Ahaa. Kiitos tiedoista. Kiehtovaa. Toivon totisesti, että hanke onnistuu. Olisihan se aivan huikeaa jos saataisiin dataa ja kuvamateriaalia ihan toisesta aurinkokunnasta ja vielä ennen vuosisadan puoltaväliä hyvässä lykyssä.Ne olis toisaan pieniä ja kiinni aurinkopurjeessa ja niitä tuuppattaisiin laserilla maasta käsin, jolloin ne saatas kiihtyyn noihin nopeuksiin. Ja kun iitä ois satoja, niin tehtäviä voisi tupalata ja hajauttaa ja sit ne lähettäs dataa tänne takas...
'Starchip is about the size of a postage stamp, although a little bit thicker. It can be massed produced at the cost of an iPhone,'
Joten spekuloidaanpa sillä, että JOS tuo planeetta siellä on ja JOS nanoluotaimet havaitsee sen ihmiselle elinkelpoiseksi… käynnistyisikö hanke lähettää tuonne siirtokunta? Toki todennäköisempi olisi Marsin asuttaminen jne. mutta jos nyt ajatellaan asiaa sadan vuoden tähtäimellä, luuletteko että löytyisi rahoitusta ja halukkaita
Joten spekuloidaanpa sillä, että JOS tuo planeetta siellä on ja JOS nanoluotaimet havaitsee sen ihmiselle elinkelpoiseksi… käynnistyisikö hanke lähettää tuonne siirtokunta?
Toki todennäköisempi olisi Marsin asuttaminen jne. mutta jos nyt ajatellaan asiaa sadan vuoden tähtäimellä, luuletteko että löytyisi rahoitusta ja halukkaita
Tähdet ja avaruus 4/2016 lehdessä oli artikkeli noihin liittyen, mutta eipä ole enää jemmassa tuota numeroa. Idea tosiaan oli semmonen, et n. tuhat tollasta muutaman gramman massaista "purjevenettä" vietäs Maan kiertoradalle ja kiihdyttäminen tapahtuisi maasta käsin todella tehokkailla lasereilla.Luin kanssa saman uutisen ja kiinnostaa nuo miniluotaimet. Millä tekniikalla ne saadaan kulkemaan noin nopeasti? Nehän ohittaa aiemmin aurinkokunnan ulkopuolelle lähetetyt luotaimet ihan hetkessä. En ole tiennytkään, että moisia hyppyjä luotainpuolella on otettu, että voidaan noin kova vauhti saavuttaa luotaimilla. Olisiko joku (mieluiten suomeksi) artikkeli, missä noista kerrotaan tarkemmin? Kuulostaa rehellisesti sanottuna aika sci-filtä, että tuollaisia ollaan ykskaks kehitetty, mutta hyvä niin jos on. Jos hanke onnistuisi, niin ehtisin elinaikanani sitten ehkä nähdä jotain kuvamateriaaliakin.
Mutta tähtiä vaan on niin paljon jo omassa galaksissammekin, että ellei elämän synty ole joku "once in a (Universe's) lifetime" tapahtuma, niin sitä pitäisi löytyä kyllä jo muualtakin Linnunradassa. Joten jotenkin epätyydyttävältä tuo esitetty vastaus minusta kuulostaa.Fermin paradoksiin liittyen (eli että miksei sitä elämää ole vielä löytynyt), uusi tutkimus julkaistiin juuri aiheesta. Lyhyenä suomenkielisenä referaattina, elämä on sitä todennäköisempää, mitä kauemmin se voi kehittyä. Aurinkoa paljon suuremmat tähdet ovat lyhytikäisiä, joten tuskin kestävät tarpeeksi pitkään että elämää ehtisi kehittyä ainakaan kovin pitkälle. Aurinkoa paljon pienemmät tähdet sen sijaan kestävät triljoonia vuosia, joten elämällä (kaikkien muiden olosuhteiden ollessa kohdallaan) on paljon enemmän aikaa kehittyä. Emme siis kenties ole myöhässä, vaan aikaisessa. Teoriaan en osaa ottaa kantaa, mutta ihan mielenkiintoinen se on.
Myönnän, että luin vain itse artikkelin (ja keskustelua aiheesta toisaalla), en itse tutkimusta jaksanut kahlata läpi. Mutta ymmärtääkseni ei tuossa sanota, etteikö elämää olisi voinut syntyä muuallakin ja itse uskon että näin onkin, myös omassa galaksissamme. Mutta olisiko se voinut kehittyä "edistyneeksi", se on sitten eri kysymys. Näin universaalilla mittakaavalla, kyllähän oman Homo *-lajimmekin kehitys on ollut valtavan nopeaa. Toisaalta, on ollut monta kertaa hyvin lähellä, että elämä olisi kaikonnut kokonaan tältä pallolta ("the great dying" oli tosiaan nimensä veroinen, aika läheltä liippasi silloin). Näin tosiaan itse tutkimukseen sen tarkemmin perehtymättä, pointtina kai enemmän se, että kun universumi onkin niin laaja, niin elämää tulee olemaan paljon enemmän tulevaisuudessa.Mutta tähtiä vaan on niin paljon jo omassa galaksissammekin, että ellei elämän synty ole joku "once in a (Universe's) lifetime" tapahtuma, niin sitä pitäisi löytyä kyllä jo muualtakin Linnunradassa. Joten jotenkin epätyydyttävältä tuo esitetty vastaus minusta kuulostaa.
No tämä redusoituu sitten mielestäni siihen vaihtoehtoon, että älyllisen elämän synty tai kehitys on äärimmäisen epätodennäköistä.Myönnän, että luin vain itse artikkelin (ja keskustelua aiheesta toisaalla), en itse tutkimusta jaksanut kahlata läpi. Mutta ymmärtääkseni ei tuossa sanota, etteikö elämää olisi voinut syntyä muuallakin ja itse uskon että näin onkin, myös omassa galaksissamme. Mutta olisiko se voinut kehittyä "edistyneeksi", se on sitten eri kysymys.
No tämä redusoituu sitten mielestäni siihen vaihtoehtoon, että älyllisen elämän synty tai kehitys on äärimmäisen epätodennäköistä.
Emme yksinkertaisesti tiedä, kuinka todennäköistä älyllisen elämän esiintyminen avaruudessa on. Näin minä olen asian ymmärtänyt. Spekuloida voi sitten ihan mitä vaan, mutta uskon asiaksi tuo toistaiseksi jää.On totta, että älyllisen elämän todennäköisyys on äärimmäisen harvinaista. Mutta jos tämä laitetaan perspektiiviin, niin ei se niin harvinaista olekaan.
Kyllä varmasti elämää avaruudessa on. Onko älyllistä se on toinen kysymys. Mutta alkeellista elämää on kyllä lähes varmuudella mielestäni jossain oltava.
Tämän Proxima Centaurin mahdollisen eksoplaneettahavainnon lisäksi itseäni kiinnostaamyös todella paljon tuo viime talvena julkistettu havainto "tabbyn tähdestä", joka on viimeisen sadan vuoden aikana himmentynyt tasaista tahtia ja mitään luonnollista selitystä asialle ei ole vieläkään keksitty. Muun muassa tähteä kiertävä komeettaparvi on suljettu pois laskuista.
Emme yksinkertaisesti tiedä, kuinka todennäköistä älyllisen elämän esiintyminen avaruudessa on. Näin minä olen asian ymmärtänyt. Spekuloida voi sitten ihan mitä vaan, mutta uskon asiaksi tuo toistaiseksi jää.
Loppuosassa kirjoitelmaasi esitit noita ekstrapolaatioita planeettojen esiintymisen todennäköisyydestä, mutta planeetan olemassa olo ja (älyllisen) elämän olemassa olo planeetalla ei ole varmaankaan ihan yksi yhteen juttu, ja taaskaan kukaan ei toistaiseksi tiedä, kuinka todennäköistä on, että elämää syntyy sopivissa olosuhteissa, ja että se kehittyy sitten älylliseksi.
Proxima Centaurin tilanne on kyllä kutkuttava. Ja sekin miksi tiedon julkistamista pantataan näin pitkään. Esimerkiksi tuollakin kasvien pitäisi olla kaiken järjen mukaan hyvin tummia, jotta voisivat hyödyntää lähitähtensä himmeää valoa mahdollisimman tehokkaasti. Ei muuta kun nanoluotaimet matkaan! Sen sijaan esimerkiksi NASA keskittyy lähettämään luotaimen auringon sisälle tuhoutumaan.... prioriteetit.
Maapallollakin elää eliöitä hyvinkin ääriolosuhteissa, joista osa on aika lailla vastaavia mitä tietyillä aurinkokunnan taivaankappaleilla.Sekin kannattaa aina muistaa, että elämä ei välttämättä tarvitse samoja edellytyksiä mitä täällä meillä on. Eli sopiva lämpötila, nestemäinen vesi jne.
Haet kai tuolla sitä, että ilman Kuun vakauttavaa vaikutusta maapallo voisi pyöriä "kyljellään" ja se ehkä ei olisi oikein hyvä juttu, jos pyörimisakselin suunta vaihtelisi suuresti. Mutta on Kuulla tiettävästi muitakin elämälle hyödyllisiä vaikutuksia, vuorovesivoimat, ja ehkä laattatektoniikan alullepano tai avustaminen.Tähän lisäksi elämää tukevalla planeetalla pitäisi olla itseensä suhteutettuna kohtalaisen suuri satelliitti, niinkuin meillä on kuu. Tämä siksi, että planeetta pyörisi kohtalaisen tasaisesti ja nopeasti itsensä ympäri, jolloin planeetta ikäänkuin grillautuu tasaisesti, mikä takaa paljon elintilaa. Jos tällaista kuuta ei planeetalla ole, niin pyöriminen ei todellakaan ole tasaista tai sitä ei ole ollenkaan, molemmat erittäin ei-toivottuja vaihtoehtoja elämälle.
Pitää olla mielellään joku iso planeetta, joka pitää meteoriittisateet poissa ja planeetan akselin pitää olla juuri oikeassa asennossa. Mutta kaikki on mahdollista, kun kerran täälläkin näitä asioita pystytään miettimään.
Haet kai tuolla sitä, että ilman Kuun vakauttavaa vaikutusta maapallo voisi pyöriä "kyljellään" ja se ehkä ei olisi oikein hyvä juttu, jos pyörimisakselin suunta vaihtelisi suuresti. Mutta on Kuulla tiettävästi muitakin elämälle hyödyllisiä vaikutuksia, vuorovesivoimat, ja ehkä laattatektoniikan alullepano tai avustaminen.
Eikös tuohon nyt mene huomattavasti pidempi aika kuin muutama miljoona vuotta?Kyllä, juuri tuota hain. Pitää muuten muistaa, että kuu etääntyy maasta parin sentin vuosivauhdilla. Tämähän tarkoittaa sitä, muutamien miljoonien vuosien kuluttua meillä ei enää ole kiertolaista eikä niinmuodoin vuorovesiäkään.
Ennen nanoluotainten yleistymistä pohdin, että eikö olisi järkevää lähettää uuden tekniikan kepleriä vaikka Neptunuksen tienoille tai vielä kauemmas, jolloin päästäisiin jo "merkittävästi" lähemmäs kuvaamaan proximan potentiaalista maan kaltaista planeettaa? Luulisi että noilla etäisyyksillä myös auringosta tuleva valo ei myöskään pääsisi häiritsemään havainnointia.