osapuolelta?

Miksi sa olet (jos olisit) suhteessa? Mika on se syy miksi sa joskus taas alat olemaan suhteessa? Noin niin kun ihan vaan mielenkiinnosta.

 

[Mats Bedö]

No juttuhan lähti ymmärtääkseni iältään suhteellisen nuorista ihmisistä liikkeelle, ja toisekseen, kenellä on useita entisiä kumppaneita joista on "kasvanut erilleen vuosien saatossa, ja toivoo sitten vain parasta hänelle". Eli onhan se ihan eri tilanne pitää entisen kumppaninsa, avio- tai avopuolisonsa numeroa puhelimessa ja välejä kunnossa, kuin että pitää yhteyksiä useisiin entisiin kumppaneihin.

Enkä nyt pyri tässä luomaan epätietoutta tai uskoa kehenkään, painottaisin vain sen merkitystä minkäpituisista ja -vakavista existä on kyse, kun tässä nyt puhutaan erilleen kasvamisista ja eroista (viittaamatta tällä sanamuodolla mihinkään kääpiörasismeihin).

No joo, multa valilla unohtuu, etta suuri osa taalla olevista on teineja viela. Ja teinien suhteet ei sillalailla kaipaa "psykologia". Ne pitaa elaa ja niista pitais oppia. Taa Amerikan malli, etta otetaan se ensimmainen suhde niin vakavasti, etta siita tulee perhe ja kaksi skidia, on kylla aika syvalta. Suhde-elamassa on myos opetteluvaihe ja vaikka se voi vaikeelta siina iassa tuntuakin, niin teineina se on juuri sita opettelua aikuisikaa varten.

 

[scholl]

Mita sa tolla tarkoitat? Sitako, etta toiselle mieliksi oleminen ja toisen elaman hyvaksi tekeminen on kuperkeikkojen heittelya? Odotatko sita toiselta osapuolelta?

Miksi sa olet (jos olisit) suhteessa? Mika on se syy miksi sa joskus taas alat olemaan suhteessa? Noin niin kun ihan vaan mielenkiinnosta.

Harmin paikka, kun en oikein tiedä, miten voisin liittää frameworkin tähän, jos piirrän sellaisen. No joka tapauksessa yritän selittää. Haen frendiportfolion keskushenkilöä. En suhdetta, missä yksinomaan hyvin paljon fyysistä yhdessäoloa, enkä jotain tiettyä yhteistä harrastusta tai puheenaihetta kuten voi olla yhteys johonkin frendiin, joka on ulkokehällä.

Pääpaino suhteessä pitää olla älyllisellä puolella. Jos verrataan sitä fyysiseen puoleen niin kaipaan ehdottomasti enemmän sitä älyllistä puolta. Haluan tutustua naiseen, joka on jossain määrin samanlainen kuin minä itse olen. Joka ei nauti mistään Seiska-lehdestä tai Salatuista Elämistä, vaan naisesta jolla on ehkä samanlaisia unelmia, mitkä liittyvät ehkä jonkinlaisten uusien asioiden luomiseen, asioiden näkemiseen ja kokemiseen. Henkilöä, joka nauttii keskustella ja väitellä sekä teoreettisesti että myöskin käytännöntasolla esim. vaikka toimialakohtaisesti. Henkilöä joka ehkä myöskin on kärsinyt kouluaikoina triviaalisuudesta ja haluaa kunnon sparrausta. Mieti kuinka mahtavaa on vaihdella ajatuksia asioista, mistä normaalisti ei voi puhua, kun kadunmies ei tajua mitään. Pitää löytää se joku, joka pystyy keskustelemaan mistä vain. Ja toivon mukaan se olisi myöskin jotenkin itseäni täydentävä eli kiinnostuksenkohteet olisivat sellaiset, mitkä eivät olisi aivan päällekkäisiä. Itselläni ei ole aikaa perehtyä kaikkeen, eikä ehkä mielenkiintoa, joten olisi mukavaa, jos minun tietooni tuotaisiin piilevästi kiinnostavia asioita. Olisi mukava käydä paikoissa, missä en itse ehkä tulisi käyneeksi. Voi liittyä kulttuurielämään erityisesti.

Se mitä tarkoitin tuolla kuperkeikan heittämisellä on se, että monelle kuoret ja tempaukset tuntuvat olevan tärkeämpää kuin sisältö. Minulle on tärkeintä se, että luotan siihen tyyppiin sataprosenttisesti ja tiedän, että se on luottamuksenarvoinen ei pelkästään moraaliasioissa, vaan myöskin suoriutuu muistakin tehtävistä itsenäisesti ilman sen enempää holhoamista. Samalla tavalla toivon, että hän luottaa minuun. Ja se, että jos rakastaa ja luottaa toiseen niin silloin ei tarvitse järjestää mitään mainostouhua kuten romantiikkaa etc. Jos tietää, millaisia ihmiset ovat niin ei tarvitse kertakaikkiaan, kun se intohimo on kuitenkin se sparraus ja ne keskustelut. Ne suuret asiat, mistä ihminen saa tyydytystä. Tai suurinta tyydytystä ihminen saa toki toimiessaan paineen alla ja tehdessään tiukan deadlinen edessä jotain vaativaa ja vääntää sen kasaan. Sellaista fiilistä ei saa varmasti kotioloissa koskaan, mutta kyllä sielläkin loistavat, antaumukselliset keskustelut voivat olla lähes yhtä upea juttu. Ei siinä tarvitse todellakaan tuoda mitään hassuja juttuja tai tempauksia kehiin.

En odota toiselta sitä pelleilemistä, enkä tee itsekään. Tarpeeksi vanha tajuamaan asioita. Ja jos pitää valita niin minulle käy sekin, ettei vaikka tapaisi ollenkaan. Tärkeintä on kuitenkin, että on yhteydessä ja tietää, että toinen luottaa ja tukee 100% ja samalla tavalla tekisin itsekin.

edit. en tarkoita, ettenkö ottaisi toista huomioon. Voisin ostaa mielenkiintoisia lahjoja kuten esim. jos löydän jonkun hyvän kirjan jostain tai voisin yllätyksenä viedä tutustumaan jonnekin hyvään mestaan etc. Tuollaiset asiat on huomioimista. Tai voitaisiin ajaa lounaalle jonnekin prätkillä tai autoilla peräkanaa etc. Ihan mitä hauskaa ajanvietettä keksii, mutta mihinkään spedeilyyn en lähde, eikä joka päivä tarvi suudelmat räiskyä missään, vaan voi olla ihan tyytyväinen siihen, että se perusta on kunnossa

 

[pikkukatti]

Tuo älykkyys on minullakin yksi suurimmista kriteereistä puolisoa valittaessa. Ei sitä jaksa kauaa ihmisen kanssa joka ei ole samalla aaltopituudella tai ei ymmärrä jotain yksinkertaista juttua. Tai no ei se välttämättä ole yksinkertaista suurimmalle osalle ihmisiä, mutta itselle kyllä. En nyt väitä olevani mikään einstein itsekään, paljon en kouluja ole käynyt ja esim. kirjallinen anti ei parasta aina ole. Se johtuu yleisestä laiskuudesta. Mutta jotkut tekniikan, tieteen ja matematiikan alat sitä jotenkin tajuaa heti. Ja sitä on kiva oppia lisää asioita ja keskustella ihmisten kanssa kaikesta mielenkiintoisesta. Onneksi yleensä nuo on ne alat mitkä miehiä kiinnostaa. Toisaalta ei se tunnu olevan valtti miehen etsinnöissä, että on kiinnostunut tekniikasta, urheilusta ym. Niinkuin olen aikaisemminkin tainnut avautua aiheesta. Noilla ns. pikkupissiksillä tuntuu olevan enemmän vientiä. Ja sitten miehet vielä jaksaa valittaa ettei ne ymmärrä naisia tms. No joo oikeastaan en minäkään ole jaksanut kovin aktiivisesti toimia tuolla ihmissuhde rintamalla. Harvemmin ne miehet kotioven taakse ilmaantuu tai baarissa muutenkaan juttusille tulee jos pöytä on muuten täynnä miehiä. Ja baareista nyt muutenkaan ketään löydä. Joo tulipahan taas avauduttua, kiitos ja anteeksi.

 

[hanu]

Pääpaino suhteessä pitää olla älyllisellä puolella. Ja kirjoitti paljon muutakin asiaa

Vaikka schollin kanssa tuossa toisessa ketjussa äskettäin harjoitimmekin pienimuotoista vittuilua (no hard feelings, otetaan joskus tosissan yhteen tuolla DK:ssa), niin nyt herra on asian ytimessä. Ei oikea parisuhde voi perustua pelkkään vaakamamboon, vaikka se alkuvaiheessa voikin olla tärkeimpiä kriteerejä.

Meillä on yhteisiä asioita paljon vielä 30v jälkeenkin, vaikkapa kirjallisuus, elokuvat, mökki, matkustelu uusiin paikkoihin, yhteiskunnallisita asioista keskusteleminen jne.. Ja lapset ja nyt lapsenlapset tavallaan kai yhdistivät meitä taas lisää. Toisaalta taas omia ruutujamme, minulla kiekko ja futis, emännällä kansantanssit ja työhönsä liittyvät kontaktit, joita on siis aika lailla normaalien työaikojen ulkopuolella ja iso osa ysttävistään liittyy nykyääan ammattiin.Eli balanssi omien ja yhteisten rientojen välillä on hyvä niin kotiajan kuin poissaolojenkin osalta. Ainakin minä välillä tarvitsen ihan omaa aikaa, niin kai kaikki.

Mikä ei tarkoita sitä, etteikö puolisoa otettaisi huomioon. Jos minä olen menossa peliin tai kaverien kanssa ryyppäämään, niin kerron siitä ajoissa ja olen myös valmis olemaan menemättä, jos emännällä on joku yhteinen suunnitelma ja päinvastoin.

Minä en väkisin vie emäntää matsiin (joskin se tulee mielellään peliin vaikkapa Premier Liigassa tai Italiassa/Espanjassa/Portugalissa, mutta katselee enimmäkseen yleisöä, ei peliä, nauttii tosin hyvästä tunnelmasta) eikä emäntä (enää) yritäkkään saada minua oopperaan tai kansantassi- tai balettiesityksiin.

Löysiköhän joku sen pointin tuolta rivien välistä, minä jo sen unohdin.

Anteeksi kiroitusvireet, olen semisti känmnissä.

t. hanu

 

[tant gredulin]

Pitää löytää se joku, joka pystyy keskustelemaan mistä vain. Ja toivon mukaan se olisi myöskin jotenkin itseäni täydentävä eli kiinnostuksenkohteet olisivat sellaiset, mitkä eivät olisi aivan päällekkäisiä. Itselläni ei ole aikaa perehtyä kaikkeen, eikä ehkä mielenkiintoa, joten olisi mukavaa, jos minun tietooni tuotaisiin piilevästi kiinnostavia asioita. Olisi mukava käydä paikoissa, missä en itse ehkä tulisi käyneeksi. Voi liittyä kulttuurielämään erityisesti.

Oletko ihan varma, ettei sinulle riittäisi hyvä Personal Asisstant :)
Tunsin yhden tämänkaltaisen pariskunnan. Suhde alkoi niin, että nainen oli miehen PA, ja erinomainen olikin. Liitto kesti hyvin kummankin aidan yli loikkimiset ja pysyi kasassa miehen kuolemaan asti. He olivat toisilleen mitä suurimmassa määrin sparrauskumppanit ja epäilen vahvasti, että he myös rakastivat toisiaan loppuaikana:)

Mutta suhteita on siis monenlaisia, ja mikä tuossa alkoi selkeästi palkollisen työsuhteena laajeni molemminpuoliseksi kunnioitukseksi ja arvostukseksi, jonkun ajan päästä avioliitoksi ja vielä myöhemmin (luullakseni) rakkaudeksi.

 

[pikkukatti]

Kirjoitellaan nyt välillä tähänkin ketjuun, kun niitä miesasioita nyt on. On tullut tapailtua erästä miestä muutamia kertoja. Mies on kaikinpuolin mukava, huumorintajuinen jne. Ja tullaan hyvin juttuun muutenkin. Ongelma vaan on että hän on reilusti vanhempi. Luulin aluksi häntä huomattavasti nuoremmaksi, mutta ikänsä puolesta hän voisi olla isäni. Periaatteessa iällä ei ole minulle merkitystä, mutta nyt sitä eroa vaan on liikaa. Kun hän oli minun ikäinen, ei minusta ollut vielä mitään tietoa. Joten ei oikein tiedä mitä tässä nyt tekisi. Mitään suurempia tunteita ei minulle ole päässyt syntymään juuri tämän takia. Mutta hiukan kuitenkin. Hänellä ilmeisesti vielä enemmän. Ja tietysti mietityttää miten vakavissaan hän on minun kanssani. Tosin hänelle se ikäero ei varmaan ole niin suuri ongelma. Eikä se tähän astikaan ole ollut vielä ongelma. Kun ei hän muutenkaan vaikuta ikäiseltään. Mutta jos se muuttuu vakavaksi suhteeksi, siinä se alkaa jossain vaiheessa kuitenkin tuntumaan. Ei vaan nyt tiedä mitä tässä tekisi. Pitäisi varmaan hänen kanssaan jutella asioista. Tää on taas tätä meikäläisen tuuria. Tapaat jonkun mukavan tyypin ja hän ei ole kiinnostunut sinusta, tai jos on, niin itse en ole hänestä. Tai sitten kyseinen tapaus osoittautuu myöhemmin kusipääksi tms. Seuraavaksi varmaan ihastun homoon.

 

[Ted Raikas]

pikkukatti, onhan tuo eittämättä ongelmallista. Vaan kyllä maailma silti noinkin suurella ikäerolla varustettuja suhteita tuntenut on. Tiedä sitten niiden pysyvyydestä, ihmiset kuitenkin ikääntyy ja pidemmässä suhteessa toista yli puolet vanhempi tietenkin näkyvästi ikääntyy selkeämmin ja voi olla, että kokee viihtyvänsä vähän rauhallisemmissa oloissa, kun taas toisella nuoruus vieläkin vie mukanaan.

Itse olen tunnetusti aina ollut sitä mieltä, että ikäkynnys ei ylitä rakkautta, mutta kyllä se tietysti voi jossain kohdin vaikuttaa sen pysyvyyteen ja kehityskaareen. Riippuu paljolti, mitä ihmiset tahtovat, jos ne käy yksiin, voi olla paljon hyvää edessä.

Itse olen aina vieroksunut itseäni iäkkäämpiä naisia lähes poikkeuksetta. Kai johtuen juuri siitä poikkeavuudesta tarpeitten suhteen. Minä kun olen edelleen niin keskenkasvuinen, että ei ole mitään pysyvää kotipesää halua ja kykyäkään rakentaa.

Voi olla ihan luonnollista, että sinuun vetoaa itseäsi iäkkäämmät miehet, koska voivat olla joissain asioissa samalla aaltopituudella ja vakavuus suhteeseen ryhtymiseen on kohdillaan (vähän niin kuin itselläni itseäni jonkun verran nuoremmat naiset). Se tietysti voi olla riskikin, jos et nyt itse ole todellakaan varma, mitä tahdot. Sinun tulee ajoissa se kyllä tiedostaa, ettet loukkaa toista liikaa ja anna odotta ylimääräisiä. Kyllä meistä miehistäkin monet voivat olla ihan vakavissaan ihastuneita ja valmiita sitoutumaan. Vaikka toisenlaisista kavereista onkin usein puhe, että pillun perässä vaan ja niin.

 

[pikkukatti]

Olisi kyllä varmaan hyvä hänen kanssaan keskustella tilanteesta enemmänkin. Ettei hän juuri odota liikoja. Koska itse en pysty lupaamaan mitään. Enkä ainakaan tähän asti ole antanut odottaa mitään muuta. En kuitenkaan millään tavoin halua loukata häntä. Itse olen yleensä kiinnostunut hiukan vanhemmista miehistä. (siis suunnilleen vajaa kolmekymppisistä) Koska haluan kuitenkin hiukan vakavampaa parisuhdetta. En nyt tarkoita että heti pitäisi perhe perustaa jne. En minäkään aina niin aikuinen ole, siis kavereiden seurassa tms. Ja ikäerosta huolimatta ollaan jollain tavalla samanlaisia. Molemmilla on samankaltaisia päähänpistoja ja huumorintaju on samanlainen. Vaikka vähän mietityttääkin voiko hän tosissaan olla kiinnostunut minusta, niin en usko että hän pelkästään sen pimpin perässä olisi. Eiköhän sitä löytyisi lähempääkin. Ja kyllä sen huomaisi siitä käytöksestä. No, kuten hänkin totesi viimekerralla nähdessä, että katsellaan rauhallisesti miten tää etenee.

 

[Ted Raikas]

Vaikuttaisi ihan maltilliselta ja fiksulta mieheltä joka tapauksessa tuo sinun tapauksesi. Tsemiä! =)

Anna hänelle ja myös itsellesi edes se mahdollisuus osoittaa, mutta älä silti liikaa anna mitään myönteisiä viestejä jostakin, mitä ei voi varmuudella luvata. Itseäni suututtaa eniten se, että joku antaa ymmärtää ihan jotakin muuta, mitä oikeasti tarkoittaa.

Toisaalta mitäpäs minä tässä neuvon. Etköhän itsekin tiedosta nuo seikat ihan hyvin, miten toimia..

 

[girlzilla]

Miesasiat. Voisiko olla paremmin? Reilu vuosi takanapäin, jokainen päivä yhdessä edelleenkin kuin juhlaa. Se mistä olen melkein kaikkein iloisin on se, että poikaystäväni ei ota ihan mitä tahansa minulta vastaan. Edellinen poikaystävä oli ns. aika pompoteltavissa mutta nykyisen kanssa on jääny (melkein) kaikki idioottimaiset pikkukiukuttelut ym. pois. Ihana mies.

 

[Rinoa]

En nyt osaa oikein sanoa minkä ikäinen olet kun profiili ei sitä kerro mutta viitaten

Itse olen yleensä kiinnostunut hiukan vanhemmista miehistä. (siis suunnilleen vajaa kolmekymppisistä)

teen olettamuksen että et kauhian vanha vielä.. etkä tarkemmin kerro minkä ikäinen mies on..

Kuulostaa pahalta. Ja kyllä, olen itsekin seurustellut paljonkin itseäni vanhempien kanssa. Kyllä, se suhde voi toimia. Mutta silloin sinun pitää hyväksyä se, että te olette täysin eri sukupolvia. Ei kuulosta näin äkkiseltä ongelmalta, mutta siitä voi sitä tulla. Tosin, kukaan muu kuin sinä ei voi sanoa mikä on oikein ja mikä ei. Vain sinä voit tehdä omaa elämääsi koskevia päätöksiä. Jos se tuntuu hyvältä, niin anna mennä mutta ole itsellesi rehellinen... : )





Mitä omiin miesasioihin tulee.. Tiedän vihdoin tehneeni ne oikeat ratkaisut : ) Tämä se mies on.