Matkalla avaruuteen?

  • 196 578
  • 1 368
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Historiallisista luotaimista mielenkiintoisia tällä hetkellä on mun mielestä Venuksen luotaimet. Venukseenhan on tehty eniten miehittämättömiä lentoja

Venera 1, oli ensimmäinen toiselle planeetalle lähetetty avaruusluotain. Yhteys luotaimeen katkesi kuitenkin ennen ohilentoa 1961.

Venera 2 lakkasi toimimasta ylikuumenemisen takia ennen ohilentonsa suorittamista

Venera 3 (1966) iskeytyi Venuksen pintaan. Siitä tuli ensimmäinen avaruusluotain toisen planeetan pinnalla.

Venera 4 (1967) oli ensimmäinen suoraan toiselta planeetalta mittaustuloksia lähettänyt laite

Venera 5 ja 6 toukokuussa 1969, mutta nekään eivät saavuttaneet planeetan pintaa

Venera 4:n akuista loppui virta, kun laskeutuja oli yhä leijumassa alaspäin tiheää kaasukehää; 5 ja 6 puolestaan tuhoutuivat korkeassa paineessa jo 18 kilometrin korkeudella pinnasta.

Ensimmäinen onnistunut laskeutuminen pinnalle oli Venera 7 (1970). Se mittasi pinnan lämpötilaksi 455–475 °C. Venera 8 laskeutui 1972 ja Venera 9 oli luotain Venuksen kiertoradalla (1975) Se oli varustettu kameroilla ja spektrometrillä, ja se lähetti tietoa planeetan pilvistä, ionosfääristä, magneettikentästä ja myös pinnasta tutkan avulla. Noin 135-kiloinen laskeutuja irtosi luotaimesta, teki useita mittauksia laskeutumisen aikana ja lähetti ensimmäiset kuvat Venuksen pinnalta. Venera 10 sitten teki samat kun 9.

Venera 11 ja 12 (1978) pudotti laskeutujan planetalle. Laskeutujissa oli värikamerat sekä maaperän tutkimiseen tarkoitettu pora ja analysaattori, jotka ei kuitenkaan sit toiminu. Havaintona saatiin sitli kaasukehän sisällöstä, klooria ja rikkiä sekä voimakasta salamointia pilvikerroksessa.

Venera 13 ja 14 (1982) samalla toimintaohjelmalla kun 11 ja 12. Nyt kaikki laitteet toimivat. Pinnasta saatiin ensimmäiset värikuvat, ja röntgenfluoresenssianalyysin perusteella todettiin pinnalla olevan basaltin tapaista kiveä.

Venera 15 ja 16 (1983) kiersivät Venusta polaariselle kiertoradalla. Venera 15 analysoi ilmakehää Fourier-spektrometrillä ja molemmat luotaimet kartoittivat planeetan pohjoista kolmannesta tutkan avulla. Tulokset antoivat ensimmäisen yksityiskohtaisen kuvan Venuksen pinnan geologiasta, ja planeetan suuret kilpitulivuoret, koronat ja araknoidit löydettiin.


NASA lähetti kaksi Pioneer-luotainta Venukseen 1978. Toinen luotaimista oli Pioneer Venus Orbiter kiertoradalle. Se tutkakartoitti planeetan, melko epätarkasti tosin, ja otti myös valokuvia planeetasta. Se kiersi Venusta aika pitkään, kun se tippui Venuksen kasukehään 1992. Pioneer Venus Multiprobe sisälsi yhden suuren ja kolme pientä laskeutujaa. Yksi laskeutujista selvisi odotuksien vastaisesti 45 minuuttia pinnalla.

Vega 1 ja 2 (1985) kohtasivat Venuksen ja lähettivät sen pinnalle laskeutujat, jotka keskittyivät pilvikerrosten koostumuksen ja rakenteen tutkimiseen. Ne havaitsivat kolmessa erillisessä pilvikerroksessa koostumuseroja. Myös pintaa tutkittiin jälleen poran ja spektrometrin avulla. Luotaimista irtosi myös kaksi eräänlaista säähavaintopalloa, jotka leijuivat noin 53 kilometrin korkeudella pinnasta kymmenien tuntien ajan tutkien tuulta ja ilmakehän ominaisuuksia tällä korkeudella ja havaiten odotettua enemmän turbulenssia ja konvektiovirtauksia. Ajoittain pallot kohtasivat 1–3 kilometrin syvyisiä ”ilmakuoppia”. Vega-luotaimet jatkoivat matkaansa kohti Halleyn komeettaa, jonka ne saavuttivat yhdeksän kuukauden kuluttua ja jota varten luotaimissa oli 14 lisätutkimuslaitetta.

NASAn Magellan-luotain (1990) oli kiertorataluotain. Se kiersi planeetan 7,3 kertaa päivässä kuvaten sen pintaa 17–28 kilometrin levyisinä kaistaleina. Kaistaleita tarvittiin yhteensä noin 1 800 koko planeetan pinnan kattamiseksi. Lopulta noin 98 % pinnasta saatiin kuvattua ja siitä 22 % stereokuvana, josta pystyttiin tekemään tietokoneella kolmiulotteisia malleja pinnanmuodoista.

ESA Venus Express (2006) tuli Venuksen kiertoradalle. Luotaimen tehtävä on tutkia Venuksen ilmakehää ja pintaa kiertoradalta käsin. Alun perin luotaimen odotettiin toimivan kiertoradalla noin 500 maan vuorokauden ajan.

Lisäksi noi kauemmas menevät luotaimet, jotka linkoaa ittensä Venuksella etiäppäin tietty samalal tukasevat aina planeetta…

Venusta kiertää parhaillaan yksi alus: japanilaisten pieni Akatsuki-luotain.





Miksi nää on kiinnostavia? Koska nyt ollaan palamassa Venukselle isosti. Kiistelty fosfiini havainto Venuksen kaasukehässä sai ysärin Mars -meteoriitin tapaan rahat kanavoituun uudelleen ja nyt siis Venus luotamiin.

Hahmotelmia sellaisista on useita, pisimmällä on Venäjän Venera-D (tai no mitä Ukrainan sota vaikuttaa, dunno).

ESA:lta Venuksen tutkapintakartotukseen on lähdessä EnVisionja NASA:lta VERITAS, joka kartottaa topografiaa

Toinen Nasa-hanke on DAVINCI+, missä Venukseen pudotetaan laskuvarjon varassa pinnalle saakka laskeutuva mittalaitepaketti. Näin saataisiin tietoa ja kuvia siitä mitä kaikkea kaasukehässä on eri korkeuksilla.

Noi on tyypilliseen NASA/ESA hankkeina kallita, joten mielenkiintonen on yksityisen Rocket Lab -yhtiön Photon luotain, jonka kustannukset on kymmnenesoa NASA/ESA kustannuksista. Hienointa on, että tuo saattaa lähteä matkaan jo tänä vuonna

Kyseessä olisi iskeytyjä, joka suunnataan osumaan suoraan Venukseen. Se laskeutuisi kaasukehän läpi tehden mittauksia kolmekiloisella tutkimuslaitepaketillaan.

Halpuutensa ja nopean systeemisen ajattelun takia tää hanke luulis kiinnostavan kaikkia luotaimista kiinnostuneita. Mainosvideoo vähä







NASA piti viimevuonna ideakilpailun puhtaasti mekaanisesta Venuskulkijasta ja oppilaitoksille on ollu kisaa suunnitella korkeita lämpötiloja kestävää elektroniikkaa (paineelta voidaan suojautua, lämmöltä ei kovin pitkään)



Ideatasolla on muita tutkimushankkeita. Pinnalle voitaisiin lähettää esimerkiksi paksulla, lämpöä kestävällä panssarilla varustettuja kulkijoita, jotka voisivat saada sähkövirtaa pienestä kulkijan päällä olevasta tuulivoimalasta.

Venuksen kaasukehään voisi lähettää pitkään siellä toimivia ilmapalloja tai lentokoneita. Ne voisivat lentää eri korkeuksilla tutkimuksiaan tehden.

Tai ilmalaiva, joka voisi kuljettaa tutkijoita tutkimassa tai turisteja ihailemassa pilviplaneetan ihmeitä. Jos tulevilla raketeilla voi ihmisiä lähettää Marsiin, niin yhtä lailla matka onnistuu myös Venukseen.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Falcon 9 ja sen block5 versio, eli se, jolla lennätetään myös ihmisiä ylös. Jotenkin kuuhun olisi kuvitellu että oltas Falcon Heavy'ä käytetty...
Joo, näinkin, mutta massastahan se on lopulta kiinni. Falcon 9 nostaa GTO:lle viitisen tonnia, niin siihen mahtuu pieni luotain (Lunar Trailblazerille on ilmoitettu lähtömassaksi 200 kg) sekä kolmosvaihe. En kaivellut sen syvempää, että laittaako Falconin kakkosvaihe luotaimen Kuuhun vievälle radalle vai onko mukana kolmosvaihe, joka tuon hoitaa.

Historiallisista luotaimista mielenkiintoisia tällä hetkellä on mun mielestä Venuksen luotaimet. Venukseenhan on tehty eniten miehittämättömiä lentoja
Tämä oli hyvä tietopläjäys Venus-luotaimista, kiitokset siitä!

Vähän epäjärjestyksessä:

...Jos tulevilla raketeilla voi ihmisiä lähettää Marsiin, niin yhtä lailla matka onnistuu myös Venukseen.
Tämä on ihan totta. Suunnilleen samalla vaivalla matkataan sekä Marsiin että Venukseen.

Halpuutensa ja nopean systeemisen ajattelun takia tää hanke luulis kiinnostavan kaikkia luotaimista kiinnostuneita.
Olen kyllä seurannut mikro- ja nanosatelliittien kehittymistä, ja olen joskus arvellut tulevaisuuden luotainten olevan mikro- ja nanosatelliittien parvia. Ehkä se aika vielä tulee, vaikka kauemmas suuntaavien luotainten painoksi on vakiintunut tuollaiset 300-500 kg - tekniikan kehittyminen on tarkoittanut, että mittalaitteita ja elektroniikkaa pakataan mukaan enemmän.


Miksi nää on kiinnostavia? Koska nyt ollaan palamassa Venukselle isosti. Kiistelty fosfiini havainto Venuksen kaasukehässä sai ysärin Mars -meteoriitin tapaan rahat kanavoituun uudelleen ja nyt siis Venus luotamiin.

NASA piti viimevuonna ideakilpailun puhtaasti mekaanisesta Venuskulkijasta ja oppilaitoksille on ollu kisaa suunnitella korkeita lämpötiloja kestävää elektroniikkaa (paineelta voidaan suojautua, lämmöltä ei kovin pitkään)

Ideatasolla on muita tutkimushankkeita. Pinnalle voitaisiin lähettää esimerkiksi paksulla, lämpöä kestävällä panssarilla varustettuja kulkijoita, jotka voisivat saada sähkövirtaa pienestä kulkijan päällä olevasta tuulivoimalasta.

Mars tosiaan on ollut kiikarissa ja pidän syynä sitä, että sen pintaolosuhteet ovat luotaimille miellyttävämmät. Silti uskon, että lopulta sen enempää Venus kuin Marskaan eivät kiinnosta määräänsä enempää. Molemmat ovat suht syviä painovoimakuiluja. Venuksen pintaolosuhteet ovat aika karseita, ja on vähän vaikea kuvitella kaasukehässä kelluvaa siirtokuntaa; siinä on omat riskinsä ja esimerkiksi kiertorataliikenne (nousu ja lasku) voi olla haastaavaa.

Pidän lämpötilaa isona ongelmana. Pinnalle lasketut laitteet pyrkivät joka tapauksessa termodynaamiseen tasapainoon eli niiden lämpötila on sama kuin ympäristön lämpötila. Energiaa käyttämällä tätä voidaan hidastaa, vaikka energian käyttäminen lämmittääkin vielä lisää hukkalämmön muodossa.

Venuksen pintapaine on n. 90 baria eli suunnilleen saman verran kuin noin 1 km syvyydellä meressä. Ei mikään ylitsepääsemätön este robotiikalle, mutta lämpö ja paine voi yhdessä muodostua isoksi esteeksi kiertorataliikenteen järjestämiseksi, eli kuinka pinnalle saadaan laskettua raketti ja kuinka sieltä saadaan näytteitä, koneita ja ihmisiä ylös.

En siis ihan heti jaksa uskoa, että Venukseen suuntautuu muuta kuin tieteellistä kiinnostusta. Jotain mielettömän arvokasta sieltä pitäisi löytyä, että sinne kannattaisi rakentaa jotain pysyvämpää. Mutta eri mieltä saa ja kannattaakin olla, eivät minun arveluni avaruustoiminnasta ennenkään ole osuneet edes 80% tarkkuudella.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
En siis ihan heti jaksa uskoa, että Venukseen suuntautuu muuta kuin tieteellistä kiinnostusta. Jotain mielettömän arvokasta sieltä pitäisi löytyä, että sinne kannattaisi rakentaa jotain pysyvämpää.

No kuten tossa aikaisemmin mainitsin, niin 90 luvulla löytyi ns. Mars meteoriitti Antarktikselta, jossa kerrottiin olevan elämän merkkejä. Vaikka tarkemmat tutkimukset osoittikin, että ei kuitenkaan, niin USA pressa (Clinton) kävi jo julkistamassa TV:ssä, että Mars ja elämä ja kas kun alkoi rahaa löytymään Mars luotaimille ja roboteille.


Nyt siis Venuksesta kerrottiin löytyneen fosfaania, joka ei ole voinut löydöksen määrissä olla peräsin kuin elämästä.. no tarkemmin tutkittuna määrät nyt niin isoja kai olleetkaan, mutta kas kummaa kun alkoi rahaa löytymään Venus -luotaimille.


.. ja nanobotti -hyödyntämisetä täytyy sanoa, että Starshot ideaa pitäs kehittä nopeasti nimenomaan aurinkokuntatutkimukseen, sillä jos ajattele tuota ideaa Proxima Centauriin tehtävästä nanosateliittipilvestä, niin miksi ei sitten tehtäisi näitä lentämään isoina pilvinä pitkin aurinkokunnan kohteita?
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
No kuten tossa aikaisemmin mainitsin, niin 90 luvulla löytyi ns. Mars meteoriitti Antarktikselta, jossa kerrottiin olevan elämän merkkejä. Vaikka tarkemmat tutkimukset osoittikin, että ei kuitenkaan, niin USA pressa (Clinton) kävi jo julkistamassa TV:ssä, että Mars ja elämä ja kas kun alkoi rahaa löytymään Mars luotaimille ja roboteille. Nyt siis Venuksesta kerrottiin löytyneen fosfaania, joka ei ole voinut löydöksen määrissä olla peräsin kuin elämästä.. no tarkemmin tutkittuna määrät nyt niin isoja kai olleetkaan, mutta kas kummaa kun alkoi rahaa löytymään Venus -luotaimille.
Joo, siis tästä olen samaa mieltä! Maan sisarplaneettana Venus on kyllä todella kiehtova kohde tieteelliseltä kannalta katsottuna.

Elämän merkkejä tosiaan etsitään kuumeisesti kaikkialta, mihin vain päästään käsiksi :) Mars, Venus, Titan, Jupiterin jääkuut. Titanille tiputettiin Huygens-laskeutumisluotain, ja nyt lähetetty Juice tähtää Ganymedekselle. Juice tosin ei ole laskeutuja, mutta kuitenkin.
 

Rautapohkeet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, suomalainen Jokerit, ei khl-joukkue
Joo, siis tästä olen samaa mieltä! Maan sisarplaneettana Venus on kyllä todella kiehtova kohde tieteelliseltä kannalta katsottuna.

Elämän merkkejä tosiaan etsitään kuumeisesti kaikkialta, mihin vain päästään käsiksi :) Mars, Venus, Titan, Jupiterin jääkuut. Titanille tiputettiin Huygens-laskeutumisluotain, ja nyt lähetetty Juice tähtää Ganymedekselle. Juice tosin ei ole laskeutuja, mutta kuitenkin.
NASAn Europa Clipper taitaa olla lähtövuorossa ensi vuonna. Tuon pitäisi taas perehtyä Europa kuuhun ja sen jääkerroksen alaiseen valtamereen ja etsiä sieltä elämänmerkkejä. Jos en väärin muista on perillä aikalailla samaan aikaan kuin juicekin. Näiden tuloksia odotan mielenkiinnolla. Jos nämä onnistuisivat löytämään alkeellisiakin merkkejä elämästä, olisi se todella iso juttu tai edes elämän synnyn mahdollistavista olosuhteista.
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Sitten vuonna 2009 avaruuteen ammuttiin Kepler-teleskooppi. Verrattuna aiempiin Kepler tarkastelee hyvin kapeaa kaistaa taivaasta, seuraten siinä olevien tähtien kirkkautta. Kepler oli toiminnassa vuoteen 2018 saakka, jolloin sen asennonsäätöön tarvitsema ajoaine loppui.
Taisi näitä asennonsäätöongelmia tulla jo 2013, mutta sen jälkeenkin Kepler pystyi vähän huonommalla tarkkuudella mittailemaan näitä kirkkauksien vaihteluita maan ratatasossa K2-mission aikana.

Avaruusteleskooppi JWST: Itselleni JWST:ssä kiehtovinta on sen rata, Maan ja Auringon L2-pisteessä, jolloin se on koko ajan Maan varjossa.
Eipä taida maan tai kuun varjo yltää L2:een asti.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Starship SuperHeavy on saanu lentoluvan alkaen maanantaiaamusta. Toiveikkaat toivoo, että se lentäis sit ekan kerran huomenna, mutta kuten tunnettua, testilentojen odottelu saattaa olla pitkä.

Starship siis lentäs kiertoradalle (tai no teknisesti siihen rajalle, mutta siis pystyisi jatkaan kiertoradalla) ja tulisi vajaan kierroksen jälkeen alas ja tipahtas tyyneenmereen Havajin lähellä.

Kumpaakaan, SuperHeavy rakettia tai itse Starshippiä ,ei olla siis tuomassa uusiokäytöön alas. SuperHeavy laskeutuu mereen, jossa sit kaatuu ja hajoaa ja Starship taas demoaa lämpökilpien ja ohjattavuuden toimintaa ja läsähtää mereen mahallaan. Vanhemmanmallin Starshippejä kaiketi ois tarkotus myös lenntätää vastaavasti, mutta näillä ei ole lämpökilpeä, joten ne palaa (varmaan aika näyttävästi) tullessaan alas.

Mutta siis jos tää nyt toimii, seuraavaksi aletaan nappaan SuperHeavy takas kiinni ja käyttöön ja Starship laskeutuu demojensa mukaan pystyssä telineeseen.

SpaceX:n hurja suunnitelmahan on, että näitä vois lennättää jatkossa 3 päivässä! Saas nähdä mitä tää tulee tarkotaan hyötykuormien hinnoille
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
SpaceX Starship

Toinen yritys ja sinne lähti.. vaan SuperHeavy ei irronnu, eli toinen vaihe ei päässy käynnistyyn ja raketti tuohoutu jossain 40km korkeudessa(tuhottiin)

EDIT:
Tämä siis toinen yritys maantain jälkeen ja taas lähtölaskenta poikki ennen laukaisua.. 40 sekuntia ennen pysäyttäminen mahdollistaa silti laukasun 15 minuutin sisällä.. No nyt kello pysäytettin 28 sekuntia ennen lähtöä ja jäätiin venaan, mutta sitten kuitenkin lähdettiin viitisenminuttia myöhemmin. Raketti lähti mainiosti ja meni suunnitellusti vaaka-asentoon irrotakseen SuperHeavyn ja käynnistääkseen toisenvaiheen, eli Starshipin moottorit, mutta sitä ei sit koskaan tapahtunu. Noita on jonossa 8 odottamassa, joten ehkä sitä kohta lisää


Varmaan o videoita kohta jaossa analyyseineen
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Seuravana kuuhun on laskeutumassa japanilainen yksityinen HAKUTO-R luotain ihan kohta..
Laskutuminen epäonnistui. Laskeutujaan menetettiin yhteys, eli se ilmeisesti mäsähti kuun pintaan. Hienoja kuvia maasta kuun takana toki saatiin, mutta tämä eka yksityisen yrityksen kuuhun laskeutuminen ei onnistunut.

Että niin helppoa se avaruuslentojen suorittaminen ei edelleenkään ole ja vaikeutta kuvaava lentävä lause "it's not rocket sience" kuvaamaan asioita joiden pitäs olla helppoja pätee edelleen.

Suunnitelmissa on viälä kaksi yritystä, saas nähdä millä aikataululla tästä saadun datan peraamiseen menee.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
SuperBit

Tässä muutama vuosi sitten oli puhetta ilmapallolla korkeelle lähetettävästä teleskoopista, ja kas, nythän se on sitten toteutettu. Jalkapallostadionin kokoinen ilmapallo 40 km maanpinnan yläpuolella johon on kiinnitetty kondoli, johon kaukoputki on ripustettu.

Super Pressure Balloon Imaging Telescope (SuperBIT) lähetettiin aiemmin tässä kuussa Wanakasta, Uudesta-Seelannista ja sen ekat kuvat on julkastu. Hieno kuva Tarantula-sumusta.

NASA sanoo, että ilmapallopohjaisen kaukoputken etuna on alhaisemmat kustannukset (lähes 1000 kertaa vähemmän kuin vastaava satelliitti), kun ei tarvitse laukaista suurta kaukoputkea avaruuteen raketilla. Huono puoli on, että Hubble ja Webb tapasia syväsäavaruus kuvia superBit ei tee, kun se voi kiertää maapalloa vain 100 päivää.

Mutta siinä kun perinteiset maanpäälliset teleskoopit joutuvat käsittelemään sitä tosiasiaa, että ilmakehä on erittäin huono päästämään valoa avaruudesta ja vääristää sitä, niin Hubblen kaltaiset kiertävät teleskoopit välttävät tämän ongelman, mutta niiden rakentaminen, laukaisu ja käyttö maksaa miljardeja dollareita.*
SuperBIT toivoo saavansa kuvat yhtä teräviä kuin avaruusteleskooppi, mutta kaikki vain 5 miljoonan dollarin budjetilla.

Ilmapallo on samanlainen kuin perinteinen sääluotain, mutta sen sijaan, että se käyttäää joustavaa vaippaa, joka voi laajentua ja supistua sisällön kanssa, se pitää heliumia sisällään alhaisessa paineessa ulkoympäristöön verrattuna. Tämän ansiosta ilmapallo voi pysyä ilmassa useita kuukausia pienellä pystysuunnan vaihtelulla, mikä on ihanteellinen tähtitieteelliseen sovellukseen.

Ilmapalloteleskoopin takana oleva tiimi on jo saanut rahoituksen päivittämiseen nykynen 0,5 metrin teleskooppi 1,6 metriin. Tämä tehostaa kaukoputken ”valonkeräystehoa kymmenkertaiseksi, laajakulmaobjektiivilla ja useammalla megapikselillä”.

uudet kuvat:

* No tämä uusi jättiteleskooppi jota rakennetaan, eli 39-metrin peilillä varsutettua ELT:tä (Extremely Large Telescope) suorituskyky on vastaava kun ilmakehän ulkopuolisilla, oliko Tiedeykkösessä tms juttua, että AI järjestelmä poistaa ilmakehän vaikutuksen tältä... ELT:tä odotetaan valmistuvan vuonna 2025.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaossseura
No tämä uusi jättiteleskooppi jota rakennetaan, eli 39-metrin peilillä varsutettua ELT:tä (Extremely Large Telescope) suorituskyky on vastaava kun ilmakehän ulkopuolisilla, oliko Tiedeykkösessä tms juttua, että AI järjestelmä poistaa ilmakehän vaikutuksen tältä... ELT:tä odotetaan valmistuvan vuonna 2025.
Sivuhuomiona, menee sarjaan "tiedemiehet ovat hyviä nimeämään asioita". On tosiaan ELT kuten yllä. Sen edeltäjä on VLT eli "Very Large Telescope" (8,2m). Ja erikseen on suunnitelmissa "Thirty meter telescope" (30m).

Tämä ei siis ole kritiikkiä, nerokasta suorastaan.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool

Glove

Jäsen
Viimeksi muokattu:

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Melkoinen saavuttamattomissa oleva timantti:
Joo, saavuttamattomissa olevia timantteja saattaa olla myös jättiläisplaneettojen syvyyksissä: niissä metaani on hajonnut hiileksi ja vedyksi, hiili saattaa olla nestemäisenä ja kiteytyessään timanttina. Jättiläisplaneettojen sisuksissa saattaa siis sataa timantteja :)


"Rainfalls of diamonds have been suggested to occur, as well as on Saturn and the ice giants Uranus and Neptune."
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport

Jotkut tutkijat epäilevät, että Marsissa voisi olla alkeellista mikrobielämää.

Isolla pensselillä maalattaessa tuo tuntuisi jopa todennäköiseltä että on. Mars kun on melko lähellä Maata aurinkokuntamme kultaisella vyöhykkeellä. Marsissa on sentään jonkinlainen ohut ilmakehä sekä jäätä (ja vettä) mikrobien ja bakteerien suojaksi.

Ei välttämättä oikein tunneta vielä Maassakaan napajäätiköissä ja niiden alla eleleviä mikrobeja.
 
Viimeksi muokattu:

Andromeda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Niin, aika jännää että ihminen on käynyt kuussa ja tutkinut vuosikymmeniä Mars planeettaa maasta ohjattavilla laitteilla, mutta muutama kilometri veden alla on vielä tuntematonta suurilta osin. Kertoo merten voimasta aika paljon, että joka paikkaan nenänsä työntävä ihmiseliö ei ole sitä vielä saavuttanut kuin promillen verran
 

redpecka

Jäsen
Onhan se vaikeampaa tutkia biljardin baarin paineessa jotain kuin kevyesti koikkelehtia jossain marssissa. Itselleni tulee aina muistaessani mieleen se kuinka helpot ja kevyet oltavat Marsissa olisi jos sinne vain jotenkin pääsisi murhaamatta kaikkia kanssamatkustajia jossain pimeydessä pienessä hernekeittopurkissa.

Mutta se me kaikki tiedetään, että kuntopyörällä polkeminen ei jossain vaiheessa enää auta vaan marsilaisista tulisi ennen pitkää oma erillinen ihmisrotunsa. Jossain vaiheessa saisimme oikeasti olla huolissamme marsilaisten hyökkäyksestä eikä se olisi mikään radiokuunnelma enää. Tietty jos sotaa käytäisiin lihasvoimalla niin maapallo voittais ne ruipelot. Jaot tehtäisiin Kuussa:

Mä otan Tysonin.
Mä otan Swartzeneggerin.
Okei toi oli paha, mut mäpä otan Nielikäisen!
Mää... otan trevorgillesin!
 

Kilgore Trout

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Mahdollisesti elinkelpoisia planeettoja on pilvin pimein, mutta tämä peilimaailma ei kuulu niihin. Se kuitenkin loistaa kirkkaana, sillä pilvet ovat auringon valoa hyvin heijastavaa metallihöyryä. Planeetan taivaalta sataa titaania.

 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaossseura
Sarjassamme "avaruuspornoa":


Komeita kuvia JWST kyllä tuottaa, ei käy kiistäminen. Vaikka varmasti teleskoopin suurimmat tieteelliset löydökset menevät tavatallaajalta täysin ohi, eikä niistä saisikaan näin hienoa materiaalia aikaiseksi, niin hyvä että myös tällaisia julkaistaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös