Olen samaa mieltä kanssasi.Maasta aurinkoon on noin 8 valominuuttia. Maasta Neptunukseen on noin 4 valotuntia. Lähimpään tähteen 4 valovuotta eli ei tuossa juuri lähemmäksi päästä. Ymmärtääkseni myöskään auringosta tuleva valo ei ole mikään ongelma vaan se eksoplaneetan emotähti on niin kirkas, että eksoplaneetan havaitseminen sen läheltä on erittäin vaikeaa.
Kepler-avaruusteleskooppi on kuvannut planeettojen aiheuttamia "pimenemisiä" tai pikemminkin himmenemisiä ja sen perusteella löytänyt eksoplaneettoja. Useimmat muut sitten ovat löytyneet tähden spektrin viivojen huojumisen havaitsemisen tuloksena, ja syyksi on sitten päätelty ympärillä kiertävä planeetta.Suurin osa eksoplaneetoista on taidettu löytää emotähden ominaisuuksien perusteella epäsuorasti ja harvoja eksoplaneettoja on suoraan saatu kuvattua.
Kyllä, juuri tuota hain. Pitää muuten muistaa, että kuu etääntyy maasta parin sentin vuosivauhdilla. Tämähän tarkoittaa sitä, muutamien miljoonien vuosien kuluttua meillä ei enää ole kiertolaista eikä niinmuodoin vuorovesiäkään.
Jostain Valtaojan kirjasta luin, että vastaavanlaisen elämän syntyminen kuin maapallolla on yhtä todennäköistä kuin kananmunan pysyminen tasapainossa lusikalla, sen varsipäässä.
Tosiaan, nykyäänhän noita eksoplaneettoja voi havaita vain, kun ne kulkevat emotähtensä edestä ja aiheuttavat jonkun minimaalisen himmentymisen tähden pinnalle. Siinäkin vielä hauska nippeli-pippeli, että planeetanhan pitää kulkea nimenomaan maasta katsoen suoraan tähden edestä.
Sekin kannattaa aina muistaa, että elämä ei välttämättä tarvitse samoja edellytyksiä mitä täällä meillä on. Eli sopiva lämpötila, nestemäinen vesi jne.
Ei ainakaan vielä kukaan ole voinut todistaa etteikö muistakin rakennuspalikoista voisi syntyä elämää. Viimeisen vuosikymmenenkin aikana ihmiskunnalle on fysiikasta ja avaruudesta selvinnyt niin uskomattomia asioita, että vielä hetki sitten kyseisiä löytöjä olisi pidetty mahdottomina, scifi-juttuina.
Rupesi askarruttamaan miten tähtienvälinen alus suojattaisiin. Välimatkojen takia nopeuden pitää olla karmea, joten jo hiekanjyvän kokoiset esteet voisi tuhota kikottimen. Tämä ajatus tuli mieleen kv avaruusalukseen osuneesta maalista.
Jotenkin tuntuu, että ihmisestä pitää tulla enemmän jokin kyborg-tyylinen olento, jotta avaruudessa ja matkailusta voisi selvitä?
Tämähän ei taida nykytekniikalla olla vielä mahdollista, mutta eikö tuota syväjäädytystä ole jossain väläytelty yhtenä mahdollisuutena tähtienvälisiin siirtymiin? Lienee kuitenkin todennäköisempää, jos tähtienvälisiin siirtymiin ihmiskunta aikanaan kykenee, niin ainakin alkuaikoina homman hoitavat keinoälyt ja kehittyneet robotit, joihin ei avaruussäteily vaikuta.
Ennen nanoluotainten yleistymistä pohdin, että eikö olisi järkevää lähettää uuden tekniikan kepleriä vaikka Neptunuksen tienoille tai vielä kauemmas, jolloin päästäisiin jo "merkittävästi" lähemmäs kuvaamaan proximan potentiaalista maan kaltaista planeettaa? Luulisi että noilla etäisyyksillä myös auringosta tuleva valo ei myöskään pääsisi häiritsemään havainnointia.
Ei kai syväjäädytys estä sitä säteilyn vahingoittavaa vaikutusta? Kosmiset säteet menevät läpi melkein mistä vain, ja osuessaan ihmisruumiin rakennuspalikoihin aiheuttavat säteilyvaurioita. Tai näin olen ainakin asian ymmärtänyt. Joten jonkin näköinen suojakilpi tai ehkä suojakenttä pitäisi avaruusaluksen ympärille kehittää, jotta säteilyn läpipääsyä kyettäisiin estämään. Parhaimmat suojakilvet kai ovat jotain älyttömän paksuja ja isoja lyijykerroksia tai jotain muuta tuhottoman painavaa, joka toisi puolestaan ongelmia aluksen kiihdyttämiselle. Riittävän voimakkaan suojakentän luominen lienee aika ylitsepääsemätön ongelma ainakin tätä nykyään myös. Mutta mistä sitä tietää, mitä tulevaisuudessa sitten keksitään.Syväjäädytys ja kehittynyt keinoäly, joka ratkaisee matkan aikana ilmeneviä mahdollisia ongelmatilanteita, sekä herättää jäädytetyt ihmiset määränpäähän päästyä.
Säteily on tosiaan paha juttu. Pahoittelen jos tämä on jo linkitetty tänne (yritin kahlata viimeaikaisia posteja, ei sattunut silmään): pelkästään poistuminen maan magneettikentän suojista lisää verisuonitauteja huomattavasti. Kolme seitsemästä jo kuolleesta Apollo-astronautista kuoli juuri verisuonitauteihin, mikä määrällisesti voi tuntua vähältä, mutta prosentuaalisesti on merkittävää. Asiaa simuloitiin myös säteilyttämällä hiiriä, tulokset olivat odotetun mukaisia. Tämä laittaa kapuloita rattaisiin jo Marsin asuttamiselle (jotenkin siltä säteilyltä pitäisi sielläkin suojautua, koska magneettikenttä on huomattavasti heikompi kuin Maassa), pidemmästä avaruusmatkailusta puhumattakaan.Ei kai syväjäädytys estä sitä säteilyn vahingoittavaa vaikutusta? Kosmiset säteet menevät läpi melkein mistä vain, ja osuessaan ihmisruumiin rakennuspalikoihin aiheuttavat säteilyvaurioita.
Nyt se on virallista. Se planeetta naapuritähdellä. Tässä aika hyvä suomenkielinen sepustus löydöstä
Kerrassaan mahtava uutinen kyllä. Kyseistä planeettaa on verrattain "helppo" tutkia kuitenkin ja kunhan teknologia tuosta kehittyy pari vuosikymmentäkin, niin tarkemmat tiedot tuosta taivaankappaleesta on mahdollisia.
Omana elinaikanani tuonne tuskin saadaan yhtään mitään lähetettyä tutkimaan sitä lähempää
Tietenkin löydökset virtaavasta vedestä ja eliöistä, vaikka sitten alkeellisistakin olisi jotain niin suurenmoista, että ei mitään rajaa. Se olisi myös maakeskeistä ajattelua harrastaville uskiksille ja muille tapauksille todellinen märkä pyyhe naamalle. Sehän ravistelisi monenlaisia käsityksiä ja uskomuksia asemastamme ja ainutlaatuisuudestamme maailmankaikkeudessa.Hieno löytö ja osoittaa että "lähelläkin" on planeettoja. Toisaalta sitten iskee pettymys. Omana elinaikanani tuonne tuskin saadaan yhtään mitään lähetettyä tutkimaan sitä lähempää ja kieltämättä tuon planeetan elinkelpoisuus ainakin näin ihmisiin silmiin on epäilyttävä. Ei ihan kivalta kuulostaa olla koko röntgenissä tai solariumissa sekä vastaavasti toinen puoli planeetasta mahdollisesti aina pimeä ja jääkylmä.
No tavallaan, tavallaan ei. Jos alkeellistakin elämää löytyy ihan naapurista, niin se on kohtalaisen vahva viite siitä ettei elämän syntyminen olisikaan harvinaista, ja se puolestaan viittaisi siihen, että vastaus Fermin paradoksiin eli älyllisen elämän ilmeiseen harvinaisuuteen olisi se, että kehittyneet sivilisaatiot ennen pitkää väistämättä tuhoutuvat tai tuhotaan. No olisi se silti hienoa!Tietenkin löydökset virtaavasta vedestä ja eliöistä, vaikka sitten alkeellisistakin olisi jotain niin suurenmoista, että ei mitään rajaa.
Jossain esitettiin teoriaa, että maapallon elämää luovat ainekset olisi saapuneet tänne asteroidien mukana. Jos näin on, niin elämää pitäisi olla reiluun muuallakin. Mutta jos valonnopeutta ei pysty voittamaan, niin kontakti ufo-tyyppeihin on aika epätodennäköistä.Se olisi myös maakeskeistä ajattelua harrastaville uskiksille ja muille tapauksille todellinen märkä pyyhe naamalle.