Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Historiallisista luotaimista mielenkiintoisia tällä hetkellä on mun mielestä Venuksen luotaimet. Venukseenhan on tehty eniten miehittämättömiä lentoja
Venera 1, oli ensimmäinen toiselle planeetalle lähetetty avaruusluotain. Yhteys luotaimeen katkesi kuitenkin ennen ohilentoa 1961.
Venera 2 lakkasi toimimasta ylikuumenemisen takia ennen ohilentonsa suorittamista
Venera 3 (1966) iskeytyi Venuksen pintaan. Siitä tuli ensimmäinen avaruusluotain toisen planeetan pinnalla.
Venera 4 (1967) oli ensimmäinen suoraan toiselta planeetalta mittaustuloksia lähettänyt laite
Venera 5 ja 6 toukokuussa 1969, mutta nekään eivät saavuttaneet planeetan pintaa
Venera 4:n akuista loppui virta, kun laskeutuja oli yhä leijumassa alaspäin tiheää kaasukehää; 5 ja 6 puolestaan tuhoutuivat korkeassa paineessa jo 18 kilometrin korkeudella pinnasta.
Ensimmäinen onnistunut laskeutuminen pinnalle oli Venera 7 (1970). Se mittasi pinnan lämpötilaksi 455–475 °C. Venera 8 laskeutui 1972 ja Venera 9 oli luotain Venuksen kiertoradalla (1975) Se oli varustettu kameroilla ja spektrometrillä, ja se lähetti tietoa planeetan pilvistä, ionosfääristä, magneettikentästä ja myös pinnasta tutkan avulla. Noin 135-kiloinen laskeutuja irtosi luotaimesta, teki useita mittauksia laskeutumisen aikana ja lähetti ensimmäiset kuvat Venuksen pinnalta. Venera 10 sitten teki samat kun 9.
Venera 11 ja 12 (1978) pudotti laskeutujan planetalle. Laskeutujissa oli värikamerat sekä maaperän tutkimiseen tarkoitettu pora ja analysaattori, jotka ei kuitenkaan sit toiminu. Havaintona saatiin sitli kaasukehän sisällöstä, klooria ja rikkiä sekä voimakasta salamointia pilvikerroksessa.
Venera 13 ja 14 (1982) samalla toimintaohjelmalla kun 11 ja 12. Nyt kaikki laitteet toimivat. Pinnasta saatiin ensimmäiset värikuvat, ja röntgenfluoresenssianalyysin perusteella todettiin pinnalla olevan basaltin tapaista kiveä.
Venera 15 ja 16 (1983) kiersivät Venusta polaariselle kiertoradalla. Venera 15 analysoi ilmakehää Fourier-spektrometrillä ja molemmat luotaimet kartoittivat planeetan pohjoista kolmannesta tutkan avulla. Tulokset antoivat ensimmäisen yksityiskohtaisen kuvan Venuksen pinnan geologiasta, ja planeetan suuret kilpitulivuoret, koronat ja araknoidit löydettiin.
NASA lähetti kaksi Pioneer-luotainta Venukseen 1978. Toinen luotaimista oli Pioneer Venus Orbiter kiertoradalle. Se tutkakartoitti planeetan, melko epätarkasti tosin, ja otti myös valokuvia planeetasta. Se kiersi Venusta aika pitkään, kun se tippui Venuksen kasukehään 1992. Pioneer Venus Multiprobe sisälsi yhden suuren ja kolme pientä laskeutujaa. Yksi laskeutujista selvisi odotuksien vastaisesti 45 minuuttia pinnalla.
Vega 1 ja 2 (1985) kohtasivat Venuksen ja lähettivät sen pinnalle laskeutujat, jotka keskittyivät pilvikerrosten koostumuksen ja rakenteen tutkimiseen. Ne havaitsivat kolmessa erillisessä pilvikerroksessa koostumuseroja. Myös pintaa tutkittiin jälleen poran ja spektrometrin avulla. Luotaimista irtosi myös kaksi eräänlaista säähavaintopalloa, jotka leijuivat noin 53 kilometrin korkeudella pinnasta kymmenien tuntien ajan tutkien tuulta ja ilmakehän ominaisuuksia tällä korkeudella ja havaiten odotettua enemmän turbulenssia ja konvektiovirtauksia. Ajoittain pallot kohtasivat 1–3 kilometrin syvyisiä ”ilmakuoppia”. Vega-luotaimet jatkoivat matkaansa kohti Halleyn komeettaa, jonka ne saavuttivat yhdeksän kuukauden kuluttua ja jota varten luotaimissa oli 14 lisätutkimuslaitetta.
NASAn Magellan-luotain (1990) oli kiertorataluotain. Se kiersi planeetan 7,3 kertaa päivässä kuvaten sen pintaa 17–28 kilometrin levyisinä kaistaleina. Kaistaleita tarvittiin yhteensä noin 1 800 koko planeetan pinnan kattamiseksi. Lopulta noin 98 % pinnasta saatiin kuvattua ja siitä 22 % stereokuvana, josta pystyttiin tekemään tietokoneella kolmiulotteisia malleja pinnanmuodoista.
ESA Venus Express (2006) tuli Venuksen kiertoradalle. Luotaimen tehtävä on tutkia Venuksen ilmakehää ja pintaa kiertoradalta käsin. Alun perin luotaimen odotettiin toimivan kiertoradalla noin 500 maan vuorokauden ajan.
Lisäksi noi kauemmas menevät luotaimet, jotka linkoaa ittensä Venuksella etiäppäin tietty samalal tukasevat aina planeetta…
Venusta kiertää parhaillaan yksi alus: japanilaisten pieni Akatsuki-luotain.
Miksi nää on kiinnostavia? Koska nyt ollaan palamassa Venukselle isosti. Kiistelty fosfiini havainto Venuksen kaasukehässä sai ysärin Mars -meteoriitin tapaan rahat kanavoituun uudelleen ja nyt siis Venus luotamiin.
Hahmotelmia sellaisista on useita, pisimmällä on Venäjän Venera-D (tai no mitä Ukrainan sota vaikuttaa, dunno).
ESA:lta Venuksen tutkapintakartotukseen on lähdessä EnVisionja NASA:lta VERITAS, joka kartottaa topografiaa
Toinen Nasa-hanke on DAVINCI+, missä Venukseen pudotetaan laskuvarjon varassa pinnalle saakka laskeutuva mittalaitepaketti. Näin saataisiin tietoa ja kuvia siitä mitä kaikkea kaasukehässä on eri korkeuksilla.
Noi on tyypilliseen NASA/ESA hankkeina kallita, joten mielenkiintonen on yksityisen Rocket Lab -yhtiön Photon luotain, jonka kustannukset on kymmnenesoa NASA/ESA kustannuksista. Hienointa on, että tuo saattaa lähteä matkaan jo tänä vuonna
Kyseessä olisi iskeytyjä, joka suunnataan osumaan suoraan Venukseen. Se laskeutuisi kaasukehän läpi tehden mittauksia kolmekiloisella tutkimuslaitepaketillaan.
Halpuutensa ja nopean systeemisen ajattelun takia tää hanke luulis kiinnostavan kaikkia luotaimista kiinnostuneita. Mainosvideoo vähä
NASA piti viimevuonna ideakilpailun puhtaasti mekaanisesta Venuskulkijasta ja oppilaitoksille on ollu kisaa suunnitella korkeita lämpötiloja kestävää elektroniikkaa (paineelta voidaan suojautua, lämmöltä ei kovin pitkään)
Ideatasolla on muita tutkimushankkeita. Pinnalle voitaisiin lähettää esimerkiksi paksulla, lämpöä kestävällä panssarilla varustettuja kulkijoita, jotka voisivat saada sähkövirtaa pienestä kulkijan päällä olevasta tuulivoimalasta.
Venuksen kaasukehään voisi lähettää pitkään siellä toimivia ilmapalloja tai lentokoneita. Ne voisivat lentää eri korkeuksilla tutkimuksiaan tehden.
Tai ilmalaiva, joka voisi kuljettaa tutkijoita tutkimassa tai turisteja ihailemassa pilviplaneetan ihmeitä. Jos tulevilla raketeilla voi ihmisiä lähettää Marsiin, niin yhtä lailla matka onnistuu myös Venukseen.
Venera 1, oli ensimmäinen toiselle planeetalle lähetetty avaruusluotain. Yhteys luotaimeen katkesi kuitenkin ennen ohilentoa 1961.
Venera 2 lakkasi toimimasta ylikuumenemisen takia ennen ohilentonsa suorittamista
Venera 3 (1966) iskeytyi Venuksen pintaan. Siitä tuli ensimmäinen avaruusluotain toisen planeetan pinnalla.
Venera 4 (1967) oli ensimmäinen suoraan toiselta planeetalta mittaustuloksia lähettänyt laite
Venera 5 ja 6 toukokuussa 1969, mutta nekään eivät saavuttaneet planeetan pintaa
Venera 4:n akuista loppui virta, kun laskeutuja oli yhä leijumassa alaspäin tiheää kaasukehää; 5 ja 6 puolestaan tuhoutuivat korkeassa paineessa jo 18 kilometrin korkeudella pinnasta.
Ensimmäinen onnistunut laskeutuminen pinnalle oli Venera 7 (1970). Se mittasi pinnan lämpötilaksi 455–475 °C. Venera 8 laskeutui 1972 ja Venera 9 oli luotain Venuksen kiertoradalla (1975) Se oli varustettu kameroilla ja spektrometrillä, ja se lähetti tietoa planeetan pilvistä, ionosfääristä, magneettikentästä ja myös pinnasta tutkan avulla. Noin 135-kiloinen laskeutuja irtosi luotaimesta, teki useita mittauksia laskeutumisen aikana ja lähetti ensimmäiset kuvat Venuksen pinnalta. Venera 10 sitten teki samat kun 9.
Venera 11 ja 12 (1978) pudotti laskeutujan planetalle. Laskeutujissa oli värikamerat sekä maaperän tutkimiseen tarkoitettu pora ja analysaattori, jotka ei kuitenkaan sit toiminu. Havaintona saatiin sitli kaasukehän sisällöstä, klooria ja rikkiä sekä voimakasta salamointia pilvikerroksessa.
Venera 13 ja 14 (1982) samalla toimintaohjelmalla kun 11 ja 12. Nyt kaikki laitteet toimivat. Pinnasta saatiin ensimmäiset värikuvat, ja röntgenfluoresenssianalyysin perusteella todettiin pinnalla olevan basaltin tapaista kiveä.
Venera 15 ja 16 (1983) kiersivät Venusta polaariselle kiertoradalla. Venera 15 analysoi ilmakehää Fourier-spektrometrillä ja molemmat luotaimet kartoittivat planeetan pohjoista kolmannesta tutkan avulla. Tulokset antoivat ensimmäisen yksityiskohtaisen kuvan Venuksen pinnan geologiasta, ja planeetan suuret kilpitulivuoret, koronat ja araknoidit löydettiin.
NASA lähetti kaksi Pioneer-luotainta Venukseen 1978. Toinen luotaimista oli Pioneer Venus Orbiter kiertoradalle. Se tutkakartoitti planeetan, melko epätarkasti tosin, ja otti myös valokuvia planeetasta. Se kiersi Venusta aika pitkään, kun se tippui Venuksen kasukehään 1992. Pioneer Venus Multiprobe sisälsi yhden suuren ja kolme pientä laskeutujaa. Yksi laskeutujista selvisi odotuksien vastaisesti 45 minuuttia pinnalla.
Vega 1 ja 2 (1985) kohtasivat Venuksen ja lähettivät sen pinnalle laskeutujat, jotka keskittyivät pilvikerrosten koostumuksen ja rakenteen tutkimiseen. Ne havaitsivat kolmessa erillisessä pilvikerroksessa koostumuseroja. Myös pintaa tutkittiin jälleen poran ja spektrometrin avulla. Luotaimista irtosi myös kaksi eräänlaista säähavaintopalloa, jotka leijuivat noin 53 kilometrin korkeudella pinnasta kymmenien tuntien ajan tutkien tuulta ja ilmakehän ominaisuuksia tällä korkeudella ja havaiten odotettua enemmän turbulenssia ja konvektiovirtauksia. Ajoittain pallot kohtasivat 1–3 kilometrin syvyisiä ”ilmakuoppia”. Vega-luotaimet jatkoivat matkaansa kohti Halleyn komeettaa, jonka ne saavuttivat yhdeksän kuukauden kuluttua ja jota varten luotaimissa oli 14 lisätutkimuslaitetta.
NASAn Magellan-luotain (1990) oli kiertorataluotain. Se kiersi planeetan 7,3 kertaa päivässä kuvaten sen pintaa 17–28 kilometrin levyisinä kaistaleina. Kaistaleita tarvittiin yhteensä noin 1 800 koko planeetan pinnan kattamiseksi. Lopulta noin 98 % pinnasta saatiin kuvattua ja siitä 22 % stereokuvana, josta pystyttiin tekemään tietokoneella kolmiulotteisia malleja pinnanmuodoista.
ESA Venus Express (2006) tuli Venuksen kiertoradalle. Luotaimen tehtävä on tutkia Venuksen ilmakehää ja pintaa kiertoradalta käsin. Alun perin luotaimen odotettiin toimivan kiertoradalla noin 500 maan vuorokauden ajan.
Lisäksi noi kauemmas menevät luotaimet, jotka linkoaa ittensä Venuksella etiäppäin tietty samalal tukasevat aina planeetta…
Venusta kiertää parhaillaan yksi alus: japanilaisten pieni Akatsuki-luotain.
Miksi nää on kiinnostavia? Koska nyt ollaan palamassa Venukselle isosti. Kiistelty fosfiini havainto Venuksen kaasukehässä sai ysärin Mars -meteoriitin tapaan rahat kanavoituun uudelleen ja nyt siis Venus luotamiin.
Hahmotelmia sellaisista on useita, pisimmällä on Venäjän Venera-D (tai no mitä Ukrainan sota vaikuttaa, dunno).
ESA:lta Venuksen tutkapintakartotukseen on lähdessä EnVisionja NASA:lta VERITAS, joka kartottaa topografiaa
Toinen Nasa-hanke on DAVINCI+, missä Venukseen pudotetaan laskuvarjon varassa pinnalle saakka laskeutuva mittalaitepaketti. Näin saataisiin tietoa ja kuvia siitä mitä kaikkea kaasukehässä on eri korkeuksilla.
Noi on tyypilliseen NASA/ESA hankkeina kallita, joten mielenkiintonen on yksityisen Rocket Lab -yhtiön Photon luotain, jonka kustannukset on kymmnenesoa NASA/ESA kustannuksista. Hienointa on, että tuo saattaa lähteä matkaan jo tänä vuonna
Kyseessä olisi iskeytyjä, joka suunnataan osumaan suoraan Venukseen. Se laskeutuisi kaasukehän läpi tehden mittauksia kolmekiloisella tutkimuslaitepaketillaan.
Halpuutensa ja nopean systeemisen ajattelun takia tää hanke luulis kiinnostavan kaikkia luotaimista kiinnostuneita. Mainosvideoo vähä
NASA piti viimevuonna ideakilpailun puhtaasti mekaanisesta Venuskulkijasta ja oppilaitoksille on ollu kisaa suunnitella korkeita lämpötiloja kestävää elektroniikkaa (paineelta voidaan suojautua, lämmöltä ei kovin pitkään)
Ideatasolla on muita tutkimushankkeita. Pinnalle voitaisiin lähettää esimerkiksi paksulla, lämpöä kestävällä panssarilla varustettuja kulkijoita, jotka voisivat saada sähkövirtaa pienestä kulkijan päällä olevasta tuulivoimalasta.
Venuksen kaasukehään voisi lähettää pitkään siellä toimivia ilmapalloja tai lentokoneita. Ne voisivat lentää eri korkeuksilla tutkimuksiaan tehden.
Tai ilmalaiva, joka voisi kuljettaa tutkijoita tutkimassa tai turisteja ihailemassa pilviplaneetan ihmeitä. Jos tulevilla raketeilla voi ihmisiä lähettää Marsiin, niin yhtä lailla matka onnistuu myös Venukseen.
