Tuli muuten noista mustista aukoista mieleen, että onko asia ihan aukottomasti (heh heh) pystytty todistamaan että moisia on olemassa?
Sama ajatus minussa herää myös teoriasta alkuräjähdyksestä. Siis että kaikki maailmankaikkeudessa nykyisin oleva materia on joskus mahtunut oliko se nyt nuppineulanpäätä pienempään tilaan?
Tämä ei siis ole mitään kritiikkiä, mutta kunhan vaan maallikkona asiaa hämmästelen. Kyllä tuntee ihminen itsensä pieneksi, kun tuommoista asiaa ajattelee. Siinä nöyrtyy. Eihän tuo siis mitenkään voi mahtua ihmismielen käsityskykyyn. Ehkä se sen takia niin kiehtovaa onkin?
A
Ongelma lienee ettei kovin moni puhu sitä kieltä jolla asioita käsitellään. Siis korkeampaa matematiikkaa. Noiden perusteella näyttää siltä että mustia aukkoja on olemassa. Tavallaan se menee omaan järkeen koska gravitaatio lisääntyy massan kasvaessa. Musta aukko on siis itseään ruokkiva ilmiö. Tavallaan ei mene mitenkään kaaliin.
Arkinen analogia jää jollain tasolla aina vajaaksi jolloinn asiat jää käsittämättä.
Alkuräjähdys lienee kanssa aikas varma tapaus. Ennen sitä ei ollut aikaa eikä tilaa. Eikä voida osoittaa jotain pistettä missä se tapahtui. Vaikeahan tämäkin on ymmärtää.
Ja vielä vaikemmaksi menee kun näihin sotkee kvanttifysiikkaa. Joku on sanonut että jos ymmärtää kvanttifysiikkaa ei ymmärrä kvanttifysiikkaa.
Elämä maailmankaukkeudessa on itselleni selvä tapaus. Eli sitä on, ja paljon. Mutta vain itselleni. Se ei kerro siitä mitään että onko sitä. Musta vain tuntuu siltä.
Mutta mielenkiinto kyllä itsellä riittää hahmottamaan kaikkeutta. Tiedä sitten kuinka pitkälle se riittää..