Matkalla avaruuteen?

  • 196 423
  • 1 368

vilpertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Chokes
NdGT sanoo jonkun läpän ja "kaikki" on ihan, että omg onkohan oikeasti juttu näin!?!!
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Onhan noita eläintarhateorioita ollut julkisuudessa paljonkin. Vielä tuota eläintarhateoriaa enemmän minua ihmetyttää tuo teoria, että olemmekin vain lumetodellisuutta jonkun korkeamman olion tietokonepelissä. Ainakin ruotsalaiset tuntuvat uskovan tuohon teoriaan.

Tysonin kanssa kannattaa muistaa, että vaikka hän on kunniakkaan uran itselleen luonut tieteen popularisoijana, ei hän ole mitään eturivin astrofyysikkoja. Vähiin ovat jääneet herran tieteelliset julkaisut.
 

Morgoth

Jäsen
Onhan noita eläintarhateorioita ollut julkisuudessa paljonkin. Vielä tuota eläintarhateoriaa enemmän minua ihmetyttää tuo teoria, että olemmekin vain lumetodellisuutta jonkun korkeamman olion tietokonepelissä.

Mikäli elämme jossakin lumetodellisuudessa niin meillähän ei ole mitään aavistustakaan oikeasta todellisuudesta, jossa se korkeamman taso olio pelailee tietokoneellaan vai onkohan hänkin vain jonkun vielä korkeamman olion luoma simulaatio. Muutama vuosi sitten tähdet&avaruus-lehdessä oli juttu juuri ruotsalaisten pohdiskeluista mistä voisimme päätellä elämmekö simulaatiossa vai ei. En löydä enää ko. lehteä enkä muista enää heidän pohdintojaan.

Nämä ovat hieman eri asia kuin multiuniversumit, vaikka vähän samaan suuntaan kuitenkin?
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Tätä teoriaa on jo odotettu(julkisuuteen) tovi, tottakai tämän ovat useatkin foliohatut heittäneet ilmoille varmaan aiemminkin. Sanotaanko näin että periaatteessa uskon tähän yhtä paljon kuin siihen että me löydettäisiin elämää avaruudesta enterprise lentojen tyyliin käymällä planeetalta toiselle.

Lukekaa ja ihmetelkää
Kuuluisa astrofyysikko: saatamme elää avaruusolioiden pitämässä eläintarhassa

_

On aika hyvin todistettu, tai ainakaan tätä teoriaa ei ole kumottu, että nämä fysiikan lait, jotka täällä maapallolla vallitsee, vallitsee myös tässä universumissa. Siis ne samat, mitkä pätee täällä, pätee myös jossain miljardien valovuosien päässä sijaitsevan galaksin tellus vastaavalla planeetalla. Niin muodoin, älyllinen elämä vaatisi muuallakin niitä samoja elementtejä mitä me täälläkin tarvitaan, esim. rauta ja hiili. Mm. näitä, ja toki muitakin, luonnonvaroja tarvitsee siis kaikki älyllisen elämän muodot ympäri tätä universumia. Jos siis joku meitä älykkäämpi elämän muoto olisi meidät havainnut, niin aivan varmasti olisi käynyt louhimassa tarvitsemansa luonnonvarat täältä yhtään välittämättä meistä ihmisistä. Kun planeetta on tyhjiksi imetty, niin siirtyisivät seuraavaan. Kyllähän meilläkin on jo puhetta ollut alkaa tekemään kaivoksia asteroidivyöhykkeelle.

Se, että olemme saaneet olla rauhassa täällä johtuu mielestäni siitä, että etäisyydet avaruudessa ovat jotain ihmismielelle käsittämätöntä. Vuonna 1977 laukaistiin satelliitit Voyager 1 ja Voyager 2 avaruuteen. Näistä toinen pääsi vasta hiljattain heliosfäärin ulkopuolelle. Vaikka se matkustaa tuolla avaruudessa 15 kilometrin sekuntivauhtia (n. 54000 km/h), se saauvttaa teoreettisen Oortin pilven noin 300 vuoden päästä. Oortin pilvi on, ja tulee meidän elinaikanamme olemaankin, pelkästään teoria. Komeettojen muodostama pilvi, jota aurinkomme painovoima pitää kasassa. Tämä Oortin pilvikin on siis vielä teknisesti ottaen osa aurinkokuntaa. Tämä nyt vain esimerkkinä näistä avaruuden valtavista etäisyyksistä.

Lähin tiedossamme oleva exoplaneetta, missä saattaisi olla elämää, sijaitsee 14 valovuoden päässä meistä. Tämä on suomeksi 84 triljoonaa kilometriä. Einsteinin teorioiden mukaan aika hidastuu sitä mukaa, mitä lähemmäs valon nopeutta vauhti kiihtyy. Jos päästäisiin tasan valon nopeuteen, aika pysähtyisi kokonaan. Muistetaan vielä, että fysiikan lait ovat tässä universumissa kaikille samat.

Oletetaanpas, että nämä meidän paimenet asustaisivat tuossa meitä lähimmällä elämää tukevalla planeetalla, joka siis sijaitsee 14 valovuoden päässä meistä. Oletetaan vielä, että meidän paimenet ovat kehittäneet pelit ja vehkeet, joilla pääsee matkaamaan valon nopeudella. Tämä tarkoittaisi sitä, että aina, kun he tulevat katsomaan, että miten heidän karjansa jaksaa, heidän matkansa yhteen suuntaan kestäisi vain pienen hetken. Kuitenkin otukset heidän kotiplaneetallaan olisivat vanhentuneet 14 vuotta. Matka takaisin veisi taas heiltä hetken, mutta kotiplaneetalla odottava väki olisi taas vanhentunut 14 vuotta. Eli joka ikinen kerta, kun tulisivat meitä katsomaan, heidän kotiväki vanhenisi 28 vuotta siinä ajassa, kun he ovat paimenkierroksella täällä meilläpäin.

Tämä nyt tällaista aiheesta kiinnostuneen maallikon horinaa. Teoria varmasti sisältää paljon virheitä, ja on itse asiassa ihan täyttä kukkua, mutta tuosta syystä en usko, että meitä on täältä vielä bongattu.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Jaa, mutta eikös aikaakin ole ollut miljardeja vuosia? Sehän tavallaan neutraloi nuo galaksin pitkät etäisyydet, jos se alieneiden avaruusalus kulkee hiukankin kuplavolkkaria rivakammin.

Siis jos oletetaan vaikka, että johonkin nurkkaan linnunrataa syntyi edistynyt sivilisaatio jo pari-kolme miljardia vuotta ennen ihmiskuntaa. Tämä alien-sivilisaatio sitten keksi avaruusmatkailun jossain vaiheessa, ja alkoi hitaasti tutkailla, hyödyntää ja lopulta asuttaakin lähimpiä naapuruston elinkelpoisia planeettoja.

Ei tietysti valonnopeudella, tai edes lähelle. Mutta vaikka planeetalta toiselle siirtymiseen menisi aina joku 10 000 vuotta, niin kyllähän ne tuollakin vauhdilla ehtisi levittäytyä linnunradan joka kolkkaan ennen ihmisten ilmaantumista mukaan kuvioihin. Galaksin läpimittahan on vain 100 000 valovuotta, joten miljardissa vuodessa sen ehtii läpi 1/10 000 valonnopeudella.

Ei vaan näytä näin käyneen. Miksei?
 

Opatsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, BVB, NHL, Snooker
Se, että olemme saaneet olla rauhassa täällä johtuu mielestäni siitä, että etäisyydet avaruudessa ovat jotain ihmismielelle käsittämätöntä. Vuonna 1977 laukaistiin satelliitit Voyager 1 ja Voyager 2 avaruuteen. Näistä toinen pääsi vasta hiljattain heliosfäärin ulkopuolelle. Vaikka se matkustaa tuolla avaruudessa 15 kilometrin sekuntivauhtia (n. 54000 km/h), se saauvttaa teoreettisen Oortin pilven noin 300 vuoden päästä. Oortin pilvi on, ja tulee meidän elinaikanamme olemaankin, pelkästään teoria. Komeettojen muodostama pilvi, jota aurinkomme painovoima pitää kasassa. Tämä Oortin pilvikin on siis vielä teknisesti ottaen osa aurinkokuntaa. Tämä nyt vain esimerkkinä näistä avaruuden valtavista etäisyyksistä.
Tähän liittyen voisi vähän suhteuttaa tuota Voyagerin kulkemaa matkaa esim. valovuoteen. Tänään Voyager 1 oli ilmoitetusti valonnopeuden suhteen 18 tunnin 44 minuutin ja 29 sekunnin päässä maasta, eli joskus vuoden 2021 lopulla se on saavuttanut yhden valopäivän etäisyyden. Eli, tuolla nopeudella se on yhden valovuoden päässä ~16000 vuoden päästä. Antanee aika hyvin osviittaa minkämoisista nopeuksista puhutaan verrattaessa valonnopeuteen.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Mikäli elämme jossakin lumetodellisuudessa niin meillähän ei ole mitään aavistustakaan oikeasta todellisuudesta, jossa se korkeamman taso olio pelailee tietokoneellaan vai onkohan hänkin vain jonkun vielä korkeamman olion luoma simulaatio. Muutama vuosi sitten tähdet&avaruus-lehdessä oli juttu juuri ruotsalaisten pohdiskeluista mistä voisimme päätellä elämmekö simulaatiossa vai ei. En löydä enää ko. lehteä enkä muista enää heidän pohdintojaan
Muistaakseni siinä todettiin, että periaatteessa havainnoilla kaukaisista maailmankaikkeuden osista olisi mahdollisuus ruveta näkemään "piksellaatiota" eli kaikki ei olisikaan niin tasaista kuin miltä meistä näyttää, ja täten se paljastaisi, että kyseessä on simulaatio, joka ei ole kaikilta osin täydellinen. Uskokoon kuka uskoo.

Nämä ovat hieman eri asia kuin multiuniversumit, vaikka vähän samaan suuntaan kuitenkin?
Minun käsittääkseni kysymyksessä on kaksi ihan eri asiaa. Nykyisin kai teorioidaan, että multiversumit syntyivät "samalla" kuin omammekin, eli haarautuivat jossain inflaation kohdalla omiksi maailmankaikkeuksiksiin. En ole kauhean tarkkaan tuohon asiaan perehtynyt, joku toinen voi tarkentaa ja korjailla.

Alfred E Neuman kirjoitti:
Se, että olemme saaneet olla rauhassa täällä johtuu mielestäni siitä, että etäisyydet avaruudessa ovat jotain ihmismielelle käsittämätöntä.
Ovathan ne suuria, mutta oletko kuullut esim. Von Neumannin avaruusaluksista? Ne ovat itsensä kopioivia aluksia, jotka levittäytyisivät galaksimme halki aika nopeastikin. Mutta mitään ei tunnu näkyvän. Rupean olemaan sillä kannalla, että jos älyllistä elämää jossain muualla on tai on ollut, niin se on tuhonnut itsensä tai sitten jollakin tavalla ei ole kiinnostunut avaruusmatkoista. Mutta koska mitään todisteita elämästä muualle ei nykyään ole, niin silloin olettamuksemme on, että olemme yksin, kunnes toisin todistetaan. Uskoahan sitten voi mihin vaan.
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Periaatteessa, kun onnistut taittamaan aika-avaruutta, sinulla ei mene sekuntia pidempään matkata paikasta a-b. Tämä käy siis ihan Einsteinin suhteellisuusteoriaan.

Jos vieras sivilisaatio osaisi matkata huimia etäisyyksiä kohtuullisessa ajassa, niin luultavimmin he osaisivat käyttää hyödykseen madonreikiä tai aika-avaruuden muuten yleistä taivutusta. Eli periaatteessa lähtö ja paluu olisivat lähes sama aika paikan päällä.
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Ovathan ne suuria, mutta oletko kuullut esim. Von Neumannin avaruusaluksista? Ne ovat itsensä kopioivia aluksia, jotka levittäytyisivät galaksimme halki aika nopeastikin. Mutta mitään ei tunnu näkyvän. Rupean olemaan sillä kannalla, että jos älyllistä elämää jossain muualla on tai on ollut, niin se on tuhonnut itsensä tai sitten jollakin tavalla ei ole kiinnostunut avaruusmatkoista. Mutta koska mitään todisteita elämästä muualle ei nykyään ole, niin silloin olettamuksemme on, että olemme yksin, kunnes toisin todistetaan. Uskoahan sitten voi mihin vaan.
Nyt täytyy myöntää, että en Von Neumannin avaruusaluksista ole kuullut. Pitääpäs tutustua. Ongelmana tuossa itsensä kopioivissa aluksissa on se, että jostainhan niiden sitä materiaalia pitää saada. Sitä puolestaan on tuolla tähtien välissä tarjolla erittäin vähän. Ja välimatkat taas tähtien välillä on tähtitieteellisen pitkiä. Mielenkiintoinen teoria kyllä joka tapauksessa.

On kyllä totta, että maan ulkopuolista älyllistä elämää ei ole pystytty todistamaan, itse asiassa ei ole todistettu mitään muutakaan elämää missään muualla. Toisaalta, kun ajatellaan, että jo tässä meidän linnunratagalaksissamme on noin 200 miljardia tähteä, ja nykyisen käsityksen mukaan niitä suurinta osaa kiertää planeettoja, niin todennäköisyydet jonkintasoiselle elämälle maan ulkopuolella on erittäin korkeat. Vertaisin tätä nopan heittoon. Jos heität yatzi peliä mukaille viisi noppaa pöydälle, niin todennäköisyys sille, että yksi niistä on kutonen on aika pieni. Jos taas otat ämpärillisen noppia ja heität ne pöydälle, niin aivan varmasti useampi kuin yksi nopista on kuutonen. Mutta oikeassa olet, siihen asti kunnes todistetaan niin nämä ovat enemmän tai vähemmän uskon asioita.

Periaatteessa, kun onnistut taittamaan aika-avaruutta, sinulla ei mene sekuntia pidempään matkata paikasta a-b. Tämä käy siis ihan Einsteinin suhteellisuusteoriaan.

Jos vieras sivilisaatio osaisi matkata huimia etäisyyksiä kohtuullisessa ajassa, niin luultavimmin he osaisivat käyttää hyödykseen madonreikiä tai aika-avaruuden muuten yleistä taivutusta. Eli periaatteessa lähtö ja paluu olisivat lähes sama aika paikan päällä.

Eikös tuo toimi vaan yhteen suuntaan, eli tulevaisuuteen? Menneisyyteen ei ole mahdollista palata käsittääkseni. Vaikka siis nuo wormholeteoriat paikkansa pitäisivätkin. Vähän asian vierestä, katselin erästä dokumenttia tuossa taannoin, siinä puhuttiin siitä, että jos me nyt rakennettaisiin aikakone, niin emme me pystyisi menemään ajassa taaksepäin. Huomenna voisimme tulla takaisin siihen hetkeen kun aikakone rakennettiin, mutta siitä aikaisemmaksi ei ole mahdollista mennä. Tai jotain sellasta.

Mutta joo, nyt alkaa menemään jo aika sienisalaattiosastolle.. Mutta hauskahan näitä on pohdiskella.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Rupean olemaan sillä kannalla, että jos älyllistä elämää jossain muualla on tai on ollut, niin se on tuhonnut itsensä tai sitten jollakin tavalla ei ole kiinnostunut avaruusmatkoista.

En oikein ymmärrä mikä piiri pieni tässä pyörii, eikö tämä ole käyty jo moneen kertaan läpi.

Yhteyttä ei saada, koska on äärimmäisen epätodennäköistä välimatkoista johtuen, että osuttaisiin juuri samaan kohtaan kehityksessä. Tietenkin sitä älyllistä elämää on, mutta jos lähetän sinulle kuriiripostina VHS-kasetin, niin onko sinulla kotona laitetta millä pystyisit selvittämään sen sisällön?
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
On kyllä totta, että maan ulkopuolista älyllistä elämää ei ole pystytty todistamaan, itse asiassa ei ole todistettu mitään muutakaan elämää missään muualla. Toisaalta, kun ajatellaan, että jo tässä meidän linnunratagalaksissamme on noin 200 miljardia tähteä, ja nykyisen käsityksen mukaan niitä suurinta osaa kiertää planeettoja, niin todennäköisyydet jonkintasoiselle elämälle maan ulkopuolella on erittäin korkeat.

Sehän riippuu ihan oletuksista. Emme tiedä, miten elämä syntyi maapallolle, vai syntyikö edes (onhan näitä kaikkia panspermia-teorioita, ja halutessaan voi uskoa vaikka Jumalan laittaneen elämän alulle). Jos olettaa elämää syntyvän helposti kaikkialle sinne, missä on sopivat olosuhteet, ja kehittyvän niin pitkälle kuin resurssit riittää, niin sitten totta kai on melko varmaa, että linnunratakin kuhisee älyllistä elämää, ja on itse asiassa kuhissut jo miljardeja vuosia ennen ihmisten tulia markkinoille.

Tästä tullaankin sitten siihen, miksei Fermin paradoksi ole mielestäni helposti selitettävissä pois pitkien välimatkojen vuoksi. Ihmiset kun pyrkii leviämään aina uusille asuinalueille, niin on vaikea ymmärtää, miksei linnunradan alien-sivilisaatiot ole tähän mennessä jo levittäytyneet joka elinkelpoiselle planeetalle. Matkat on pitkiä joo, mutta niinhän on matkat pitkiä myös Tyynellä Valtamerellä saariryhmältä toiselle (kun aatellaan minkälaisilla venosilla muinaiset polynesialaiset on noita matkoja taittaneet). Silti jokainen paikka aina etäisiä Pääsiäissaaria myöten on ollut asuttu jo vaikka kuinka kauan.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Matkat on pitkiä joo, mutta niinhän on matkat pitkiä myös Tyynellä Valtamerellä saariryhmältä toiselle (kun aatellaan minkälaisilla venosilla muinaiset polynesialaiset on noita matkoja taittaneet). Silti jokainen paikka aina etäisiä Pääsiäissaaria myöten on ollut asuttu jo vaikka kuinka kauan.

Sen takia, koska niitä paikkoja on niin paljon, niin Maa ei ole vielä kiinnostanut ketään, vaikka onkin kyllä havaittu. Tyynellämerellä ei ole tuhansia miljardeja saaria.

Maa on vain yksi hiilikasa muiden joukossa eikä aiheuta tarvetta tarkemmalle tutkimisille tai tehdään, kun ehditään.
 
Eikös tuo toimi vaan yhteen suuntaan, eli tulevaisuuteen? Menneisyyteen ei ole mahdollista palata käsittääkseni. Vaikka siis nuo wormholeteoriat paikkansa pitäisivätkin.

Avaruuden taittaminen ei ole aikamatkustusta. Teorissa siis tuossa tuodaan avaruuden toinen piste (minne ollaan menossa) tosi lähelle lähtöpistettä. Näin ei tarvitse ylittää valonnopeutta, koska normaalivauhti riittää menemään pisteestä toiseen. Sitten avaruus suoristetaan ja ollaankin hups menty hetkessä valovuosien päähän. Rikkomatta fysiikan lakeja.

Vähän asian vierestä, katselin erästä dokumenttia tuossa taannoin, siinä puhuttiin siitä, että jos me nyt rakennettaisiin aikakone, niin emme me pystyisi menemään ajassa taaksepäin. Huomenna voisimme tulla takaisin siihen hetkeen kun aikakone rakennettiin, mutta siitä aikaisemmaksi ei ole mahdollista mennä. Tai jotain sellasta.

Mutta silti tähän.. katsoin samaa hommaa. Tuossa oli ideana se, että jos tehdään wormholejen ulkopuolelta keinotekoinen wormhole, niin silloin voidaan siirtyä vain siihen kohtaan, jossa tekniikka jo odottaa menijäänsä. Mikäli on kyseessä luonnon oma madonreikä, niin teoria toimii sen mukaan. Näin siis miten itse ymmärsin sen sisällön erittäin pelkistettynä. Kyseessä kuitenkin vain teoria, jota pohtii joku eikä sen kummempaa.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tästä tullaankin sitten siihen, miksei Fermin paradoksi ole mielestäni helposti selitettävissä pois pitkien välimatkojen vuoksi. Ihmiset kun pyrkii leviämään aina uusille asuinalueille, niin on vaikea ymmärtää, miksei linnunradan alien-sivilisaatiot ole tähän mennessä jo levittäytyneet joka elinkelpoiselle planeetalle. Matkat on pitkiä joo, mutta niinhän on matkat pitkiä myös Tyynellä Valtamerellä saariryhmältä toiselle (kun aatellaan minkälaisilla venosilla muinaiset polynesialaiset on noita matkoja taittaneet). Silti jokainen paikka aina etäisiä Pääsiäissaaria myöten on ollut asuttu jo vaikka kuinka kauan.

Moni ei välttämättä ymmärrä kuinka helvetin kaukana tähdet ovat. Toisekseen matka Aasiasta Pääsiäissaarille on myös sikäli helppo, että matkan varrella on rajattomasti vettä, happea ja ravintoa. Kaikista alkeellisimmillakin paateilla matka kestää korkeintaan kuukausia eikä tarvitse murehtia liikkuvan ekosysteemin ylläpitämisestä, gammasäteilystä, lähes absoluuttista nollapistettä lähestyvästä kylmyydestä, paineettomuudesta, painovoimasta yms. Nämä asiat todennäköisesti pystyy ratkaisemaankin, mutta silti matka toisille tähdille kestää vähintään vuosikymmeniä, todennäköisesti vuosisatoja tai -tuhansia, sillä elinkelpoisia planeettoja ei joka tähdellä ole ja tuskin ne nyt ihan vierekkäin tässä galaksissa ovat.


Toisaalta kommunikaation osalta etäisyys- ja aikarajoitteet ovat toinen asia. Me oletamme muiden olentojen elävän happi- ja vesipitoisilla planeetoilla ja käyttävän pitkän matkan viestintään radioaaltoja, koska mekin teemme niin. Radiolähetyksiä on tehty vasta reilut sata vuotta ja avaruutta kuunneltu reilusti lyhyemmän aikaa joten skannattu alue ei ole vielä kovin suuri tai tarkka. Jos sieltä joku tänne haluaa radiolähetyksen lähettää niin siellä tuskin puhutaan englantia ja todennäköisesti emme pysty edes purkamaan ko. viestiä, mutta sen pystyisi osoittamaan että viesti tulee ihmissivisaation ulkopuolelta.
 

sinikettu

Jäsen
Avaruuden taittaminen ei ole aikamatkustusta.
Tästä on juttua ainakin Brian Greenen kirjassa The fabric of the cosmos. Luin tuon vuosia sitten, enkä muista juurikaan detaljeja, mutta muistaakseni madonreiän läpi kulkeminen ainakin teoriassa muuttaa myös ajan kulkua. Suhteellisuusteorian mukaan aika ei ole itsenäinen suure, vaan se on perustavanlaatuisesti integroituneena aika-avaruuteen.

Lisätäänpä enkku-wikistä vähän asiaa tuohon liittyen: Wormhole - Wikipedia, the free encyclopedia

Teorissa siis tuossa tuodaan avaruuden toinen piste (minne ollaan menossa) tosi lähelle lähtöpistettä. Näin ei tarvitse ylittää valonnopeutta, koska normaalivauhti riittää menemään pisteestä toiseen. Sitten avaruus suoristetaan ja ollaankin hups menty hetkessä valovuosien päähän. Rikkomatta fysiikan lakeja.
Tämä ei aivan yksiselitteisesti pidä paikkaansa. Katso edellinen linkki.
 
Viimeksi muokattu:
Lisätäänpä enkku-wikistä vähän asiaa tuohon liittyen: Wormhole - Wikipedia, the free encyclopedia

Tämä ei aivan yksiselitteisesti pidä paikkaansa. Katso edellinen linkki.

Ei varmasti yksiselitteisesti, mutta ymmärtääkseni sitä tarkoitettiin lainatussa viestissä. Samaan asiaan liittyy toki sitten toki poimu-ajot ja muut, että päästään valonnopeutta nopeampaa vaan ei sitten tarvitse rikkoa fysiikan lakeja. Itse asiassa lainattu viesti puhui minusta suoraan avaruuden manipuloimisesta eikä madonreijästä alkuunkaan. Kaksi eri asiaa, vaikka voin tietysti itse tulkita väärin alkuperäistä tarkoitusta.
 
Suosikkijoukkue
Ässät ja Ärrät
Sellaista nyt kysyisin, että miten, ja ennen kaikkea millä energialla, avaruutta voisi taittaa siten, että aikamatkailu tulisi mahdolliseksi? Vaikka tuo taittuminen olisi mahdollista, niin eikö se tapahtuisi nimenomaan joidenkin jäätävän isojen kappaleiden, kuten esimerkiksi tähtien, aiheuttamasta vetovoimasta? Sitä vaan, että vaikka tuo olisi teoriassa mahdollista, niin erittäin skeptinen olen sen suhteen, että joku eliölaji pystyisi tämän toiminnon keinotekoisesti tekemään. Eli vaikka niitä pystyisi hyödyntämään, niin niitä pitäisi sitten olla ns. luonnostaan jo olemassa. Näissä puolestaan olisi se ongelma, että ei ole mitään tietoa siitä, että mihin sellaisesta päätyy jos sinne menee.

@ernestipotsi lta erinomainen pointti kommunikaatiosta. Jos me olemme parisataa vuotta kommunikoineet radioaalloilla, niin se on joku 0,00000000001 nanosekunti universumin elämässä. Lisäksi kohtahan kaikki kommunikaatio on digitaalista, joista ei lähde aaltoja avaruuteen. Tuolla jossain lymyilevät otukset siis saisivat entistä vähemmän dataa analysoitavaksi.


Palatakseni Voyageriin vielä. @Opatsu jo hienosti laittoikin valovuoden perspektiiviin, kiitos siitä. Voyagerista loppuu virta tässä kymmenisen vuoden kuluttua ja lakkaa lähettämästä dataa meille. Siitä eteenpäin se on vain metallimöhkäle, mikä liihottaa avaruudessa eteenpäin siihen saakka, kunnes tulee toisen tähden vetovoiman vaikutuksen alaisuuteen. Seuraavaan tähteen Voyagerilla on matkaa vielä noin 40000 vuoden kuluttua. Näissä meidän lähipiirin tähdissä ei ole löydetty merkkejä elämää tukevista planeetoista, joten Voyager saa matkustaa vielä huomattavasti kauemmaksi, jos elämää haluaa löytää. Siinä saattaa mennä jopa niin kauan, että aurinkomme on jo ehtinyt räjähtää, tappaa kaikki lähiplaneettansa, meidät mukaanlukien, ja kutistua pikkuiseksi valkoiseksi kääpiöksi. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että Voyagerin matkassahan on kaikenlaista sälää, muunmuassa ohjeet miten meidät löytää, tervehdyksiä eri kielillä meidän planeetalta jne. Jos joku älyllinen otus Voyagerin nappaa siinä vaiheessa, kun aurinkoa ei enää ole, eikä niin muodoin meitäkään, niin ovat varmasti ihmeissään.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Sen takia, koska niitä paikkoja on niin paljon, niin Maa ei ole vielä kiinnostanut ketään, vaikka onkin kyllä havaittu. Tyynellämerellä ei ole tuhansia miljardeja saaria.

Maa on vain yksi hiilikasa muiden joukossa eikä aiheuta tarvetta tarkemmalle tutkimisille tai tehdään, kun ehditään.

Mutta kun sitä on aikaakin on ollut niin kovin paljon, satoja miljoonia vuosia ainakin jollei miljardeja. Jollemme oleta, että ihmiskunta on linnunradan ensimmäisiä sivilisaatioita, joka saavuttaa teknologisen tason.

Ihmiskunnan kohdalla homma toimii niin, että aina löytyy joku porukka, joka on valmis lähtemään siirtokunnaksi uuteen maailmaan. Vaikka matka olisi pitkä ja vaarallinen, ja uudessa paikassa olisi hieman hankalatkin elinolosuhteet. Takaisin ei tulla pääsääntöisesti koskaan, vaan jäädään asuttamaan sitä uutta paikkaa. Populaation kasvaessa sieltä lähtee sitten taas uusia siirtokuntia muihin paikkoihin jne. Eiköhän muilla sivilisaatioilla homma toimi samaan malliin.

Eikös tuo Stephen Hawkingkin joskus mietiskellyt, että lajin selviytymisen jättäminen yhden planeetan varaan on kovin riskialtis taktiikka, kannattaisi levittäytyä uusiin elinympäristöihin pitkin avaruutta.

Ihmiskunnalle toki toistaiseksi avaruusmatkailu on ollut mahdollista vain kuuhun asti, ja sielläkin vain käväistiin, ei perustettu siirtokuntaa. Suhteellisen vaatimatonta siis. Mutta kuka tietää, mihin asti tässä päästään vaikka vain miljoonassa vuodessa, jos elää saadaan ja teknologinen kehitys jatkuu.

Jos linnunrata kuhisee pitkälle kehittyneitä sivilisaatioita robotteineen sun muineen härveleineen, ja tämä on ollut tilanne jo pitkään (kenties miljardeja vuosia). Niin olisi todella outoa, jos ne eivät olisi keksineet keinoa matkata muiden tähtien elinkelpoisille planeetoilla, ja perustaa niille siirtokuntia. Nykyhetkeen mennessä niiden on ollut "pakko" ehtiä joka paikkaan tässä galaksissa, koska aikaa on ollut paljon. Vaan eipä niitä täällä näy. Tässä siis se paradoksi.

Ratkaisuvaihtoehtoja tulee mieleen muutama: Kenties avaruusmatkailussa lähitähdille on joku (meille tuntematon) ongelma, joka tekee siitä mahdotonta, vaikka olisi kuinka hienot teknologiat. Tai kenties sivilisaatiot syystä tai toisesta ei koskaan ole niin pitkäikäisiä, että ehtisivät perustaa siirtokuntia (tämä vaihtoehto sopii tuomiopäivän profeetoille, joiden mukaan ihmiskunta on tuhon partaalla - kenties kaikille muille sivilisaatioille on käynyt samoin samassa kehitysvaiheessa). Tai sitten, kenties pitkälle kehittyneitä sivilisaatioita ei syystä tai toisesta olekaan niin kovin paljon - ihmiskunta on siis "yksin" tai lähes yksin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon myös nyt: Oma arvelu on, että teknologisesti todella pitkälle kehittyneet, siis todella pitkälle, ovat äärimmäisen harvassa universumissamme. Ylipäätään kehittyneemmät lajit joilla on kulttuuri ovat varmasti vähemmistö. Elollisia on varmasti paljon ja erilaisissa ympäristöissä, mutta Maapallon tapaan ei ehkä moneenkaan paikkaan joko ehdi tai pysty kehittymään huomattavasti älyllisempää lajia. Varmasti joissain olosuhteissa ihmisenkin matka olisi voinut päättyä jo varhain.

Taatusti jossain avaruuteen on jo lennetty kauan aikaa ennen kuin ihmiset ja tullaan tekemään, mutta kuinka moni noista matkustaa aurinkokunnasta toiseen. Galakseista nyt puhumattakaan. Jaa-ah...
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Toisekseen matka Aasiasta Pääsiäissaarille on myös sikäli helppo, että matkan varrella on rajattomasti vettä, happea ja ravintoa.

Ihan OT, mutta näistä boldatuista jutuista tulee kyllä varsin nopeasti pula, varsinkin vedestä.

Aiheesta; mikrobitason elämää lienee ainakin parissa kohteessa ihan Aurinkokunnassakin (Mars ja Europa), elämää on paljon Linnunradallakin, mutta lopulta harvoja todella kehittyneitä sivilisaatiota ja muista galakseista voi vain arvella (oletuksena älyllistä on, mutta matkat ovat valtavat, kuten ovat jo omassa galaksissamme).
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Mutta kun sitä on aikaakin on ollut niin kovin paljon, satoja miljoonia vuosia ainakin jollei miljardeja. Jollemme oleta, että ihmiskunta on linnunradan ensimmäisiä sivilisaatioita, joka saavuttaa teknologisen tason.

Tätä olen miettinyt, että entä jos me olemme ensimmäinen? Jos menet peliin tai keikalle stadionille missä on 80000 ihmistä, niin pääsääntöisesti et ole ensimmäinen kuka porttien avautuessa menee sisään. Silti jonkunhan sinne on mentävä ensimmäisenäkin. Joku on myös viimeinen kuka saapuu paikalle.

Uskon siihen teoriaan, että kehittynyt älyllinen elämä keksii kyllä keinot hyvin nopeasti tuhota itsensä. Me elelemme rauhassa Euroopassa, mutta ympäri maailmaa riehuu kaikenlaisia sotia mistä emme ole edes kuulleet. Siitä on aika lyhyt matka siihen, että vaikka joku lihava korealainen tai eräs Trump painaa ydinasenappia.

Tuskin se ensi viikolla tapahtuu tai edes ensi vuosikymmenellä, mutta entä 700 vuoden päästä? En ymmärrä miksi ja miten evoluutio kehitteli tämän jatkuvan riitelyn mistä ei lopulta voi seurata mitään hyvää.
 
Sellaista nyt kysyisin, että miten, ja ennen kaikkea millä energialla, avaruutta voisi taittaa siten, että aikamatkailu tulisi mahdolliseksi? Vaikka tuo taittuminen olisi mahdollista, niin eikö se tapahtuisi nimenomaan joidenkin jäätävän isojen kappaleiden, kuten esimerkiksi tähtien, aiheuttamasta vetovoimasta? Sitä vaan, että vaikka tuo olisi teoriassa mahdollista, niin erittäin skeptinen olen sen suhteen, että joku eliölaji pystyisi tämän toiminnon keinotekoisesti tekemään. Eli vaikka niitä pystyisi hyödyntämään, niin niitä pitäisi sitten olla ns. luonnostaan jo olemassa. Näissä puolestaan olisi se ongelma, että ei ole mitään tietoa siitä, että mihin sellaisesta päätyy jos sinne menee.

Sellaista energiamäärää ei välttämättä ole eikä pysty valjastamaan. Tällä hetkellä arvaillaan energian muotoja, joita eivät välttämättä ole edes olemassa. Mutta jos tavallisen materian kanssa alkaa hulluttelemaan, niin on jopa esitetty tähtijoukon järjestämistä oikeaan muotoon, että saataisiin jotain aikaiseksi :)

Minä olen myös skeptinen siihen, että avaruutta voitaisiin taittaa. Pikkuisen optimistisesti haluan uskoa siihen, että avaruutta voisi joskus supistaa ja laajentaa, mutta oikeasti en usko siihenkään. Lopulta luulen, että kohtalona on päästä johonkin 10% valonnopeudesta ja levittäytyminen toisiin aurinkokuntiin tai jopa galakseihin on "ikuisen matkan" tyylistä. Eli tärkeintä ei ole perille pääsy vaan matka.
 

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Itse olen aina miettinyt sen niin, että vaikka sitä korkeamman sivistyksen elämää tuolla olisi, niin mikä saa porukan luulemaan että he välttämättä haluavat ottaa ihmiskuntaan yhteyttä? Jos he osaavat tehdä tähtien välistä matkailua edellä kuvatuilla tekniikoilla, se tarkoittaa että ovat henkisesti varmasti käyneet niin kovan evoluution läpi, että onko heille kannattavaa tulla tänne tervehtimään kansaa, jotka tappavat toisiaan päivittäin oman edun vuoksi? Tai ylipäätään, että tällä pallolla on Donald Trump, luulisi senkin jo karistavan alieneita.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaossseura
Itse olen aina miettinyt sen niin, että vaikka sitä korkeamman sivistyksen elämää tuolla olisi, niin mikä saa porukan luulemaan että he välttämättä haluavat ottaa ihmiskuntaan yhteyttä? Jos he osaavat tehdä tähtien välistä matkailua edellä kuvatuilla tekniikoilla, se tarkoittaa että ovat henkisesti varmasti käyneet niin kovan evoluution läpi, että onko heille kannattavaa tulla tänne tervehtimään kansaa, jotka tappavat toisiaan päivittäin oman edun vuoksi? Tai ylipäätään, että tällä pallolla on Donald Trump, luulisi senkin jo karistavan alieneita.
Täysin epätieteellinen näkökulma aiheeseen, mutta Stanislaw Lem kirjoitti aikanaan mahtavan novellikokoelman nimeltään Kyberias (kannattaa etsiä kirjastosta, divarissa joutuu maksamaan useamman kympin ihan paperikantisestakin). Eräs novelli käsitteli (ulkomuistista, saatan muistaa suomennoksen väärinkin) "KMK"ta, eli Korkeinta Mahdollista Kehitystasoa. Englanninkielinen Wikipedia tarjoaa referaatin aiheesta, ja suosittelen lukemaan ehdottomasti koko kirjan, mutta erittäin suppeana tiivistelmänä päähenkilömme onnistui löytää eliölaji, joka oli saavuttanut tuon KMK:n. Ja tuossa pisteessä - ne tyytyivät tyyliin makoilemaan hiekalla ja kaivelemaan nenää. Ei ollut enää mitään saavutettavaa. Aikansa olivat yrittäneet auttaa "alempia" eliölajeja, katastrofaalisin seurauksin; loppujen lopuksi oli vain järkevämpää elellä ihan omassa rauhassa ja tehdä mitä lystää.

En tiedä onko tämä todennäköinen skenaario, mutta jollain tasolla pitäisin jopa mahdollisena. Mielenkiintoinen ajatusleikki silti, kirjasta löytyy niitä paljon muitakin (sekä paljon tieteishuumoria), joten jos sellainen maistuu eikä teos ole tuttu niin kirjastoon mars.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös