Verta ja suolenpätkiä
Niin, itse ainakin olen sitä mieltä, että ruoanlaitto, jos mikä, on viimeisen päälle miehekästä puuhaa. Ruoanlaitolla tässä yhteydessä tarkoitan siis jotain muuta, kuin kevyen itusalaatin väsäämistä tai leipomista. Vaikka idut noin muuten ovatkin ihan hyviä jonkin oikean ruoan lisäkkeinä.
Korkein totuushan on, että esimerkiksi lihan tai kalan valmistaminen on monesti sen verran veren ja suolenpätkien kirjomaa ja voimaa vaativaa puuhaa, että monella hennolla humanistitytöllä naama loistaa kalvakkana pelkästä ajatuksesta.
Miehen pääkoppa sopii muutenkin paremmin ruoanlaittoon, koska mies uskaltaa poiketa innovatiivisen kolumbusmaisesti keittokirjan kartoittamalta reitiltä ja tehdä oman maun mukaisia sovelluksia, kuten esimerkiksi maustaa oikein.
Yleensähän nämä em. keittokirjojen maustemäärät on mitoitettu jollekin vastasyntyneille, koska ainakin itse olen aina pakotettu modifioimaan esimerkiksi peruskoulun köksänkirjan ruokaohjeita, jotta ruoan oikea maku saadaan houkuteltua esiin.
Mitä taas tulee noihin leipomisiin ja muihin, niin ne jätän ainakin itse ihan suosiolla akkain hommiksi.
Loppukaneetiksi päädyn vielä vinkkaamaan, että on muuten hyvin todennäköistä, että jos mies laittaa ruoan, hänen ei tarvitse enää osallistua mihinkään imurointeihin tahi ikkunanpesuun, joka on sanalla sanoen ehkä vastenmielisin homma ikinä, missään, koskaan. Etenkin, jos vielä ikäänkuin jälkiruoaksi kellistää eukkonsa vaikkapa siihen keittiön apupöydälle ja antaa konkreettisen näytteen luolamieheydestään.
Kauniiksi lopuksi päädyn sanomaan, että Jumalalle ja kouluhallitukselle kiitos peruskoulun köksänkirjasta. Siinä sitä on vapaudu ikävistä hommista-korttia kerrakseen.
Täältä tähän
avatar kirjoitti:olen minä ehdottomasti se kuka väsää noin yleisellä tasolla pöperöt talossa, koska pidän ruoan laittamisesta..
Niin, itse ainakin olen sitä mieltä, että ruoanlaitto, jos mikä, on viimeisen päälle miehekästä puuhaa. Ruoanlaitolla tässä yhteydessä tarkoitan siis jotain muuta, kuin kevyen itusalaatin väsäämistä tai leipomista. Vaikka idut noin muuten ovatkin ihan hyviä jonkin oikean ruoan lisäkkeinä.
Korkein totuushan on, että esimerkiksi lihan tai kalan valmistaminen on monesti sen verran veren ja suolenpätkien kirjomaa ja voimaa vaativaa puuhaa, että monella hennolla humanistitytöllä naama loistaa kalvakkana pelkästä ajatuksesta.
Miehen pääkoppa sopii muutenkin paremmin ruoanlaittoon, koska mies uskaltaa poiketa innovatiivisen kolumbusmaisesti keittokirjan kartoittamalta reitiltä ja tehdä oman maun mukaisia sovelluksia, kuten esimerkiksi maustaa oikein.
Yleensähän nämä em. keittokirjojen maustemäärät on mitoitettu jollekin vastasyntyneille, koska ainakin itse olen aina pakotettu modifioimaan esimerkiksi peruskoulun köksänkirjan ruokaohjeita, jotta ruoan oikea maku saadaan houkuteltua esiin.
Mitä taas tulee noihin leipomisiin ja muihin, niin ne jätän ainakin itse ihan suosiolla akkain hommiksi.
Loppukaneetiksi päädyn vielä vinkkaamaan, että on muuten hyvin todennäköistä, että jos mies laittaa ruoan, hänen ei tarvitse enää osallistua mihinkään imurointeihin tahi ikkunanpesuun, joka on sanalla sanoen ehkä vastenmielisin homma ikinä, missään, koskaan. Etenkin, jos vielä ikäänkuin jälkiruoaksi kellistää eukkonsa vaikkapa siihen keittiön apupöydälle ja antaa konkreettisen näytteen luolamieheydestään.
Kauniiksi lopuksi päädyn sanomaan, että Jumalalle ja kouluhallitukselle kiitos peruskoulun köksänkirjasta. Siinä sitä on vapaudu ikävistä hommista-korttia kerrakseen.
Täältä tähän
Viimeksi muokattu: